Tarvitsen rakentavaa näkökulmaa/tukea/neuvoja. Olen seurustellut miesystäväni kanssa reilut 2 vuotta. Asumme yhdessä ja tarkoituksena olisi yhteinen tulevaisuus.
Miehen psykoosissa oleva veli aiheuttaa onegelmia (syö antipsyk. läkettä päivittäin). Asuu 60v vanhemmillaan kun ei äidin mukaan kykene asumaan muualla. Jätkä on 27-vuotias, ajaa kuitenkin autoa, juo alkoholia, polttaa tupakkaa ja pelaa jalkapalloa ja on kyllä suht. toimintakykyinen ollakseen psykoosissa. Osaa puhua kun itse haluaa (pyytää jatkuvasti rahaa, alkoholia, lainaa tavaroita).
Minua raivostuttaa, että meillä on 1-2 krt/vk kolmas pyörä suhteessa. Mies jaksaa märehtiä, säälilä, hyysätä ja vahtia aikuista veljeään, joka itse pilasi terveytensä huumekokeiluilla 7 vuotta sitten!! Mieheni ryyppää aika usein ja kun tästä on keskusteltu, tulee huutoa/itkua hänen veljestään. Veli on säännöllisesti mukanamme ostoksilla, leffailloissa, illanistujaisissa, ulkoilureissuilla missä ikinä. Mies on usein poissaoleva ja kun kysyn syytä, voivottelee veljeään. Mieheni ei tajua, että menneisyyttä, jonka täysi-ikäinen ihminen on itse pilannut, ei voi muuttaa. Hän ei ollut/ole vastuussa veljestään.
Suhteessamme on kuin holhottava lapsi.(Olisikin vaikka lapsi ent. suhteesta, mutta kun melkeen 30-kymppinen jätkä paranoidisine liikkeineen kinuamassa rahaa, ei tervehdi/kiitä, valehtelee, naureskelee itekseen, kinuaa tavaroita, soittelee lähes päivittäin!) Mies raahaa tätä mukanamme. Heidän äitinsä myös soittelee jatkuvasti, kuinka jätkä ei siivoa huonettaan, kolhaisi auton sivupeiliä tai ei siivoa kissanhiekkoja!!! Aivan kuin mieheni kilometrien päästä voisi asialle jotain. Heidän isänsä ei puutu asioihin tai tue heidän äitiään.Tekis mieli repäistä luuri ja huutaa, ettei kyse ole meidän lapsesta ja pistä se johonkin laitokseen asumaan, jos ette saa kuriin!
Jos mies on sopinut, että veli saapuu klo 12 pihalle, jätkä saattaa ilmoittamatta ilmestyä oven taakse klo 10 ja pyytää heti rahaa, jotta sää röökiä, limsaa, keräilykortteja, mitä ikinä. Itse hipsin puolipukeissa vessaan pukemaan. Kun ollaan miehen kanssa lähdössä elokuviin tai ostoksille, tämä ohimennen vain hymähtää, että veli on lähdössä mukaan. Ajattelen "aha... se siitä kahdenkeskisestä ajasta." Hävettää kulkea koko tyypin kanssa. Saattaa toljottaa ihmisiä häpeilemättä/kommentoida ja on koko ajan kinuamassa miestä ostamaan sitä ja tätä...pukeutuu ällöttävästi ja käveleee kädet taskuissa. Puhuu irallisia lauseita sieltä täältä. Pitää yllä v***n rasittavaa räppäri-imagoa.... Istuu etupenkillä ja se olen minä, joka menee takapenkille! :o
Mies yrittää järjestää epätoivoisesti töitä tälle. Kirjoittaa työhakemukset tämän puolesta. Olen nähnyt väh. 20 hakemusta ja haastattelua pidemmälle asia ei etene. Ei kai se p*****e etene, jos jätkä ei osaa edes tervehtiä eikä häntä vaadita puhumaan norm. ihmisten lailla. Säälitään vaan. Ihmeesti se röökin ja kaljan kinuaminen onnistuu kuitenkin. Miehen kuluttaa sitten iltoja ja viikonloppuja tyhjänpäivästen työhakemusten kirjottamiseen ja elättelee toivoa, kuinka veli voisi olla taksikuski/myyjä/puutarhuri ja vaikka mitä kun lensi siivojan keikkatyöstäkin ulos lähetettyään rivoja tekstiviestejä kollegasiivoajalle äitinsä puhelimesta!! Tätä sitten taas voivoteltiin ristiin ja rastiin ja mun mies käy siellä huutamassa ja vuoroin säälimässä.
