Kunnollinen lanko

Laitan tämän tälle puolelle, koska se aiheuttaisi melkoista sanomista muilla palstoilla.

Muistan seurusteluajaltani selvästi kun tapasin tulevan appiukon ensimmäisen kerran. Hän oli niin roteva mies, että en ollut lähipiirissä sellaista ennen tavannutkaan. Hänen käsivartensakin olivat luultavasti tuplasti niin vahvat kuin minun. Monesti teki mieli kysyä, että paljonko tuollainen lihakasa painaa, mutta en kehdannut. Herrasmies hän oli, keskusteli asiallisesti, viinaakin otti joskus sopivassa tilanteessa ihan vain terveydeksi.

Aluksi ajattelin, että siinäpä riski mies ja että mahtaa olla kiukkuinen ja vaikka mitä, entinen urheilija, dopannut aivonsa piloille. Mitään ei kuitenkaan paljastunut ja parissa vuodessa totuin häneen, niin että aloin pitää ihan tavallisena jätkänä, jolle läski kertyy tasaisesti ympäri kehoa.

Parivuotta myöhemmin meille tuli vaimon kanssa ero. En tiedä mitä hän sanoi vanhemmilleen syyksi, mutta minusta vikaa oli niin sysissä kuin sepissäkin.

Meni ihan pari kolme vuotta, ettet tavannut entisiä appivanhempiani, siihen ei liene oikein tarvettakaan, koska meillä ei ollut avioliitosta lapsia. Mutta sitten hämmästyin, kun sain kutsun appiukon 50-vuotispäiville. Hän oli varannut mökin pohjoisesta, sinne kuulema tulisi miesporukka, katsomaan ruskaa ja juhlimaan. Minä olin saanut kunnian osallistua. Siitäpä minä ajattelin, että en ollutkaan hänen mielestään ihan paska jätkä.

Kun minä mökille saavuin, niin ei siellä muita ollut kuin appiukko. Eikä tuo ollut edes yhtään lakastunut niinä parina vuonna, joina ei ollut tavattu. Tarjoili ruokia heti ja ruvettiin saunaa lämmittelemään. Minä jäin jännityksellä odottamaan muuta porukkaa, vaikka ei me heistä mitään puhuttu.

Alettiin ottaa kuppeja, appiukko otti selvästi rohkeammin kuin silloin ennen ja humaltuikin hieman. Keskustelut polveili aika villisti ja yllättäen hän kysyi minulta, että oliko minua koskaan piiskattu. Vähän löi meikäläisen tilttiin, enkä minä ruvennut siihen vastaileman, jotakin änkyttelin kiertäessäni kysymystä.
– Silloin kun te erositte, niin minä sanoin vaimolle, että mitään eroa ei tulisi, jos minä piiskaisin sinut. Minusta sinä olit selvän selkäsaunan tarpeessa. Pilalle hemmoteltu.
Moiset puheet saivat pistelyä aikaan hiusmarrossa, luultavasti se johtui punastumisesta. Enkä kerta kaikkiaan tiennyt kuinka olisin jatkanut. Suunnitteli, että nousen ja lähden pihalle jaloittelemaan.

Mutta appiukko ehti ensin, sen koura puristi minua niskasta ja painoi etukumaraan sohvalla, kun se kysyi uudestaan siitä piiskaamisesta. Yritin irrottautua sen pirullisesta otteesta.
– Samapa tuo, se sanoi ja alkoi vääntää minua polviensa päälle mahalleen.
– Tämän illan jälkeen taatusti tiedät, oletko saanut selkääsi vai et.
Päivänsankari oli paljon voimakkaampi kuin minä, mikään pyristely eikä kiemurtelu auttanut, nyrkkiä en tohtinut käyttää, vastassa oli sen verran riski kaveri. Vaikka hävetti ja suututti, niin minä päädyin lopulta apen polville mahalleni ja jouduin kurkistelemaan hänen vasemmasta kainalosta maailmaa sen aikaa, kun luja koura tanssi pakaroillani. En olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan, että joku onnistuu tekemään minulle tuollaisen tempun. Melkoinen pauke siinä pidettiin, ennen kuin pääsin vapaaksi.

Piiskaaja lähti ulos, ilmeisesti jäähtymään ja minä jäin sisälle häpeämään. Ei hän siellä kauaa viipynyt, kun saapui sisälle melkoisen pajupiiskan kanssa.

Ensin käytiin kamppailu minun housuista, minä selvästi heikompana hävisin sen melko nopeasti. Piiskattavana minä olin jo kerran ollut, eikä uusinnan järjestäminen ollut yhtään sen vaikeampaa. Vitsa viuhui niin kunnolla, että meikäläinen murtui täysin. Mutta arvaapas mistä me ruvettiin keskustelemaan, kun appiukko oli päästänyt minut pihdistään? No siitä minun ja hänen tyttärensä avioliitosta. Ja vitsa kuunteli herkeämättä pöydällä sohvan vieressä.