Kuinka voi elää tietäen, että rakastaa jotakuta, jolta ei saa vastakaikua tunteilleen? Kuinka hän, jota sinä rakastat, toteuttaa yhteisiä sunnitelmianne ja haaveitanne nyt jonkun toisen kanssa?
Se särkee sydämen. Ajattelet, että et ollut tarpeeksi hänelle. Pääseekö tästä jotenkin yli? Ja onko se oikein, että mies soittelee perääsi sanoen, että hänellä on ikävä? Hän ei osaa päästää irti ja sinun tulee olla kaiken tämän jälkeen vahva ja vielä katkaista yhteys häneen. Pääseekö tällaisesta yli?
Tällä hetkellä tuntuu, että ei pääse.
Se särkee sydämen. Ajattelet, että et ollut tarpeeksi hänelle. Pääseekö tästä jotenkin yli? Ja onko se oikein, että mies soittelee perääsi sanoen, että hänellä on ikävä? Hän ei osaa päästää irti ja sinun tulee olla kaiken tämän jälkeen vahva ja vielä katkaista yhteys häneen. Pääseekö tällaisesta yli?
Tällä hetkellä tuntuu, että ei pääse.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä aika haavat parantaa sanotaan...itselläni takana 8kk ikävöintiä,itkua,ja miettimistä?? Mikä meni pieleen??? Tuska repii rintaa, en voi lakata rakastamasta häntä! Olen yrittänyt kahlata eteenpäin, vaikka tuskainen on tie. Joo,kaikki sanoo , että kyllä se siitä,aika parantaa, mutta kun ei ainakaan vielä ole parantanut. Voimia tarvitaan, ja paljon
Kyllä siitä yli pääsee, mutta ensin pitää päättää, että tästä selviää ja ottaa opikseen.
Tämän jälkeen kerrot miehelle, että koska hän on toisen kanssa, niin lakkaa ottamasta yhteyttä sinuun ja jos ei mene perille, niin lakkaat vastaamasta hänen yhteydenottoihinsa.
Tuntuu tosi pahalta joo ja vaatii voimaa, mutta mitä muuta voit?
Hän on toisen kanssa ja sinä palasina eli alat ajattelemaan itseäsi ja tee asioita, joista saat parempaa mieltä ja huomaat jossain vaiheessa, että jee olo on jo parempi!
Mutta, muista, on erittäin tärkeää ottaa tästä opikseen.
Älä anna kenenkään muun hajoittaa itseäsi samalla tavalla eli herää ajoissa jos merkkejä on ilmassa.
Olet kokemuksesta oppinut ja entistä viisaampi ja vahvempi:-)
Pääset yli, jos tahdot. Saan käsityksen, että olet kakkonen ja miehellä uusi? Sitä en ymmärrä, miksi mies soittelee ikävästään? Osoita tälle ikävöijälle nopeasti paikka, niin pääset paljon helpommalla ja pääset paremmin toipumisen alkuun.
Toista vuotta jo erosta edellisen kanssa ja kyllä on todettava, että on se jo pikkuhiljaa helpottanut. Ensimmäiseen eron jälkeiseen vuoteen verrattuna tunnemyrsky on jo laantunut reilusti vaikkakin en vieläkään ole täysin ok asian kansa. Nyt kainalossa on uusi tyttöystävä mutta silti edellinen käy mielessä silloin tällöin. Olen kuitenkin pyrkinyt ajattelemaan positiivisia asioita, kuten mitä olen oppinut viimeisestä suhteesta.
En enää koe niinkään kaipaavani takaisin mutta jos olisi mahdollista tehdä asiat toisin ja välttyä särkyneeltä sydämeltä niin tarttuisin tilaisuuteen mutta se ei vain ole mahdollista. Olisin halunnut jatkaa yhteydenpitoa suhteen jälkeen mutta en ollut tarpeeksi vahva siihen, joten katkaisin välit. Tuon välien poikki pistämisen jälkeen en halua enää koskaan joutua samaan tilanteeseen.
Sääliksi käy nykyistä tyttöystävää.
yli pääsee mistä vaan kunhan kiipeää. On ajateltava arkea, tehtävä asioita ja tiedettävä että on aika päästää irti.