Eniten rasittaa, että mieheni ei voi pistää rajoja asioihin ja nähdä tosiasioita. Otin viikkoja sitten puheenaiheeksi, mitä tapahtuu kun heidän vanhempansa eivät enää pysty huolehtimaan tästä. Kuvitellaanko veljen oppivan itsenäisyyttä ja vastuunkantoa sitten 40v tienoilla vai onko veli muuttamassa meille?! >:O Emme pystyneet puhumaan asiasta ilman mieheni suuttumista. Mutta ymmärsin, että tämä muuttaisi lähistölle ja miehestä tulisi tämän holhooja. Ajatus ahdistaa suunnattomasti. Itse haluaisin kymmenen vuoden päästä keskittyä omiin lapsiimme, jos sellaisia kannattaa tähän hullunmyllyyn edes tehdä.
Jos puutun asioihin, mies vetää kortteja: "et tiedä, miten vaikeaa tämä on ollut meille, älä sinä puutu tähän" "Ei ole sinun asia, millaisia välejä pidän veljeeni" "Älä neuvo minua" Olen ollut hyvin kärsivällinen enkä pahaa sanaa veljestä ole sanonut. Päinvastoin olen ollut lämmin ja kannustava! Harmittelin kyllä kahdenkeskisen ajan puuttumista tai vain ihmetellyt ääneen ärsyynyneenä kun ovikello soi kesken seksin.
Eikö tuettuja asumisratkaisuja ole olemassa.? Mitä ihmettä voin sanoa miehelle tai heidän vanhemmilleen...Olen ollut ystävällinen ja kärsivällinen. Eniten ärsyttää mieheni ja hänen vanhempansa, jotka eivät tunnu hallitsevan tilannetta...Mitä voin tehdä vai lähdenkö suosiolla etsimään miestä, joka elää tässä päivässä ja haluaa suunnitella tulevaisuutta kanssani (sekä tapailee sukulaisiaan esim. muutaman viikon välein norm. merkeissä). Ps. 4.puhelu jo tänään veljeltä/heidän äidiltään...
Miehen psykoosissa oleva veli aiheuttaa onegelmia (syö antipsyk. läkettä päivittäin). Asuu 60v vanhemmillaan kun ei äidin mukaan kykene asumaan muualla. Jätkä on 27-vuotias, ajaa kuitenkin autoa, juo alkoholia, polttaa tupakkaa ja pelaa jalkapalloa ja on kyllä suht. toimintakykyinen ollakseen psykoosissa. Osaa puhua kun itse haluaa (pyytää jatkuvasti rahaa, alkoholia, lainaa tavaroita).
Minua raivostuttaa, että meillä on 1-2 krt/vk kolmas pyörä suhteessa. Mies jaksaa märehtiä, säälilä, hyysätä ja vahtia aikuista veljeään, joka itse pilasi terveytensä huumekokeiluilla 7 vuotta sitten!! Mieheni ryyppää aika usein ja kun tästä on keskusteltu, tulee huutoa/itkua hänen veljestään. Veli on säännöllisesti mukanamme ostoksilla, leffailloissa, illanistujaisissa, ulkoilureissuilla missä ikinä. Mies on usein poissaoleva ja kun kysyn syytä, voivottelee veljeään. Mieheni ei tajua, että menneisyyttä, jonka täysi-ikäinen ihminen on itse pilannut, ei voi muuttaa. Hän ei ollut/ole vastuussa veljestään.
Suhteessamme on kuin holhottava lapsi.(Olisikin vaikka lapsi ent. suhteesta, mutta kun melkeen 30-kymppinen jätkä paranoidisine liikkeineen kinuamassa rahaa, ei tervehdi/kiitä, valehtelee, naureskelee itekseen, kinuaa tavaroita, soittelee lähes päivittäin!) Mies raahaa tätä mukanamme. Heidän äitinsä myös soittelee jatkuvasti, kuinka jätkä ei siivoa huonettaan, kolhaisi auton sivupeiliä tai ei siivoa kissanhiekkoja!!! Aivan kuin mieheni kilometrien päästä voisi asialle jotain. Heidän isänsä ei puutu asioihin tai tue heidän äitiään.Tekis mieli repäistä luuri ja huutaa, ettei kyse ole meidän lapsesta ja pistä se johonkin laitokseen asumaan, jos ette saa kuriin!
