Olen ollut parisuhteessa mieheni kanssa jo yli puoli vuotta.
Nyt hän on muuttunut, en tiedä mitä pitäisi ajatella?
Hän puhuu yhteisestä tulevaisuudesta, perheesta, lapsista, yhteen muutosta, talon hankinnasta... Mutta samalla hän käyttäytyy minua kohtaan kylmästi, on töykeä, loukkaa, tiuskii, valittaa eikä ajattele tunteitani. En pysy hänen ajatuksen juoksussaan perässä.
Hän siis puhuu kaikkea ihanaa, ja suunnittelee jo kaikkea, mutta käyttäytyy päin vastoin.
Miten minun pitäisi asiaan suhtautua? Kun häneltä olen koittanut kysyä asiasta, miksi hän on minua kohtaan tuollainen, ei tule vastausta.
Tämä hänen käytöksensä viilentää minun tunteitani, ja olen ajatellut eroa, vaikka häntä rakastankin.
Romantiikka alkaa kuihtua, hänen käytöksensä johdosta, olen yrittänyt olla mukava, tehnyt asioista hänen vuokseen, mutta enää en jaksa.
Jos hänen käytökselleen ei löydy syytä, onko vaihtoehtoina jäljellä enään ero ?
Viimeiset kaksi viikkoa olen alkanut miettiä eroa enemmän ja enemmän. Hän ei edes tunnu ymmärtävän, kuinka hän minua loukkaa.
Pettämisestä en häntä epäile.
Onko muilla samaisia kokemuksia?
Nyt hän on muuttunut, en tiedä mitä pitäisi ajatella?
Hän puhuu yhteisestä tulevaisuudesta, perheesta, lapsista, yhteen muutosta, talon hankinnasta... Mutta samalla hän käyttäytyy minua kohtaan kylmästi, on töykeä, loukkaa, tiuskii, valittaa eikä ajattele tunteitani. En pysy hänen ajatuksen juoksussaan perässä.
Hän siis puhuu kaikkea ihanaa, ja suunnittelee jo kaikkea, mutta käyttäytyy päin vastoin.
Miten minun pitäisi asiaan suhtautua? Kun häneltä olen koittanut kysyä asiasta, miksi hän on minua kohtaan tuollainen, ei tule vastausta.
Tämä hänen käytöksensä viilentää minun tunteitani, ja olen ajatellut eroa, vaikka häntä rakastankin.
Romantiikka alkaa kuihtua, hänen käytöksensä johdosta, olen yrittänyt olla mukava, tehnyt asioista hänen vuokseen, mutta enää en jaksa.
Jos hänen käytökselleen ei löydy syytä, onko vaihtoehtoina jäljellä enään ero ?
Viimeiset kaksi viikkoa olen alkanut miettiä eroa enemmän ja enemmän. Hän ei edes tunnu ymmärtävän, kuinka hän minua loukkaa.
Pettämisestä en häntä epäile.
Onko muilla samaisia kokemuksia?
Vastaukset 52
Vanhimmat
Se on joku naristi valehtelija. Lupaa ruusuisen tulevaisuuden mutta on törkee käytökseltään, loukkaa ja haukkuu. En sinuna lähtis vielä sormuksia ostamaan.
mitäs jos kerrot tämän saman hänelle? ehkä miehesi ei huomaa omia virheitään tai edes tajua että loukkaannut hänen käytöksestään?
Vähän samantapaista oli, ei se paremmaksi muutu. Kunnioituksen (ja tunteiden) puutetta.
Heheh, onnea vaan jos puolen vuoden jälkeen ollaan jo eroajatuksissa.
Joidenkin ei kannata suhdetta aloittaa koskaan...
No tuntuu hieman siltä, että miehesi tahtoo nämä asiat mutta ei sinun kanssasi.
Lähtisin, mitä ihmettä teet suhteessa jossa miehesi ei osoita rakkautta vaan vihaa...............................
Kun käytös ja puheet ovat ristiriidassa, kannattaa "kuunnella" käytöstä. Puhua voi vaikka mitä mutta käytöstä ei jaksa teeskennellä.
Olette seurustelleet puoli vuotta ja se on osoittanut, että suhteenne ei toimi. Ensivaikutelmat ovat hävinneet ja "kuherruskuukausi" on ohi. Olisi toki ihana maalailla mielessään kuvia uudesta kodista ja suloisesta vauvasta mutta ne ovat _haaveita_. Todellisuus on sitä mitä yhdessäolonne nyt on.