"aikaa se vaatii" yms. kommentit,jota tulee tuntuvat erittäin turhilta.Rakastaa toista enemmän kuin mitään,siitä huolimatta että petti,valehteli ja uutta mahdollisuutta ei ottanut vastaan.häitä piti suunnitella,kun nekin oli tulossa.asunto ostettu.Miksi en riittänyt,missä tein väärin,mikä siinä toisessa naisessa on niin paljon hienompaa kuin minussa!päässä liikkuu niin paljon ettei kukaan pysty käsittään...vai pystyykö? Tännekin kirjoittaminen tuntuu säälittävältä ja typerältä, mutta mitäpä siitä-säälittävämpää taitaa olla se,että ottaisin ukon takaisin jos se vaan tulis...niin paljon välittää toisesta.Mikä saa miehet toimimaan noin,miten voi heittää kaikki yhteiset vuodet kaivoon,aloittaa heti uuden suhteen-naisen kanssa jonka tavannut muutaman kerran,ja jolle ei muistettu kertoa kihloista,häistä,eikä yhteisestä asunnosta? Viestin aloittajalla sikäli erikoinen tilanne,jos mies soittelee ikävissään perään-mitä ihmettä, ensin itse lähtee ja sitten soitellaan perään??? sääli uutta naista,niinkuin kai omallakin kohdallani...voi kun mullekin soitettais,vaan ei vastata mihinkään,edes käytännön asioihin liittyviin viesteihin tai soittoihin.Kuinka tällaisen jälken voi ikinä luottaa kehenkään? Ja ennenkaikkea-miten tästä suosta noustaan ylös?
Kiitos kaikille kommenteista! Ei tähän liity mitään dramatiikkaa. Vain ihmisiä, jotka eivät saaneet suhdettansa toimimaan, vaikka rakkautta riittikin.
Olemme olleet pitkiäkin aikoja erossa toisistamme, mutta se aina päättyy siihen, että mies on aina kaivannut puhelinnumeroni jostain. Ei se tunnu minusta häiriköinniltä, mutta kun saisi vain rauhassa parantaa sydämensä ja edes yrittää jatkaa elämäänsä eteen päin... haluaisin ainakin yrittää. Ja olen sanonut hänelle useasti, että tämän täytyy loppua, mutta aina hän minuun yhteyttä ottaa...
Ja en pysty jatkamaan itse elämääni eteen päin, kun hän ei ole koskaan suostunut käymään läpi, että mikä meillä meni vikaan. Olen kyllä miettinyt sitäkin, että se on varmaan juuri se keino hänelle pitää jonkin näköinen "side" minuun, kun asiat jäivät auki.
Sanoin hänelle viimeksi kuukausi sitten, että haluan päästä tästä tilanteesta irti, jo senkin takia, kun hänellä on uusi tyttöystävä, ja hän sanoi ymmärtävänsä. Kuitenkin lopulta hän soittaa minulle...
Tuntuu vain kamalalta satuttaa ihmistä, jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta... mutta ymmärrän kyllä, että ei tämä voi jatkua. Haluan olla onnellinen vielä joku päivä. Enkä surra tätä koko lopunelämääni.
Kyllä Minä itse tekisin,niin että rikkoisin heidän välinsä ja tekisin katkeuudessa kaiken että saisin miehen takaisin.
Mitä häviää vaikka paljastuu ja saan vihat niskaan, se on vain pieni murhe.
Olen huomannut että kun haluan jotain, niin minusta tulee ilkeä ja haukun sen uuden lehmän kaikella ja joku päivä laita miehen puhelimeen paljastuksen, koska tykkään olla kiero ilkeä ihminen joka ei halua elää puutteessa.
Kyllä omat tarpeet menee edelle. Olen mustasukkainen heidän onnesta ja haluan vetää sen vessanpöntöstä alas....Itse olen raskaana yhden yön hoidolle, mutta tein vaan kun haluan lapsen ja mies tietää sen, olemme ystäviä vaan, näin 5 kk raskaana voi tehdä mitä vaan. Ongellma on että asun " täällä maalla perähikiällä"
Mottoni on "tuhota se uusi nainen".en kirjoita enempää, ettei tunnisteta.
Kuulostat ihan eräältä naiselta jonka tunnen.
nymfo6, ei noin tyhmää naista voi olla olemassa.
Edellinen kirjoittaja kyllä olen se ap, joka kirjoitin tuosta että haluan sen miehen hinnalla millä hyvänsä. Joka ilta kun tuo mies joka on " ystävä tässä" nukkuu vieressä ( on oikeasti aviomieheni). Mutta kun en tunne suhdetta enään olisi mitään rakkautta. Kyllä minä saan sen miehen,kun paljastan sieltä sun täältä asioita, kyllä ne eroaa vielä.
Olen katkera täällä metikössä ja puut vaan suhisee ympärillä.
Se nainen miehelle on niin kaunis ja hoikka! Että kun olen tälläinen sotanorsu vaan, kai tää lapsi kun syntyy,niin en edes tule rakastamaan sitä.
Se huutaaja kitisee vaan,en ehdi edes miettiä uusia seksi-asioita.
Elämä on kurjaa ja seksitöntä, kyllä raskaushormonit oat jyllänneet jo kauan,mutta kohta pimahdan, jos en saa miestä!
Tsemppiä.
