Seitsemisen vuotta olen ollut tässä suvussa puolisoni kautta. Nyt kun olen ehtinyt nähdä useamman sukuun kuuluvan nuoren varttuvan ala-asteikäisestä täysi-ikäiseksi, niin en voi kuin ihmetellä tätä menoa ja meininkiä. Vanhimmat lapsista alkavat siis olla jo kaksikymppisiä.
Koulu ei kiinnosta ketään, yksi ja toinen jättää lukion tai amiksen käymättä. Syy: ei huvita. Samoin autokoulut, harrastetunnit, mitkä tahansa voidaan jättää kesken samalla ei huvita -perusteella. Niitä jatketaan sitten, jos jatketaan, jos alkaa taas huvittaa, kunhan joku muu maksaa lystin.
Rahalla ei ole muuta arvoa kuin se, mitä sillä saa, sen hintaa ei ymmärretä, kun ei ole työhistoriaakaan. Koko porukasta vain yksi oli isänsä suhteilla kerran kesätöissä. Ei tarvitse työskennellä ja oppia elämän realiteetteja, koska elintaso on tekemättäkin riittävä.
Useimpien kaveritkin elelevät toimettomina sossun eli yhteiskunnan ylläpitämissä asunnoissa. Tiedän monet heistäkin, useimpia ei yksinkertaisesti huvita itseäkään tehdä työtä tai opiskella. Ovat sanoneetkin tämän suoraan. Tämä yhteiskunta mahdollistaa loisimisen jo hyvinkin nuorena. Nuorin tuntemani pummi pääsi jo alle 18-vuotiaana sossun kanta-asiakkaaksi, koska häntäkään ei huvittanut mikään paitsi kaljan vetely ja kännissä uhoaminen.
Aika menee näillä nuorilla kavereiden kanssa hengaillessa, yleensä aivottomasti pillurallia ajellen rööki huulessa. Ne, jotka eivät asu enää kotona itkevät, kun raha ei riitä ruokaan, mutta se riittää kyllä bensaan, röökiin ja etelänmatkoihin, jotka maksetaan vaikka pikavipeillä.
Kun ollaan kotona, niin syömisen ja suihkuttelun ja sotkemisen jälkeen aika menee koneella pelaillessa tai sipsiä mässyttäessä, kotitöitä tehdään joskus kun tarpeeksi monta kertaa sanotaan, mutta kaikki eivät aina silloinkaan. Ei mitään ryhtiä, velvollisuudentuntoa eikä vastuuta mistään.
Kun ollaan saatu jo vuosia kotona kaikki oikut ja tahtomiset periksi, niin ollaan jo totuttu siihen, että lähimaailma pyörii omien halujen ympärillä. Ja kun ei olla ajoissa tehty selväksi kunkin tehtäviä kotona, yhteiskunnallisista velvollisuuksista puhumattakaan, niin seurauksena on ikävä kyllä vain kurittomia ja selkärangattomia vätyksiä, sanon suoraan, velttoja velliperseitä, joista iloitsevat ja hyötyvät vain Mäkkärit ja huoltoasemat. Shoppailu on henkisin harrastus. Jos joku muu maksaa.
Niin. Olen sanonut näistä kaikista. Ei juuri "fakkia" ole tullut, mutta eipä mikään ole muuttunutkaan. Kasvattakaa vanhemmat lapsenne paitsi rakkaudella ja huolenpidolla, myös velvollisuuksilla. Muuten seurauksena on näitä räkien ajelehtivia, haistattelevia pummeja, joista tuskin on iloa teille itsellennekään paitsi ehkä joskus herkässä nousuhumalassa. Maamme väärä yhteiskuntapolitiikka on tässä myös avainasemassa, koska se palkitsee velttoilun toisten kustannuksella, mutta huono kotikasvatus ja liian korkea elintaso tuottavat rumaa jälkeä.
Koulu ei kiinnosta ketään, yksi ja toinen jättää lukion tai amiksen käymättä. Syy: ei huvita. Samoin autokoulut, harrastetunnit, mitkä tahansa voidaan jättää kesken samalla ei huvita -perusteella. Niitä jatketaan sitten, jos jatketaan, jos alkaa taas huvittaa, kunhan joku muu maksaa lystin.