Ei kannata tehdä hätäisiä päätöksiä, mutta keskity todellakin todellisuuteen, ei siihen haaveeseen mistä mies puhuu.
Äläkä varsinkaan kuvittele, että yhteisen kodin ostaminen saati vauvan hankkiminen parantaisi suhdetta!
Tässä olen samaa mieltä, ne jotka eniten lupaa....
Loppu saattaa tulla yhtä nopeasti!
En itse ole edes haaveillut, toteutamis mielessä viime aikoine perheestä hänen kanssaan.
eeee23333: kyllä hän puhuu ja suunnittelee tulevaisuutta juuri minun kanssani.
yr56i7o: Sanoin hänelle asiasta, sanoin että minusta tuntuu että hänellä ei ole tunteita minua kohtaan, hän vastasi että mistä olen tuollaista saanut päähäni, että kyllä hän minua rakastaa.
En tosiaankaan tiedä mitä tehdä.
No jos 06 kk kuluttua jo käytös muuttuu niin tiedät mitä on edessä En oikein näe mitään järkeä jatkaa jos
tunnet että et saa rakkautta häneltä . Puhujat on puhujia on parempi uskoa tunnetta ja tekoja.
Älä jää tuohon.
Nyt illalla oli erilainen... Hellempi kuin pitkään aikaan.
En haluaisi käyttää sanaa narsisti, mutta joku "käytöshäiriö" miehelläsi selvästikin on. Tiedän aivan samanlaisen tapauksen lähipiirissäni. He ovat onneksi nyt eroamassa, kun nainen ei enää jaksa. Mies lepertelee rakkaudesta ja käyttäytyy todella inhottavasti vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Hän on välinpitämätön ja ilkeä, tiuskii ja suuttuu pikkuasioista.. yms..
Mieti todella tarkkaan aiotko jatkaa hänen kanssaan!
Minä todella rakastan tätä miestä. Olen edelleenkin neuvoton.
Mies saa minut onnellisemmaksi kuin kukaan muu... Mutta aika ajoin hän saa minut aivan pohjalle. Tänä aamuna kun jatkoimme keskustelua, hän sanoi yrittävänsä huomioida minun tunteitani. Noh katson nyt hetken vielä tapahtuuko muutosta.
Sanoin hänelle miettineeni eroa, ja kerroin että jos en häntä rakastaisi olisin lähtenyt jo kävelemään.
Sinä siis olet asunut miehen kanssa 6kk?
Kuinka pitkä oli seurusteluaikanne? eiko silloin tullut noita asioita esille? Nuo ovat hyvin varoittavia punaisia liehuvia lippuja. Ummistitko seurusteluaikana silmäsi niille ja vain luulit että " minä olen niin erikoinen , kyllä tse muuttuu kunnioittavaksi, oikein käyttäytyväksi jnejne. koska minä olen niin ihmeellinen ja minä niin kovasti rakastan häntä"?
Ja sinä siitä huolimatta tungit itsesi saman katon alle!
No, nyt olet saanut huomata että sinä et olekkaan kovin erikoinen eikä sinun rakkaudellasi ole arvoa pennin vertaa, miehen käytos senkuin pahenee. Sinä olet luotettava ja halpa yonviihdyttäjä miehelle. Et muuta.
"mutku se yrittää ja lupaa taas kerran parantaa tapansa" Juuri niin, puhe on halpaa, teoistaan mies tunnetaan!
Minä en sanonut että asumme saman katon alla.
Mies siitä puhuu ja ehdottelee sitä, EN minä.
ensinnä nyt tulisi mieleen, että hän haluaa kahlita sinut itseensä, ettet "pääse häneltä karkuun" ja sitten vasta hän voikin kohdella sinua miten huvittaa
Olet väärässä kuten aina
" Olen väärässä kuten aina "
korjasin tähän sun tekstin. oli sulle tullu kirjoitusvirhe :)
Alkaa jo pitää itsestäänselvyytenä, koska toinen vaikuttaa niin taipuvaiselta luonteelta. Että tämähän menee putkeen niin kuin ennenkin ja tutut kuviot voivat alkaa. Montako päättynyttä suhdetta mahtaa olla miekkosen takana?