Itse erosin tänää.. 2vuotta takana ja nainen paljastui bi-seksuaaliksi ja oli pettänyt minua toise naisen kanssa.. Tuntui kuin kaikki olisi vaan todella pahaa unta, hengitys kävi raskaaksi ja tuntui kuin pää räjähtäisi...
Ihminen jota rakastin niin paljon.. annoin kaikkeni siihen suhteeseen ;´( mutta se ei riittäny.
Ikävä tulee olemaan kova entistä naistani ja "meidän" pientä koiraa ;´(
Toivottavasti ajatukset hänestä lakkaisivat joku päivä ja voisin mennä eteenpäin.. tällähetkellä en vain pysty olemaan ajattelematta häntä ja kaikkea sitä mitä teimme ja koimme yhdessä ;´(
En ole ulospäin kovin tunteellinen mutta tänää ja eilen olo on ollu ku pikku tytöllä.. pala painaa kurkussa, paha olo, puhe on sekavaa ku on pala kurkussa jatkuvasti ;´(
2vuoden suhde ohi muutamassa tunnissa :( en voi käsittää miten tässä pääsi käymää näin ;`( päivää ennen pettämistä naiseni vannoi rakkautta ;`(
kuukausi sitten suunnittelimme vielä tulevaisuutta, lapsia, omaa omistus asuntoa, naimisiin menoa, olin jo päässäni ajatellut eri keinoja kosia häntä...
Tuntuu niin epäreilulta, niin epäaidolta, tuntuu että vielä joku aamu herään ja huomaan että kaikki olikin vain unta, mutta ei se niin ole. Miksi näin kävi? mikä tähän johti? minkä takia naiseni ei voinut puhua minulle hänen ihastuksen tunteistaan ennenkuin se johti johonkin näin pahaan :(
Rakastan häntä niin paljon, nyt ja ikuisesti, tiedän että yhteen paluu ei vain ole enää mahdollista, en voisi enää ikinä luottaa häneen täysin ja elämä olisi hirveän väkinäistä jatkuvien epäilyjen takia, mustasukkaisuutta ja muuta paskaa.
toivottavasti vielä joskus ymmärrän tilanteen paremmin :( mutta rakkaus häntä kohtaan ei tule ikinä tukahtumaan ;´(
Minä erosin uutenavuotena,ehdin jo kihloihinkin...Mutta tuo kurkkua kuristaa on jatkunu mulla vieläkin...aika jännä,et jollain muullakin.Ei auta vaikka mitenpäin olis...tulee etenkin illalla...Tsempit multakin...Nää on raskaita asioita..
En mä lopulta tarpeellisuudesta tiedä. 4 vuotta takana, kaikkeen tottuu ja helpottaa.
Mitä yksipuolisempaa ja selvittämättömämpää on eron historía sitä suurempi todennäköisyys venymälle. Toisaalta sinä aikana voi oppia vaikka mitä. : D kyllä se vaan kummasti kasvattaa. Voisínpa jopa jo haistattaa pitkä p....t sille, pitkään ja harhaasti. Kyllähän se päivä jonakin vielä koittaa kun eteen tulee noukinta.
Lycka till.
Minäkin ihmettelen kuinka voin eläö näin,en voi olla missään yhteydessä rakkauteeni. Hän on varmaan ikuisesti poissa elämästäni... :'( välillä tuntuu että muserrun...
Minä ikävöin erästä niin että koskee ja tuntuu että elämä on pysähtynyt. Kunpa olisin uskaltanut ottaa riskin ja antaa vaan mennä. Tämä päivä menee hakatessa päätä seinään, jos se vähän auttaisi.
Palasin kirjoittamaan tänne tuntemuksiani. Ehkä sisäistän asiat paremmin, kun on saanut näin kirjoittamalla ne "purettua ulos".
Viimeisimmästä yhteydenotosta on nyt noin pari kuukautta. Olo on helpottunut. Kaipaus toista kohtaan on kova. Toivon, että hän ei enää soittaisi. Taas on tämä vaihe, jossa alan jo odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan... asioita ilman häntä. Painostan itseäni ajattelemaan, että meistä kahdesta ei tule mitään. Ikinä. Jokin pieni ääni sanoo sisälläni, että hän on juuri se minulle tarkoitettu. Järkeni sanoo, että minun on unohdettava hänet.
Kunpa hän ei enää soittaisi. Se tekisi asioista, elämästäni helpompaa.
Kuinka voikaan toivoa sisällään yhtä paljon, että hän soittaisi ja yhtälailla toivoisi hänen olevan soittamatta?
Eniten kaipaan jonkinnäköistä päätöstä tälle. Haluan jatkaa elämääni. Vaikkakin ilman häntä.
"kylläpä koskeekin" tiedän, miltä sinusta tuntuu... mutta jos ei uutta mahdollisuutta tule, on ajateltava, että näin on tarkoitettu. Ehkäpä sinulle on tarjolla jossain jotain parempaa?