Rahalla ei ole muuta arvoa kuin se, mitä sillä saa, sen hintaa ei ymmärretä, kun ei ole työhistoriaakaan. Koko porukasta vain yksi oli isänsä suhteilla kerran kesätöissä. Ei tarvitse työskennellä ja oppia elämän realiteetteja, koska elintaso on tekemättäkin riittävä.
Useimpien kaveritkin elelevät toimettomina sossun eli yhteiskunnan ylläpitämissä asunnoissa. Tiedän monet heistäkin, useimpia ei yksinkertaisesti huvita itseäkään tehdä työtä tai opiskella. Ovat sanoneetkin tämän suoraan. Tämä yhteiskunta mahdollistaa loisimisen jo hyvinkin nuorena. Nuorin tuntemani pummi pääsi jo alle 18-vuotiaana sossun kanta-asiakkaaksi, koska häntäkään ei huvittanut mikään paitsi kaljan vetely ja kännissä uhoaminen.
Aika menee näillä nuorilla kavereiden kanssa hengaillessa, yleensä aivottomasti pillurallia ajellen rööki huulessa. Ne, jotka eivät asu enää kotona itkevät, kun raha ei riitä ruokaan, mutta se riittää kyllä bensaan, röökiin ja etelänmatkoihin, jotka maksetaan vaikka pikavipeillä.
Kun ollaan kotona, niin syömisen ja suihkuttelun ja sotkemisen jälkeen aika menee koneella pelaillessa tai sipsiä mässyttäessä, kotitöitä tehdään joskus kun tarpeeksi monta kertaa sanotaan, mutta kaikki eivät aina silloinkaan. Ei mitään ryhtiä, velvollisuudentuntoa eikä vastuuta mistään.
Kun ollaan saatu jo vuosia kotona kaikki oikut ja tahtomiset periksi, niin ollaan jo totuttu siihen, että lähimaailma pyörii omien halujen ympärillä. Ja kun ei olla ajoissa tehty selväksi kunkin tehtäviä kotona, yhteiskunnallisista velvollisuuksista puhumattakaan, niin seurauksena on ikävä kyllä vain kurittomia ja selkärangattomia vätyksiä, sanon suoraan, velttoja velliperseitä, joista iloitsevat ja hyötyvät vain Mäkkärit ja huoltoasemat. Shoppailu on henkisin harrastus. Jos joku muu maksaa.
Niin. Olen sanonut näistä kaikista. Ei juuri "fakkia" ole tullut, mutta eipä mikään ole muuttunutkaan. Kasvattakaa vanhemmat lapsenne paitsi rakkaudella ja huolenpidolla, myös velvollisuuksilla. Muuten seurauksena on näitä räkien ajelehtivia, haistattelevia pummeja, joista tuskin on iloa teille itsellennekään paitsi ehkä joskus herkässä nousuhumalassa. Maamme väärä yhteiskuntapolitiikka on tässä myös avainasemassa, koska se palkitsee velttoilun toisten kustannuksella, mutta huono kotikasvatus ja liian korkea elintaso tuottavat rumaa jälkeä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Se on kasvatukesta kiinni ja ainakin omaa tytartäni harmitti viime kesänä kun ei veilä töitä saanut. Tänä keväänä pääsee ylöoppilaaksi ja sa kohta ajokortin ja vanhemmat maksaa niinkuin itsellenikin ja ja kun vielä töitä saisi niin hyvä tulee. Joillekkin nuorille ei ole kerrottu että töitä tekemällä rahaa saa ja pääsee naurastuimaan. Niillä sossun rahoilla ei asuntoja ostella eikä mitään muutakaan kivää. Itsekkin jo 50v mies ja tässä iässä pitää olla noin 200 tuhannen euron omaisuus jos on asiansa hyvin hoitanut ja töitä tekemällä lissää rahaa tehsään ja sillä voi tehdä kaikkea kivaa.
No jo olet avioliiton kautta suvun saanut! Toivottavasti puolisosi on irtisanoutunut tämän suvun tavoista.
Onhan tuollaisia sukuja ja yksilöitä ihan oikeastikin olemassa - ja on aina ollut - mutta onneksi nuorissakin on niitä, joiden käsiin tämän yhteiskunnan voi jättää.
