olen kolmevitonen naimisissa oleva mies, vaimoni on viisi vuotta minua nuorempi. yhdessä olemme olleet kaksitoista vuotta joista naimisissa seitsemän. meille oli suhteen alussa molemmilla sama tavoite, halusimme molemmat menestyä työelämässä ja päätimme jo aikoinaan ettei lapsia hankita, koska kumpikaan ei halua niitä, kaksi koiraamme ns. toimittavat lasten virkaa. olemme molemmat lääkäreitä yksityisellä puolella, minä keuhkosairauksien erikoislääkäri ja vaimo gynekologian erikoislääkäri.
meillä siis pitäisi kaikin puolin mennä hyvin. on yhteisiä lomamatkoja, illanviettoja ystävien kanssa, kaikkea pientä kivaa lisää arkeen. pientä sanaharkkaa silloin tällöin joistain asioista... mutta muutama päivä sitten minun maailmaani tuli särö. vaimo tuli itkien kertomaan, että ehkäisystä huolimatta hän on raskaana eikä ole varma kykeneekö aborttia tekemään. oli töissä varmistanut verikokeen avulla niin ei voi edes sanoa että testi valehtelee. menossa on rv 4. ja minä en tiedä mitä ajattelisin. rakastan vaimoani enemmän kuin mitään, mutta minun maailmani on urakeskeinen. voitte sanoa minua kylmäksi ja tunteettomaksi mutta en ole koskaan lapsia halunnut, eikä vaimokaan ole koskaan sanonut haluavansa, päinvastoin. en tiedä että mitä pitäisi tehdä, en todellakaan tiedä. ei olisi lasta kohtaan oikein jos isä ei häntä pitäisi elämän tärkeimpänä asiana vaan pistäisi uransa tämän edelle... onko kukaan muu koskaan ollut tässä tilanteessa että tekisi mieli pistää suhde katkolle vahinkoraskauden takia?
meillä siis pitäisi kaikin puolin mennä hyvin. on yhteisiä lomamatkoja, illanviettoja ystävien kanssa, kaikkea pientä kivaa lisää arkeen. pientä sanaharkkaa silloin tällöin joistain asioista... mutta muutama päivä sitten minun maailmaani tuli särö. vaimo tuli itkien kertomaan, että ehkäisystä huolimatta hän on raskaana eikä ole varma kykeneekö aborttia tekemään. oli töissä varmistanut verikokeen avulla niin ei voi edes sanoa että testi valehtelee. menossa on rv 4. ja minä en tiedä mitä ajattelisin. rakastan vaimoani enemmän kuin mitään, mutta minun maailmani on urakeskeinen. voitte sanoa minua kylmäksi ja tunteettomaksi mutta en ole koskaan lapsia halunnut, eikä vaimokaan ole koskaan sanonut haluavansa, päinvastoin. en tiedä että mitä pitäisi tehdä, en todellakaan tiedä. ei olisi lasta kohtaan oikein jos isä ei häntä pitäisi elämän tärkeimpänä asiana vaan pistäisi uransa tämän edelle... onko kukaan muu koskaan ollut tässä tilanteessa että tekisi mieli pistää suhde katkolle vahinkoraskauden takia?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Sadat ja tuhannet ovat olleet kanssasi samassa tilanteessa. Ainoastaan Sinä voit tehdä ratkaisusi omaan tilanteeseesi.
Muista kuitenkin se, että jos pistät katkolle suhteesi, sekään ei ole oikein lastasi kohtaan, vaan vaikuttaa niin perkeleesti sinun ja lapsesi suhteeseen.
Juttu on vähän niin kuin että olet joko in tai out. Sinua ei tarvita lapsesi elämässä, sinä olet jo hommasi hoitanut (se kahden minutin siittäminen)
Valinta on vielä hetken aikaa sinun, että haluatko olla osana lapsen ja äidin elämää, mutta liukuu pois päätäntävallastasi koko ajan. Suosittelen ottamaan lusikan tosi nöyrästi käteen jos haluat olla mukana.
