Tässä on nyt yli neljä vuotta tullut oltua ilman kunnollista parisuhdetta ja nyt kyllä alkais jo riittään tää. Onhan noita tapailusuhteita ollu ja pari niistä olis muuttunu seurusteluksikin, jos vain ittee olis napannu... Mut en mä enää näin 31 vuotiaana ala seurustelemaan vaan seurustelun takia, kyllä siinä täytyy olla jotain hieman enemmänkin. En nyt voi itseäni kehua ihan sinä unelmamiehenä, pituus on rajoittunut ja itsetunnossa sekä aikaan saamuisessa on kyllä vajaavuutta. Mutta en minä mihinkään luuseti kastiinkaan mielestäni kuulu! On oma siisti kämppä, kunnon vaativa työ, mikä vie välillä myös ulkomaille ja ei sosiaaliset taitonikaan nyt aivan huonoimpia ole. Ongelmana itse pidän sitä, että myöhästyin edellisen suhteeni aikana siitä parhaasta junasta ja ei minun ikäisiä kunnollisia naisia vaan ole markkinoilla, tai jos on niiden vaatimustasot on jotain aivan järkyttäviä! Omista vaatimustasoistani en ainakaan vielä ole valmis luopumaan, mulle kun riittää ihan tavallinen fiksu suomalainen nainen.
Tämä nyt osaltaan oli pienessä humalassa tehty tilitys, mutta kyllä tämä selvinkinpäin painaa mieltä, kaksin kun on kuitenkin aina helpompaa...
Tämä nyt osaltaan oli pienessä humalassa tehty tilitys, mutta kyllä tämä selvinkinpäin painaa mieltä, kaksin kun on kuitenkin aina helpompaa...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.