Lieneekö tämä oikea palsta tähän, mutta ehkä joku eroa harkitseva, juuri eroamassa olevan tai eronnut voi kommentoida...
Olen tilanteessa, jossa hyvä ystäväni on eroamassa vaimostaan, omasta aloitteestaan. Olen ollut ystävälleni se olkapää, johon nojata kun hän on tehnyt eropäätöstään. Lähinnä kuunnellut, välttänyt olemasta vaikuttamassa päätökseen. Nyt eropäätös on tehty ja eron käytännön asiat pitäisi saada eteenpäin. Hommata asunto, sopia lasten huoltajuudesta jne. Mies on pyytänyt, että olen tukena, kysyy päivittäin neuvoa tai muuten vaan jakaa ajatuksiaan.
Ongelma tässä on se, että olen tahtomattani rakastunut tähän ystävääni. Olen siis itse nainen, eronnut kaksi vuotta sitten. Käynyt läpi samoja vaiheita kuin mitä mies käy nyt läpi.
Pelkään, että jos nyt kerron tunteistani, että miten mies reagoi. Toisaalta tuntuu, että haluan kertoa, saada se sanottua. Mutta kokeeko mies tuollaisen vain lisäahdistuksena tässä kohti omaa eroaan? Odotanko että ero on hoidettu, ja mies päässyt taas "jaloilleen"? Miten pitkään pidän nämä tunteet vain omana tietonani?
Olen tilanteessa, jossa hyvä ystäväni on eroamassa vaimostaan, omasta aloitteestaan. Olen ollut ystävälleni se olkapää, johon nojata kun hän on tehnyt eropäätöstään. Lähinnä kuunnellut, välttänyt olemasta vaikuttamassa päätökseen. Nyt eropäätös on tehty ja eron käytännön asiat pitäisi saada eteenpäin. Hommata asunto, sopia lasten huoltajuudesta jne. Mies on pyytänyt, että olen tukena, kysyy päivittäin neuvoa tai muuten vaan jakaa ajatuksiaan.
Ongelma tässä on se, että olen tahtomattani rakastunut tähän ystävääni. Olen siis itse nainen, eronnut kaksi vuotta sitten. Käynyt läpi samoja vaiheita kuin mitä mies käy nyt läpi.
Pelkään, että jos nyt kerron tunteistani, että miten mies reagoi. Toisaalta tuntuu, että haluan kertoa, saada se sanottua. Mutta kokeeko mies tuollaisen vain lisäahdistuksena tässä kohti omaa eroaan? Odotanko että ero on hoidettu, ja mies päässyt taas "jaloilleen"? Miten pitkään pidän nämä tunteet vain omana tietonani?
Vastaukset 17
Vanhimmat
jos et halua samaa painolastia elämääsi, jonka vuoksi mies eroaa, älä edes ajattele sitä eroavaa.... jos ei työstä parisuhteensa ongelmia, toteuttaa niitä myös seuraavan kanssa... menin yhteen petetyn kanssa ja nyt hän pettänyt minua...pettänyt myös ennen minua suhteissaan...en tiennyt... kaduttaa..jätti ensimmäisessä erossaan koko eroprosessin käsittelemättä...muuttui kylmäksi ja puoliso teki ratkaisun...nyt kanssani muuttui kylmäksi ja sitten itse petti...kun ne ongelmat tulee pään sisältä, niin aivan sama kierre jatkuu...
Miten se eroprosessi käsitellään?? Kaikki aina jauhaa tuosta käsittelystä.. miten se käytännössä tapahtuu? Anteeksi kun en ymmärrä noin hienoja termejä.
Anna miehen pari vuotta rauhassa toipua erosta, hyvänen aika sentään!
Kuinka itsekäs pitää ihmisen olla, jos suoltaa omat tarpeensa ja tunteensa toisen kannettavaksi vielä eron kynnyksellä, kun on muutenkin tosi vaikeaa? Etsi itsellesi joku toinen lohtu äläkä ole kuin haukka heikon kimpussa. Haluatko laastariksi vaiko saada hänestä kumppanin? Mitä luulet onko vasta erovaiheessa oleva oikeasti kykenevä mihinkään kunnolliseen suhteeseen? Fiksu nainen pitäisi mölyt mahassa ja odottaisi, jos aika muutaman vuoden päästä olisi sopiva tai onko sitten enää tunteitakaan olemassa, kuka tietää..