Mekin olemme puolisoni kanssa kasvattaneet kaksi sellaista, maailmassa erinomaisesti pärjääviä nuoria aikuisia. Ovat nyt vähän päälle kahdenkymmenen ja ovat jo opiskeluaikana saaneet esimerkiksi valita useastakin paikasta, minne mennä töihin opiskelun ohella. Kumpainenkin on jo ennen valmistumistaan ollut esimiestehtävissä ja vastuu on taitojen lisääntymisen myötä kasvanut ja kasvaa koko ajan. Raha-asiat on hoidettu hyvin eikä pitkästä opiskeluajasta huolimatta ole tarvinnut ottaa velkaa, päinvastoin säästössä alkaa olla sen verran, että pystyy ostamaan mieleisensä asunnon ilman kovin suurta lainapääomaa. Kummankin puoliso opiskelee myös itselleen hyvän ammatin. Lapsemme ovat kumpikin ajaneet rekkakortin ja myös sillä on pystytty itsensä elättämään. Koska molemmat ovat opiskelleet pitkän saksan, Keski-Euroopan keikkaa on ollut tarjolla niin paljon kuin opiskelujen ohessa on pystynyt ottamaan.
Koska tunnemme myös useita lastemme kavereita, voimme vakuuttaa, että tulevaisuuden yhteiskunnassa on niitäkin yksilöitä, jotka elättävät puolisosi suvun - halusivat he sitä tai eivät. Kenties lainsäädännössä olisi jotain korjattavaa, ennen kuin tulee se viimeinen oljenkorsi, joka katkaisee näiden vastuunsa tuntevien ja kantavien kameleiden selän. Muutoin voi tulla rumaa jälkeä.
"Raha-asiat on hoidettu hyvin eikä pitkästä opiskeluajasta huolimatta ole tarvinnut ottaa velkaa, päinvastoin säästössä alkaa olla sen verran, että pystyy ostamaan mieleisensä asunnon ilman kovin suurta lainapääomaa."
Haluan muistuttaa että on paljon sitkeitä sissejä, nuoria, joilla ei ole vanhempien tukea missään muodossa. Sukulaisista puhumattakaan.
Kun he sitten sitkeästi (opintolainalla) opiskelevat itselleen ammatin ja valmistuvat, niin pahemmassa tapauksessa valmistuvat tähän lamaan ja kortistoon. Opintolaina pitää maksaa ja eläminen, eikä töitä löydy koska ei ole kokemusta.
Ei ole joilla on suhteita ja rahaa, puhumattakaan siitä että "pystyy ottamaan mieleisensä asunnon ilman suurta lainapääomaa".
Silti he pärjäävät ja jaksavat uskoa tulevaisuuten, kunnes teidän klataiset hyväosaiset hölmöt tulevat aukomaan omasta tilanteestaan käsin omaa paremmuuttaan. Älkää leimatko sossua tarvitsevia ihmisiä , koska ette tiedä mistä on kysymys.
Olet aivan oikeassa siinä, että on todella monia nuoria, jotka vaikeistakin lähtökohdista selviytyvät elämässä eteenpäin. Samoin on ihan totta, että osa sossun asiakkaista on tilanteessa ilman omaa syytään. Heistä useimmilla asiakkuus jää tilapäiseksi.
Tarkoitukseni ei missään tapauksessa ollut korostaa sen enempää omaa kuin nuortemmekaan paremmuutta - sehän on jokseenkin suhteellinen käsite. Mutta tottahan se on, että joukossamme on niitä, joilla ei ole mitään velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, mutta yhteiskunnalla on heitä kohtaan. Melko pienellä lainsäädännön rukkaamisella heille voitaisiin määritellä myös vastuita.
Kunnioitan suuresti niitä nuoria, jotka hakevat paikkansa niin opiskelumaailmassa kuin yhteiskunnassa muutenkin. Ja huomaa, että myös lapsemme ovat oppineet heitä kunnioittamaan. Poikani kertoi lukion ekalla luokalla ihaillen kaveristaan, jonka vanhemmilla ei ole varaa maksaa hänen koulunkäyntiään, vaan hän kustantaa lukionsa itse kesä- ja viikonlopputöillä. Meidän perhe auttoi vaivihkaa tätä poikaa esimerkiksi antamalla kirjoja ja muuta opiskelumateriaalia, minulla kun sattuneesta syystä on vapaa pääsy likimain kaikkiin Suomen kirjoihin.
