Tuntuu että pettäminen todellakin on yleistynyt. Lähipiiristäni tiedän useamman tapauksen. Yhden, jossa miehellä on salasuhde jo kolme vuotta, kaksi joissa miehet erosivat melko pian ja menivät yhteen sinkkunaistensa kanssa.
Jotenkin ymmärrän sen, että yleistä on että varsinkin miehet eroavat vasta kun uusi on katsottuna, mutta sitten eroavatkin melko nopeasti. Henkinen ero on jo tehty, ehkä jopa joskus vähän yhdessäkin. Tai molemmat tietävät ettei liitto ole enää toiminut pitkään aikaan.
Mutta sitten on nämä pettäjät, jotka eivät saa erottua tai eivät edes halua, ja siten elävät valheessa. Heidän mielestään vaimoa ei loukata kun eivät tiedä. Monesti eivät halua erota rahan, kulissien, suvun ja lasten takia. Ovat siihen puoleen kuitenkin tyytyväisiä. Yleensä seksi on se mikä on kadonnut parisuhteesta. Näitä tapauksia tuntuu olevan paljon. Miksi naiset jotka aloittavat suhteen tällaisen kanssa pakota miestä kertomaan vaimolle, mikäli itse haluavat ratkaisua ja huomaavat että aikaa vain kuluu. Miehethän eivät yleensä todellakaan halua kertoa, ja siinä tapauksessa salarakas toteaa sitten itse kertovansa.
Niin moni salarakas ei käräytä miestä, vaikka mies olisi loukannut ja lupaillut turhia. Miksi suojelevat ja mahdollistavat kaksoiselämän?
Jotenkin ymmärrän sen, että yleistä on että varsinkin miehet eroavat vasta kun uusi on katsottuna, mutta sitten eroavatkin melko nopeasti. Henkinen ero on jo tehty, ehkä jopa joskus vähän yhdessäkin. Tai molemmat tietävät ettei liitto ole enää toiminut pitkään aikaan.
Mutta sitten on nämä pettäjät, jotka eivät saa erottua tai eivät edes halua, ja siten elävät valheessa. Heidän mielestään vaimoa ei loukata kun eivät tiedä. Monesti eivät halua erota rahan, kulissien, suvun ja lasten takia. Ovat siihen puoleen kuitenkin tyytyväisiä. Yleensä seksi on se mikä on kadonnut parisuhteesta. Näitä tapauksia tuntuu olevan paljon. Miksi naiset jotka aloittavat suhteen tällaisen kanssa pakota miestä kertomaan vaimolle, mikäli itse haluavat ratkaisua ja huomaavat että aikaa vain kuluu. Miehethän eivät yleensä todellakaan halua kertoa, ja siinä tapauksessa salarakas toteaa sitten itse kertovansa.
Niin moni salarakas ei käräytä miestä, vaikka mies olisi loukannut ja lupaillut turhia. Miksi suojelevat ja mahdollistavat kaksoiselämän?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Johtuisiko kenties juuri siitä rakkaudesta?
Varmasti näin. Minä olen tapaillut ukkomiestä jo yli kaksi vuotta. Hän puhuu paljon halustaan erota, mutta myös peloistaan siihen liittyen. Pelot liittyvät juuri siihen, että miten käy suhteen omiin lapsiin, mitä sukuaiset ajattelevat ja miten sekaisin talous menee. Minä en kerro vaimolle, koska en halua loukata miestä jota rakastan. Koen, että mies kertoo joko itse tai sitten ei kerro - hänen liittonsa, hänen valintansa. Jos hän ei tee päätöstä kertoa vaimolleen, meidän suhteemme tulee jossaiin vaiheessa päättymään. Mutta minä en ole se joka kertoo.
Pitää käräyttää. sillä pelastetaan monta muuten hukkaan menevää vuotta.
Et voi tietää sitä. Joskus kotona tiedetään puolison pettämisestä, tai ainakin aavistetaan, mutta syystä tai toisesta silti jatketaan liittoa. Ei ole myöskään samantekevää kuka käräyttää ja miten ja minkä vuoksi. Ja ennen kaikkea viestin vastaanottaja, se petetty, reagoi joka kerta omalla tavallaan.
Selvää on ainoastaan se, että pettäjä ei kunnioita puolisoaan eikä heidän liittoaan. Hyvin todennäköisesti pettäjä ei myöskään saa siitä parisuhteesta sitä mitä elämältään haluaa, eikä useinkaan enää rakasta puolisoaan. Mutta sitä ei voi tietää, miten petetty käräyttämiseen reagoi.
Jokainen avioliitossa tai yleinsä parisuhteessa elävä voi miettiä, että haluaisiko itse tietää jos kumppani pettäisi? Minä ainakin haluaisin tietää. En haluaisi elää enää päivääkään valehtelevan huoripukin kanssa. Hyi, sanon minä! Jokainen hetki sellaisen kanssa olisi ainakin minulle hukkaan heitettyä elämää. Kyllä jokaisella petetyllä on oikeus tietää missä mennään, jotta voi niiden tosiasioiden pohjalta järjestää omat asiansa ja elämänsä. Toista ei saa pitää valheella luonaan. En kyllä ymmärrä pettureita jotka luulevat, että heitä rakastetaan...kun se rakkaus perustuu valheeseen, niin se rakkaus totuuden selvittyä muuttuukin usein todelliseksi vihaksi! No, itseään pettävät parhaiten!
Monestikohan tuo on kuultu, että jos mun mies pettäisi, niin ero tulisi heti. Et säkään olisi heti valmis panemaan lusikoita jakoon. Kukaan ei ole. Helppo sanoa, kun mitään ei ole vielä tapahtunut, helppo olla ehdoton.