Mietin samaa itsekkin. Miehellä takana yksi vakavampi suhde.
Ja siis minulla olisi kyllä vientiä, mutta kun hölmö olen ja rakastan miestä, en kai edes osaa laskea irti.
Niin, se voi olla. Mutta jotenkin en osaisi kuvitella sellaista miehestä. Mies kuitenkin lempeä.
Ja siis minulla olisi vientiä, mutta kun haluaisin kuitenkin tämän miehen. Tyhmää, tiedän.
Jos mulla olisi vientiä, niin katsoisin kyllä muutkin kortit. Mikä tässä uroossa mainitsemiesi epäkohtien lisäksi on sellaista, että kynsin hampain pitää roikkua?
En nyt haluaisi olla pahanilmanlintu, mutta käytöksen ja puheiden ristiriitaisuus on huono merkki. Olet itsekin huomannut, että kaikki ei ole kohdallaan, mutta koska rakastat häntä kieltäydyt siihen uskomasta. Aikaisempien kirjoittajien puheet narsistista eivät todellakaan ole kaukaa haettua. Mulle esimerkiksi kävi niin, että exä kertoi, että olen parasta mitä sille on koskaan tapahtunut ja tästä kuukausi eteenpäin hän jätti minut kuin mitään ei olsi välillämme koskaan ollut. Nyt olen siinä pisteessä, että en oikeen uskalla luottaa enää naisiin. Pelkäämpä, että sinulla on tuossa suhteessa sama kohtalo.
Tuo mies osaa olla maailman hellin ja kiltein mies, pitää hyvänä ja kuunnella, keskustella auttaa neuvoa... "hyvinä" päivinä hän saa minut onnellisemmaksi kuin kukaan.
Välillä hän taas on kylmä ja välinpitämätön, "neuvoo" joka asiassa, kommentoi joka tekoa ja sanaa.
En tiedä miksen osaa laskea irti. Keskustelin myöhään yöhön erään ystäväni kanssa, hänkin käytti sanaa narsisti.
Alan olla jo ulapalla... Onko hän tosiaan narsisti, olenko minä tosiaankin niin sinisilmäinen? Miksi olen niin tunteideni vallassa...
*huokaus*
Nyt stop!
Todellisia narsisteja on todella pieni osa ihmisistä.
Vaikuttaa siltä, että parisuhteeseenne on tullut arki ja mies on sellainen kuin on. Ei "koreile" esittämällä jatkuvasti yltiöhyväntuulista, vaan uskaltaa näyttää sinulle huonotkin hetkensä. Sitä kutsutaan elämäksi. Joko hyväksyt miehen sellaisena kuin hän on tai sitten jatkat matkaa eri suuntaan, valinta on sinun.
Oma parisuhde on nähnyt seitsemän talvea eikä mieheni jatkuvasti ole mikään päivänsäde, vaan saattaa kiukutella aivan turhasta. Mutta on minullakin pahat päiväni ja silloin mies antaa minun pauhata rauhassa ottamatta jokaista sanaa henk koht loukkauksena. Usein hän kysyy minun vihdoin vaietttuani, että joko tuli kaikki ja nauraa päälle...
Jos ootte nyt jutellu kunnolla asiasta ja mies yrittää parantaa, niin voit kattoa jonkun aikaa muuttuuko mikään. Jos vanhat tavat tulee takasi vähän ajan päästä niin silloin kyllä jättäisin. Kyllä teot aina merkkaa enemmän ku sanat.
Narsistin juju on tosiaan siinä, että hän tietää, että sinä rakastat häntä, mutta hän ei oikeasti rakasta sinua. Hän vaan on aika helvetin hyvä näyttelemään sitä. Älä huoli, sinussa ei ole muuta vikaa kuin se, että olet vähän hellämielinen ja hyvä sydäminen. Voit pystyä vielä hyvään parisuhteeseen, mutta narsisti ei tule koskaan sitä saavuttamaan, aina on kaikissa muissa vika paitsi hänessä.
Valitettavasti narsistin kanssa asiasta keskustelu on yhtä tyhjän kanssa, sillä hän tietää että rakastat häntä ja hän osaa puhua sinulle asiat parhain päin, vaikka oikeasti mikään ei muutu. Helpoimmalla pääset, jos tajuat itse lähteä suhteesta. Ero narsistista ei tule olemaan helppo ja siitä toipuminen kestää pitkään. Tolpilleni pääseminen kesti noin puoli vuotta ja nyt vuoden päästä ehkä olisin valmis uuteen suhteeseen. Tsemppiä!
