Aina saa haaveilla, sanotaan. Mutta mitä jos haaveilee asiasta josta seuraisi murheita muille? Miten tukahduttaa tunteet, miten keskittyä siihen hyvään mitä on nyt? Pitääkö vain hammasta purren olla ajattelematta ihmistä joka tulee väkisin mieleen, pitkänkin ajan jälkeen? Tämä on raastavaa, haluaisin vain rakastaa omaani.
Miten te, pettäneet saatte keskitettyä tunteenne häneen keneen kuuluisikin? Entä petetyt, onko oikein jatkaa, jos toinen kummittelee mielessä, mutta halu on unohtaa?
Miten te, pettäneet saatte keskitettyä tunteenne häneen keneen kuuluisikin? Entä petetyt, onko oikein jatkaa, jos toinen kummittelee mielessä, mutta halu on unohtaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä ihastumisen tunteesta pääsee eroon ajan kanssa. Nopeasti ja hetkessä hokkus-pokkus se ei tapahdu. Aviomies voisi auttaa unohtamaan, mutta usein on aviomiehen käytöksessä juuri joku puute, joka sai ihastumaan toiseen. Eikä aviomiehelle oikein uskalla kertoakaan ihastumisesta. Tietysti voi pyytää aviomiestä pitämään hyvänä. Vaikkei sekään välttämättä auta paljonkaan, aviomiehen sylissäkin ajattelee tahtomattaankin sitä toista.
Minulla toinen kummitteli mielessä ja haaveissa vielä sittenkin, kun olin saanut vauvan aviomieheni kanssa. Vauvaa vaunuissa työnnellessäni toivoin, että se toinen sattuisi liikkumaan niillä tienoilla silloin. En niille ajatuksilleni voinut mitään, en niille tunteille.
Uskoton en ollut. Mitään ei siis varsinaisesti tapahtunut muuta kuin, että me kaksi ihastuimme.
En tahtonut olla uskoton, En tahtonut edes ihastua, vaikka ihana tunnehan se oli.
Tahdoin. että aviopuolisoni olisi huomioinut minua niin paljon, että olisin päässyt eroon ihastumisen tunteestani tuohon toiseen. Aviomies varmaan vaistosikin jotain, koska oli mustasukkainen. Ja hormoonit hyrräsi. Tulin raskaaksi.
Mutta sitä kaipaamaani huomiota ja hellyyttä en saanut aviomieheltäni.
Tunsin syyllisyyttä ihastumisestani ja puhuin siitä perheneuvojalle, joka antoikin minulle "synninpäästön". Toisin sanoen kertoi, etten ollut tehnyt mitään väärää.
Tapasin ihastukseni viiden vuoden päästä vasta uudestaan ja huomasin, että ihastukseni oli ohi. Hänellä ilmeisesti oli vielä tunteita, siltä vaikutti hänen reaktionsa tavatessamme.
Ei kenenkään kuulu keskittää tunteita "sinne minne pitäisi", ne joko ovat tai eivät. Tunteet menevät omia teitään.
Jos minulla on tunteita henkilöä x kohtaan, en ota henkilöä z:ää. Ehkä tunteet pitäisi olla käsitelty ja olla oikean ihmisen kanssa ylipäätään..
Voi olla ettei x:ssä olekaan sitä mitä luuli.
Mitä enemmän yrität tukahduttaa tunteitasi, sitä voimakkaammin ne tulee ja raastaa. Anna tunteiden tulla vapaasti ja keskity niihin, älä aja pois. Kyllä ne siitä menevät aikanaan.
Raastavaa se on kun yhä rakastaa. Mutta, pettäjän teot olivat anteeksiantamattomia loukkauksia muita ihmisiä kohtaan, molempia naisia ja lapsia kohtaan. Rakkautensakin pystyy tappamaan ja unohtamaan, kun pakko on. Sillä elämässä oikeudenmukaisuus on yli rakkauden. Toisten ihmisten, itsensäkin loukkaamisen mahdollistavan asian lopettaminen on omaa rakkautta tärkeämpi asia.
Aina voi rakastaa. Sittenkin, vaikka päätyy eroon. Rakkaus on tahdosta kiinni.