Seurasitko kaverina vierestä uskottomuutta? Miltä se sinusta tuntui?
Annoitko kaverina alibeja ja keksittekö yhdessä peitetarinoita tapaamisille? Miltä se tuntui?
Kysyttiinkö sinulta kaverina neuvoa salasuhteen ongelmiin? Millaista apua annoit? Miltä se tuntui?
Yritikö saada kaveria luopumaan salasuhteesta? Miten ja miltä se tuntui?
Olisitko kaverina halunnut puuttua asioiden kulkuun, mutta et voinut? Miltä se sinusta tuntui?
Annoitko kaverina alibeja ja keksittekö yhdessä peitetarinoita tapaamisille? Miltä se tuntui?
Kysyttiinkö sinulta kaverina neuvoa salasuhteen ongelmiin? Millaista apua annoit? Miltä se tuntui?
Yritikö saada kaveria luopumaan salasuhteesta? Miten ja miltä se tuntui?
Olisitko kaverina halunnut puuttua asioiden kulkuun, mutta et voinut? Miltä se sinusta tuntui?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Vuosia sitten meidän vapaa-ajan harrastusporukka teki yön yli kestäneen reissun toiselle paikkakunnalle. Yksi ryhmämme jäsen hommasi naisen ravintolaillan päätteeksi ja petti vaimoaan tuon hoidon kanssa. Lähinnä säälin ja inhosin sitä miesystävääni, vaikka hän oli ilmiselvästi tyytyväinen toimintaansa. Tunne on vieläkin sama, kun silloin tällöin tapaamme. Hänellä on upea ja älykäs vaimo, joka luottaa mieheensä sokeasti. Mies ei ole luottamuksen arvoinen missään mielessä.
Olen itsekin eronnut ja tosi flirttaileva tyyppi. Kaverini hankki salasuhteen ja kuuntelin sitten niitä hänen juttujaan ja ongelmiaan. Hienosti salasi suhteensa, vaikka päivittäin kävi tapaamassa. Kerran selitti, kuinka oli saanut haukkumiset niskaan, kun ei ollut ehtinyt ajoissa työpäivän jälkeen ja yllättynyt olin, että ei ollut kyse vaimon haukkumisista, vaan tämän salasuhteen. Vaimon osalta kotona vallitsi täysi luottamus, että töissä ollaan. Huomasin kaverini olevan selittelyn ja valehtelun mestari, mutta itsessäkin samaa pelimiestä, niin annoin sitten niitä alibejakin.
Meillä on oikea salasuhderinki. Ollaan toinen toisillemme alibeja ja hyvin toimii. Kerran kaksi vuodessa lähdetään kunnon reissulle poikain kanssa ja pokataan naisia sen minkä ehdimme.
Totta kai kavereita pitää auttaa, kuka se sitä tylsää kotona kitisevää rouvaa muuten jaksaisi?!?
Tuollainen kristillinen uskollisuus on ihan huuhaata! Eräskin rouva kertoi että kaikilla hänen tutuilla rouvasihmisillä on rakastajat, joten ei ne naisetkaan ole sen kummempia kuin me miehet. Kerranhan täällä eletään ja kyllä se kunnon rakastelu vieraan kanssa on se elämän suola, kannattaa kokeilla itse kunkin eikä kateellisena narista täällä uskottomuuspalstalla!
Sä olet Timo, juuri hän harrastaa vastaavaa kavereiden kanssa.
Kuulostatte luusereilta. Miksette ole sinkkuja, jos ette kykene rakastamaan?
Ei se rouva kotona kitise vaan sängynjouset kun ulkomaalainen nuori komea viriili sälli panee parastaan sillä aikaa kun olet "miesten" reissuilla. Alakerran naapuri kävi jo valittamassa että koiraako siellä piiskataan vai mikä ulvoo...
Sinähän olet kuin kopio entisestä miehestäni.
Meillä vaan kävi niin että yksi jäi kiinni ja samalla koko porukka. Kolme erosi, joista yksi käy oikeutta osituksesta ja lapsista. Kaksi erosi suht sopuisati ja yksi yrittää vieläkin korjata välejä vaimoonsa. Tapahtumasta on yli kaksi vuotta. Onneksi ei kukaan tehnyt itsemurhaa eikä ketään ammuttu. "Pikku" ilolla oli kovat seuraukset.
Kannattiko, kysyin mieheltä. Vastaus oli ei helvetissä.
Näin sattumalta tuttuni ns. väärän naisen kanssa kaupungilla ja säpinää heillä oli. Oli tosi ristiriitaiset ja sekavat tunteet, sillä tiesin vaimonsa ja pitkään pohdin, miten kertoisin vaimolle. En kertonut ja nyt kaduttaa.