"Kuinka itsekäs pitää ihmisen olla, jos suoltaa omat tarpeensa ja tunteensa toisen kannettavaksi vielä eron kynnyksellä, kun on muutenkin tosi vaikeaa?"
Hyvin sanottu. Tuntuu, että joskus se ystävä ja auttaja, joka kuuntelee ja neuvoo onkin kuin jokin saalistaja. Manipuloi autettavaa uhriaan samalle tielle, jolla itsekin kulkee. Auttanut olen minäkin hädässä monia, mutta en ole rakastunut kehenkään ja siksi pohdin, onko auttaja itse käsitellyt omaakaan eroa, jos siitä on vasta kaksi vuotta aikaa.
Läheltä olen seurannut erään aiemmin eronneen tukea sellaiselle, joka pohtii eroa. Niitä ajatuksia, joita nyt pohtijalta olen kuullut, leimaa ylipositiivinen ajattelu siitä, mitä kaikkea positiivista ero tuo tullessaan, kuten välit ex-puolisoon paranee välittömästi ja kaikki ongelmat poistuu ja edelleen on kiva olla sitten ex:n kanssa tekemisissä, on hienoa, kun lapset jää ex:lle ja on vain viikonloppuvanhempi jne. Ei mitään negatiivista, vaan kaikki ihanaa ja auvoista eron jälkeen. Olen ajatellut, että parhainta tukea eroa pohtivalle antaisi ulkopuolinen ammattiauttaja, sillä hän pystyisi myös avaamaan eroa pohtivan mielensopukoiden ongelmia, jotka siellä kaiken taustalla ehkä on. Parhaita apua olisikin ohjata ja suositella ammattiavun puoleen kääntymistä, eikä itse vasta eronneena mestaroida toisten parisuhteissa.
Tämän kirjoitan siksi, että itse ammattiavun kokeneena voin sanoa, että jokainen itse sydämessään tietää, miten haluaa toimia kriisitilanteessa ja en ammattilaiseltakaan saanut mitään ohjeita, tee näin tai näin ja sitten onnistut, vaan keskustelun kautta ymmärsin, mitä oikeasti haluan sydämessäni, mikä minusta tuntuu hyvältä ja mitä olen valmis tekemään korjatakseni tilanteen sellaiseksi, jonka päätöksen kanssa voi elää elämää, johon siltikin kuuluu ne ala- ja ylämäet. Ilman alamäkiä en olisi koskaan ymmärtänyt, kuinka paljon ne ylämäet merkitsivät ja niitä on kuitenkin paljon enemmän.
"Niitä ajatuksia, joita nyt pohtijalta olen kuullut, leimaa ylipositiivinen ajattelu siitä, mitä kaikkea positiivista ero tuo tullessaan, kuten välit ex-puolisoon paranee välittömästi ja kaikki ongelmat poistuu ja edelleen on kiva olla sitten ex:n kanssa tekemisissä"
Tästä on ennenkin täällä kirjoiteltu. En ymmärrä ajatusta siitä, että eron jälkeen välit exään paranevat. Ei exän kanssa pidä olla tekemisissä eron jälkeen. Ei sen ainakaan kivaa pidä olla. Ei eron tarkoitus ole parantaa välejä vaan katkaista ne.
Avioliitossa olevien ihmisten pitää erota siinä vaiheessa, kun yhteiselämä ei enää ole mahdollinen. Itse olin vähän aikaa sitten tilanteessa, jossa jouduin pohtimaan elämää ilman puolisoani. Mikäli ero olisi tullut, pyrkisin kaiken keinoin välttämään hänen tapaamistaan. Ei parisuhde ystävyydeksi muutu - ainakaan, jos siinä joskus rakkautta on ollut.
ilmeisesti kuin omakohtaisen erosi.
No, muistahan edelleenkin pitää suu kiinni kun sukellat.
Äläkä ainakaan rakkaudesta sukella, koska siitä voi kehittyä
sen kaltainen ystävyys, mikä ei sinulle sovellu.
