Mikä

Mun mielestä hyväntahtoinen kiusaaminen on kiusoittelua. Se on semmoista missä nauretaan sen toisen kanssa, eikä sille toiselle, ja voidaan vähän nauraa itsellekin. Hyväntahtoinen kiusaaminen ei pyri nöyryyttämään toista ja ainakin lopettaa jos toinen sanoo, että huumori menee nyt liian pitkälle: hyväntahtoiset kun osaa sitten huomioida senkin, että joskus voi olla että menee liian pitkälle, - ja sitten peräännytään. Kiusoittelu on hyvällä, hymy huulessa, semmoista yhdessä nauramista.

Kiusaaminen taas on sitä kun toista pilkataan ja toista väheksytään, nöyryytetään ja ei välitetä sen toisen tunteista yhtään. Sitä, kun toiselle nauretaan eikä hänen kanssaan, sitä kun yritetään nostaa omaa häntää lynttäämällä toista. Kiusaaminen on nimittelyä, vyön alle lyömistä, pahimmillaan myös fyysistä lyömistä tms. Mutta nyt kai puhut henkisestä kiusaamisesta?
Kiusaaminen on sitä jos tahallaan yritetään pahoittaa toisen mieli, tai suljetaan ulkopuolelle, puhutaan pahaa. Kaikkihan nyt juoruilee ja puhuu pahaakin joskus, mutta jos se on jatkuvaa toisen haukkumista eikä mitään hetken loukkaantumisen purkamista, se on kiusaamista. Jokaisella menee johonkin hermo ja saattaa sanoa pahastikin. Se on hetken riita. Kiusaaja nimittelee ja jatkuvasti parjaa, aukoo päätään.

Mutta mitä sille sitten tehdä? No ei ainakaan enää itse väheksyä itseään puhumattakaan että jäisi yksin tai lopettaisi oman elämänsä. Vaan pitää hakea apua. Terapeutti on tietty yksi juu, mutta ihan muualtakin saa tukea elämäänsä. Kivoista asioista, eli koulun/työn ulkopuolelta. Harrastuksista, muista ihmisistä, niistä, ketkä ei liity sinne huonoon paikkaan: ne voi pelastaa. Siellä voi unohtaa, elää toista elämää, olla muiden joukossa. Pitää hauskaa ja saada muuta elämää.

Ja pitää puhua, tai ainakin kannattaa jollekin, vaikkei voisikaan todistaa. Isot möntit ei ole ehkä enää niin isoja, kun voi jakaa ja saada tukea. Sitä varten olisi hyvä olla myös joku. Joku läheinen, tai vaikka sairaanhoitaja, vaikka terapeutti, jos läheistä ei ole.

Kiusaajalle voi myös yrittää sen verran antaa takaisin että sanoo suoraan. Ja pitää puolensa, seisoo jaloillaan. Jos se vähättelee, että älähän nyt tyttöseni, niin sille saa sanoa, että kuule, kylläpäs minä tyttönen, ja tiedän ihan itse mitä tunnen ja mistä pidän ja mistä en. Saa sanoa, että ajattele per*ele mitä ajattelet, mutta miusta tuo on vi*tumaista käytöstä ja voisit lopettaa. Voi sanoa, että nyt kuule riitti, nyt menee liian pitkälle, voi oikeasti sanoa, että pää kiinni sika. Puolensa saa pitää. Heti alusta saakka, ei pidä kestää ja kärsiä vaan hiljaa. Jos ei mitään muuta, sillä puolensa pitämisellä ainakin itse osoittaa itselleen että on sen arvoinen. Itse puolustaa itseään ja pitää oman maansa. Aina ei tarvitse vaan alistua, masentua ja kääntää poskia vuoronperään.

Jos mahdollista, pitäisi kiusaajaan saada kaikki välit poikki. Tehdä siitä ilmaa.
Jos esimerkiksi ex kiusaa, ei pidä vastata sen puheluihin eikä selitellä, ei pitää yhteyttä eikä ajatella: elää omaa elämäänsä eteenpäin ja vaan laittaa kaikki välit poikki. Jos työpaikalla kiusataan, kannattaa vaan ajoissa etsiä toista ja hakea aina tarvittaessa saikkua. Jos koulussa, no, sitten puhetta kuraattorille, rehtorille, terveyden hoitajalle, vanhemmille, ihan kaikille. Puhua ääneen. Pitää vaikka jumalauta aamunavaus, ei siis vaieta, ei hävetä eikä olla hiljaa. Vaan kertoa, että huomenta teille kaikille. Etenkin teille jotka teette elämästäni helvettiä vain koska teistä tuntuu siltä, kertoa, miten pahalta tuntuu, kertoa miten yksin on ja kertoa ääneen kaikki se, mitä moni haluaisi sanoa muttei uskalla. Kertoa, että tarvitsee ihmisiä puolelleen koska ei jaksa.

Vaikeneminen on joskus kultaa, mutta niin on puhuminenkin. Poski on hyvä kääntää joskus, mutta on myös aika kun se pitää lopettaa ja tarttua toimeen.
Voimia kaikille ketkä sitä tarvitsevat, toivottavasti jokainen saa paremman elämän ja rakennettua itselleen myös jotain hyvää.