Jos mies on sopinut, että veli saapuu klo 12 pihalle, jätkä saattaa ilmoittamatta ilmestyä oven taakse klo 10 ja pyytää heti rahaa, jotta sää röökiä, limsaa, keräilykortteja, mitä ikinä. Itse hipsin puolipukeissa vessaan pukemaan. Kun ollaan miehen kanssa lähdössä elokuviin tai ostoksille, tämä ohimennen vain hymähtää, että veli on lähdössä mukaan. Ajattelen "aha... se siitä kahdenkeskisestä ajasta." Hävettää kulkea koko tyypin kanssa. Saattaa toljottaa ihmisiä häpeilemättä/kommentoida ja on koko ajan kinuamassa miestä ostamaan sitä ja tätä...pukeutuu ällöttävästi ja käveleee kädet taskuissa. Puhuu irallisia lauseita sieltä täältä. Pitää yllä v***n rasittavaa räppäri-imagoa.... Istuu etupenkillä ja se olen minä, joka menee takapenkille! :o
Mies yrittää järjestää epätoivoisesti töitä tälle. Kirjoittaa työhakemukset tämän puolesta. Olen nähnyt väh. 20 hakemusta ja haastattelua pidemmälle asia ei etene. Ei kai se p*****e etene, jos jätkä ei osaa edes tervehtiä eikä häntä vaadita puhumaan norm. ihmisten lailla. Säälitään vaan. Ihmeesti se röökin ja kaljan kinuaminen onnistuu kuitenkin. Miehen kuluttaa sitten iltoja ja viikonloppuja tyhjänpäivästen työhakemusten kirjottamiseen ja elättelee toivoa, kuinka veli voisi olla taksikuski/myyjä/puutarhuri ja vaikka mitä kun lensi siivojan keikkatyöstäkin ulos lähetettyään rivoja tekstiviestejä kollegasiivoajalle äitinsä puhelimesta!! Tätä sitten taas voivoteltiin ristiin ja rastiin ja mun mies käy siellä huutamassa ja vuoroin säälimässä.
Eniten rasittaa, että mieheni ei voi pistää rajoja asioihin ja nähdä tosiasioita. Otin viikkoja sitten puheenaiheeksi, mitä tapahtuu kun heidän vanhempansa eivät enää pysty huolehtimaan tästä. Kuvitellaanko veljen oppivan itsenäisyyttä ja vastuunkantoa sitten 40v tienoilla vai onko veli muuttamassa meille?! >:O Emme pystyneet puhumaan asiasta ilman mieheni suuttumista. Mutta ymmärsin, että tämä muuttaisi lähistölle ja miehestä tulisi tämän holhooja. Ajatus ahdistaa suunnattomasti. Itse haluaisin kymmenen vuoden päästä keskittyä omiin lapsiimme, jos sellaisia kannattaa tähän hullunmyllyyn edes tehdä.
Jos puutun asioihin, mies vetää kortteja: "et tiedä, miten vaikeaa tämä on ollut meille, älä sinä puutu tähän" "Ei ole sinun asia, millaisia välejä pidän veljeeni" "Älä neuvo minua" Olen ollut hyvin kärsivällinen enkä pahaa sanaa veljestä ole sanonut. Päinvastoin olen ollut lämmin ja kannustava! Harmittelin kyllä kahdenkeskisen ajan puuttumista tai vain ihmetellyt ääneen ärsyynyneenä kun ovikello soi kesken seksin.
Eikö tuettuja asumisratkaisuja ole olemassa.? Mitä ihmettä voin sanoa miehelle tai heidän vanhemmilleen...Olen ollut ystävällinen ja kärsivällinen. Eniten ärsyttää mieheni ja hänen vanhempansa, jotka eivät tunnu hallitsevan tilannetta...Mitä voin tehdä vai lähdenkö suosiolla etsimään miestä, joka elää tässä päivässä ja haluaa suunnitella tulevaisuutta kanssani (sekä tapailee sukulaisiaan esim. muutaman viikon välein norm. merkeissä). Ps. 4.puhelu jo tänään veljeltä/heidän äidiltään...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sinulla taitaa olla pakkorako että joudut laittaa miehesi valitsemaan....
Omassa kaveripiirissä ollut melkein vastaavanlainen tilanne ja siinä ei ollut todellakaan onnellista loppua...
Mutta jos haluatte pysyä jonninlaisissa väleissä niin olisi miehesi pidettävä jonkinlainen palopuhe hänelle ja rueta kertomaan elämän karuja tosiasioita...
Eikä ruettava voivottelemaan "Voi kun 27 vuotias veli ei pärjännyt tässäään" Voi voi elämä on aikaa kovaa nykypäivänä...
Niinkun tuolla kirjoitit että sitten kun vanhemmista aika
"Miehen kuluttaa sitten iltoja ja viikonloppuja tyhjänpäivästen työhakemusten kirjottamiseen ja elättelee toivoa, kuinka veli voisi olla taksikuski/myyjä/puutarhuri ja vaikka mitä kun lensi siivojan keikkatyöstäkin ulos lähetettyään rivoja tekstiviestejä kollegasiivoajalle äitinsä puhelimesta!! Tätä sitten taas voivoteltiin ristiin ja rastiin ja mun mies käy siellä huutamassa ja vuoroin säälimässä."
Miehesi on koittanut ja yrittänyt auttaa veljeänsä mutta lopputulos ollut pelkkää tyhjää..... Ja tuo että aikuinen ihminen käy selvittämässä huutamista että on saanut potkut... Noloa.... Se siivojakolleega olisi voinut vetää ässän hihasta ja vetää syytteet seksuaalisesta ahdistelusta ja ollut vahvoilla kun on vielä todisteita siitä....