Mikähän tämän sekavan viestin pointti oli?
tilanne, jossa puurot ja vellit tahtovat mennä sekaisin, kun tuntee syvää
myötätuntoa toista henkilöä henkilöä kohtaan.
Koin kerran itse saman ja jälkeenpäin olen ajatellut, että oli hyvä, että pidin
"kielen keskellä suuta". Ystävyys on säilynyt.
Sun tunteet voi olla aitoja mutta voit olla varma että miehen joka on eroamassa ei sinua kohtaan koska siitä tulisi hänelle laastari suhde ja ne ei aina pääty hyvin. Tottakai hän olisi valmis hyvään hoitoon mutta luulenpa että sinulta palaisi näpit tässä. Mut jos olet rakastunu jo niin se on sääli.
Voithan aina sanoa siitä jotenkin hellävaraisesti mutta siinä voi mennä ystävyys samantien koska miten hän voi sun kans olla ystäviä jos tietää et oot rakastunu siihen?.
Kyllä naisella on oikeus tunteisiinsa! Tunteeton koneko pitäisi olla, empatiaa ulos, tyhjä palkaksi omaan yksinäisyyteen? Hei kamoon, ihmisiä ollaan ja ihmisillä on tunteet.
Paitsi miehillä?
Vai sitäkö pitäisi jäädä pohtimaan että "mitä ne ihmisetkin sanoo jos mää sitä tai toi tätä"?
Ei niitä hyviä miehiä maailmassa ole rajatonta varantoa, sen huomaa sitä selvemmin mitä vanhemmaksi tulee.
Onnistumisen mahdollisuutenne ovat ihan hyvät, koska moni hyvä suhde on alkanut kaveripohjalta! Lisäksi Sinä et ole miehen eron syyn, mies on päättänyt erota jo ennen Sinua!
Jos haluat tössiä ystävyyden sen kun kerrot. Mies joka tapauksessa eikä kukaan eronnut voi suoraan kiintyä toiseen ennen kuin on surrut edellisen suhteensa ulos.
ET ehkä koskaan ole rakastettu. Ymmärrä se. Itse erosin ja eromies joka oli tukenani on minulle kuin veli.
Enn ikinä voisi kuvitella edes muuta.
Toiset on valmiita sitoutumaan heti eron jälkeen uuteen kumppaniin. On jopa helpotus löytää uusi puoliso rinnalle!
toistaiseksi sun kannattas pitää tunteet omana tietonasi...
anna toisen läpikäydä ero, ja sen tuomat paskat tunteet... voi tollasessa tilanteessa äkki arvaamatta joutua laastariksi. Ja toisekseen, eikö ole parempi että jos jotain on tarkoitus tapahtua, niin mies voisi rakastua sinuun ihan omine oivalluksineen.
Kolmanneksi, vaikka eropäätös on tehty, niin jos ja kun jotain teiän välillä tapahtuisi, niin silti se helposti voitaisiin tulkita niin että olet "SE" toinen nainen, jollonka asioin oikaiseminen voipi olla aikamoisen raskasta hommaa.
Paras on siis antaa ajan kulua, olla tukena toiselle, ja sitten jos ja kun aika on kypsä, niin viritelkää sitten mitä haluatte.
Myös kannattaa ottaa huomioon se että eron aikana ihminen on aika vereslihalla, jotenka se että itse romanttisessa mielessä virittelisit kuvioita, saattaa helposti ahdistaa toista.
Mikään kiire ei valmiissa maailmassa ole, paras tulos tule rauhassa rakentamalla!!!! Maltti on valttia, mutta älä lupaa silti itsellesi liikoja, anna tilanteen elää ja kehittyä.
minä juurikin eronneena ja yksi jääneenä ainakin haluaisin et joku juuri nyt tunnustaisi minulle et on rakastumassa minuun..aikahan näyttää tulisiko siitä mitään
tuo on monellekin juuuri eronneelle varsinkin, jos on tullut erotetuksi.
Itsetunto on silloin jokseenkin nollilla ja kaipaa pönkitystä.
Vereslihalla olevalla vaan tilanteiden arvioimiskyky ei tahdo olla
parhaimmillaan.
Minun mielestä sinun pitäisi antaa hänelle säälipillua se jos joku helpottaa kummasti tilannetta.