En kyllä lähtis pois ja jättäisi toista yksin tuossa tilanteessa. Se olis tosi pelkurimaista. Mikä hätä teillä on? Kaksi hyvin koulutettua ihmistä. Kyllä te pystytte lapsen hoitamaan ja myös menestymään työelämässä. Sitten kun lapsi on siinä olemassa se avaa aivan uusia kokemuksia ja tuntemuksia ja kakki tuntuu ihan luonnolliselta. Se on elämää vain:)))
HEI! Autan lapsen kasvatuksessa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tämä aloitus ei varmaan ole totta, eihän?
en tiedä miksi epäilet kirjoitustani, totta on joka sana. minä en ole koskaan lapsia halunnut, minulle ura on ollut aina kaikki kaikessa. vaimoni on näihin päiviin asti ollut samaa mieltä kanssani, urakeskeinen hänkin siis. ollaan asiasta juteltu ja hän on sanonut ettei osaa kuvitella meidän elämäämme lasta, mutta ei vain kykene aborttiin. sinänsä ymmärrän häntä, koska abortti on raskasta henkisesti. eikä tässä näin pitänyt koskaan edes käydä, vaimollani on kuitenkin hormonaalinen ehkäisy ollut käytössä vuosikaudet. kyllähän se on tiedossa ollut, että ei ne hormonit anna 100% ehkäisytehoa, mutta niihin olemme aina luottaneet siltikin. ja nyt meillä on sitten tämä tilanne mikä on. enkä oikeasti todellakaan usko, että minusta olisi minkään valtakunnan isäksi
"voitte sanoa minua kylmäksi ja tunteettomaksi mutta en ole koskaan lapsia halunnut"
päinvastoin. erittäin fiksu päätös!
Adoptioon antaminen on myös mahdollista!
Lääkärinä tiedät (ainakin nyt), että luonto on ihmistä ja sen keksintöjä voimakkaampi.
Näkisin, että lapsi ja hänen äitinsä eivät ansaitse sinua elämäänsä.
Jotenkin pöyristyttävää, että lääkärinä toimii noinkin vastuuttomasti ja kielteisesti omaan lapseen suhtautuva tyyppi.
sterilointiin oli tarkoitus mennä nelikymppisenä, koska vaimo niin pyysi pari vuotta sitten. ei tämä mitään helppoa ole, kuvittele itse että olet kumppanisi kanssa yhdessä päättänyt että lapsia ei hankita ja ura on molemmilla nro 1 ja sitten käy tällainen vahinko. nyt tänään vaimoni on harkinnut aborttia, ilman että olen asiaa ehdottanut. ongelma jonka sinä näet ei ole pelkästään minussa, vaimonikaan ei omien sanojensa mukaan haluaisi olla äiti. pitää nyt pohtia että tehdäänkö kuitenkin abortti, annetaanko lapsi adoptioon, lähdenkö kävelemään vai katsotaanko mitä tuleman pitää. en ole koskaan elämässäni enkä työasioissa törmännyt mihinkään yhtä vaikeaan tilanteeseen
Noo, narsistipsykopaatin ex-vaimona, voin kertoa, että juuri kun olin pakenemassa väkivaltaisesta suhteesta, exäni raiskasi minut, jonka seurauksena tulin raskaaksi.
En miettinyt hetkeäkään lapseni tappamista, vaan synnytin pikkuiseni, kestin vielä hetken väkivaltaa, ja synnytyksen jälkeen voimien palauduttua pakenin lapseni kanssa poliisivoimin perhehelvetistä.
Miten onnellinen olenkaan lapsestani, joka on päivänpaiste ja auringonvalo elämässäni!
Ajattelen, että teidän lapsenne tarkoitus on opettaa teille vanhemmille inhimillistä elämää, kasvattaa teitä tulemaan kehittyneemmiksi ja lähemmäksi ihmistä lääkärin työssänne.
Vanhemmuuteen kasvamiseen ja asian hyväksymiseen on kahdeksan kuukautta, siis runsaasti aikaa, kyse on vain ajatuksienne ja asenteenne muokkaamisesta uudelleen.
Jos nyt vaan ottaisit sen lapsen maailmaan vastaan. Ei sun tartte olla mikään maailman paras isä sille. Kuhan kohtelet kohtuullisesti ja takaat ok-olosuhteet, niin se on jo 24x paremmin, kuin mitä suurin osa lapselleen antaa.
Ei sun siihen tarvitse edes aikaa hirveästi satsata ja siitä tuntea huonoa omaatuntoa.
"onko kukaan muu koskaan ollut tässä tilanteessa että tekisi mieli pistää suhde katkolle vahinkoraskauden takia?"
Siis että haluaisit jopa jättää vaimosi raskauden takia? Ei haloo, pöyristyttävää. Miten ihmeessä voit olla noin tunteeton ja lääkäri vielä. Luoja varjelkoon törmäämästä tuollaiseen lääkäriin potilaana. Etkö ollenkaan tajua miten itsekeskeinen olet? Ensin saatat vaimosi raskaaksi ja sitten aiot pestä kätesi koko jutusta. Ei ole hullumpaa kuultu.
