Ja mitä muistelet? Muisteletko kaikkia näitä jänniä keskusteluita netissä ja parhaita ketjuja ja nokkelimpia vääntöjä ja kuka voitti minkäkin virtuaalikinan?
http://1.bp.blogspot.com/-wiXqcTm0hGU/UPabnZqqSEI/AAAAAAAAEzI/eMpE0QH3KA8/s400/c81.jpg
http://1.bp.blogspot.com/-wiXqcTm0hGU/UPabnZqqSEI/AAAAAAAAEzI/eMpE0QH3KA8/s400/c81.jpg
Vastaukset 38
Vanhimmat
Top 5 asiat joita kadutaan kuolinvuoteella:
1) 1. I wish I'd had the courage to live a life true to myself, not the life others expected of me.
2. I wish I didn't work so hard.
3. I wish I'd had the courage to express my feelings.
4. I wish I had stayed in touch with my friends.
5. I wish that I had let myself be happier.
http://www.inspirationandchai.com/Regrets-of-the-Dying.html
1. I wish I had spent more time touching myself.
Tulen todennäköisesti katumaan eniten sitä, että olen kieltäytynyt seksistä neitsyiden kanssa. Tässä iässä kun niitä ei enää tunnu olevan tarjolla, puhumattakaan tulevaisuudesta kun ikää tulee entistä enemmän. Silloin olisi pitänyt takoa kun rauta oli kuumaa.
Oletko todella saanut joskus mahdollisuuksia seksiin niiden neitsyiden kanssa? Jos olet niin miksi olet sitten kieltäytynyt?
Tolvanahan tuo on koko "mies"...
Nuorempana koin että seksi olisi ollut jotenkin loukkaavaa naista kohtaan ja pidin koko asiaa jotenkin likaisena. Muistan kuinka ensimmäinen tyttöystäväni oli meillä yökylässä kolme yötä peräkkäin eikä välillämme tapahtunut juuri muuta kuin halailua ja pusuja. Olin tuolloin siis 16 ja hän 14.
Myöhemmin hän ehdotti että harrastaisimme seksiä kun tulen hänen luokseen yötä. Olin tietenkin sisimmissäni aivan innostunut, mutta esitin hänelle olevani aivan yllättynyt ja ettei koko asia olisi mielestäni ajankohtainen. Luulin tällä tavalla saavani hänen luottamuksensa ja luulin olevani joka naisen unelmamies kun en ole seksin perässä. Tämä tietenkin oli suurin mahdollinen virhe mitä mies voi teininaiselle tehdä.
Seuraavan tyttöystävän kanssa emme juuri puhuneet seksistä, mutta pääsin monta kertaa siihen tilanteeseen että olimme kahdestaan meillä ja suutelimme ja hyväilimme toisiamme. Osasin tietenkin ryssiä nekin tilanteet kysymällä häneltä että enhän ole mennyt liian pitkälle. Tämän seurauksena käteen jäi kaverikortti parin viikon kuluttua. Olin tuolloin 17 ja tyttö 16.
Kahden seuraavan tyttöystävän kanssa ei ollut varsinaisia konkreettisia mahdollisuuksia seksiin, sillä tapailimme lähinnä julkisilla paikoilla.
Myös eräs neitsyt teininainen jonka kanssa juttelin ainoastaan netissä, ehdotti että harrastaisimme seksiä sillä neitsyys oli hänelle ilmeisesti ongelma. Hän sanoi pitävänsä minua luotettavana ja sellaisena miehenä jonka kanssa olisi helppo tehdä eka kerta. Jostain syystä pelästyin tätä tilannetta todella paljon ja pistin kaikki välit poikki häneen. Olin tuolloin 19 ja hän oli 15.
Että tällaisia tarinoita. Tähän en edes laskenut kaikkia niitä todennäköisesti neitsyitä teininaisia jotka olen torjunut hetken mielijohteesta. Kerroin vain konkreettisimmat mahdollisuudet seksiin. Myös kokeneiden naisten ehdottelut ovat ihan oma asiakokonaisuutensa, olen kieltäytynyt seksistä varmaankin yli 10 käytetyn naisen kanssa.