Hmm... Oletko tullut ajatelleeksi, että puolen vuoden seurustelun jälkeen mies on todennut haluavansa "kaiken" sinun kanssasi ja alun ns.valloittamisvaiheen jälkeen on nyt normaali oma itsensä?
Ei tarkoita olla sinulle kylmä tai töykeä tai mitään - vaan näyttää sinulle arkiminänsä luottaen siihen, että töksäyttelyistä huolimatta rakastat häntä ja haluat hänet sellaisena kuin hän on?
Mies selvästi haluaa jakaa elämänsä sinun kanssasi, mutta ei ole mikään "lepertelijä". Parisuhteenne on hänen mielestään jo vakiintunut juttu ja siihen liittyen ei tarvitse olla enää niin "täreillään" näyttäessä niitä huonompiakin fiiliksiä. Onko tullut mieleesi, että se, mitä pidät nimenomaan sinuun kohdistettuna ikävänä käytöksenä voi johtua miehen muusta huonotuulisuudesta - ei mtn tekemistä sinun kanssasi, vaikka tulilinjalle satutkin?
Jos tuo miehesi käytös edustaa hänen normikäytöstään, niin tuskin hän voi ymmärtääkän, että se loukkaa sinua..?
SAMAN KOKENEENA sanon, että miehesi haluaa kyllä mitä puhuu, mutta samalla pelkää ja on epävarma. Loppuelämän valinta ja sitoutuminen täytyisi jossain vaiheessa jonkin kanssa tehdä, mutta samalla se ahdistaa ja ärsyttää, koska tilanteeseen liittyy aina riskinsä ja samalla hän luopuu paljosta.
Ikävä käytös johtuu tästä ristipaineesta.
Oma ex puhui myös naimisiinmenosta ja perheen perustamisesta ja teki päätöksen että haluaa, mutta jokin jarrutti sisällä. Psykologiassa kutsutaan lähestymis-välttämis konfliktiksi, mikä tekee miehestä ärtyneen.
Suosittelen unohtamaan vakavat puheet kun selvästi ette ole valmiita ja ajatuksesta seuraa turhia paineita ja huonoa käytöstä, josta seuraa ero. Jatkakaa kevyttä seurustelua, eihän teillä mihinkään kiire ole.
näpäytä ukkoos, mee viraisii
Mietin tuota kun kirjoititte että ei jaksa "esittää" enää minulle, se voi olla kyllä aivan totta, mutt tuntuu silti pahalta että hän jaksaa olla hurmaava ja mukava itsensä muille ihmisille, minä saan ne kiukut, huudot ja "tunteettomuuden".
Eilen kun kävin hänen luonaan, kun kutsui syömään. Yritin keskustella asiasta kasvotusten mutta hän vain vaikeni ja oli kuin olisin keksinyt koko tilanteen...
Sitten kun olin lähtöä tekemässä niin mies vain "vilkutti", ei yrittänyt suudella ei halata, ei mitään.
Tänään hän viestitteli päivemällä, nyt ei ole kuulunut mitään.
Päätin että en laita hänelle mitään ennenkuin hän laittaa minulle.
Jos jäät tuohon suhteeseen, mietit eroa ja kärsit vielä viiden vuoden kuluttuakin, yrität jutella ja et saa miestä samalle aalto pituudelle.
Hän lupaa ja lupaa, ikinä ei käytännössä tapahdu mitä lupaa.
Oma mieheni teki vuosia aivan samaa.
Oli muka hirveän tosissaan kanssani ja kuitenkaan ei koskaan tehnyt mitään , yhtään mitään että nuo asiat toteutuisivat.
Huomasin että hän ei oikeasti halua sitoutua vaikka puhuu siitä.
Ja juuri tuo ristiriita uuvutti, kun hän aina puhui toista ja käyttäytyi kuitenkin välillä kuin olisin ilmaa, oli ihan välinpitämätön tunteistani ja empatiakyvytön.
Onkohan sinulla minun ex ?
Jos on, en usko että tilanne tuosta paranee.
Miehellä on jokin persoonallisuushäiriö, siis tällä jonka itse tunnen.