Lapsen voi antaa adoptoitavaksi. Suomessa on paljon lapsettomia pariskuntia adoptiojonossa. Se voisi olla teille oikea päätös, jos vaimonkin asenne on noin kielteinen.
no miten tämä vahinkoraskaus nyt liittyy aloittajan lääkärin ammattiin mitenkään? mistä sinä tiedät että hän olisi tunteeton työssään? aloittajahan sanoi ettei tiedä mitä pitäisi tehdä ja että ei ole koskaan missään näin vaikeassa tilanteessa ollut. hänelle ura on selkeästi se kaikkein tärkein joten ihan varmasti hän on lääkärinä hyvä. itsekeskeisyyttä, lievää sellaista, on havaittavissa teksteistä, mutta on se varmasti ollut hiivatinmoinen pommi, kun vaimo on paksuna vaikkei olisi pitänyt olla.
ja aloittajalle: minä suosittelisin, että annatte raskauden jatkua. olen samaa mieltä kuin tuo yksi ylempi kommentoija:
"Ajattelen, että teidän lapsenne tarkoitus on opettaa teille vanhemmille inhimillistä elämää, kasvattaa teitä tulemaan kehittyneemmiksi ja lähemmäksi ihmistä lääkärin työssänne.
Vanhemmuuteen kasvamiseen ja asian hyväksymiseen on kahdeksan kuukautta, siis runsaasti aikaa, kyse on vain ajatuksienne ja asenteenne muokkaamisesta uudelleen. "
teillä on kahdeksan kuukautta aikaa. jos se ei vain oikeasti tunnu teistä hyvältä, niin antakaa lapsi adoptioon. joku tarkoitus tuolla lapsella on, joko teidän elämässä tai joidenkin muiden elämässä.
mutta sen sanon, että tyhmästi teet jos kävelemään lähdet, siitä olen kyllä monen muun kanssa samaa mieltä. vaimollasikaan ei varmaan helppoa ole, jos hänkään ei kerta ole koskaan lapsia halunnut ja yhtäkkiä onkin raskaana. nyt tukea kehiin, ryhdistäydy hyvä mies. ja tsemppiä!
Olen jo 55, mutta ei koskaan halusi antaa oman lapsen johonkin, miettikää mistä on kysymys ja vieläkin te olette lääkäreitä.
olisi eri asia, jos olisit tavannut naisesi vaikka viime kesänä, mutta olette olleet 12v. yhdessä ja olette vielä naimisissa!!! eikö naimisissa ole tarkoitus olla myötä- ja vastoinkäymisissä? voisitko todella hylätä vaimosi juuri silloin, kun hän tarvitsee sinua eniten? mitä, jos vaimollesi tulisi syöpä hylkäisitkö hänet sittenkin? syöpä jos mikä vaikuttaa molempien uraan ja se on varmasti henkisesti raskaampaa, kuin kasvattaa lasta.
maailmassa on monia isiä, jotka asettavat uransa perheensä edelle ja silti suurin osa lapsista kasvaa melkolailla normaaleiksi. ei sinun tarvitse olla mikään vuoden isä. kyllä sinä silti ehdit käydä töissä ja laittaa vaikka muksun erikoispäiväkotiin, jos teette kolmivuorotöitä. lapsi kasvaa tosi nopeasti ja huolehtisen tarve vähenee kokoajan.
saattaa olla ihan kivakin, että joku käy moikkaamassa sua, kun olet yksin vanhainkodissa tuijottamassa tapetteja.
Lääkärinaivoilla luulis tajuuvan, että aloituksen tiedoista kaikki tutut ja naapurit tunnistavat, kuka siinä kirjoittelee. Paitsi jos aloittaja on suomi24:n heikkolahjainen toimittajaressukka eikä koko lääkäriä ole olemassa.
minä tiedän kyllä, että minut ja vaimoni voidaan teksteistä tunnistaa. kovin todennäköistä ei kuitenkaan ole, että joku sukulainen juuri tälle palstalle eksyisi juuri tämän ketjun lukemaan. mutta jos lukeekin ja tulee minulta asiaa tivaamaan niin aion seistä kaiken sen takana, mitä täällä olen kirjoittanut. jos jotain ei pysty toiselle suoraan sanomaan, ei sitä myöskään pidä internettiin kirjoittaa.
