voiko pettämisen antaa anteeksi?
jos pettää
entiedämitäajatellla
24392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tietenkin voi, mutta voiko sen unohtaa?
No anteeksi antaminenhan ON "unohtamista". Miten muuten voi antaa anteeksi, ellei käsittele asiaa ja pudota sitä siten pois kyydistä eli "unohda" sitä?!
jos unohtaakin, niin ehkä suurin pulma on voiko enään taas luottaa?
Parisuhteen kaksi osapuolta ja kummallakin oma tehtävä. Petetyn tulee luottaa ja pettäjän tulee olla luottamuksen arvoinen. Siinä se ydin ja toteutus ja teot uskottomuuden paljastuttua ratkaisee. Luottamukseen tarvitaan kahden työ. Vaikeuksien kautta voi voimistua ja kasvaa, joskus vuosien päästä huomaa, että kriisi parisuhteessa vei puolisot uudelle tasolle ja vielä lähemmäs toisiaan. Suurin oivallus vuosien päästä voi olla se, että hyvä että yritettiin eikä erottu.
Ihmettelen vaan, että miksi tätäkin hyvin realistista ja fiksua kommenttia on jonkun pitänyt miinustaa?!
Lähipiirissä lähes parinkymmenen vuoden liitto päättyi eroon viime vuonna. Melkeinpä tekisi mieli sanoa sitä draamaa seurattuani, että ihme, kun mies kesti niin pitkään. Avioituvat hyvin nuorena ja miehellä oli lyhyt työpaikkaromanssi heidän oltuaan pari vuotta naimisissa. Sitä korjailtiin esikoisen "hankkimisen" muodossa ja kaikki meni alkuun mukavasti (olen molempien kaveri), mutta nainen ei päässyt katkeruudestaan millään eteenpäin, vaan kosti kaiken maailman pompotteluilla miehelle. Heille syntyi toinenkin lapsonen ja jatkoivat edelleen yhdessä. Mies oli rikki, nainen koko ajan "kytiksellä" miehen tekemisien ja sanomisien suhteen, vaikka toinen oli aivan varmasti uskollinen - nainen hankkiutui jopa samalle työnantajalle töihin, että vahtiminen oli aukotonta. Lapsien kasvaessa naiselle tuli menokautensa, mies oli joko kotona tai töissä. Pari vuotta sitten keväällä miehen pinna katkesi ja hän ilmoitti haluavansa eron, koska häneen ei luoteta ja hän tuntee olevansa vain kuminauhan päässä oleva lakeija naiselleen. The End.
"Petetyn tulee luottaa ja pettäjän tulee olla luottamuksen arvoinen. "
Tavallaan kyllä mutta ei. Noin se nimen omaan ei mene eikä kuulukkaan mennä. Tuolla myöhemmin joku kirjoittaa näin:
"jos pettäjä aidosti katuu, avoimesti ja rehelliseti kertoo pettämisistään"
Tässä on kaiken avain. Vastuu suhteen jatkumisesta on YKSIN pettäjällä. Hänen tulee ottaa vastuu teostaan ENSIN. On aivan älytön ajatus, että pettämisen jälkeen petetyn pitäisi olla se, joka venyy ja alkaa rakentamisen.
Petetyn rooli on aluksi, ja siinä on aivan tarpeeksi tekemistä, vain yrittää kestää se, mitä hänelle on tehty.
Pettäjän on osoitettava, että petetyllä ylipäätään on mitään syytä jatkaa petetyn kanssa.
Jos pettäjä ei ota lusikkaa kauniiseen käteen ja myönnä toimineensä todella törkeällä tavalla, jos hän ei osoita katuvansa sydän juuriaan myöden, jos hän ei ole avoin ja ole valmis kästtelemään uskottomuuttaan siinä laajuudessa kuin petetty haluaa, niin petetyllä ei ole mitään syytä luottaa, tulla vastaan tai edes jatkaa suhdetta.
Syyllistä ei pidä tarvita hakea, vaan syylliswen, joka on YKSIN pettäjä, pitää tulla esiin ja myöntää syyllisyytensä niin ettei sitä tarvitse erikseen hänelle osoittaa.
Vasta sitten kun pettäjä on ottanut vastuun teostaan ja on nöyrä tekonsa edessä, käatuu ja näyttää sen, alkaa asian yhteinen työstäminen. Vasta siitä eteenpäin se on molempien homma.
Olen tuolla alla jo lausunut käsitykseni. Ilmeisesti tämä kannanottosi ei edusta ns. "mainstream"-ajattelua, mikä on pelottava näkymä. Allekirjoitan 100%;sti kaiken kirjoittamasi kokemukseni pohjalta.
