Jäin tänään muutaman viikon sairaslomalle, jota tarvittaessa jatketaan. Olen 3 vuorotyöläinen, pienen lapsen yksinhuoltaja. Kuljettavana päivittäin pitkät työmatkat. Viimeaikoina olen palanut niin pahasti loppuun etten pysty enää keskittymään, ja vaivoja riittää.. Fyysiset voimat on totaalisen poissa, jatkuva unettomuus, säryt eri puolella kehoa, vatsavaivaa, pahoinvointia, ärtymystä, sosiaaliset suhteet kärsineet, ja aivan hirveä ahdistus ja stressi. Tänään diagnosoitiin masennus. Onko tässä perustetta terveydentilan takia saada irtisanoutua jollakin tavalla ilman karenssia? Kokemuksia? Tuntuu ihan mahdottomalta tällä hetkellä kaikki. Nykyiseen paikkaan en haluaisi palata, koen että pomo urkkii yksityisasioitani kuten lapsenhoitoa ja asuntoasioitani eivätkä työkaveritkaan kovin kannustavasti ole suhtautuneet.
Burnout
burnis1
8379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hae niin kauan sairaslomaa, että pomo antaa potkut, silloin et saa karenssia!
Toivottavasti pomosi antaa sulle potkut - sinä nimittäin tule hyvinkin tienaamaan potkuilla 2 x vuosipalkkasi ja henkisistä kärsimyksistä lisää. Sairauslomalla olevaa ei voi irtisanoa, se on laitonta.
Sairaan saa irtisanoa, jos sairastelua jatkunut esim. vuoden. Sairaus on ihan pätevä syy päättää työsuhde sellaisessa tapauksessa.
Homma menee käsittääkseni seuraavanlaisesti: jos näyttää siltä, että terveydentilasi puolesta et pysty nykyiseen työhösi tuollaisenaan (esim. vuorotyö on liikaa), lääkäri voi sen todettuaan kirjoittaa todistuksen. Työnantajan pitää sitten osoittaa muokattu työnkuva uusi työ tai todeta, että ei pysty tarjoamaan uutta työtä. Tämän voit lukea työsuhdelaista.
Valitettavasti työnantajilla on aika EVVK-asenne tätä kohtaan, ja pystyvät luistamaan velvollisuudestaan. Minulla kuntatyönantaja pitkitti omaa prosessiani niin, että hakeuduin sitten muualle sitkeän työnhaun jälkeen. Kunnalla olisi ollut töitä (jopa sellsisia, joihon minulla oli aikaisempaa kokemusta ja koulutus oli kohdillaan), mutta minua ei haluttu niihin. Minut leimattiin aika lailla sairaammaksi kuin mitä olin. Ja sitten todettiinkin, ettei olekaan mitään ongelmia. Eli oli asenne "joko pystyt kaikkeen tai et mihinkään". Kumma kyllä, että terveydentila parani uuden työni myötä.
Yksi mahdollisuus voi olla myös työkokeilu Eläkevakuutusyhtiön piikkiin, jos kriteerit täyttyvät. Kannattaa keskustella työterveyshuollon kanssa.
Kaikista eniten suosittelisin itse hakemaan aktiivisesti uutta työtä avoimilta markkinoilta ilman mitään sairaaksileimautumista. Nuo "tukitoimenpiteet" voivat oman kokemukseni perusteella olla hyvin lannistavia ja voimavaroja vieviä, vaikka vaikutuksen pitäisi olla päinvastainen.
Itsehän sen parhaiten tietenkin tiedät, mutta mieleeni tuli vaan tuosta urkkimisesta. Ehkä sen on muutkin huomanneet ettet oikein enää jaksa ja yrittävät udella auttaakseen? Burnoutissa tuntuu siltä että kaikki vaan vainoavat, mutta miten pomokaan voi alaistensa elämää helpottaa ja pitää huolta jaksamisesta ja hyvinvoinnista jos asiasta ei voi kysyä eikä puhua?
Kyllä sä karenssit vältät masennusdiagnoosilla, kunhan oot käynyt 2-3 kk valittamassa lekurille ennen työsuhteen loppumista. Mulla on 3 burnouttia takana.
Ruokavaliolla on suuri merkitys hyvinvoinnissa, jos onnistut välttämään nopeita hiilareita ja saat tarvittavat vitamiinit, niin uni maistuu paljon paremmalta, jos vaan kerkee nukkumaan. Mä teen jatkossa enää pätkätöitä tai vaan pari päivää viikossa duunia, menot vaan niin alas kuin mahdollista.
"Tuli mieleen" - nimimerkille: itse olen nyt uupumuksesta sairaslomalla. Kyllä olen yli 6kk ajan yrittänyt kertoa esimiehelle, että homma ei ole hallussa töissä. Mitään apuja ei tullut. Tuli tunne, että kaikki vika on vain minussa.
Lopulta hakeuduin työterveyshuoltoon, jossa vakava burnout todettiin. En edes ymmärtänyt, että tilanteeni oli mennyt noin vakavaksi. Kyllä mä tajusin, että kaikki ei ole hyvin, kun jatkuvasti sairastan... Mutta se, että näin huono tilanne oli...
Omalla kohdallani esimies alkoi suhtautua nihkeästi sairasteluihini. En henkilökohtaisesti kokenut, että häntä on kiinnostanut, miten oikeasti voin. Hän oli sitä mieltä, että mahd. nopeasti vaan lääkärille ja takaisin töihin! Hommia on tuolla niin paljon, että pitäisi vain jaksaa. Tiedän, että esimiehellä on oikeus pyytää lääkärintodistus ensimmäisestä päivästä. Tässä tapauksessa tätä ei selvästi pyydetty, vaan tuli rivien välistä vihjailua, että työnteko ei kiinnosta...
Nyt on edessä neuvottelu, jossa työterveyshuollon tuella yritetään saada järkeä työolosuhteisiini. Mä pelkään, että nyt sitten leimaudun niin, että tästä koituu haittaa... Onneksi sentään on ammattitaitoinen työterveyshuolto.
En jaksa ymmärtää ihmisiä jotka työskentelevät itsensä melkein jojoon asti, vaikka vitutus/stressi on aivan tapissa ja voimat nollassa. Jos onnistuu saamaan pitkän saikun, suosittelen ottamaan lopputilin. Karenssi kuluu pois saikun aikana, ja on vihdoin aikaa itselle. Voi rauhassa katsella minnepäin tuuli vie työelämän suhteen, onko se uudelleenkoulutus vai mikä. Itse nostin kytkintä 2011 ja olen ollut erittäin tyytyväinen ratkaisuun, en ikinä palaisi enää entiselle työnantajalle enkä alalle.