Vastuuko on vain pettäjällä ? Eikö meillä kaikilla pitäisi olla jonkinlainen vastuu myös siitä palkitaanko me joku tyyppi valehtelemisesta vai annetaanko siitä sitten palkkio? Tulee väkisinkin fiilis että kakkoseksi tietoisesti alkava ihminen hyväksyy pettämisen eli valehtelemisen. Minä en menisi antamaan piparia palkaksi ihmiselle joka valehtelee jollekkin toiselle ihmiselle. Jos tekisin sen niin minun pitäisi hyväksyä myös se että lapseni valehtelee vaikka opettajalle tai kavereilleen. Kun esim poikani on jäänyt kiinni valehtelusta laitan hänet kotiarestiin en toki anna namia siinä tilanteessa. Suutun ja petyn myös jos tiedän jonkun ystäväni valehdelleen asioita. Vaikka hän ei olisi minulle itselleni valehdellutkaan.
Tuntuu tavallaan hassulta että joku antaa hellyttä ja ymmärrystä valehtelevalle ihmiselle kun olettaisi ainakin että kaikki naiset jotka ovat äitejä ovat valehtelemista vastaan eikä sen puolesta? Eikö ole ristiriitaista hyväksyä se toiselta mutta toiselta ei? Pientä poikaa rangaistaan kun tämä valehtelee mutta aikuiselle miehelle annetaan siitä palkkio?
Sama pätee tietenkin myös vaimoihin tai miehiin jotka katsovat vuodesta toiseen pettäjäpuolisoaan ja pesevät vieläpä tämän pyykkejä kotona palkaksi siitä. Hekin hyväksyvät valehtelun vai mitä mieltä?
Tuntuu tavallaan hassulta että joku antaa hellyttä ja ymmärrystä valehtelevalle ihmiselle kun olettaisi ainakin että kaikki naiset jotka ovat äitejä ovat valehtelemista vastaan eikä sen puolesta? Eikö ole ristiriitaista hyväksyä se toiselta mutta toiselta ei? Pientä poikaa rangaistaan kun tämä valehtelee mutta aikuiselle miehelle annetaan siitä palkkio?
Sama pätee tietenkin myös vaimoihin tai miehiin jotka katsovat vuodesta toiseen pettäjäpuolisoaan ja pesevät vieläpä tämän pyykkejä kotona palkaksi siitä. Hekin hyväksyvät valehtelun vai mitä mieltä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Periaatteessa en hyväksy valehtelemista, mutta elämä ei valitettavasti ole niin musta valkoista, ja rajanveto on vaikeaa toisinaan... Itsellä ei (onneksi) ole lapsia, mutta ehkäpä äideillä (niin vaimot, kuin kakkoset) on kuitenkin ajatuksena lapsiaan rangaistessa vääristä teoista, opettaa heidät tekemään oikein...
Aikuinen ihminen, joka valehtelee on jo mallinsa oppinut, eikä häntä kukaan ulkopuolinen voi oikealle polulle saada. Eihän näille edes oma puoliso paljon vaakakupissa paina, vaikka puolisonhan se läheisin ihminen pitäisi olla, jonka kanssa kaikki jaetaan, johon turvaudutaan, ja jota ei petetä ja jolle ei valehdella millään tavalla.
Kyllä minä omalta osaltani voin sanoa, että kakkosena ollessani tunsin tunnontuskia, tunnen vieläkin. En ollut ensimmäinen jonka kanssa mies vaimoaan petti, en viimeinen, enkä edes ainut... Mies myös sanoi, että on vaimollensa jo ennen naimisiin menoa kertonut, ettei tule olemaan uskollinen, eli vaimo oli tietoinen miehen reissuista, mutta ei vain tiennyt että kenen kanssa mies milloinkin on.
Sain vähän sen käsityksen, että vaimoa ei paljon liikuttanut, jos ei joutunut kohtaamaan asiaa. Hän ilmeisesti teeskenteli ja esitti, kuin ei tietäisikään mistään mitään, jos ei se toinen nainen tullut ihan kotiovelle kolkuttelemaan. Miehen lempilausahduksia taas oli "mitä ei tiedä, ei voi satuttaa." Kai se sitten on niin heillä..? Vaimoa siis ei satuttanut varsinaisesti se, että mies petti ja hän tiesi siitä, mutta jos olisi tiennyt kenen kanssa mies pettää, niin sitten olisi satuttanut. Tämä käsitys minulle koko kuviosta tuli.
Kun järjellä ajattelee kaikkea, niin täysi paskiainenhan tuo mies on, mutta enpä minä järjellä ajatellutkaan, vaan sydämellä. Tiedän saavani haukut, kun tämän sanon, mutta minä rakastuin häneen. Rakastan vieläkin... Joo, joo - aikuisen ihmisen pitäisi pystyä hallitsemaan tunteensa, mutta onko se todella niin? Kuka siihen ihan oikeasti pystyy? Minä en pystynyt.
Ja eihän se kakkonen tosiaankaan ole ainut, joka noiden pettäjien valehtelun hyväksyy, ja siitä palkitsee, vaan myös se puoliso (silloin kun tietää miehensä olevan pettäjä) hyväksyy sen yhtälailla ja palkitsee jopa enemmän. Miksipä mies mitään opiksi ottaisi, kun ei ole pelkoa minkään menettämisestä.