Kyllä, mutta kun mikään katuminen, anteeksipyytäminen, syyllisyyden tunnustaminen, itsensä ruoskiminen, keskustelu yritykset eivät auta vaan toinen osapuoli syyllistää, ruoskii, painostaa niin että pää sekoaa? Yhteistä työstämistä ei ala, mitään mitä sanot ei uskota. Ei yksin voi jos toisella ei tahtoa ja rakkautta vaikka itsellä olisi.
Ei voi. Turha edes yrittää. Vuosia menee yrittäminen, lopulta harmittelee ettei eronnut heti.
Ei mene välttämättä vuosia, silloin kun molemmat tahtoo samaa. Aivan viralliselta taholta saatu ohje: petetyn tulee luottaa ja pettäjän on osoitettava , että on sen luottamuksen arvoinen. Vain hyvää on tuo tuonut tullessaan, mutta se tietysti edellyttää pettäjältä selkärankaa katkaista suhde kakkoseen ja asian käsittelyä ja petetyltä kykyä jossain kohtaa anteeksiantoon. Miksi me ei enää osata tuota tai miksi ei enää osata edes yrittää? Miten meistä tuli näin kyvyttömiä ja selkärangattomia? Mikä sen oikein nykyaikana saa aikaan? Miksi pitäisi harmitella, jos yrityksen jälkeen mahdollisesti eroasikin? Siksikö, että sinä aikana meni siltä petetyltä hukkaan?? aikaa kiivaasti etsiä uutta paria? Elämässä on jotain muutakin kuin ainaista paritusta ja seksiä, vaikka sitä on jokapaikka pullollaan.
Minä kyllä yritin. Tein parhaani miehen uskottomuuden paljastuttua. Yritin ja yritin. Mitä teki mies? Kärysi hoitsustaan aina vain uudestaan ja uudestaan.
Olen mies(?), jonka vaimon pettämiset tulivat täysin "kulman takaa" 10 vuoden suhteen jälkeen. Yli vuoden selvittelyjen kokemuksella minulla käsitys, että uskottomuudesta voidaan selviytyä vain,
jos pettäjä aidosti katuu, avoimesti ja rehelliseti kertoo pettämisistään
Sitä h elvettiä, jossa tunnustetaan vain se mistä sitova näyttö, en toivo kenellekkään. Ei liene tavatonta, että petetyllä tule tarve "selvitellä" asioita ja - kuten minulla, yhä uusia ja uusia asioita paljastuu, jotka jo aiemmin kielletty. Tämän jälkeen et voi luottaa enää mihinkään ja peli on menetetty. Se oli sitten siinä - ei auttanut enää halu eikä rakkaus.
Täsmälleen näin "jos pettäjä aidosti katuu, avoimesti ja rehelliseti kertoo pettämisistään".
Ehkä voi, mutta minä en antanut. Suurin syy oli vaimoni ylimielinen suhtautuminen ja asioiden peittely. Jos hän olisi heti kiinni jäätyään tunnustanut ja katunut sekä ollut avoin tapahtuneen suhteen, olisi tilanne voinut olla toinen. Kesti vuoden ennen kuin hän puhui asioista edes jotenkin totuudenmukaisesti ja pyysi anteeksi niin, että se tuntui vilpittömältä. Se on vain oli jo liian myöhäistä.
Kyllä voi antaa anteeksi, mutta sitä ei ikinä unohda. Ajan saatossa se kyllä jää taka-alalle, eikä asia tule mieleen, kuin ani harvoin. Eikä se enää satuta.
Asia täytyy myös hyväksyä niin, että se on tapahtunut, eikä sitä saa tekemättömäksi.
Se on ollutta ja mennyttä!
anteeksi voi antaa, mutta jos salasuhde jatkuu vielä senkin jälkeen, jokainen voi itse tehdä päätöksen, jatkaako elämää sellaisen kanssa johon ei voi luottaa..
Kai kaikki keskustelijat varmasti tietävät mistä kirjoittavat. Petos on rikosnimike, eli
se on yksi tapa tehdä rikos. Jos kaksi aikuista harrastavat keskenään sekuaalista kanssakäymistä tai ns. turvaseksiä niin se ei ole missään laissa kiellettyä.
Mutta sitävästoin jos väittää jonkun tehneen rikoksen ja on tietoinen että tällaista ei ole tapahtunut todellisuudessa, on se puolestaan herjausta.