Keskustelun mieheni kanssa tiistaina ja keskiviikkona pitkään. Keskustelin myös ensin muutaman ystäväni kanssa.
Keskiviikkona sitten sanoin miehelleni kaikki suoraan, hän kuunteli ja lähes itki kun kerroin miltä minusta tuntuu, erokorttia en vielä vetänyt kehiin, mutta sanoin että kunhn kohtelee minua huonosti alkavat nämä muiden miesten treffi ja kahvipyynnöt tuntua houkuttavilta vaihtoehdoilta. Torstaina en ottanyt häneen yhteyttä, hän pyysi minu luokseen katsomaan elokuvaa. Makoilimme vain sohvalla, mies oli hellä, mutta emme rakastelleet. Perjantaina hän pyysi luokseen syömään, makoilimme sängyllä, emme myöskään rakastelleet, minä olisin halunnut... Lauantai aamuna sain aamiaisem sänkyyn. Mies oli hellä koko päivän, mutta emme rakastelleet vaikka olisin halunnut. La illalla sitten tekstailimme, kysyin suoraan että oliskos pano mitä? Häntä ei huvittanut.
Nyt mies on siis hellempi kuin pitköön aikaan, ja olemme vain "höpötelleet", vitsailleet, nauraneet... Hassutelleet, mutta seksi ?
Itse olen hyvin sekauaalinen, ja olen nyt saanut "pakit" useana iltana ja se turhauttaa.
.
Tämä kuviosi tuntuu aivan samalta kuin mitä itselläni on menossa... Hullua lukea samankaltaisesta tilanteesta täältä. Mutta tavallaan hyvä, että voi peilata omia kokemuksia tähän.
Kysyitkö miksi mies ei halunnut seksiä?
Toivon, että käyt täällä kertomassa miten kuvionne jatkuu, sillä olen itsekin aikamoisessa tunteiden ristitulessa.
Onko teillä kivaa yhdessä? Sellaista luontevaa yhdessäoloa?
Näm' seksi panttaajat ovat juuri näitä persoonallisuudeltaan vajaita miehiä.
Kun kerroit huonosta käytöksestä sinulle käänteisesti alistetaan anomaan sitä tikkaria taas.
Vetäkää vaikka dildolla 10 kertaa päivässä mutta älkää naukuko seksiä enää.
Miehenne ihan selvästi koettelee kyykyttämistä näin.
Ap. sanoisin että käy muutamalla treffillä muiden kanssa ja unohda tuo tyyppi sivu tielle vähäksi aikaa.
Millä lailla persoonallisuudeltaan vajaita? Tarkoitatko siis laskelmoivia?
Minusta tuntuu että ap:lla väärä mies hänelle..
"Mukava" kuulla että en ole ainut joka on tälläisessä tilanteessa, vaikka valitettava tilanne onkin. :)
Syyksi mies sanoi viikonloppuna "ei nyt jaksa", en käynyt kyselemään enempää. Sunnuntai-iltana kun menin hänen luokseen, hän oli taas kokannut, katsoimme televisiota ja mies teki aloitteen.
Vonkaamaan en ala, katsotaan nyt miten tilanne menee, tänään ei ole miehestä vielä kuulunut mitään, ja itsellänikin on ollut ohjelmaa.
Mielessä on jo monta kertaa käynyt että laitan viestin, kun puhelin on ollut kädessä, kirjoitinkin jo viestin, mutta pyyhin sen...En laita ! :)
Yhdessä olomme on luontevaa, hassuttelemme ja vitsailemme, juttelemme vakavistakin asioista, mutta "rennolla" asenteella. Niinkuin esim nyt eilis iltana, oli ihanaa, aivan kuin suhteen alussa, makoilimme sängyssä sylikkäin, naureskelimme höpöttelimme, suutelimme ja oli erittäin hellää.
Välillä taas naureskelimme ja heitimme huulta,suutelimme ja tilanne johti eteenpäin...
Kuulostaa ihanalta hetkeltä. Mutta. Menetkö suhteessa miehen ehdoilla? Vai voitko tuoda mukaan myös omat toiveesi ja halusi? Mietin vaan sitä seksiä... Miten teit aloitteen? Saiko se hyvän vastanoon vai rakasteletteko kun mies haluaa?
