vertaistukea vailla

Itse sairastuin bulimiaan jo 14 vuotta sitten. Teininä olin lihava melkein 100kg. Aloin laihduttaa. Liikuin kuin hullu ja pidin kalorimäärän minimaallisena. Aloin tuntea pakottavaa syyllisyyttä jokaisesta suupalasta, aloin oksentaa. Pano laski alle 50kg. Keho hylki silloin jo vettäkin. Hampaista alkoi mennä kiille. Tuli paha anemia. Jouduin osastolle tyksiin ja psykalle. En siksi että olisin ollut alipainoinen vaan siksi että keho oli pettämis pisteessä. Paranin hiljaa fyysisesti. Tulin raskaaksi ja aloin voida mielettömän hyvin. En välittänyt kiloista, ruuasta enkä mistään. Vuosia kului vain harvoin oksentaen. Tuli lapsia ja ikää lisää. Nyt olen 28 vuotias, 3 lapsen äiti. Heräsin lihoomiseni viime vuonna. Painoin enemmän kuin koskaan. Menneisyys heräsi nukuttuaan 7 vuotta.Siitä se sitten lähti. Ainut tietämäni tapa hallita kehoani on äärilaidat molempiin suuntiin. Arkeni kuluu laskien ja miettien. Herään aamulla 04 lenkille koirien kanssa, siitä töihin, päiväkodin kautta lenkille. Tähän asti onnistun välttämään ruokaa. Sit tulee mies kotiin. Sitten ruokaa pöytään ( eka virhe) pöntölle oksentamaan. Normaalista annoskoosta. Eilen mies tuli vessaan. Naureskelin et mulle ei perunat enää sovi. Silitti mun selkää eikä sanonut mitään. Meinasin hajota jo siihen. Sit kun muksut nukkuu lähden salille tai crossaan kotona. Juon.syön oksennan. Keho ei kestä vettä.ruokaa.ei edes purkkaa. En voi mennä ravintolaan, en juhlimaan. Olen niin kiinni tässä. En voi laskea päätä alas tai treenata vatsalihaksia. Poskihampaat on kamalassa kunnossa.. koko keho turvonnut. Hiuksia lähtee.kun ei toimi vitamiini ja nestetasapaino.Yritän saada lapsille hyvän itsetunnon vaik oma on nollissa. Alasti oleminen ja omakeho saa vain itsemään. Seksi ei huvita. Työkavereiden olemattomat vitsit satuttavat. Kulissi alkaa painaa. Painoa on nyt 11 kk.ssa lähtenyt yli 50kg. Järki käskee lopettamaan. Keho ei kuuntele. Laihtuminen ksnnustaa jatkamaan. Oravanpyörä johon jouduin lapsena jo. (Eka lihavuushoitoni oli 7 vuotiaana. Lasten nutrilet kokeilu tyksissä). Miten tällsisesta voi parantua? Ei voi. Alkoholisti on aina alkoholisti joten syömishäiriöinen on tavallaan aina myös oman mielensä ja ruumiinsa vanki. Toivon ihmiset ettette ala tähän opetella tai pidä tätä helppoma ratkaisuna. Bulimia on loinen joka tavalla tai toisella voittaa. Se voi mennä piiloon mutta palaa kun olet heikoimmillasi. Pelkistetty tarinani oli tässä. Toivon kaikille voimia ja rohkeutta avata silmändä ja hymyillä kyynelten läpi. Itse toivoisin itselleni samaa. Olen äiti jonka tarvitsee olla terve ja vahva mutta on rikki ja hajalla.