Toistan nyt itseäni. Mutta kun luki tuota tekstiäsi niin miehen veli tuntuu pitävän vissiin itsestään selvyytenä että voi mennä pariskunnan matkaan..
Mutta voithan kokeilla sitä että saatko miestäsi ajattelemaan että saattaa menettää sinut.. Kun tulee vastaava tilanne että olette menossa elokuviin kun saat kuulla että miehen veli tulee mukaan niin suutu ja jää pois.
Tai kun miehen veli tulee käymään niin lähde sinä muualle?
Tai kulje kauppareissuilla ihan omaa tahtia etkä miehesi ja hänen luuseri veljensä tahtia.
Mutta tuo ei tule ikinä muuttumaan jos oma miehesi ei pane veljeään aisoihin.
"Jos puutun asioihin, mies vetää kortteja: "et tiedä, miten vaikeaa tämä on ollut meille, älä sinä puutu tähän" "Ei ole sinun asia, millaisia välejä pidän veljeeni" "Älä neuvo minua"
Mutta vedä sinä nainen se kortti että haluat parisuhteen jossa ei ole joka päivä muuttuvia tekijöitä ja ylimääräsiä henkilöitä.
Vedät kauheat kilarit miehellesi että haluat jatkossa lapsia mutta jos toinen mies loisii teillä niin siihen vielä joku pieni lapsi... Ei kiitos..
Nämä ovat vain minun näkökulmia / vinkkejä aiheeseen.
Mutta jos noista ole esim mitään hyötyä niin pakkaa kamat ja etsi uusi ukko.
T: 24 vuotias mies.
Miten niin ei ole sun asia, kun tuo melkein joka päivä vaikuttaa teidän elämäänne? Totta kai sinun kuuluu myös saada olla mukana päättämässä, miten mennään.
Tilanteesi kuulostaa kyllä siltä että olet kuin se vanhan sanonnan sammakko, joka joutui pataan eikä ymmärtänyt hypätä pois, kun kylmä vesi vähitellen kuumeni. Sinnepä paistui. Toinen sammakko, joka joutui suoraan kuumaan pataan, älysi heti hypätä sieltä pois. Kai ymmärrät vertauksen.
Siis mikä veljen diagnoosi on? Onko sitä edes pätevästi todettukaan koskaan? Lääkkeitä popsitaan, mutta onko diagnoosi ajanmukainen ja lääkitys sopiva? Viekää vaikka yksityiselle psykiatrille, ja sinä ja miehesi mukaan kuulemaan diagnoosia. Vielä erityisellä huolellisuudella paneudutte siihen, onko eläkepaperit syytä laittaa vetämään saman tien, eli mikä realistinen työllistymismahdollisuus miekkosella psykiatrin mukaan olisi jne. Perheensä on osittain sokea miehen ongelmien syvyydelle ja kestolle. Ainakaan mielestäni päivittäin antipsykoottisia tabuja napsiva, ammattitaidoton heppu ei ole sopiva kuin päiväkeskus-tyyppisiin viriketoimintatöihin!
No ei sinne vastaanotolle ole aikuisen ihmisen pakko ottaa ketään, eli outoa ehdottaa että psykiatrin vastaanotolle koko porukalla.
Ap:, suurin ongelma lienee sinun ja puolisosi keskenäinen suhde, ei se veli.
Se on outoa että psyykkisesti sairaan miehen lähimmät omaiset ovat aivan pihalla veljen/pojan diagnoosista. Mitä tarkoitan: ei kenelläkään voi olla psyykenpuolen pysyvänä diagnoosina psykoosi. Voit vaikka tarkistaa lääketieteen erikoiskirjastoista asian. Psykoosi on sekä itselle että ympäristölle hengenvaarallinen tila, jossa todellisuudentaju on hämärtynyt tai kadonnut ja henkilö saattaa "vahingossa tappaa jonkun". Psykoosi johtuu esim. lääkkeiden ja/tai huumeiden käytöstä, tai sellaisista sairauksista kuin skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö (ent. maanisdepressiivisyys), tai vakava masennus. Psykoosi hoidetaan osastolla ja on pakkohoidon peruste sellaisenaan. Velipoika jutussa ei vaikuta tippaakaan psykoottiselta, muuten vain oudolta, voisi olla vaikka asperger (lievä autisti)?
Kyllä psykottisia oireita sairastavia ihmisiä on myös avohoidossa. Noh veljellä on kuitenkin antipsykoottinen lääkitys. Huumekokeilut laukaisivat psykoottiset oireet. Hän on ollut varmasti myös erityisen altis. Näkyviä oireita sairauden puhjettua olivat kuulema aistiharhat ja harhaluulot. Luuli, että häntä seurataan ja että hänet aiotaan tappaa.. Puhui ihan sekavia. Pelkäsi esimerkiksi raiskanneensa jonkun ilman että osasi varmaksi sanoa, onko totta vai ei. Saattaa tuijotella seiniä tai nostaa käsiä oudoissa tilanteissa. Saattaa jäädä puoliksi seisomaan (ikäänkuin kyykkii sohvalla istumatta siinä kuitenkaan). Kyllä miehelle sanoin, että hommaisivat nyt yksityisen psykiatrin arvioimaan veljeä ja kokonaiskuvaa ihan toden teolla...
