Nyt puran ärsyyntymistä täällä, sillä sorruin taas kerran syömään ihan helvetisti kaikkea mitä ei pitäisi. On hirveä olo kun maha on täynnä ja et saa syötyä ällöttävää ruokaa enää pois. Olikos sen arvosta? ei! Kannattiko syödä? EI! Mulla meni just laihdutus hyvin ja oon laihtunu viimevuodesta kymmenen kiloo sit meen tekee jotai tämmöst ja tää on jo kolmas päiv ku pilaan elämääni ja sorrun ja vihaan omaa läskimahaani nii paljo et haluun leikata sen irti. Miks mä sorruin ja oon valmis pilaamaa kaiken vaikka tavoitteeseen on vielä matkaa, oon sellanen läskimooses että enhän mä nyt mitekään voi olla vuotta repsahtamatta ja siitä näköjään pidänki huolen. Enoo nii pitkää aikaa tuntenu nä syvää pettymystäni itteeni ja vihanu itteeni ja heikkouttani näi paljo, auttakaa mite voin vastustaa ruokaa ja sortumista. Mun on pakko taistella ja laihtua, että tulisin hyväksi ja etten vihais itteeni ja muutkaan vihaisi.
Ärsyttäää
ällöttäväläskirulla
5124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Unohda kaikki repsahdukset ja aloita alusta. Unohda myös kaikki kitudieetit ja ala syömään vähintään 1500 kcal päivässä. Pidä huoli siitä, että joka aterialla on jotain proteiinipitoista, koska proteiini pitää parhaiten nälkää. Paino putoaa tällä tavalla hitaammin, mutta koska saat riittävästi ravintoa, hillittömiä mässäilyhimoja ei tule.
Muista myös, että laihduttaessa MIKÄÄN ei ole kiellettyä. Jos yrität kieltää itseltäsi vaikkapa karkit tai limsan, sinun alkaakin tehdä mieli juuri sitä. Et tietenkään voi syödä tai juoda mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa, mutta ehdottomia sääntöjä ei kannata itselleen rakentaa, koska ne eivät yleensä pidä, ja sitten on seurauksena kuvaamasi kaltaista pettymystä ja itseinhoa.
Opettele myös pitämään itsestäsi. Itseinho on huono lähtökohta elämäntapojen muutokselle, koska sen muutoksen pitäisi tähdätä siihen, että voit paremmin. Et ole huono ihminen, jos olet syönyt liikaa tai joskus syöt liikaa. Olet vain ihminen.
Tutustu Patrik Borgin ajatuksiin esimerkiksi Pöperöproffa-blogista tai kirjoista (kuten Rentoa painonhallintaa).
"Jos yrität kieltää itseltäsi vaikkapa karkit tai limsan, sinun alkaakin tehdä mieli juuri sitä."
Tee itsellesi testi: Keskity tehtävään. Ajattele 30 sekunnin ajan jotain, mutta älä ajattele leijonaa. Aika alkaa nyt!
Miten kävi? No, ajatellahan saa, mutta raja menee siinä miten toimii.
Jos haluaa laihtua, se vaatii elämänmuutoksen. Silloin se vanha elämä on kiellettyä! Ja uusi elämä sallittua. Se vaatii luonnetta. Täytyy olla varma siitä mitä haluaa.
Tänään oli töissä tarjolla keksejä. Arvatkaapa kuka ei syönyt ainuttakaan? -Minä!! :-)
Mutta aloittajalle: ymmärrät varmasti itsekin, että ongelmasi ei ole lihavuus vaan tuo pään sisäinen maailmasi. Tee ihan ensimmäisenä sille jotain, eli aika lääkärille.
Jotenkin vaikuttaa siltä, että nimimerkki "ällöttäväläskirulla" on a) hyvin nuori, b) hyvin laiha, mahdollisesti alipainoinen ja c) syömishäiriöinen. Tällaisille ei pitäisi antaa minkäänlaisia laihdutusohjeita, vaan ohjata psykoterapiaan.
musta tuntuu välillä samalta. ja lisäks mua ahdistaa ja tekis mieli vaan rikkoa se peili minne katon...
Lahdutajan ei tarvii luopuu kaikista herkuista. Itse syön välillä suklaata tai jotain muuta. En syö tietenkään koko suklaalevyä kerralla kun siinä on 1000 kaloria levyssä. Syön sitä levyä monena päivänä nii se on parempi ja ei tule sorrruttua ylettömiin herkkujen syönteihin kun antaa itelle luvan syödä vähän kerralla. Sitten se on ongelma jos syö koko levyn ja siihen vielä kolme hillomunkkia päälle.