En kyllä tunnistanut itseäni tuosta "hyväosainen hölmö" -nimityksestäsi. Hyväosaisia kyllä olemme, se on totta, meillä on käynyt monissa asioissa yksinkertaisesti hyvä tuuri. Olemme saaneet suurinpiirtein kaiken, mitä olemme halunneet, mutta emme mitään ilman omaa panosta - joskus jopa erittäin suurta henkistä ja fyysistäkin ponnistelua. Et viitsisi haukkua ihmisiä, joita et tunne.
Nimimerkille "Ei meillä vaan!" terveiset tässä yhdeltä palstalaiselta
Teit kyllä todella upeasti kun tuit omalta osaltasi poikasi kaveriakin opinnoissa!
Mahtavaa , että on aikuisia jotka vielä viitsivät omalla ajallaan mm, etsiä opiskelumateriaalia kuten tässä tapauksessa tai auttaa vaivihkaa muuten!
Lisää tuollaisia aikuisia niin maailma olisi nuorillekkin paaljon parempi paikka!
Tuli oikeasti hyvä mieli pitkäksi aikaa kun luki tekstiäsi, että onneksi tällaisiakin ihmisiä vielä on.
Olin tossa vuon päivät esimiehenä tollasessa teinien nuorisopaikassa tuplasti vanhempana, ja aikamoisen aitopaikalta seuranneena, voin kyllä allekirjoittaa TÄYSIN ap.n kirjoituksen.
Voi että kun vanhemmat näkis mitä nää kullannuput touhuaa, ja miten käyttäydytään, ja miten vanemmista puhutaan. Kyllä nää suoraan sano jotta kun vähän viittii käyttäytyä ja surullista esittää, niin kyllä ne "porukat" heltiää. Eipä ne nuoret monikaan samalla tavalla käyttäydy kotona kun kosin ulkopuolella!!! En toi nuoriso tyhmää ole, ne kyllä todella TIETÄÄ mistä narusta vetää... ja vanhemmat hyppii...
Myös huumausaineiden käyttö järkytti. Siis kyllähän minä aiemmin 15 vuotta baarimestarina olleena tiedän yhtä jos toista mitä kaikkea humehia liikkuu... mutta se mikä määrä, ja MITEN yleistä se on, ja kuinka rennosti siihen suhtaudutaan oli täydellinen järkytys. Kuinka moni nuori oikeesti käyttää, moni sillon tällön ja huvin vuoksi, ja kukaan ei päältä päin uskois.
Aikamoista prinsessoilua ja prinssiylya koko touhu on, pitäs OIKEESTI monien vanhempien avata ne silmänsä, koska ei se oma kullannuppu välttämättä ole sellainen minkä on mieleensä piirtänyt.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä!
Miten käy sitten aikanaan näiden "pummien", kun aika vanhemmista jättää ja perinnöt on pistetty sileäksi.
http://www.youtube.com/watch?v=TOlKHoNL4ks
Kattelen tuossa juuri yhtä naapuria kun 18v tytär juuri on heitetty ulos maatalouskoulusta, jonne hän armosta pääsi (todistus ei oikeasti olisi riittänyt). Hän häiritsi siellä niin paljon muita oppilaita eikä viitsinyt yhtään tehdä töitä oman koulutuksensa hyväksi, joten ymmärrän koulua. Raja täytyy kuitenkin johonkin vetää, vaikka kuinka säälisi jotakuta.
No tytön äidin ratkaisu (kuten aina ennenkin) on syyttää koulua ja yhteiskuntaa. Ratkaisu ongelmaan: värjätäänpäs tytön tukka tässä lohduksi. Kyllä se siitä.
Että on siinäkin. Tuommoista se sitten on kun vanhemmat oikein opettaa lapsilleen, ettei vastuu ole koskaan heidän itsensä. No tytön vanhemmatkin ovat eläneet jo 15 vuotta sossulla kaikenlaisin tekosyin, joten ei kai tarvitse ihmetellä. Vanhin poika on pikkurikollinen, saa nähdä mitä heidän nuorimmastaan sukeutuu.