Lääkityksellä hän pystyykin suht koht normaalisti toimimaan eikä siksi "vaikuta tippaakaan psykoottiselta".
Näen molemmat puolet ja olen sympaattinen teille kaikille. Tämä tilanne ei ole helppo ja ymmärrän teitä kaikkia. Et voi pyytää miestäsi päättämään joko se on sinä tai veli koska enpä usko että asiat tästä muuttuu, niin kauan kun veli on hengissä niin mies ja vanhemmat ottavat vastuun hänestä ja hyvä näin. Sulla on kaksi vaihtoehtoa, jätä hänet tai hyväksy tämä asia ja opi elämään sen kanssa...muuta et voi piste.
niin sinun nyt kannattaa kysyä vain ja ainoastaan itseltäsi haluatko tällaista elämää vai et?
miehesi vastauksen jo tiedätkin yhteiselämänne ja tulevaisuutenne suhteen.
entäs kun miehesi vanhemmat vanhenevat ?kuka huoltaa silloin miehesi veljeä?
niin juuri.
sinuna nostaisin kytkintä
Olen todella kiitollinen jokaisen näkemyksistä ja neuvoista! Jatkan asian pohdiskelua ja toivon lisääkin näkemyksiä, neuvoja omiakin kokemuksia!!
Kokeilenpa ottaa vähän etäisyyttä hetkistä, jotka ovatkin yhtäkkiä muuttumassa kolminkeskeisiksi. Etäisyyttä tässä kyl tarvitaan. Voisi mieskin huomata, miten vähälle kahdenkeskinen aika jää. Teemme vielä kohtalaisen pitkää päivää töissä ja harrastamme. Tosta diagnoosista on myös pakko puhua (joskin jo puhuimme eikä mieheni edes tuntunut tietävän psykoosista sitäkään vertaa, mitä itse tiedän) ja sairauden todellisesta merkityksestä. Psykiatrin arvio oikeasta työkyvystä olisi kyllä loistava. Sillä säästäisi aikaa ja saataisiin tosiasioita pöydälle. Enkä usko, että hänen terveydentilan seurantakaan on ajantasalla. Ja onhan se totta, että kyllä tämä asia alkaa minulle kummasti kuulumaan. Pakkohan tästä on keskustella ja paukuttaa tosiasioita pöytään. Ei mies voi huutamalla lopettaa jokaista keskustelua ja sitten 10v vain ilmoittaa että veljestä tulee meidän naapuri tai jopa seinänaapuri ja että hän käy vahtimassa tätä päivittäin....kyllä se kytkimen nostaminen on akaisemmin viisasta... olen vielä nuori ja pystyisin vielä vähän suunnittelemaan tätä mahdollista perhe-elämää...
Ps. Tossa se taas istu sohvalla takki ja lippis päässä kun tulin töistä kotiin. Pelasivat pleikkaa ja mä siivosin oluttölkit... nyt lähtivät yhdessä sählyharkkoihin. Noh, pääsinpähän jakamaan teidän kanssa ajatuksia... pohdiskelu jatkuu...
Ohoh, alkaa kuule jo kuulostaa provolta toi kertomuksesi teidän arjestanne, ihan sairasta. Miehesi alkaa kuulostaa aivan lapselliselta, miten hänen kanssaan voi keskustella mistään aikuismaisesti. Vai pelataan ja vedetään olutta kun sinä tulet töistä, no joo itse en suostuisi tuollaiseen elämään edes lyhyttä kautta saati suunnitella tuollaisen päälle mitään yhteistä. (Avioliitto ja lapsia - KÄÄK KÄÄK KÄÄK!)
Kuule sinä riskeeraat kohta jo fyysisenkin terveytesi noissa olosuhteissa. Kukaan mies ei voi olla sen arvoinen että nainen uhrautuu vaikka mies vain hermostuu ja huutaa kun pitäisi keskustella vähänkin vaikeammista asioista.
Eikä tilanne siitä muutu että te riitelette säännöllisen epäsäännöllisesti tuosta 3. pyörästä!
Sinulla ei ikävä kyllä taida olla paljon vaihtoehtoja.
Miehesi ja hänen perheensä tulevat aina ensin, sinä sitten jossain jälkijunassa.
Mieti, minkälaisen elämän itsellesi haluat ja teet ratkaisusi sen mukaan.
