vertaistukea vailla

EroonBulimiasta

Olen 19-vuotias tyttö, jonka ortoreksia muuttui puoli vuotta sitten bulimiaksi. Ennen en syönyt mitään herkkuja, vartaloni oli täydellisessä kunnossa ja urheilin jatkuvasti. Puoli vuotta sitten aloitin pikkuhiljaa lisäämään herkkuja ruokavaliooni, koska halusin parantua ortoreksiasta ja päästä eroon hirveästä kalorien ja ravintoaineiden tarkkailusta. Lihomisen pelko kuitenkin kasvoi, ja rupesin oksentamaan kaikki herkut pois. Inhottavinta tässä on se, että elimistöni valmistautuu itse oksentamaan kun juon vain muutaman kupin vettä (minun ei tarvitse tunkea sormia kurkkuun tai mitään) joten oksentamisen välttäminen on kauhean vaikeaa. Oksentamiseni lähtee aina siitä, että otan ihan pienen suupalan mistä minulle tulee huono omatunto, ja ahmin niin kauan että minun elimistöni jo huutaa että pitää oksentaa. Käyn psykologilla, mutta hän toistelee minulle jatkuvasti että tämä on vain vaihe matkalla kohti aikuisuutta.
Olen lukenut paljon juttuja ihmisistä, jotka ovat oksentaneet yli kymmenen vuotta. Minä olen saanut tarpeekseni jo tästä puolesta vuodesta. Haluaisin kuulla teidän tarinanne, missä vaiheessa parantumista olette, mistä olette saanut apua ja ne jotka ovat parantuneet niin mikä auttoi sen viimeisen askeleen yli. Olen niin loppu, enkä jaksa tätä enää yksin.

1

169

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Bullis

      Itse sairastuin bulimiaan jo 14 vuotta sitten. Teininä olin lihava melkein 100kg. Aloin laihduttaa. Liikuin kuin hullu ja pidin kalorimäärän minimaallisena. Aloin tuntea pakottavaa syyllisyyttä jokaisesta suupalasta, aloin oksentaa. Pano laski alle 50kg. Keho hylki silloin jo vettäkin. Hampaista alkoi mennä kiille. Tuli paha anemia. Jouduin osastolle tyksiin ja psykalle. En siksi että olisin ollut alipainoinen vaan siksi että keho oli pettämis pisteessä. Paranin hiljaa fyysisesti. Tulin raskaaksi ja aloin voida mielettömän hyvin. En välittänyt kiloista, ruuasta enkä mistään. Vuosia kului vain harvoin oksentaen. Tuli lapsia ja ikää lisää. Nyt olen 28 vuotias, 3 lapsen äiti. Heräsin lihoomiseni viime vuonna. Painoin enemmän kuin koskaan. Menneisyys heräsi nukuttuaan 7 vuotta.Siitä se sitten lähti. Ainut tietämäni tapa hallita kehoani on äärilaidat molempiin suuntiin. Arkeni kuluu laskien ja miettien. Herään aamulla 04 lenkille koirien kanssa, siitä töihin, päiväkodin kautta lenkille. Tähän asti onnistun välttämään ruokaa. Sit tulee mies kotiin. Sitten ruokaa pöytään ( eka virhe) pöntölle oksentamaan. Normaalista annoskoosta. Eilen mies tuli vessaan. Naureskelin et mulle ei perunat enää sovi. Silitti mun selkää eikä sanonut mitään. Meinasin hajota jo siihen. Sit kun muksut nukkuu lähden salille tai crossaan kotona. Juon.syön oksennan. Keho ei kestä vettä.ruokaa.ei edes purkkaa. En voi mennä ravintolaan, en juhlimaan. Olen niin kiinni tässä. En voi laskea päätä alas tai treenata vatsalihaksia. Poskihampaat on kamalassa kunnossa.. koko keho turvonnut. Hiuksia lähtee.kun ei toimi vitamiini ja nestetasapaino.Yritän saada lapsille hyvän itsetunnon vaik oma on nollissa. Alasti oleminen ja omakeho saa vain itsemään. Seksi ei huvita. Työkavereiden olemattomat vitsit satuttavat. Kulissi alkaa painaa. Painoa on nyt 11 kk.ssa lähtenyt yli 50kg. Järki käskee lopettamaan. Keho ei kuuntele. Laihtuminen ksnnustaa jatkamaan. Oravanpyörä johon jouduin lapsena jo. (Eka lihavuushoitoni oli 7 vuotiaana. Lasten nutrilet kokeilu tyksissä). Miten tällsisesta voi parantua? Ei voi. Alkoholisti on aina alkoholisti joten syömishäiriöinen on tavallaan aina myös oman mielensä ja ruumiinsa vanki. Toivon ihmiset ettette ala tähän opetella tai pidä tätä helppoma ratkaisuna. Bulimia on loinen joka tavalla tai toisella voittaa. Se voi mennä piiloon mutta palaa kun olet heikoimmillasi. Pelkistetty tarinani oli tässä. Toivon kaikille voimia ja rohkeutta avata silmändä ja hymyillä kyynelten läpi. Itse toivoisin itselleni samaa. Olen äiti jonka tarvitsee olla terve ja vahva mutta on rikki ja hajalla.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et siis vieläkään

      Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k
      Ikävä
      51
      2254
    2. Hyvä että lähdit siitä

      Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖
      Ikävä
      25
      1008
    3. Aavistatko että moni tietää

      Vai ollaanko hyvin vedätetty pokerinaamalla. No kun vähiten odotat niin yllätämme sinut
      Ikävä
      82
      962
    4. Yritin saada

      Vastauksia mutta et voinut olla rehellinen ja kaiken kannoin yksin. Halusin kovasti ymmärtää mutta en voi enää ymmärtää.
      Ikävä
      11
      914
    5. Onko vielä

      mahdollista nähdä?
      Rakkaus ja rakastaminen
      68
      873
    6. Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa

      Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt
      Maailman menoa
      54
      863
    7. Olisitko mies valmis?

      Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me
      Ikävä
      121
      842
    8. Kronikat..

      Mikä hele… on tää yks kronikat mikä suoltaa facessa kaikkea julkaisua ja AINA samoista firmoista imatralla??? Eikö ne mu
      Imatra
      10
      773
    9. vieläkin sanoa voin...

      💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos
      Ikävä
      22
      753
    10. Täällä istun ja mietin

      Miten paljon haluaisin katsoa sinua juuri niin kuin haluaisin katsoa sinua. Rakastavin silmin. Näkisit vihdoin senkin pu
      Ikävä
      49
      749
    Aihe