"Kahden seuraavan tyttöystävän kanssa ei ollut varsinaisia konkreettisia mahdollisuuksia seksiin, sillä tapailimme lähinnä julkisilla paikoilla"
Tyttöystävän??? Koetko seurustelevasi, jos tapailette vain julkisilla paikoilla? Olette tapailleet, mutta ei kukaan aikuinen pidä tuollaista seurusteluna.
Olimme sopineet että olemme yhdessä, mutta olosuhteista johtuen emme voineet tavata juurikaan muualla kuin kaupungilla tms.
Olet kyllä vastenmielisen munaton tyyppi.
Yhteenvetona voisi siis sanoa, että ätminkäisyys on omaa vikaasi, vaikka syyllistät siitä naisia. Ah, miten ennalta arvattavaa.
Sitä, että tuli elämässä nussittua niin vähän.
Toisaalta turhaa, koska mitään ei ollut sen suhteen tehtävissä. ATM=ATM=ATM.
Pohdiskelin asiaa pari päivää sitten ja päädyin siihen lopputulokseen, että se mitä et halunnut, niin et tietenkään menettänyt mitään ja se mitä et saanut, niin sillehän et mahda mitään.
Se mitä et uskaltanut, niin se oli liian pelottavaa.
Jos haluat noin uskotella, mutta se mitä et saanut, sille et tehnyt mitään.
Eihän se tytöt noin mene. On asioita joita on tehty, mutta ei ole saatu. Mitä niitä sitten vuoteella enää harmittelemaan.
Vain kaiken helpolla saanut tai vähään tyytynyt uskoo, että kaiken saa mitä haluaa ja yrittää. Kaikki muut tietää, - vaikka lopulta olisikin onnistunut, miten moin tippuu matkalla, miten harvoin isot unelmat toteutuvat ja mitä suurempia tavoitteita, sen suurempi riski epäonnistua. Jokainen maailmaa nähnyt tietää jo, että kaikki semmoinen "kyllä sen saa mitä oikeasti haluaa" on joskus totaalista shaissea ja lähinnä keksitty siksi, että kun menestyjä tuntee aina huonoa omatuntoa, hyväosaiset tietää olevansa etuoikeutettuja... On helpompi semmoisella skeidalla syyllistää ne ketkä ei ole saaneet, onnistuneet tai ketkä ovat huono-osaisia... Oma vika, et halunnut riittävästi, et yrittänyt tarpeeksi, et vaan ollut lahjakas jne. jne. jopa ne ketkä ovat tasan suhteilla edenneet!
En siis välitä siitä mitä kukakin kuolinvuoteellaan ajattelee, sama mulle, vaan ihan noin vaan että se mitä ei saanut olisi muka aina yrityksen puutetta... Ei vaan pidä paikkaansa. Eli jos sä haluat sillä uskotella itsellesi että kyllä säkin kovalla työllä onnistut niin mikään ei sitä takaa, ja jos rauhotella omaatuntoasi, niin älä sure: loottovoittoa ei tartte ansaita. Sitä ei voi ansaita sen enempää kun vastakkaista älyttömyyttä, vaikka lento-onnettomuudessa kuolemista. Elämä vaan on.
Vanhempana tulet huomaamaan että semmosta se vaan on.
Olit siis samaa mieltä kanssani, eli turha pohdiskella sellaista asiaa ollenkaan missään vuoteella.
Ihme ääripäitä taas. Joko tai. On paljon mitä ei ole tullut tehtyä ihan pelkästään sen takia, että on pelottanut. Kivahan se on jälkeenpäin uskotella, että ei olisi mitään saanutkaan, kuin harmitella, että miksi pelkää turhaan. Virheistä kannattaa oppia ennemmin kuin kehitellä jotain fatalistisia kohtalokuvitelmia.
