Ystävään ihastuneet...rakastuneet...

Kyllä osaisit varmasti tulkita ystävästäsi jos hänkin olisi sinuun ihastunut. Jos hänestä ei näy minkäänlaisia ihastumisen merkkejä, on ehkä parempi ettet kerro hänelle ihastuneesi, sillä häntä saattaisi ajatus ahdistaa. Näin on käynyt minulle sekä ainakin yhdelle tutulleni (siis alkanut ahdistaa jos miespuolinen ystävä josta ei ole tippaakaan kiinnostunut romanttisessa mielessä, ihastuu).

Olen kovin ihastunut ja jopa rakastunutkin miespuoliseen ystävääni. Jatkuvasti liikutaan ikään kuin heikoilla jäillä, kiinnostusta tuntuu olevan ilmassa hänenkin puolestaan. Olen kovin ujo lähestymään ja tiedän, että hänkin on. Pari kertaa olen tehnyt jotain hyvin hienovaraisia aloitteita, mutten saanut niihi oikein mitään vastausta. En tiedä, ymmärsikö hän niitä edes aloitteiksi. Flirtistä ei ole puutetta, mutta siitä ei vaan koskaan mennä eteenpäin.

En uskalla tehdä tunteitani selviksi, koska pelkään niin kovin menettäväni ystävyytemme. Lisäksi minulla on vaikeita kokemuksia aiemmista suhteista, olen vähän vanhempi ja elämäntilanteeni muutenkin on sellainen, etten tiedä, kelpaisinko edes hänelle kumppaniksi. Hän on kertonut, että haluaisi jo sitoutua ja oman perheen. Ystäväni ei ole muuten paljonkaan omasta menneisyydestään kertonut. Minulle on tullut mieleen, että hän saattaa olla aika kokematon seurusteluasioissa, mutta eipä tuo minua mitenkään haittaisi, päinvastoin. Joka tapauksessa on aina paljon uutta opittavaa ja kompromissien tekoa, jos aloittaa seurustelun.

Oman tuntemukseni mukaan tilanne meillä on sama kuin sinulla Lilien*, ilmassa on jotain mutta molemmat ovat arkoja asiaa eteenpäin viemään. Juurikin hänellä nuo vanhat pettymykset vaikuttavat, ovat tehneet hänet araksi. Ujoutta myös minun puoleltanni vaikka kumpikaan meistä ei enää mitään ihan nuoria ole.

Suosittelen melko varovaisesti etenemään, kerro toki jos sinusta tuntuu että se helpottaa omaa oloasi paljon, mutta muista että ystävyyteen se kuitenkin vaikuttaa aina tavalla tai toisella. Joko ystävyys syvenee, tai toinen ei tunne samoin ja joudutte ottamaan etäisyyttä hetkeksi.

Itse olin ihastunut miespuoliseen ystävääni pari vuotta sitten (olen siis nainen). Tunnustin sen ja en saanut vastaukseksi oikein mitään ihmeempää. Vietimme aikaa yhdessä normaalisti ja kerran sanoin että en usko miehen olevan kiinnostunut, sillä luulen hänen kiinnostuvan erilaisista naisista. Tähän sain vähän suuttuneen vastauksen, että miksi kuvittelen minkälaisista hän on kiinnostunut ja olen kuulemma kaunis ja kaikin puolin mukava. Tästä aloin sitten tyhmyyksissäni tulkita, että jotain tunteita on... Vaikka kaikki muu puhui toista, mies ei uskaltanut enää tulla edes istumaan lähellenikään.

Jossain vaiheessa sitten kyllästyin tuohon ja sanoin että miksi et voi vaan sanoa suoraan ettet ole kiinnostunut, johon sitten sain vastauksen että miehen on vaan vaikea sanoa sitä, mutta hän ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan minusta kiinnostunut siinä mielessä.

Tuossa oli sitten monet riidat ja välillä otettiin etäisyyttä. Ystävyys kärsi ja minulla oli ns. riittämättömyyden tunne joka saattoi lisääntyä ihan leikkimielisestä kiusoittelusta tai sarkasmistakin, koin toisen kuin mollaavan minua huonoksi, vaikka kyse oli ihan kaveri-huumorista.

Nykyään ollaan ystäviä, hän on edelleen sinkkuna ja minä olen nyt seurustellut 2v, avoliitossa ja kihloissa. Ehkä helpompi olla ystävä hänelle nyt kun minä olen varattu, luulisin... Ainakaan ei tarvitse pelätä että minulla olisi tunteita. Siihen en osaa sanoa mitään miksi hän ei ole halunnut yhdenkään naisen kanssa seurustella, joiden kanssa on treffeillä käynyt näiden kahden vuoden aikana. Ehkäpä ihastumiseni jätti joitain traumoja :/

Olen nainen ja ystäväni on mies. Hän on alusta asti halunnut olla enemmän kuin ystävä. Sanoin hänelle heti, että en ole hänestä kiinnostunut sillä tavalla. Nyt tilanne on vakiintunut sellaiseksi, että mies ehdottelee koko ajan seurustelua ja lähentelee minua aina kun tapaamme. Hän myös uhkailee jatkuvasti lopettavansa ystävyytemme, koska en halua enempää. Olen tottunut tähän kaikkeen enkä kiinnitä siihen enää erityisempää huomiota. Olen iloinen siitä, että olemme ystäviä, vaikka siinä onkin omat hankaluutensa.

Mulla oli tuollanen tilanne aikoinaan naiskaverini kanssa. Hän mietti asiaa pitkään ja sitten päätt, että parempi pysyä kavereina. Omista tunteistani pääsin eroon harrastamalla seksiä muutaman irtopanon kanssa. Sen jälkeen oltu taas kaveripohjalla pitkään.