Itse en lähtisi kaljan tai useamman jälkeen pelaamaan sählyä. Miten mahtaa sählyharkkojen kanssa muutenkin mennä, kun ajattelee psykoosia.
Yksi tuttu, joka päihdeaineilla on saanut päänsä sekaisin loppuelämäkseen saa aina välillä raivareita. Joskus myös ollessaan pelaamassa sulkapalloa. Sinänsä sai työpaikan, tiedä sitten saiko pitää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi
Miehen veli siis asuu nyt vanhemmillaan. Mitä sitten kun heidän vanhempansa kuolee/eivät jaksa enää poikaansa? Muuttaako teidän naapuriin vai suoraan teille?
Todennäköisesti teille, kunnes hän saa asunnon ja sitä tuskin hänelle annetaan.
Tuo siis pahin skenaario.
Hei H A L O O !
Nyt kantapäät vastakkain kipin kapin.
Miksi roikut N O I N sairaassa suhteessa. Tilanne vain pahenee ! Etkö näe
mihin asiat ovat luisumassa !
Lähde vielä kun voit. Etsit kunnollisen miehen itsellesi ja alat elämään arvoistasi
elämää. Ei tuossa ole M I T Ä Ä N järkeä !
Miksi ajautua sontaläjään kun voi kävellä puhtaallakin kadulla ?
HOP HOP !
Jotkut todellakin kuvittelevat, että he voivat tunkeutua toisen ihmisen seuraan VAIN sillä perusteella, että ovat sukulaisia. Peruste on todella heikko, sillä kenen tahansa sukulaisissa voi olla epäluotettavia luusereita, jotka ovat vielä kaiken lisäksi epämiellyttävää seuraa valheineen ja teeskentelyineen.
Kokemuksesta voin sanoa, että sellaista ei kannata hyväksyä.
Heidät voi torjua siten, että kieltäytyy kohteliaasti kaikista yhteydenpito yrityksistä.
Tottakai he narisevat ja valittavat, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole.
Nykyaikana jokaisella on aivan riittävästi tekemistä omissakin asioissaan, joten ylimääräisiä riippakiviä ja häiriköitä ei tarvitse sietää.
Ole järkevä ja tee oma ratkaisusi, tuollaista ei ole syytä enää jatkaa. Toisinaan asia ei mene perille muutoin, kun pitää teoilla näyttää, missä mennään.
Kannattaa vähän opiskella psykoosista ennen kuin lähtee arvostelemaan.
Psykoosissa oleava ihminen voi toimia suht. samalla tavalla kuin normaali ihminen, juuri kuvailemallasi tavalla. Psykoosissa ihminen kuitenkin tekee usein myös asioita, joita ei muuten tekisi - tuhlaa paljon rahaa, ei ole tilannetajua saatikka ei ymmärrä mikä on todellista ja mikä ei.
Psykoosissa oleva ihminen ei ymmärrä järkeä.
Suosittelen, että lähdet etsimään itsellesi kaltaista näsäviisasta ihmistä, joka luulee tietävänsä kaiken ja joka luulee, että vain hänen tapansa on oikeanlainen tapa hoitaa asioita.
Älä hyvä ihminen ota taakaksesi kahta miestä.
Pysy omissa oloissasi ja anna noiden kahden elää keskenään.
Koska miehesikin on sitä mieltä, ettei sinulla ole oikeutta puuttua veljen js hänen väleihin, ja että et voi ymmärtää tilannetta, niin ÄLÄ mene siihen mukaan.
Kun nyt neuvoja pyydät, niin neuvon sinua todella harkitsemaan ja puhumaan jonkun kanssa, ammatti-ihmistä tarkoitan.
Yleensä aina suositellaan menemistä terapeutille, mutta miten sinne mennään on minulle arvoitus. :)
Luulisi, että jos joku on psykoosissa, on hänellä joku tuki-ihminen. Tunnetko hänet?
Psykoosi on tila, joka ei aina ole päällä. Itse lopettaisin suhteen ,koska miehesi ja tämän sairaan veljen vanhemmat myös tekevät aivan hirveän karhunpalveluksen passaamalla tätä sairasta ihmistä. Ensinnäkään tämänikäinen peräkamarin poika ei kuulu kotiinsa vaan jonnekin tukiasuntoon. Tämä sairas terrorisoi vanhempiaan ja ja veljeään roikkumalla koko ajan heissä odottaen ,että häntä autetaan koko ajan kaikin tavoin ,tuo rahan pummaaminenkin on ihan ala-arvoista, kuinkahan paljon nuo vanhemmatkin ovat rahallisesti tuota pummiveljeä auttaneet. Voin kokemuksella sanoa ,että tuosta ei hyvää seuraa, jos tämä tyyppi asuu kotona ja liian lähellä teitä. Älä jää säälistä suhteeseen, joka on noin kieroksi kasvanut. Miehesi ja hänen vanhempansa tekevät noin, etteivät tuntisi syyllisyyttä, etteivät auttaneet, kun tämä sairas terrorisoija pyysi apua.