Mikä tässä elämässä on niin pelottavaa? Epäonnistuminen?
Vääriä valintoja kadun kuolinvuoteellani, joka ikistä.
En silti voi syyttää itseäni siitä, etten ole selvännäkijä enkä omista kristallipalloa.
Tietyissä tilanteissa menettelin väärin, kun yritin valita kahdesta pahasta pienemmän. En vain arvannut seurauksia.
Osaisinpa jatkossa valita oikein niin olisi vähemmän näitä juttuja kuolinvuoteella mietittäväksi. Jos nyt ylipäätään kuolen vuoteessa, toivon että kuolemani on salamannopea ja tapaturman kaltainen onnettomuus.
Luultavasti ATM:ien huono tuuri elämässä jatkuu loppuun asti ja kuolemakin seuraa vasta vuosien kitumisen jälkeen.
Kaikkia niitä vihollisia jotka pääsivät livahtamaan karkuun, enkä onnistunut murskaamaan. Viimeinen lohtuni on murskaamieni vihollisten muisteleminen ja heidän naistensa ja lastensa itku. Eihän soturiutta piparin lukumäärällä lasketa vaan tuhottujen vihollisten päänahoilla.
http://www.youtube.com/watch?v=6PQ6335puOc
Kadun sitä että en koskaan päässyt poksauttamaan immenkalvoa. Ai että silloin muuten vituttaa! Ohi on ja korkkaamatta jäi, ei vittu! Ja jotkut muut ovat päässeet poksauttamaan ja menevät hautaan kalvon kajahdusta muistellen. Ei vittu miten vituttaa jo etukäteen.
ei riittänyt kokeilemaan miesten välistä seksiä
Sulla on vielä aikaa, jos asia kerran kiinnostaa.
Pelkään hiviä
Kondomi on keksitty
Se pilaa seksin. En käytä.
Hyi, saatana.
Kaikki panemattomat pillut kaduttaa.
Ihan sama taalla. Aina pitaisi panna kun on mahdollisuus. Toinen juttu on, etta harkitsin aikoinaan vakavasti lahtoa sotaan entiseen Jugoslaviaan. En mennyt mutta jalkikateen olen usein pohtinyt olisiko sittenkin pitanyt. Toisaalta olisin voinut kuolla tai vammautua mutta eihan miehen pidakaan pyrkia pitkaan ikaan vaan suureen kunniaan.
En mitään.
Katuminen on uskovaisten hommia eikä mun.
Sitä tulen katumaan, etten muuttanut maasta kun mahdolisuus oli. Tänne jäin ja tänne kuolen. Kaduttaa niin että henki menee.
Toivon etten kuole vuoteessa vaan kaandun saappaat jalassa.
Toivon että kuolen muna pillussa.
Katuisin sitä. että en kaatunut seisaaltaan.
Toivottavasti kuolen jonnekin muualle kuin pitkän makaamisen jälkeen sairaalan sänkyyn. Mieluiten tietysti vanhan vitsin mukaisesti naisen päälle viimeisinä sanoina ähkäisy: "Nyt se tulee"
Noin muuten olen yrittänyt elää elämäni niin, ettei kauheasti kaduttaisi vanhana. Olen yrittänyt unelmoida ja toteuttaa unelmiani yksi toisensa jälkeen ja onnistunut siinä melko hyvin. Ainakaan tällä hetkellä ei tunnu, että pitäisi tehdä jotain erityistä ennen kuolemaa. Ei ole anteeksipyydettävää eikä keskeneräistä projektia.
Skootteri pitäisi hankkia ja Ateenassa käydä, mutta tuskin minä moisia murhetisin, jos tietäisin tänään kuolevani.
Kuolinvuoteellani kadun ainoastaan sitä, että en ollut elämässäni röyhkeämpi naisten suhteen. Jos olisin ollut k.o. puliveivari, niin olisin saanut p*llua enemmän kuin tarpeeksi.
Ehkä sitten seuraavassa elämässä osaan olla enemmän peli - ja panomies.....