Enhän minäkään sinusta kertonut vaimollesi, joten tasoissa ollaan!
Miehen veli tiesi ja suojeli vaikka sanoi pitävänsä minusta. Kun avioero oli totuus niin sanoi olevansa pahoillaan koska ei uskonut asioiden menevän niin pitkälle.
Oli toivonut veljensä järkiintyvän.
miehesi veli oli fiksu ei halunnut loukata, kukapa se haluaisi nähdä exän sukulaisten tuuletukset ;)
Meillä on tyttöporukka, joka käy vuosittain muutaman yön reissulla Tahkolla. Kaikenlaista tapahtuu ravintoloissa ja majapaikoissakin, mutta tottakai kaveria suojellaan eikä juttuja kerrota eteenpäin puolisoille/miesystäville. Jos jostain syystä kuitenkin narahtaa (ei ole vielä tapahtunut), niin jokainen selvittää itse sotkunsa, muut esittävät tapahtuneesta ihan tietämättömiä "ei huomattu mitään"...
Eron jälkeen ovat ihmiset alkaneet kummasti kertomaan tietojaan. Heitä otti pattiin, kun joutuivat sivusta seuraamaan häilkäilemätöntä petttämistä, mutta eivät ole uskaltaneet puuttua toisten avioliittoon eivätkä arvostella silloin kun näkivät. Eron jälkeen he ovat tulleet avoimesti kertomaan tietonsa, olleet huojunteita että vihdoin pääsivät kertomaan petetylle puolisolle. Jo yhden pettämisen näkkemisen vuoksi tuo pettäjä oli menettänyt heidän silmissään ihmisarvon loppuelämäkseen. Pari on kertonut, että pettämisen näkemisen jälkeen he joka kerta pettäjän tavatessaan vaan ajattelivat, kuinka häikäilemätön ihminen hän on eivätkä enää viihtyneet hänen seurassaan vilpittömästi.
Totta, se kuin joku suma, joka purkaantuu, kun joku poistaa ensimmäisen esteen. Kun ero tuli, niin monet läheiset kertoivat, kuinka he jo silloin ja silloin näkivät ja tiesivät, mutta eivät voineet tai halunneet puuttua tai kertoa. Tarkkasilmäiset ihmiset kertovat havainnoistaan, milloin tiesivät, että puolisoni alkoi pettämään. Joten omassa tapauksessa oli aivan turhaa kuvitelmaa puolisoltani leikkiä, että kukaan ei tiedä, kun nyt näyttää siltä, että kaikki tiesivät ja osa jopa ennen minua. Ihmisarvon menettämistä ei kyllä voi paikata enää millään, sitä ei moni pettäjä tajua tai sitten tajuaa liian myöhään.
Kyllähän näitä jeesustelijoita riittää. Itse ovat samanmoisia hyppyheikkejä. Näytä mulle normaali aviopuoliso joka ei ole pettänyt! Ihan itsepetosta kauhistella tuolla pettämisasialla. Ihan oikeasti pitkässä parisuhteessa sitä tekevät kaikki. Tietysti jos ei ole hormoonitoimintaa ja on sikaruma niin silloin varmaan on parisuhdeuskollinen, mutta siinäkin tapauksessa se aviosiippa on varmasti käynyt vieraissa.
On ihanaa rakastella uuden ihmisen kanssa. Tuollaiset avo- ja avioliitot pitäisi kieltää laissa. Vain silloin saisi mennä liittoon jos aikoo tehdä lapsia, mutta silloinkin lapsien tullessa täysi-ikäseksi liitto loppuu automaattisesti. Ei lisääntymisiän ulkopuoleiset aikuiset ihmiset oikeasti tarvitse mitään avioliittoja. Ne ovat sellaista ripustautumista ja kertovat heikosta itsetunnosta. Elämä on raakaa ja tunteet voi osoittaa ilman mitään valojen vannomisia!
Olen ruma mutta kaikki, KAIKKI, panevat minua aina kun haluan.
Minä olen normaali aviopuoliso,tosin nykyään ex, joka ei ole koskaan pettänyt. Ikäväksi en voi tämän enempää sinulle näyttää, mutta usko, elän ja tulen elämään niin, että olen aina rehellinen ja uskollinen. Jo pelkästään kun vasta tapailen miestä, tapailen yhtä kerrallaan.
Harvoinhan sitä samoilla treffeillä kahta tapaa :-D
No, kannattiko olla uskollinen, kun kerran kumminkin olet nyt EX?
Vitsinä voisin vastata että ois pitänyt pettää munkin. Mutta vakavasti, olen tyytyväinen itseeni. Tiedän toimineeni oikein. Luotan itseeni. Olen peloton. Kokea tahansa voin tavata kenet tahansa menneisyydestä, hymyillä ja sanoa:"kiva nähdä, mitä kuuluu?".