Käykö tämä veli edes missään avohoidossa?
Valitettavasti tällaisilla tyypeillä on kauhean huono elinajanodote ja yleensä kuolevat oman käden kautta. Ei ole kenenkään velvollisuus asuttaa kotonaan tällaista, vanhemmat ovat myös erittäin itsekkäita kuvitellessaan auttavansa tätä tyypppiä, kun hän saa asuan kotona ja mistään ei tarvitse ottaa vastuuta.
Minuakin suututtaisi tuollainen pummi, joka tulisi kotiini ja sille pitäisi aina olla antamassa rahaa ym ja kuskata mukana, kun näitä mielisairaita pitää ymmärtää hamaan tappiin asti.
Älä vaan ala mitään lapsia tekemään, sillä kuulostaa huolestuttavalta, jos miehesi on tuollainen tossukka eikä pidä teidän molempien puolta vaan hyväksyy kaiken, ehkä juuri huonon omantunnon takia. Ei ole kenenkään etu, että tätä tyyppiä hyysätään rajattomasti.
Vaikka kuinka rakastaisit miestäsi, niin minä olisin niin itsekäs, että lähtisin pois tällaisesta suhteesta ennen kuin teillä on lapsia ja asia on monimutkaisempi. Minua suututtaisi myös se, että tämä tyyppi asuua kotona vaikka hän ei edes kuulu sinne vaan tuettuun hoitoon. Ja ei hän ole työkykyinen, koska ei osaa ottaa vastuuta omista tekemisistään vaan roikkuu muiden hoteissa. Tuo kuvailemasi käytös on selvästi mieleltään epävakaan ihimsen käytöstä. Olisiko parempi diagnoosi paranoidinen skitsofrenia, psykoosin oireet kyllä täyttyvät (silloin, kun akuutti psykoosi päällä), jossa oireet välillä voimakkaammat ja näkyvät kunnolla päälle päin. Psykoosissa oleva ihminen on menettänyt todellisuuden tajunsa ja voi olla harhainen.
Luetko sinä nämä vastaukset?
Tukevatko sinun omia ajatuksiasi?
Auttaako tekemään päätöksen?
Älä viivyttele liian kauan.
Kun olet päätöksesi tehnyt, toimi sen mukaan. Älä enää mieti vaihtoehtoja, sillä epävarmuus ei auta, päätät sitten mitä tahansa.
Jos miehesi valitsee veljen ennen sinua, mitä se osoittaa hänen tunteistaan?
Pysyisikö asenne samana, jos teillä olisi lapsia? Mieti sitä.
No en ap:n sijassa jatkaisi suhdetta. Mieskandi on osa sairasta perhekuviota, johon em. psykoottinen veli kuuluu, eikä ole repäistävissä irti jos ei itse kerran sitä halua.
Kertoisin miehelle, että nyt eroan, tässä on syy. Jos mies tulee toisiin ajatuksiin niin järjestää asiansa toisin ja voi sitten ottaa minuun yhteyttä kun on sen tehnyt; katsotaan olenko vielä vapaana, luultavasti ehkä en.
Luen joka ikisen vastauksen ja pohdin ajatuksella.. olen saanut paljon ajateltavaa. Kiitos teidän. Kirjoitan lisää kun jaksan ja ehdin.
Näin omasta kokemuksesta sillä perusteella, että itselläni on ollut vuosia sitten psykoottisia oireita..
Ensinnäkin tuosta veljen hoidosta vähän.. Tuossa hommassa ei mielestäni ole mitään järkeä siitä syystä, että ainakaan tuon kuvaamasi perusteella tuota veljeä ei hoideta kunnolla enkä havaitse tuossa mitään, mikä tulevaisuudessa tulisi parantamaan hänen kuntoaan. Se kolmas pyörä jatkaa laahamista mukana elämän tappiin asti tuota menoa.
Lähtökohtaisesti tuolla hyysäyksellä ei saavuteta mitään. Veljesi tarvitsee lääkärin tarkistamaan hänen lääkityksensä. Tietääkö lääkäri edes kunnolla sitä, missä kunnossa hän on? Epäilen tuota. Ottaako hän edes lääkkeitään? Totuus on, että monet eivät käytä lääkitystään, koska ne mm. väsyttävät huomattavasti. Jos hänen käytöksensä on yhä irrationaalia, se viittaa siihen, että joko lääkkeitä pitäisi vaihtaa tai annosta muuttaa - tai edes ottaa ne. Psykoottiset oireet saa hyvin tehokkaasti pois tarpeeksi tehokkaalla annoksella. Eri asia on, nukkuuko silloin puolet päivästä, mutta tässä tapauksessa sillä ei ole mitään väliä; eihän hän ole töissä tai vastaavaa. Toiseksi se pelkkä lääkitys ei auta mihinkään pidemmän päälle, vaan tarvitaan myös terapiaa.