Tässä on taas pakko kysyä tämä klassinen kysymys: Miksi naiset rakastuvat renttuihin? Tuokin edellä kirjoittanut kakkonen avoimesti kertoo, kuinka rakastui mieheen, jonka jo tiesi ennalta pettäväksi paskiaiseksi. Eikä vaimokaan jättänyt pettäjää, vaan roikkui kiinni. Samaan aikaan moni sinkkumies kärsii yksinäisyydestä, kun heitä ei kukaan huoli. He kun ovat liian kilttejä ja tylsiä naisten mielestä. Mutta pettävässä paskiaisessa naiset suorastaan roikkuvat ja tappelevat hänestä. Hurraa, naiset!!
Lieneekö kyse siitä, että se pettäjä piirittää niin sinnikkäästi, ja saa tuntemaan olon hyväksi? Itse olen kokematon miesten suhteen, ja melko vaatimaton nainen - en mitenkään näyttävästi ja seksikkäästi pukeutuva ja käyttätyvä, en rumakaan - mutta lähinnä seinäruusu. Minua ei "isketä" tai huomata, enkä osaa itse miestä iskeä. Hämmästys olikin suuri, kun tuo ukkomies alkoi piirittää minua, sillä luulin ettei hänkään ole edes huomannut olemassaoloani.
Aiemmin haaveilin aina ns. kiltistä miehestä. Enää en haaveile yhtään minkäänlaisesta miehestä, sillä sain siipeeni aika pahasti tässä suhteessa.
Lieneekö sitten ns. kilttejenkin miesten kohdalla niin, että haaveillaan siitä seksipommista, eikä edes huomata jotain hiljaista ja vaatimatonta? Vai onko kilteilläkin miehillä vaikeuksia tehdä aloitetta?
Kakkonen osallistuu valheisiin.
Ei kakkonen valehtele kenellekään. Jos mies puhuu paskaa vaimolleen niin lienee vaimon ongelma? Jos tietää että mies on varattu niin täytyy hyväksyä se että mies elää toisen kanssa. Jos mies vapaasta tahdostaan vierailee toisen naisen elämässä niin ei se kyllä sen naisen vika ole. Joillekin naisille riittää laatuaika miehen kanssa, muukin kuin seksi, ilman kotileikkejä.
Kakkoset ajattelevat noin tasan niin kauan, kunnes areenalle astelee se nainen numero kolmonen. Kyllä silloin pillastutaan ja huoritellaan sitä nainen nro kolmosta ja ollaan niin loukkaantuneita. Varsinkin, jos kolmas nainen on kakkosta nuorempi ja nätimpi. Tämä on nähty ja kuultu.
No ei tietenkään kakkonen itse valehtele mutta hyväksyy mieheltä valehtelun jollekkin toiselle (vaimolle) ja jopa antaa siitä palkkion. Eikö palkitseminen huonosta käytöksestä aina lisää vain huonoa käyttäytymistä? Voihan se sitten joku päivä kolahtaa sinne omaankin nilkaan? Kierre jatkuu..
Yhteisvastuullisuuteen kuuluu minun mielestäni se että puututaan yhdessä siihen jos joku tekee toiselle pahaa eikä hyväksytä sitä keneltäkään jotta pahan teko loppuisi. Pienistä pisaroista koostuu se valtamerkikin.
Ja ainakin saman sukupuolen edustajat voisivat olla jopa lojaaleja toisilleen ja pysäyttää omalta osaltaan sen pettämiskierteen jatkumisen. Päättää vain että minä en anna sellaiselle joka jotakin toista pettää. Muuta en voi mutta sen voin tehdä ainakin.
En missään tapauksessa hyväksy minulle valehtelua!
Muille saa minun puolesta syötää sitten mitä vaan potaskaa, se ei kosketa minua.
Kakkonen ei tiedä mitä mies vaimolleen sepittää. Todennäköisesti mies valehtelee molemmille. Jos vaimo tietää että mies valehtelee menoistaan ja käykin tapaamassa kakkosta, vaimohan hyväksyy valheet antamalla miehelle palkkioksi piparia.
Molemmille pettäjä valehtelee, väittäsin jopa että aina. Oma ex oli niin härski että valehteli rakastavansa molemmille kuukausia. Käryn jälkeen selvisi, että ei rakastanut kumpaakaan, sillä kohteli minua (vaimo) ala-arvoisesti, mutta kakkonenkaan ei uudeksi vaimoksi, ei edes avokiksi kelvannut.
Mielestäni Kakkonen osallistuu valehteluun, koko juttuhan on suuri valheiden vyyhti. Mutta mutta, kun on näitä kuvioita.
Meidän tapauksessa ykkönen on alkoholisti-äiti (valitettavan totta), häipyy reissuilleen ja siinä vaiheessa sitten lapset ja koti jää kakkoseksi. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Me asuimme jo miesystäväni kanssa yhdessä, mutta tekstiviestit lapsilta, että ovat olleet au-pairin kanssa keskenään eikä äidistä ole tietoa missä on, saivat miehen muuttamaan takaisin kotiin. Meidän suhde ei päättynyt. Mutta nyt luovitaan sitten taas "salasuhteessa" ja muutama vuosi vielä menee ennenkuin lapset ovat maailmalla.
Eli osallistun pimittämiseen ja valehteluun, en vastaa soittoihin tältä naiselta (hän tietenkin tiesi meidän yhdessä asumisesta) ja todella rasittaa, että on osallisena tällaisessa riippuvuussuhteen aiheuttamassa kaaoksessa.
Ja tietty mustasukkaisuuskin vaivaa, vaikka tiedänkin, että seksi ei heidän suhteessaan näyttele mitään osaa, vai tiedänkö? Oksettava ajatus.
Eli jatkan kakkosena suhteessa, missä ykkönen on kykenemätön hoitamaan perhettään yksin, pitää leijonana kiinni lapsistaan ja elää omasta mielestään parisuhteessa ja on myös taloudellisesti täysin riippuvainen miehestä.