En keksinyt parempaakaan osiota, työnsin sitten tänne kun kai se jotenkin liittyy..
Kuinka "merkityksellistä" silmäpeli on naiselle?
Teenkö väärin jos vastaan sellaisten ihmisten katseisiin/hymyihin joita kohtaan en tunne mitään lievää mielenkiintoa suurempaa?
Minun silmäni tuntuvat vetävän katseita puoleensa kuin valo hyönteisiä... (wee, mahtava vertaus)
Ystäväni jatkuvasti hokevat, että tuo tuolla ei saanu silmiään irti susta.
En ole seurustellut pitkiin aikoihin, johtuen siitä, että haikailen yhden perään jonka näen seuraavan kerran parin kuukauden päästä...
Tuntuisi vain niin väärältä, pyytää ulos jotakuta toista jos kuitenkin päässä pyörisi päällimmäisenä vain tuo yksi henkilö.
Siinä tapauksessa, että joku minua ulos pyytäisi, voisin toki lähteä. Silloin voisin rauhassa katsella, onko tässä ihmisessä sitä jotakin ehkä jopa enemmän kuin haikailun kohteessani.
Jos itse ulos pyytäisin ja saisi myöhemmin kuulla, että pyysin vaikka haikailin toisen perään (=tuhlasin hänen aikaansa), ei se olisi oikein.
Tavallaan tahtoisin jonkun kanssa jotain koittaa, mutta itse en haikailun kohteeni vuoksi kykene ketään ulos pyytämään niin tämä nyt on mennyt siihen, että yritän tehdä itsestäni mahdollisimman helposti lähestyttävän oloisen... se joka ekana kysyy tulee minut "saamaan" (joo, se prosenttiosuus naisista jotka miestä ulos voivat missään tilanteessa kuvitella pyytävänsä ulos taitaa olla max. 20% ?)
Tällä hetkellä kolmen kanssa aktiivisesti silmäpeli käynnissä ne lukemattomat joita nään max. kahdesti viikossa.
Tuntuu niin väärältä.. ja sitä se onkin.. pitäs vaan saada asiat selväks haikailun kohteeni kanssa.
Kuinka "merkityksellistä" silmäpeli on naiselle?
Teenkö väärin jos vastaan sellaisten ihmisten katseisiin/hymyihin joita kohtaan en tunne mitään lievää mielenkiintoa suurempaa?
Minun silmäni tuntuvat vetävän katseita puoleensa kuin valo hyönteisiä... (wee, mahtava vertaus)
Ystäväni jatkuvasti hokevat, että tuo tuolla ei saanu silmiään irti susta.
En ole seurustellut pitkiin aikoihin, johtuen siitä, että haikailen yhden perään jonka näen seuraavan kerran parin kuukauden päästä...
Tuntuisi vain niin väärältä, pyytää ulos jotakuta toista jos kuitenkin päässä pyörisi päällimmäisenä vain tuo yksi henkilö.
Siinä tapauksessa, että joku minua ulos pyytäisi, voisin toki lähteä. Silloin voisin rauhassa katsella, onko tässä ihmisessä sitä jotakin ehkä jopa enemmän kuin haikailun kohteessani.
Jos itse ulos pyytäisin ja saisi myöhemmin kuulla, että pyysin vaikka haikailin toisen perään (=tuhlasin hänen aikaansa), ei se olisi oikein.
Tavallaan tahtoisin jonkun kanssa jotain koittaa, mutta itse en haikailun kohteeni vuoksi kykene ketään ulos pyytämään niin tämä nyt on mennyt siihen, että yritän tehdä itsestäni mahdollisimman helposti lähestyttävän oloisen... se joka ekana kysyy tulee minut "saamaan" (joo, se prosenttiosuus naisista jotka miestä ulos voivat missään tilanteessa kuvitella pyytävänsä ulos taitaa olla max. 20% ?)
Tällä hetkellä kolmen kanssa aktiivisesti silmäpeli käynnissä ne lukemattomat joita nään max. kahdesti viikossa.
Tuntuu niin väärältä.. ja sitä se onkin.. pitäs vaan saada asiat selväks haikailun kohteeni kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.