Aloitteen tekeminen riippuu aina tilanteesta, joko vihjailen, tai hivelen sormilla miestä, tai suutelen. Kumpikin miestä tekee alotteita, en vain minä.
Tuon kyllä omia mielipiteitäni esille ja teemme asioita joita minä haluan, osaamme molemmat joustaa.
Vastauksia ja kirjoituksiasi lukemalla päädyn siihen että ongelmanasi on vaan seksi ja kiinnostus ulkomaailmaan. Mulla oli samanlainen akka vastikään ja vaikka harrastimmekin seksiä päivittäin ja hänen tulevaisuuden puheista yhteisistä sellaisista puhuikin lapsi, avioliitto, yhteinen asunto jne lähti hän yllättäen. Muuta syytä en keksiny kun kolme liian aikaisin samalle ukolle tekemää muksua ja menetetty nuoruus ajoi siihen et nyt hän vaan rilluttelee ja hakee höylättävää eikä suhdetta. Puolen vuoden mukavan yhteiselon jälkeen hän jo treffaili netissä uusia puolentoista viikon jälkeen erostamme joten eipä hänelle merkannut suhteessamme kun pelkkä seksi. Sama kun sinullakin. Rakasta et olet vain ripustautunut. Kumppanini ei rakastanut mua eikä myöskään ollut ripustautunut muuhun kuin seksielämäämme. Teet sen tyypillisen että lähdet, haet ensiviikolla uuden seksikumppanin ja jätät exäsi itkemään perääsi ja näin tunnet olevasi pelkkä voittaja siinä ja kehut muille kuinka kova kysyntä sulla on. Teet juuri samoin kuin exäni teki. Jos suhteesta jälkeenpäin halusi kysyä jotain muuttuikin lempeästä mukavasta naisesta uuden tullessa kuvioon "ttu sinä tana sinä sinä sitä kele tätä painu ttuun" tyyppinen itsekeskeinen paska.
Siis minä en ole käynyt treffeillä, enkä tapaillut muita, sillä rakastan tätä miestä. Haluan hänet vaikka tarjontaa olisi ollut.
Meillä ei kummallakaan ole lapsia.
Tällä viikolla mies on ollut "normaali"(?)
Olemme nähneet, soitelleet ja tekstailleet, seksiä on ollut, hän on tehnyt aloitteet enimmäkseen, mutta tein minäkin alotteita.
'
Eilen olin tyttökavereitteni kanssa tuulettumassa, ja mies haki minut baarista luokseen ja tarjoili aamupalan sänkyyn. Tulin juuri kotiin.
Kuulostaa kyllä tosi hyvältä mieheltä. Mikä se sinun alkuperäinen ongelmasi olikaan??? ;)
Se että mies oli "kylmä", töykeä ja "tunteeton". :)
Tänään mies olisi halunnut nähdä, minulla oli työkiireitä, minkä vuoksi en kerennyt nähdä, juuri tulin kotiin "hiukan" venähtäneestä palaverista ja huomenna jatkuu vielä.
Ei mies mitää erikoisempaa ehdottanut, kysyi vain että nähtäiskö, sanoin että palaveri loppuu myöhään, nähdään jos jaksan. Sanoin että hän voi tulla luokseni jos haluaa. Soitin hänelle kun pääsin palaveristä, että haluaako tulla "löhöämään". Tiuskaisi vain että ei jaksa ja lisäsi "sä oot varmaan huomennakin yhtä väsynyt."
Töitte jälkeen ei yhtään jaksaisi tuollaista turhaa tiuskimista, sanoin vai että en tiedä kuinka myöhään huomenna menee. Mies sitten vain sanoi tiukasti "jaa, no öitä" ja katkaisi ennenkuin kerkesin edes vastata mitään. Nyt olen sitten väsynyt ja uupunut töistä ja mieli on maassa.
Noh, suihkuun ja nukkumaan että jaksaa taas aamulla lähteä tekemään pitkää päivää.
Osoitti mieltään. Kiukuttelee kuin pikkupoika.
Noniin, tänä aamuna soitin sitten miehelle, niikuin usein aamulla soittelemme, toivotin hyvää ystävänpäivää ja sanoin että tänään kun pääsen ajoissa töistä, voisin tehdä meille illallisen.
Mies sitten vastasin (sanasta sanaan) "Joo hyvää ystävänpäivää mut kuule... Ei tarvii kokkailla, eiköhän tää meidän juttu ollu tässä, tuutko mikä päivä hakee kamas pois".
