Kertokaapas jotka tietävät, että millaista oli sinkkujen seuranhakukulttuuri ennen vanhaan, vaikka nyt 60-luvulla, ja kuinka paljon se oli erilaisempaa verrattuna nykyaikaan, vai onko suuria muutoksia juurikaan tapahtunut?
Jotkut väittävät, ettei se ole juurikaan muuttunut, mutta minun mielestäni se on huomattavasti, ja ehkä huonompaan suuntaan. Mitä olen vanhempien ikäluokkien edustajien juttuja kuullut, niin kyllähän se on silloin erilaisempaa ollut, ja helpompaa. Silloin on nuoretkin sinkut käyneet tavallisissa tansseissa, ja seduloista sekä muista pintaliitomestoista ei ollut tietoakaan, eikä nykyisenkaltaista pintaliitokulttuuria ollut muutenkaan. Sitten sellainen seikka, että silloin ei örvelletty kännissä. Tanssipaikoilla ei juuri myyty alkoholia, vaan juotiin limukkaa ja sittisoodaa. Näin ollen sinkut tutustuivat toisiinsa selvinpäin, eikä kännihuuruisia baarisäätöjä ja onnettomia iskuyrityksiä juuri ollut, niin kuin nykyisin. Muutenkin nuoretkin olivat samanarvoisia, eikä ketään juuri eroteltu ja dumppailtu jonkun alemman statuksen, tyylin tai merkitysettömän piirteen takia, niin kuin se nykyisin tuppaa olemaan, eivätkä nuoret naisetkaan olleet niin tylyjä ja itseään täynnä olevia, niin kuin nykyajan pissaliisat. Muutenkin ehkä seuranhaussa on oltu realistisempia, eikä olla testailtu ja pakkeja anneltu, etsien sitä prinssiä tai prinsessaa, jollaista ei ehkä ole olemassakaan. Nettideiteistä ei myöskään ollut tietoakaan, joka nykyisin mahdollistaa tuon edellä mainitun ilmiön.
Kaiken järjen mukaan siis sinkkujen pariutumiskulttuuri on nykypäivänä mennyt vaikeammaksi juurikin tämän nykyisen pintaliito, ja känniörvellyskulttuurin, ja monen muunkin asian takia. Eli oliko siis helpompaa 60-luvulla kuin 2000-luvulla?
Jotkut väittävät, ettei se ole juurikaan muuttunut, mutta minun mielestäni se on huomattavasti, ja ehkä huonompaan suuntaan. Mitä olen vanhempien ikäluokkien edustajien juttuja kuullut, niin kyllähän se on silloin erilaisempaa ollut, ja helpompaa. Silloin on nuoretkin sinkut käyneet tavallisissa tansseissa, ja seduloista sekä muista pintaliitomestoista ei ollut tietoakaan, eikä nykyisenkaltaista pintaliitokulttuuria ollut muutenkaan. Sitten sellainen seikka, että silloin ei örvelletty kännissä. Tanssipaikoilla ei juuri myyty alkoholia, vaan juotiin limukkaa ja sittisoodaa. Näin ollen sinkut tutustuivat toisiinsa selvinpäin, eikä kännihuuruisia baarisäätöjä ja onnettomia iskuyrityksiä juuri ollut, niin kuin nykyisin. Muutenkin nuoretkin olivat samanarvoisia, eikä ketään juuri eroteltu ja dumppailtu jonkun alemman statuksen, tyylin tai merkitysettömän piirteen takia, niin kuin se nykyisin tuppaa olemaan, eivätkä nuoret naisetkaan olleet niin tylyjä ja itseään täynnä olevia, niin kuin nykyajan pissaliisat. Muutenkin ehkä seuranhaussa on oltu realistisempia, eikä olla testailtu ja pakkeja anneltu, etsien sitä prinssiä tai prinsessaa, jollaista ei ehkä ole olemassakaan. Nettideiteistä ei myöskään ollut tietoakaan, joka nykyisin mahdollistaa tuon edellä mainitun ilmiön.
Kaiken järjen mukaan siis sinkkujen pariutumiskulttuuri on nykypäivänä mennyt vaikeammaksi juurikin tämän nykyisen pintaliito, ja känniörvellyskulttuurin, ja monen muunkin asian takia. Eli oliko siis helpompaa 60-luvulla kuin 2000-luvulla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin tuossa vastikään naistenlehteä vuodelta 1970. Siinä oli ohjeita sinkkunaisille miesten etsimisessä ja valinnassa. Todettiin, että: "Mitä varhaisemmassa vaiheessa miehen hankkii, sitä pitemmän aikaa hänestä on harmia, mutta toisaalta sitä helpommin hänet myös saa."
Nuorison vuonna -70 kerrotaan olevan jo niin vapautunutta, ettei muodollisia ja virallisia esittelyjä vaadita. Miehille voi siis alkaa puhumaan suoraan heidät kohdatessaan. Paikkoja, joissa "nainen voi tutustua kunnon mieheen suorastaan Tuomi Elmgrenin etikettikirjan edellyttämällä tavalla" ovat työpaikat, urheilu- ja yhdistystoiminta sekä matkat. "Yhdessä huppelissa vietetyt Leningradin ja etelän matkat eivät tule kysymykseen, vaan katse suuntautuu safareille, Himalajan vuoristoon tai New Yorkin vuorolennolle."
Lisäksi kerrotaan millaisia miehiä naisen tulee välttää (mm. miehiä, joilla on paljon mieskavereita: "heistä on vaimoilleen paljon vähäisempi ilo kuin he itse kuvittelevat").