En lähtisi turhaan juoksemaan yksityiselle lääkärille. Jos hänellä on hoitava lääkäri, tuntee hän sairashistorian paremmin joka tapauksessa, vaikka tiedot luvutettaisiinkin yksityiselle. Lisäksi tällöin pääsee kiinni kunnan tarjoamiin mielenterveyspalveluihin. Esimerkiksi päiväosasto kuulostaisi tuolle henkilölle mainiolta. Olisipahan jossain tekemässä jotain ja oppisi itsenäisemmäksi.
Teidän täytyy järjestää asiat niin, että ne tukevat tuon veljen itsenäistymistä ja pärjäämistä omillaan. Terapia, päiväosasto, lääkityksen tarkistus, mielenterveyshoitajan vastaanotot säännöllisesti terveyskeskuksessa, kannustaminen itsenäiseen harrastamiseen jne. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, kun vaan vaivautuu niitä käyttämään. Ja älkää nyt hyvät ihmiset antako sille alkoholia. Voi ihan hyvin heikentää lääkkeiden vaikutusta ja joka tapauksessa sotkee päätä enemmän.
Paljon on tietenkin kiinni siitä veljestä, että haluaako hän edes parantua.
Miehesi nähtävästi elää illuusiossa, että hän pystyy parantamaan veljensä. Läheisten tuki on tietenkin hyvä asia, mutta tuossa mennään jo yli järkevien rajojen. Tiedä sitten mitä tuossa on taustalla - tunteeko miehesi syyllisyyttä siitä, missä kunnossa hänen veljensä on? Tuon perusteella, mitä sanoit hänen kommentoivan, kun "puutut asioihin", miehesi tuntee varmaan myös avuttomuutta ja voimattomuutta tuossa tilanteessa. Mutta kuitenkin, jonkun pitäisi puhua miehellesi järkeä. Ja nimenomaan sitä, että hän ei ole lääkäri ja hoitaja vaan _veli_. Nuo roolit täytyisi jotenkin saada taottua hänen päähänsä normaaleiksi.
Miten itse näkisin tuon niin, että on kaksi toimivaa vaihtoehtoa: 1) miehesi tajuaa, että pidemmän päälle tämä tilanne ei ole eduksi hänen veljelleenkään ja on tarpeen alkaa kannustamaan häntä itsenäiseen elämään välittömästi tai 2) jättää uppoava laiva ja uida rantaan itse.
Ehkäpä miehesi tajuaisi paremmin, kun painottaisi näkökulmana sitä, mikä on _veljelle_ parhaaksi? Esim. että kai hän toivoo, että veljestä kehittyisi itsenäinen aikuinen, joka saisi elämälleen suunnan? Voin taata nimittäin sinulle täysin varmasti, että tuolla nykyisellä tyylillä aiheutetaan vain harmia.
Joka tapauksessa, tuo nykyinen tilanne on melkoinen rasite parisuhteelle, kuten varmaan hyvin olet huomannut. Vaikka sitä kestäisitkin nyt, ota huomioon millainen tilanne tulee olemaan, kun myöhemmin tulee parisuhteessa jokin muu ongelma ja tämä veljeen liittyvä asia kumuloituu siihen lisärasitteeksi. Saatat silloin itsekkin tarvita hoitoa. ;)
Voimia ja viisautta.
Sinä tulet tekemään aivan mitä itse haluat, viis kenenkään neuvoista. Siitä huolimatta haluaisin jakaa oman näkemykseni. Se onkin ulkopuolisena helpompaa tehdä kun näkee tilanteesi paljon objetiivisemmin kuin sinä itse, eläessäsi samaa kaavaa päivästä toiseen.
Ajattele hyvin huolellisesti haluatko olla vaipanvaihtaja ja psykiatri miehesi veljelle, vaimo/siivooja/kokkaaja/veljestä purnaava asuinkaveri miehellesi.
Jos nimittäin jäät tuohon soppaan, kestätko sitä seuraavat vähintään 40 vuotta?
Onko tuollainen perhe-elämä mielestäsi rakastettavaa, kunnioitettavaa, ihannoitavaa ja sitä millaisen sinä itsellesi haluat?
Tiedät nyt jo kristallin kirkkaasti että miehesi on liimaantunut perheeseensä. Sinä tulet olemaan aina #2, jos jää aikaa etkä pahemmin pulise vastaan mitä he tekevät.
Niin, valinta on sinun ja vain sinun omasi.
tarvitsevat myös tukea. Koetapa suositella esim. tätä, jos paikkakunnalta löytyy:
http://www.nicehouse.fi/omahuone/kriisiapu/psyyke.htm
Kuvittelisin, että vertaistuen avulla omaiselle selviää, mistä omainen on vastuussa ja mihin hän ei voi vaikuttaa.