Omituinen suhde

Aloitin muutama vuosi sitten mielestäni hyvin mukavan ja sympaattisen miehen kanssa suhteen, jota sain jälkeenpäin katua. Suhteen lopettamisesta on jo aikaa, mutta kirjoitan aiheesta, koska se palaa ajatuksiini vieläkin usein ja olisi mukava saada näkökulmaa ihmisiltä, jotka ovat kenties olleet samankaltaisessa tilanteessa.

Asuimme eri paikkakunnilla opintojeni takia, mikä aiheutti sen, että pystyimme näkemään vain harvoin. Matkustin viikonloppuisin miestä tapaamaan ja aluksi kaikki olikin tosi ihanaa eikä mitään riitoja edes ollut. Ongelmia alkoi syntyä, kun halusin välillä jäädä viikonlopuksi opiskelupaikkakunnalleni ja tavata koulukavereita, joita olin pahasti lyönyt laimin ajanpuutteen takia. Mies alkoi soitella perääni useita kertoja illassa, kysellä kenen kanssa olin ja mitä puuhasin. Kun hän kävi luonani, hän raivostui, koska sänkyni oli kuulemma "myllätty ja siinä oli nukkunut mies".

Miehen mustasukkaisuus oli minusta aluksi suloista, enkä osannut siitä suuttua. Vähitellen ajatukseni alkoivat muuttua hänen käytöksensä takia. Kun olimme parhaan ystäväni ja hänen miehensä kanssa viettämässä ravintolailtaa, mies häipyi suutuspäissään kesken illan kotiinsa. Selitykseksi hän sanoi, että olin jutellut liikaa ystäväni kanssa enkä kiinnittänyt tarpeeksi häneen huomiota. Itse hän ei ollut tehnyt minkäänlaista yritystä tutustua ystäväni mieheen tai jutella hänen kanssaan.

Seuraavana kesänä muutin miehen luokse muutamaksi viikoksi asumaan. Tämä aika oli minulle henkisesti helvetillistä aikaa. En ikinä pystynyt ennakoimaan, mistä mies suuttuisi ja sain olla kokoajan varpaillani. Suhteessa alkoi esiintyä kummallisia piirteitä, joita en vieläkään pysty käsittämään. Jos olin kertonut miehelle jonkun ystäväni kertoman jutun, hän saattoi kertoa sen minulle takaisin omana kertomuksenaan ja suuttua jos väitin kertoneeni sen alunperin hänelle. Joskus hän sulkeutui parvekkeelle muka "juttelemaan puhelimessa" jonkun kaverinsa kanssa, mutta kun soitin hänen kännykkäänsä, se soi. Eli hän ei ollutkaan jutellut kenenkään kanssa. Ja tuollaisia omituisia juttuja olisi vaikka kuinka paljon, jos vain jaksaisin niistä kaikista kirjoittaa.

Silmäni aukaisivat viimein eräs viikonloppu hänen vanhempiensa mökillä - silloin tuli ensimmäisen kerran nyrkistä naamaan. Yritin soittaa kännykällä apua, mutta hän vei puhelimen minulta pois, eikä antanut sitä enää takaisin. Hän haukkui minua huoraksi ja uhkasi tappaa. Tuon viikonlopun jälkeen lopetin suhteen, enkä ole yhteyttä mieheen pitänyt. Tapasin kuukausia suhteen loppumisen jälkeen kadulla miehen vanhemmat, jotka olivat vielä siinä uskossa että suhde jatkuu.

Olin pitkän aikaa tästä kaikesta ihan hajalla ja luulin olevani hullu nainen, niinkuin mies minulle jatkuvasti uskotteli. En oikein ymmärrä, miten kaikki ajautui niin pitkälle ja miksi en päästänyt irti ahdistavasta ihmisestä. Nykyään voin jo sanoa olevani erittäin onnellinen, minulla on kultainen ja rakastava miesystävä, joka tulee kaverienikin kanssa toimeen. Mutta kaikki kokemani on luonnollisesti jättänyt minuun jälkiä, enkä tiedä miten pääsisin tästä yli.