Mulla on ihan sama tilanne, samaan aikaan toivon, että soittaisi ja että ei soittaisi. En pysty ajattelemaan mitään muuta. En haluaisi jatkaa elämääni ilman häntä mutta mitä vaihtoehtoja on? Ei elämä toivomalla lopu. En halua uutta miestä enkä halua tehdä mitään kivaa ilman rakastani. Koska se mikä on ollut mielestäni kivaa, ei ole enää. Vuoden olen yrittänyt taistella ilman mitään tulosta. Enää en jaksa. Elämä on ohi, olen vain olemassa.
Minä tein lopulta niin (erottu ollaan "lopullisesti" ennenkin) että vaihdoin puhnron salaiseksi. Mies on aina tehnyt lähtönsä äkisti ja alkanut sitten parin viikon-kuukauden päästä viestitellä pikkuhiljaa ja palannut sitten takaisin.
Selitin aina itselleni etten voisi vaihtaa numeroa, sitten "tärkeät" ihmiset eivät saisi kiinni. Mitä puppua. Vaihdon jälkeen lähetin heille joita lähimpinä pidän uuden numeroni, samalla poistin paljon sellaisia joiden kanssa en sen kummemmin ole tekemisissä oikeasti. Ja kas kummaa, maailma pyörii entiseen tapaan vaikkei joka lehtimyyjä soitakaan:)
Mutta yöni nukun levollisemmin kun tiedän että humalaista kaipaavaa soittoa ei enää tule. Sähköpostiyhteys meillä on, ja jotain viimeisiä yhteisiä juttuja sitä kautta hoidettu. Se ei tunnu niin läheiseltä yhteydeltä kuin puhelinyhteys.
Parin viikon takaisen eron mies hoiti tapansa mukaan. Huomasin hänen muuttu van äreäksi, tiuski, ei halunnut tulla luokseni. Sitten lopulta yhtenä iltana töistä tullessani näin hänen vieneen tavaransa pois ja avain oli pöydällä. Ihmettelyyni hän vastasi (silloin vielä tekstailimme) vain haluamalla olla yksin (=ed kokemusten perusteella tiesin hänen palaavan exän luo -taas), sen jälkeen alkoi riitely, minä pommitin häntä viestein. No nyt loppui sekin, vaikka numeron sulkemisen jälkeen itkinkin jälleen.
Näen itsekin miten uusi ero on entistä repivämpi, nouseminen pohjalta pudotakseen sinne taas... Numeron vaihto oli ehdottomasti viisainta mitä olen tämän kolmivuotisen on-off -suhteen aikana tehnyt. Kipeäähän se teki, mutta samalla vähensi huomattavasti kaipausta ja toivetta uudesta alusta.
Tänään tuli heikko hetki. Kaipaan toista mielettömästi. Toivon, että hän soittaisi. Toivottavasti hän ei soita enää ikinä...Odotan jo innoissani tulevaisuutta ilman häntä.
Vittuu tääl ihmiset oikee selittää että miten siitä pääsee helposti yli yms yms? Jos sä todella rakastat ja välität toisesta, niin ei siitä koskaan saatana helpolla pääse yli... Ite oon ollu suhteessa 1v ja 5kk, ja suhde menee vähänväliä vituilleen riitojentakia, mutta ei sitä voi toisesta erossa olla vaikka olis kuinka vihainen toiselle.. On sitä yritetty olla erossa, mutta sekin on maksimissaan sen 2pv, ja sekin aika menee sängyssä maatessa, kun mikään ei tunnu miltään...
Kamala ikävä edelleen...Teinkö oikein sanomalla, että hän ei saa enää olla yhteydessä? Järki sanoo: tein. Sydän: itkee hänen peräänsä. Nyt pitää olla vahva. Tämän tunteen täytyy jokin päivä kadota. On pakko. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
ET ole mitään muuta kuin Provo.. Siis sinua ei ole Olemassakaan...
Tässä minä olen ;)
sydän..Pirstaleina:
NO voi Viddu niinpäs oletkin. enkä yhtään Nähnyt..
Anteeksi kun epäilin SINUA Ei ollut tarkoitus loukata..
Kun täällä suurin osa on näitä häiriintyneitä
Oletko hyvällä tuulella kun iskit silmää
Onko "hän" ihan terve, on löytanyt uusi "ämmä"( itse asiassa ämmä tarkoittaa
Anoppi) silti soittelee sulle???
Haaremiako suunnittelee?
Ja sinä korviasi myöten rakastunut Häneen kö ?!=&%
Pakko sanoo että kyllä me miehet osaamme sitten olla viddumaisiakin..
Vaan emme kaikki (kuten minä)
Tunnetko miestyyyypit joita välttää (narcissit/psychopat) siis kuinka he
käyttäytyvät ??