Mulla on vahva itsetunto.
Hyvä jos pystyit ottamaan tyynesti toisen kertoman. Minulla valitettavasti kävi niin, että sain vain epämääräisiä vihjeitä miehen kavereilta mitä oli tapahtunut ja suurin piirtein tyylin: "kavereitten kanssa työpaikalla naurettiin, että kyllä se sen vosun kanssa on.." Eipä ollut kiva kuunnella, että asia oli yleinen naurun aihe. Minua ei pitkä petos huvita ollenkaan.
Normaalin moraalikäsityksen omaavat ystävät ja sukulaiset, tuomitsevat aina pettäjän. Tämä onkin pettäjän kompastuskivi, kun hän uskoo ja kuvittelee kaikkien hyväksyvän pettämisen paljastuttua sen uuden ihmisen.
Monet kakkosetkin erehtyvät luulemaan, että "koska miehellä oli niin huono avioliitto", niin ilman muuta ihanan uuden rakkauden lähipiiri ottaa avosylin vastaan.
Luulo ei ole koskaan ollut tiedon väärti!
Olen juuri saanut mitä lämpimintä myötätuntoa exän äidiltä ja sukulaisilta, joita kävin hyvästelemässä He itkivät ja halasivat minua. Ja toivottivat vieraaksi kotiinsa aina. Kukaan ei edes kysy miksi eroan, miehen pettämiset lienevät olleet pienessä pitäjässä koko kylän ja suvun tiedossa, vain minä olin tietämätön.
Normaalin moraalikäsityksen omaavat ystävät ja sukulaiset eivät asetu tuomareiksi koska kukaan ei voi tietää kahden henkilön välisestä suhteesta, mitä siellä kulissien takana on tapahtunut ja tapahtuu. Pettäjä on helppo tuomita ja haukkua esim. rikolliseksi jos tämä petetty on kiero ja osaa peittää hyvin tekonsa joka on vienyt parisuhteen tilaan jossa toinen löytää aidan takaa jotakin kiinnostavampaa.
Miksi pitää tuomita yleensä koskaan? Tai miksi nämä petetyt ovat niin onnellisia kun exän suku silittää päätä?
Siksi, että pettäminen on kertakaikkiaan niin tuskallinen kokemus petetylle. Valehtelusta voivat saada myös osansa sukulaiset. Ei tarvitse välttämättä tuomita, mutta ei kai varkaankaan päätä silitellä ja kehuta miten hyvän saaliin hän on saanut. Uskottomuuden kautta tulevat erot ovat vaikeita myös sukulaisille.
Kyllähän sitä on nähnyt kaikenlaista reissunpäällä. Toiset pettää ja toiset ei. Olen ajatellut että mitäpä tuo minulle mitenkään kuuluu. Kun pitää huolta omista asioista niin muut menköön ja tehköön niinkuin haluavat. Kyllähän se pettäminen tietysti jostakin isosta ongelmasta kertoo. Että jos jotain tunnen niin surua näitä ihmisiä kohtaan.
Minä seurasin naispomoni tekemisiä työmatkoillamme usean vuoden ajan kunnes siihen alkoi isommat pomot reakoida ja minultakin kysyttiin miten koen tuon ihmisen toiminnan koska aina jaoimme hotellihuoneenkin. (hän ei kertaakaan tuonut ketään huoneeseemme vaan meni itse ja sitten kertoi minulle mitä oli puuhannut). En kertonut pomoillemme mitä nainen teki vaan kerroin miltä minusta tuntuu ja kieltäydyin osallistumasta yli yön kestäviin matkoihin. Jonka jälkeen jouduin työpaikkakiusauksen kohteeksi. Se päättyi siihen että minut ostettiin ulos.
Niin hullulta kuin se vaikuttaakin niin tuo petollinen nainen sai pitää työpaikkansa mutta minä en.
Tiedän sen verran tutuistani niin naisista kuin miehistä, että iltaa viettämässä sitä ei kursailla flirtin kanssa. Jotkut pysyy lähes platonisella tasolla, jotkut sitten hieman enemmän koskettelua tai suudelmia. Sänkyyn asti menemisiäkin voi olla, faktatietoa ei ole mutta mistä sitä koskaan tietää. En tiedä olenko jollakin tavalla liian vapaamielinen mutta minua se ei haittaa! Ja johtuuko ajatusmaailmani siitä, että itsekin olen toiminut noin ja olen katunut aina tekemisiäni myöhemmin. Tiedän ketä rakastan ja kenen kanssa haluan elää ja olla. Tarkoitus ei ole satuttaa, se on se elämän pieni suola, piriste joka piristää omaakin suhdetta.