Tyttö päätyy luultavasti siihen tyypilliseen WT ratkaisuun että hankkiutuu raskaaksi että saa kunnalta oman asunnon ja sossurahaa. Sitten sopiikin tietysti valittaa vuorokaudet ympäriinsä että kun elämä on niin vaikeaa. Huoh.
Siinä saa kyllä ihan noita vanhempia syyttää.
Kyllä vanhempien kouluvastaisuus on pahin karhunpalvelus jälkikasvulle. Varsinkin nykyään kun pitää joka hommaan olla riittävä koulutuksellinen pätevyys hygieniapasseineen sun muine osaamisineen.
Sitten kun yrittää etsiä ja innostaa sopivaa alaa nuorelle, niin äiti tai iskä tulee mussuttamaan että anna ny nuorten olla rauhassa ja nauttia nuoruudestaan.
Kyllä nuori tarvitsee apua joskus kun niin aikaisin pitää tulevaisuudesta päättää, että mihin suuntaan. Viisas vanhempi olisi tyytyväinen kun joku auttaa nuorta punnitsemaan vaihtoehtoja, mutta kumma kyllä löytyy näitä vanhepia jotka ei halua tällaista vaikkei itseäkään kiinnosta nuorten asiat "kunhan kouluun ny jaksaa herätä".
Moni ihan selkeä lahjakkuus jää tyhmän vanhemman jalkoihin. "En määkään oo opiskellu ja hyvin on pärjätty" "älä sää tuu sanomaan kuinka mää muksuja kasvatan".
Pahimmassa tapauksessa monilahjakas murrosikäinen joutuu turhautuessaan pienryhmään jossa mennään suurinpiirtein tahtiin asia per päivä. Ja tämä huoltajalle ihan ookoo tai aivan sama.
Sitten samat vanhemmat itkevät muutaman vuoden päästä kun samat nuoret yhä vain nauttivat nuoruudestaan ja muut ovat päässeet elämän syrjään kiinni jo ajat sitten.
Ei ole ihme ettei nuoret alennu tähän riistokapitalistiseen työorjuuteen jossa herrat keräävät rahat ja juhlivat ja koko ajan tekevät vääryyttä.Sellaistako yhteiskuntaa halutaan.Ja tällaista vääryyttä pitäisi tukea.Ei ikinä.
Pitää itsekkin pyrkiä siihe herran asemaan niin saa ne rahat millä juhlia.
Mitäs muuta se on kuin riistososialismia näiltä sosiaalipummeilta elää toisen moneen kertaan maksamilla verorahoilla. Sekö sitten on oikein? Olkoon kukin tekemättä työtä jos haluaa välttää riistokapitalismia, mutta olkoon sitä olematta toisten kustannuksella.
se mitä nuoriso nykyisin on on kyllä niin vanhempien kuin myös yhteiskunnan vastuulla. vanhemmat sallivat kaiken ja passaavat. yhteiskunta lellittelee, ei ole lakia ja se laki mikä on ei ole mistään kotoisin.
etiikkaa ja moraalia ei enään moni tunne.
poliitikot ovat vain ihmisiä ja saman kasvatuksen saaneita niin ei niiltä voi mitään odottaa.
eikä tuo saamattomuus ole vain nuorilla, kyll sitä löytyy vanhemmistakin ihmisistä, monet syntyneet 50-60 luvulla.
Kyllähän näitä työtä vieroksuvia on aina ollut, mutta nykyään se vain on paljon helpompaa, kun on tuo sosiaaliturva. Itse törmäsin tähän ongelmaan, kun väsyin puolisooni ja pistin sen pihalle. Nyt elelee avustusten ja osaeläkkeen turvin, keskittyy harrastamiseen ja nuoruuden takaisin saamiseen. Nyt jo aikuiset lapset halveksivat isänsä elämäntapaa, mutta pienemmille on vaikeaa saada tajuntaa se työ.