En osannut reagoida mitenkään, huomenna menen sitte keräämään tavari pois sieltä.
Koko päivän itkettänyt, töissäkin pidättelin itkua ja käänsin vain hymyä kasvoille. Nyt itkettäisi, mutta itku ei tule. Tyhjä olo.
Eli selvisi, että mies ei ollut kiinnostunut panostamaan suhteeseenne.
No, tsiisus suaatana!
Mä vähän tälläistä aiemmin ennakoin, mut tuo kyl meni jo alle kaiken arvostelun!
En tainnutkaan ihan väärässä olla väitteeni kanssa.
Tärkeintä nyt on se, että et ota häntä takaisin, vaikka hän kuinka yrittäisi, sillä hän tulee tekemään saman sinulle uudelleen.
Tsemppiä ja koita jaksaa tästä paskasta huolimatta!
Kiitos, tsempeistä.
Ei auta kun nostaa leuka ylös ja ajatella positiivisesti, mutta kyllä silti pahalta tuntuu.
Tavarani menen hakemaan pois kunhan vähän kerään itseäni kasaan.
Onneksi minulla on ihania ystäviä, jotka vaativat että minun täytyy tänään lähteä tuulettumaan. :)
Ystäväni sanoivat minulle: "Parempi näin, muuten olis menny hyvä nainen ihan hukkaan".
He yrittivät jo ehdotella minulle että ottaisin laastarisuhteen, mutta minusta tutuu että nyt on parempi olla hetki ihan yksin, laastari olisi toki (minulle) piristävä, mutta jos miehelle selviäisi että hän on vain laastari se tuskin miehestä tuntuisi hyvältä.
Noh katsellaan, ihanaa viikonloppua kaikille !
Semmonen vinkki viel, et kannattaa olla tarkkana kun seuraavaa suhdetta alottelet.
Itellä on mennyt kaks suhdetta nurin just tuolla samalla kaavalla, joten sen takia pystyin hieman haistelemaan, mikä meininki on sullakin. Kolmatta tuollasta naista en enää ota.
Tuollaisen ihmisen yleensä tunnistaa siitä, että ei osaa sanoa itsestään mitään heikkouksia, puhuu pahaa eksistään, aiemmat erot olivat aina eksien syytä ja kuitenkaan he itse eivät koskaan olleet rakastaneet ketään.
Sulla ainakin tuntuu moraali olevan kohdillaan, kun et käyttäisi ketään hyväksi.
Pidä toi linja!
Toivottavasti itekin löydän samoilla arvoilla varustetun naisen:)
Ikävä kuulla sinun epäonnestas :/ Toivottavasti onni osuisi sinunkin kohdalles.
Saanko kysyä minkä ikäisiä nämä niaset ovat olleet?
Tämä minun mieheni ei kyllä näitä kahta exäänsä haukkunut, hän ei halunnut puhua heistä ollenkaan, ja näitä naisia en tunne. Enkä sitten heistä alkanut kyselemää, menneet ovat menneitä.
Ja moraali on luja ja pysyy. :)
Näimme eilen baarissa miehen kanssa. Hän tervehti ystäviäni, katsoi minua ja käänsi päänsä poispäin minusta. Näin tapahtui joka kerta kun satuimme baarissa törmäämään. Minua tilanne vain nauratti. Muutamat puhelinnumerot otin vastaan.
Olimme minun ja ystävieni "vakipaikassa", jossa mies on käynyt tuskin nimeksikään jaystäväni miettivät "mitä se nyt täällä tekee kun ei täällä muulloin ikinä käy".
Nooh, katsotaan kääntääkö päänsä sittenkin pois kun haen milloin tavarani.
Mutta tuo minusta oli kyllä lapsellista, lähinnä huvittavaa. :)
Muutoin oli kyllä mukava ilta, vaikka nyt päätä hiukan jomottaakin
Noi naiset olivat kumpikin kolmenkympin hujakoilla ja kummallakin takana useampi suhde.
-Heh, mullakin oli työpaikan pippalot ja nyt olo on kyl sen mukainen.
Jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia enemmän, niin laita mailia wanderer-83(ät)hotmail.com.
Ei sitä tiedä miltä tollasen suhteen jälkeen tuntuu, ellei sitä ite oo kokenut.