Myös puolisoni osaa flirttailla muille naisille ollessamme iltaa viettämässä. Tietääkseni ei ole käynyt suudelmalinjalle heidän kanssaan mutta flirttiä kuitenkin. En koe sitä minään uhkana. Olen katseita kääntävän näköinen nainen ja tiedän arvoni mieheni silmissä ja sydämessä, jos hän tuntee imartelua saadessaan huomiota naiselta, niin mikä minä olen siinä moralisoimaan?
Meni ehkä metsään ap kysymyksistä, niihin sanoisin että kyllä. Suu on supussa, niistä ei puhuta, eihän niiden toisten asioiden levittely ole toisten tehtävä.
Olen eronnut. Minulla on pikkuserkku, hän on mies, minä nainen. Pari vuotta sitten olimme ex-mieheni kanssa pikkuserkkuni luona kylässä, vietimme kivan illan kahden pariskunnan välillä, otimme paljon viinaa. Serkun kanssa menimme aikaisin nukkumaan, hänen avokkinsa oli sitten harrastanut seksiä puolisoni kanssa minun ja serkun selän takana. Pettäjä-exäni oli aiemmin ollut ja oli tuon tapahtuman jälkeen 'parasta kaveria' pikkuserkkuni kanssa, kuin ei olisi koskaan tehnyt mitään.
Eli te joilla on näitä pettäjäkavereita, miten ihmeessä luotatte heihin? Pettäjät, miten voitte kaveerata naama pokkana miesfrendien kanssa, jos olette pettäneet tuota kaveria hänen muijansa kanssa?
Teille jotka tiedätte mutta ette kerro -voi sitten osua salaisuuden pito joskus omaan nilkkaan
Pelimieskaverini lukuisista hoidoista merkittävä osa oli varattuja. Minä en muista heistä mitään ja en ole nähnyt enkä kuullut mitään, jos joku kysyisi. Voi olla, että joku heistä meni autossani kaverini luo, minun asuntooni tai aamulla kotiinsa, mutta minulla ei ole edes kameraa kuten takseissa.
Minä en moralisoi, jokainen hoitaa omat suhteensa ihan itse. Täsmällisiä alibeja en antanut. Myönsin toki liikkuneeni kaverini kanssa, mutta jätin sielunhoidon joukossamme silloin tällöin liikkuneelle pappismiehelle. Jos nainen kysyi pelimieskaverini perään, vastasin jotain epämääräistä, sillä on turha kiusata toista sillä, että mies on siirtynyt jo seuraavan hoidon luo.
Olin jo silloin sitä mieltä, että jos rouva sattui saamaan vierasta, on kaikkien parasta unohtaa koko juttu ja jatkaa liittoa. Erosta on vain harmia. Jos aviosuhteessa on ongelmia, eivät ne ongelmat ole poissa uudessakaan suhteessa.
"Eli te joilla on näitä pettäjäkavereita, miten ihmeessä luotatte heihin? Pettäjät, miten voitte kaveerata naama pokkana miesfrendien kanssa, jos olette pettäneet tuota kaveria hänen muijansa kanssa?"
Tässäpä mielenkiintoinen aihe. odotan myös vastauksia :)
En sillä että olisin itse petetty vaan olen se muija jonka kanssa mieheni kaveri on pettänyt, enkä ole iloinen asiasta. Se vaan on niin jännä miten tuo kaveri oli helevetin hyvää pataa mieheni kanssa, vähän kuin mielinkielin..ja pokka piti. kunnes tunteet loppu, sitten heistä tuli vihamiehet lähes, en tiedä miksi toinen mies kosti omalleni meidän kariutuneen "suhteen". Ei se ollut edes loppuun saakka pettämistä tai suhde, mutta jotain siltä väliltä.
Mieheni ei onneksi voi panna kun hänellä on seksitauti.
Ei kukaan sellaista ota yhden yön jutuksi,sinänsä hyvä ja varmaan rajoittanut hänenkin tekemisiään paljon. Itse pidän suutelua,halailua ja muuta hyväilyä sekä kauniita sanoja jo pettämisenä...oikeastaan kaikkea sellaista mitä ei voi toiselle kertoa.
Joo ja taudin sai entiseltään.
Kerran tuli vähän kränää pettäjäkaverin kanssa, kun sen minulle tekemä jäynä alko mennä liian pitkälle.
Ilmoitin, että jos pilailu kustannuksellani ei nyt välittömästi lopu, kaiffarin vaimolle lähtee niin pikkutarkka tietopaketti, ettei kukaan kuunaan ole vastaavaa nähnyt.
Sen tyypin käytännön pilat loppuivat sitten siihen.