Isältään kun palaavat viikonlopun vietosta on minun töihin meno kuin naurujoogaan osallistumista. Suhtautuminen työn tekoon on kuin se olisi jotain pahaa ja tarttuvaa. Selitä siinä sitten, että on pakko mennä ja sinne kouluunkin on pakko mennä, että joskus saa sitä työtä ja rahaa elääkseen. Minulle selitetään kuinka hauskaa on ajella pitkin kyliä ja kuluttaa aikaa ystävien kanssa. Jotenkin ymmärtäisin tämän jos ihminen olisi jotenkin vajaa, mutta yli viisikymppinen täysissä järjissä(?) oleva mies.
Onneksi aikuiset lapset kumminkin ovat ammatin hankkineet ja elättävät itsensä, että aivan ei ole toivo mennyt. Jospa joku päivä nuo nuorimmatkin tajuavat sen työn merkityksen, siihen asti rahaa ei tule kuin töistä, ja nimenomaan tehdyistä töistä. En ole ruvennut lasteni raha-automaatiksi, mistä narinalla saa sopivan summan.
No nimimerkkisi typeryydenkin perusteella, että siinä on oikein nimimerkki "navettapiika" (ootko kovakin solvaaja?), siinä on vakka kantensa valinnut: en ymmärrä urputtajia, jotka haukkuvat tällaisilla nimettömillä Suomi24- NETTIPALSTOILLA puolisoitaan ja jopa omien synnyttämiensä lastensa toista vanhempaa; ymmärrän, että nuo on sairaita keksittyjä häiriintyneiden kiusaajien tarinoita varmaan 9/10 tapauksissa, mutta millainen nainen valitsee puolisokseen työnvieroksujan? Joku neropatti vai, häh? Jotakinhan viehättävää ne on niissä imbesilleissään nähneet, mennessään niiden kanssa naimisiin ja tehtyään niille idiooteille lapsia nekin akat, jotka haukkuu miehiä näillä palstoilla.
Hyvä on, kun sukuun ei tule työnvieroksujia! Aina jos paska tyyppi valitaan sukuun, niin on aivan varma, että juorumyllyt käynnistyy ja uteliaisuus ja selän takana mustamaalaaminen ja pahan puhuminen. Minullakin on kokemusta siitä, että avioliiton kautta on suvussa yksi, joka on ihan perseestä, kun se ei lue ikinä mitään: niillä varmaan ei olisi edes kirjahyllyä kodissaan, jos minun puolen suku ei ostaisi niille kohteliausuudesta joskus joululahjakirjoja. Osaavat kyllä olla kiinostuneta autoista ja pleikkareista ja vaatteista, mutta never mistään sivistyneestä. Teatterissa käyminenkin olisi niille kiusallista ja raukkaparat kiemurtelee kiusallisina, jos puhutaan sivistyneistä aiheista: äkkiä kun pitäisi päästä mäkkärille ja mässäämään ja autoliikkeisiin ja alennusmyynteihin shoppailemaan ja kuuntelemaan radion ja television mainospaskakanavilta idioottien toimittamia älykuolleita nuorisoviihdeohjelmia...
On se hyvä, että tällekin palstalle on eksynyt joku noin lukenut ja kirjaviisas kommentaattori. Olemme sivistetyt....Olet varmasti koko elämäsi tehnyt oikeita ja viisaita ratkaisuja, mutta yksi asia ihmetyttää, mitä h....ttiä sinä täällä teet??? Ei tämä mitään korkeakulttuuria ole.
Minä tiedän suuren joukon nuoria, iloisia, innostuneita, ahkeria, yritteliäitä, opiskelevia, työtä tekeviä, eteenpäin elämässä kaikilla mahdollisilla tavoilla yrittäviä ihmisen alkuja.
Sitten tiedän joitakin toisenlaisia tapauksia ja jokaisen heidän 'takanaan' on aikuisia, vanhemmat, jotka eivät ole osanneet ohjata, antaa eväitä ja olla esimerkkinä siitä, miten muoalimassa mennään, tehdään ja pärjätään. Elämään on saatava eväät ja vanhempi on olemassa sitä varten.