Asiaan ei vaikuta hyväksyykö toisen ihmisen käyttäytymisen muuten vai ei. Silti ei pidä mennä väittämmään toisesta henkilöstä sellaista joka ei pidä kirjaimellisesti paikkaansa.
Höpö höpö sinulle nimim. "Korostan."
Itsestäänselvyyksien toitottaminen, kuten "seksin harrastaminen ei ole laissa kiellettyä", ei palvele mitään.
Ensinnäkin lailla erikseen kiellettyjen asioiden lisäksi voidaan tehdä sopimuksia, jossa sopijapuolet sitoutuvat tekemään tai olemaan tekemättä asioita. Tällainen sopimus ei voi olla ristiriidassa lain kanssa, mutta se, että nk. ”aviorikosta” ei enää ole, ei tarkoita sitä, että aivoliiton ulkopuolinen seksi olisi jotenkin erikseen lain suojaama. Seksin harjoittamatta jättämisestä voidaan aivan hyvin tehdä sopimus. Sopimuksen rikkomisesta voi saada lainvoimaisen tuomion ja tulla tuomioistuimen päätöksellä korvausvelvolliseksi.
Toiseksi, petos, perätön lausuma, harhaanjohtava lausunto, jne. lista on pitkä. Nämä sanat ovat kontekstista riippuen täysin sallittuja myös silloin kun niillä ei tarkoiteta "rikosnimikettä". Sen sijaan, perätön lausuma on aina rikos samoin kuin petos (vaikka sillä tarkoitettaisiin ”vain” sopimusrikkomusta).
Esimerkiksi aivan mainiosti voi sanoa, että uskottomuus on petos.
Ei voi. En antais anteeksi. suhde loppuu siihen heti. Kerran on niin käynyt kun muijani petti.
Mikäli haluatte molemmat jatkaa ja yrittää alkaa rakentamaan parisuhdetta uudelleen suosittelen sinua hankkimaan kirjan Revitty sydän. Tekijänä Maria Buchert ym. Kertoo pettäjän ja petetyn näkökulmista pettämisestä ja annetaan vinkkejä parisuhteen uudelleen rakentamiseen ja toipumiseen. Myös mahdolliseen erotilanteeseen Oli todella hyvä teos!! Itse luin tämän ensin yksin ja sitten kumppanin kanssa niin sanotusti keskustelun avaajana. Tuli käytyä läpi kaikki tarpeellinen, eikä ole enää tarvinnut palata aiheeseen. Pettämisestä nyt muutama vuosi ja parisuhde on parempi kuin koskaan. Kyllä minunkin piti mennä itseeni, jotta saatiin aikaiseksi tasapainoinen parisuhde, vaikka petetty olinkin. Ei sitä koskaan unohda, mutta ainakin minä koen sen nykyään yhtenä parisuhteen kulmakivenä, joka on kasvattanut minua ja meitä ihmisinä.
Joka tapauksessa, kävi miten kävi. Paljon voimia!
Anteeksi voi antaa, mutta ei unohtaa. Kokemuksesta kannattaa oppia. Silmät auki nyt vihdoin, kun tietää mihin oma puoliso on kykenevä. Kannattaa lukea netistä ja kirjoista kaikki mahdollinen uskottomuudesta. Jotta, jos puoliso ei muuttuisi, ei seuraavalla kerralla ole enää yhtä sinisilmäinen mitä tuo touhuaa.
Rakastaa ja luottaa; antaa anteeksi.
Ei rakasta ja ei luota; ei anna anteeksi.
Mun mielestä sitä ei vaa voi antaa anteeksi, se vaatii niin paljon ja keskustelua,asian läpi käymistä rauhallisesti. Miksi teit sen, mitä mietit sen jälkeen,kaduitko,mitä olet valmis tekemään että luottamuksen voi joskus saada takaisin,mitä tulee tehdä ettei näin käy toistamiseen.
Jos pettäjä ei halua keskustella ja "haluaa unohtaa" niin se jyllää vahvasti hänen päässään ja myöhemmin voi tulla katumus ja tuska. Jos tämä toinen osapuoli päättää lopettaa suhteen tämän asian takia ja luottamuspulan vuoksi.
Minusta se on petetylle henkinen ja myös nolo tilanne koska tuntee olonsa tyhmäksi ja jos muut tietävät myös asiasta tulee vielä pahempi olo.
Anteeksianto oli mahdotonta, kun oli nähnyt toisen kyvyn valehdella suurissa asioissa, oppi tunnistamaan valhepuheet toisen kasvoilta ja 'katuvan' naamasta jo tunnisti, että valehtelee yhä edelleen, todisteiden kera vieläpä. Ero tuli.