päätin, että en aio lähteä kävelemään, vielä emme ole päättäneet lapsen kohtalosta. meillä on kolme vaihtoehtoa, mutta mitä luultavimmin lapsi kuitenkin tulee syntymään. eri asia on sitten se, pidämmekö lapsen vai annammeko adoptioon
no onhan sinus sit näköjään kuitenki pikkusen järkee. hyvähyvä, kanna vastuusi siitä mitä olet aikaankin saanut niinkuin miehen kuuluukin
ei, ei missä tapauksessa adoptioon, sitten itket koko elämän
Hah, ajattelitko tosiaan, että kyseisellä parilla olisi tunteita muita kuin itseään kohtaan!
Kokemuksesta kerron, että lapsensa tunteettomasti hyljänneitä miehiä löytyy pilvin pimein, ja yksi sellainen on omien lasteni siittäjä (isäksi kun ei voi lapsensa hyljännyttä kutsua).
Lapsi nyt jo tuntee, miten häntä kohtaan suhtautuvat
Miksi sä et laittanut OMIA piuhojasi poikki, jos et kerran tahdo lapsia?
Eikös tuo ole vastuun jättämistä vaimolle? Ja nyt sä sitten olet jättämässä vaimosi ja lapsesi? Eikö lääkäri tiedä että kun laitetaan siitintä vaginaan säännöllisesti, niin siitä VOI syntyä lapsia?
Aika kylmä ja itsekäs setti. SYY -> SEURAUS
Miten tälle lapselle saadaan rakastavat ja välittävät vanhemmat?
Lapsi on syytön.
Jokainen joka saa oman lapsensa syliin muuttuu sillä sekunnilla ja se rakkaus omaan lapseen ylittää kaiken...kaiken...
Sen jälkeen et pysty enää kääntämään selkääsi omalle lapsellesi tai vaimollesi...
Ei se työ sulle ap työ tyydytystä varmaankaan loppuelämäsi ajan vaikka oisit miten unelmiesi ammatissa.
Exäni eli lasteni isä hylkäsi lapsensa ja minut. Työ ja raha ovat hänellä elämässä tärkeimmät. Hän näkee hirveästi vaivaa pakoillakseen, ettei tarvitsisi nähdä lapsiaan eikä maksaakaan mitään heidän elämästään.
Ei halunnut pitää lapsiaan koskaan sylissään, vaan inhosi heitä jo vastasyntyneenä, koska veivät huomiota pois hänestä.
Luulisi teidän lääkäreinä tietävän ettei aborttia saa tosta vaan, että se on automaatio, siihen pitää olla painavat perusteet että sen saa, joko ikä, tai lapsia jo nii paljon, jos raiskattu tai terveydelliset syyt, en näistä tarkkaan tiedä mutta jotain tähän suuntaan.
Jos olette naimisissa, talous kunnossa, ikä ei ole syynä, eikä terveys,mikä olisi peruste aborttiin???
".. mikä olisi peruste aborttiin??? "
Vanhempien mielenvikaisuus. Kuka tervejärkinen edes haluaisi tappaa oman lapsensa, oli syy mikä tahansa.
Kyllä sen abortin saa, ei sitä tässä yhteiskunnassa mikään kiellä. Toki syy kirjataan, ja varmaan tossa tilanteessa se menis pelkkä "hankala elämäntilanne".
Ei KENELTÄKÄÄN aborttia evätä.
No kyllä se täytyy teiän yhdessä se päätös tehdä. Ja toisekseen olette molemmat osallisia tähän vahinkoon, niin on suoraan sanoen raukkamaista lähteä kävelemään!!!!
Ei teidän muu auta kun tarkistella rauhassa asiaa monelta eri kantilta. Mutta ole mies ja lakkaa puhumasta tollasia "lähden kävelemään" höpötyksiä.
Tässä ilmeisesti syy terveyskeskusten lääkärien epäpätevyyteen:He ovat raskaana...voi taivas....
Ei yksikään lääkäri ole niin typerä, että luottaisi hormonaaliseen ehkäisyyn tilanteessa, jossa on päättänyt, ettei koskaan halua lapsia.
Lääkäri tietää myös, että miehen sterilisaatio on helppo tehdä ja sillä saadaan 100% varmuus lapsettomuudesta. Gynekologi on keuhkosairauksien erikoislääkäriä vielä paremmin perillä ehkäisystä, joten taitaapi olla trolli.