Meilläpä oli juuri seillainen kasvatus että "nuori päättää itse mitä tulevaisuudeltaan haluaa". Ihan kaunis ajatus, mutta sitä toteutettiin niin että ikinä ei tulevaisuuden suunnitelmista puhuttu. Meillä vanhemmat vain halusivat nauttia lapsista, ei ajatustakaan että lapsista pitäisi tulla aikuisiakin joku päivä. Tuntuu että oikein pimitettiin kaikkea viimeiseen asti ettei vaan kasveta aikuisiksi.Kaikkeen on suhtauduttu nuivasti, kaverit, eka poikaystävä, ajokortin hankkiminen(omilla rahoilla), toiselle paikkakunnalle opiskeluun lähtö(isäni jälkeenpäin sanonut että toivoi lopettamista) ylipäänsä kaiken uuden kokeileminen.
Olen nyt 26v. ja äitini puhuu minulle edelleen kuin pienelle lapselle. Sitten välillä he heräävät todellisuuteen kun jonkun tuttavan suht samanikäinen jälkikasvu on jotain tehnyt tai jossain ollut. "etkö sinäkin voisi näin tai noin.." Aika ristiriitaista.
Myös henkinen tuki on aina ollut ihan kateissa. Se ratkaistaan hiljaisuudella.
Ovat kyllä sellaisia palikoita ettei mitään rajaa. Kun menin opiskelemaan niin se oli heille kuulemma yllätys(kuten nyt vaikka ajokortin suorituskin). Olen aina ollut hyvä koulussa ja stipendejä on tullut koulusta sekä harrastuksista. Kohta valmistunkin jo ammattiin ja opiskelutkin meni ihan vaivattomasti. Lapsien aliarvioiminen on suurin virhe! Toki olen jo sen ikäinen että vanhempien mielipiteet painuvat jo pikkuhiljaa taka-alalle, mutta kyllä se silti harmittaa ja pistää miettimään mistä tuollainen käytös on peräisin. "ei minun lapsi..." Ehkä siinä on jotain vanhempien omaa pahaa oloa takana joka sitten yritetään laittaa eteenpäin.. omiin lapsiin..outoa..
Yksi elämän suurimpia tragedioita on nähdä lahjakas tai älykäs (tai molempia) lapsi (anteeksi, sanon nyt ihan suoraan) täysin puupäillä huoltajalla/huoltajilla. Siis etteivät tunnista (saati tunnusta/kannusta) oman lapsensa kykyjä ja vaikka koulusta opettaja erityisesti viestittäisi että hei hetkinen huomaatteko näitä kykyjä ja lahjoja (tai antaisi vaihtoehtoja jatko-opiskeluun että lapsi pääsisi kehittämään taitojaan ja todennäköisesti hyvinkin pitkälle taidoillaan) niin vanhemmat vaan että ööö, ei se ny mitäänihmeitä osaa, ei kiinnosta ja ehdi nyt tommosta kuunnella ku ei mekään olla opiskeltu ja hyvin ollaan elämässä pärjätty......Sitten ne opiskelupaikat menevät huomattavasti lahjattomimmille mutta lapsille joiden vanhemmat tukee ja kannustaa ihan onnessaan....
Paras (tai kauhein) mitä olen kuullut, oli tapaus kun poikkeuksellisen musikaalista pikkutyttöä oli opettaja kehunut innoissaan äidille ja vielä tämän tytön ollessa läsnä siinä tilanteessa, niin äiti oli tuhahtanut ja sanonut : olen sitä minäkin pienenä melodikaa soittanut hyvinkin taitavasti, eikä minuakaan kukaan auttanut".
Siis pikkulikka oli kuulemma soittanut pianolla jotain ihme vaativia skaaloja kuin virtuoosi ja äippä röyhistelee jostain tyyliin ukko nooa biisin vinguttamisesta melodikalla vähätelläkseen muksuaan!
Noista edellisistä poksahti päähän, että muoalima on moninainen ja elämä aika epäoikeudenmukainen juttu. Lahjakkaitten lasten äitinä tein kaikkeni, että omalla aihealueellaan osaavat ja taitavat pikkuihmiseni saivat tehdä ja harrastaa sitä, mihin lahjat oli annettu.
Sitä en tiedä, osasinko kannustaa oikein ja sillä lailla, että se ei tuntunut vääränlaiselta vaatimiselta. Mutta kaikki mahdollisuudet eteen päin menoksi annettiin, vaikka joskus kuljetus- ym. osallistumisrumba väsyttikin.
Osasin tunnistaa ja huomasin kyvyt ja kykeneväisyyden hyvin varhain ja halusin kuljettaa tietä siihen suuntaan, joka vei aiheen pariin. Ja tulin joskus arvostelluksi aika rankastikin sivullisten toimesta, jotka olettivat kyseessä olevan enemmän äidin hobby kuin lasten, jotka eivät koskaan lähteneet esim. harkkoihin väkisin vääntämällä vaan innokkaina ja ilomielin.
Kiitokseksi omasta osastani ja 'työstäni' on nyt ahkerat ja pärjäävät nuoret ihmiset, jotka tietävät, mitä on työn tekeminen eivätkä kaihda tarttua toimeen.
Nimimerkille "Erilainen mutsi",
Juuri noin! On totta, että vastaavasti harrastuksiin ja eteenpäin kannustamiseen aktiivisesti osallistuvia vanhempia voidaan kritisoida omien kunnianhimojensa toteuttamisesta lastensa kautta. Totuus lienee, että nuorta tai lasta on pitkäjänteiseen ja tulokselliseen harrastustoimintaan tai opiskeluun vaikea pakottaa, ellei sitä omaa osaamista ja motivaatiota riittävästi löydy. Väkisten vääntäminen kun näkyy luonnollisesti jossain vaiheessa tuloksissa tai jaksamisessa.
Tulevaisuuden suunnitelmista puhuminen, eri mahdollisuuksien punnitseminen ja eteenpäin kannustaminen viestii kiinnostuksesta ja välittämisestä omaa nuorta ja lasta kohtaan.
Opettajat ovat kärryillä esim opiskelumenestyksestä eli kuinka siellä sujuu ja ammattinsa puolesta osaavat antaa infoa vanhemmille mihin suuntaan opinnoissa mennään.
Samoin harrastusten ohjaajat ovat omistautuneita omille ryhmänsä jäsenille ja aivan varmasti tykkäävät vuorovaikutuksesta huoltajien kanssa.
Koulussa on myös opinto-ohjaajia joilta voi varata ajan kun tulevaisuuden suunnitelmat askarruttavat nuorta,
samoin TET-toimistossa on ihan sitä varten perehtyneitä työntekijöitä jotka osaltaan auttavat opiskelupaikkojen, työpajojen , työharjoittelupaikkojen etsinnässä.
Huoltajat ovat avainasemassa siinä, ajatteleeko nuori että näitä eri kanavia on oikeasti suuri hyöty käyttää --
sen sijaan, että "annetaan nyt olla ja antaa nuorten nauttia rauhassa nuoruudestaan, kyllä ne itse sitten tietää ja polkunsa löytää".
Panostaminen omiin lapsiin takuulla näkyy heidän elämässään (esim juuri perusjuttu eli läksyjen teon seuraaminen) samoin kun sekin valitettavasti näkyy, ettei jostain syytä (niitäkin voi olla monia vanhempien elämäntilanteesta tai luonteesta/asenteesta johtuen) jakseta, haluta tai osata ajatella omien lasten tulevaisuutta kohti aikuisuutta.
Harrastais jos äiti ei olisi lopettanut sitä. Joku mättää kun kaikki keskeytyy.. Se on kotona syy kun katsoo läksyunohduksia.
Sukujen paremmuus? Ei ehkä tätä päivää.. Hyvä ja välittävä vanhempi ei rasita lapsia köyhyydellä ja tekee kaikkensa että se ei rajoita lasten elämää. Tärkeintä lapselle kuitenkin on se aito välittäminen ja turvan antaminen. Rehellisesti, sen kyllä usein näkee lapsesta että kaikkea on saatu tehdä ja harrastaa, mutta näkyy myös se että lapsen kanssa on aika jäänyt vähiin. Tässä on lähellä puisto ja siellä on usein äiti lastensa kanssa. Siitä äidistä huokuu hyvyys: aito välittäminen ym. ja usein häneen kesäisin suorastaan liimautuu joitakin lapsia. He kåyttävät tilaisuuden saada läheisyyttä hyväkseen.
Oon kyllä kuullu kaikenlaisia alistavia ja luokkajakoon liittyvää kommenttia lapsille sanotun.