Oletetaan, että sun mies pettäisi, mutta sä et tietäisi siitä. Eläisitte ihan samanlaista hyvää ja välillä huonoa elämää kuin tähänkin asti. Jos pettäminen vuosien kuluttua paljastuisi, niin ihanko oikeasti sä väittäisit, että sun elämä on mennyt hukkaan? Vaikka olisit ollut onnellinen miehen kanssa? Epäilen.
Kyllä väittäisin ja sitä enemmän harmittaisi mitä kauemmin tämä valheessa eläminen olisi jatkunut! Se "onni" jota mahdollisesti olisin kokenut miehen kanssa sellaisessa tilanteessa, että hän on pettänyt kokoajan, ei enää tuntuisi onnelta vaan valheelta jota erehdyin luulemaan onneksi! Väitän, että moni palanen loksahtaisi kohdalleen ja löytyisi asioita, monenlaisia mitkä oli menneisyydessä viitannut tähän pettämiseen, mutta joita en sitten ollut ymmärtänyt yhdistää oikeaan asiaan. Se tuntuu ja näkyy AINA jotenkin, että en usko aitoon onneen suhteessa jossa toinen pettää! Kun minun mieheni tulee kotiin ja usein halaan ja saan suloisia suukkoja (ollaan 14 vuotta oltu yhdessä), kun ajattelenkin, että hän tulisi syleilyyn kotiin luokseni suukkojen kera, jonkun vieraan naikkosen päältä panemasta naama virneessä, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, HYI olkoon!, muuta en voi sanoa ja se olisi anteeksiantamatonta. Niin se vaan on! Itse olen uskollinen ja TOIVON sitä toiseltakin!
Juuri noin "epäilen kovasti". Samaan sarjaan kuuluu kaikki muu ehdottomuus "en ikinä tekisi/sietäisi jne...", mistä asiasta tahansa. Never say never.
Kumppanin uskottomuus on vielä "kevyttä" sarjaa tässä ehdottomuusajattelussa. Jos puoliso esim. sekaantuisi huumeisiin, rikoksiin, tai/ja tuomittaisi rikoksista vankilaan, niin mitä sitten a) ehdottomasti tekisi ennenkuin on kuullut tapahtumasta ? b) entä mitä tekisi oikeasti sitten, kun tietää ? Entä omat lapset/nuoret/aikuiset lapset? Moni sanoo, suorastaan vannoo, ettei ikinä jättäisi puolisoaan tämän sairauden takia. Silti tosipaikan tullen jättää. Tai tulee jätetyksi.
"en usko aitoon onneen suhteessa jossa toinen pettää"
Maailmasi ja sen myötä onnesi romahtaa täydellisesti puolisosi uskottomuuden, jos elät puolisosi kautta. Jos elät omaa elämääsi puolisosi rinnalla, ymmärrät, että onni on jokaisen omassa taskussa. Kysymys on aina valinnoista. Läheskään aina ei saa sitä mitä toivoo.
Minulle KAIKESSA vaikuttaa eniten rehellisyys! Oli mitä oli, tuli mitä tuli, niin vaikeinta minun on sulattaa törkeää salailua ja suoranaista valehtelua. Nimenomaan sellaisissa asioissa jotka ovat tärkeitä!
Siis esim. pettäjän salailu ja valehtelu, kun selän takana toimii?
Minä ajattelen ja edellisessä kirjoituksessani se lukeekin, että otan aivan realistisesti sen huomioon, että puolisoni voi olla uskoton. Juuri siksi otan sen huomioon, että se maailmani ei romahda jos niin käy. Se olisi erittäin ikävää ja surullista, MUTTA otan huomioon, että niin saattaa käydä. Minä elän omaa elämääni, enkä halua tuhlata sitä valheessa elämiseen. Minun mielestäni jokaisen pitäisi kunnioittaa toisen elämää sen verran, että ei pitäisi kumppania vierellään valheilla ja petoksella!
esim. juuri se!
Uskottomuutta en hyväksyisi missään nimessä, paljon helpompi olisi hyväksyä alkoholismi, huumeet, rikokset jne. Pettäjä saisi kenkää välittömästi, ei siinä mietittäisi minuuttiakaan.
"Monestikohan tuo on kuultu, että jos mun mies pettäisi, niin ero tulisi heti. Et säkään olisi heti valmis panemaan lusikoita jakoon. Kukaan ei ole. Helppo sanoa, kun mitään ei ole vielä tapahtunut, helppo olla ehdoton."
Entä jos on jo näyttöjä asiasta?
Minä heitin ex-avovaimon HETI pihalle kun sain tietää uskottomuudesta. En harkinnut sekuntiakaan. Koskaa en katunut, ainoa mikä harmitti kun en heittäytynyt yhtään sen hankalamaksi.
Tekisin saman uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Ihan kenelle tahansa, nykyiselle vaimollekin, melkein missä tilanteessa tahansa. Myönnetään että parantumaton sairaus muuttaisi asiaa, silloin olisi varmaan pakko antaa anteeksi kun ilmankaan ei pärjäisi.
Ei kaikki vain uhoa, kyllä joillakin on jopa näyttöjä ehdottomuudesta.
Minulle tultiin kertomaan miehen pettämisistä vasta eron jälkeen. Ihmiset eivät uskaltaneet seota toisen liittoon. Mutta olivat olleet tosi pahoillaan puolestani heti asian nähdessään eikä mies heiltä pisteitä saanut. Olisivat vaan kertoneet heti, niin huono avioliittoni ei olisi turhaan pitkittynyt koska uskoin toisen valheisiin sinisilmäisesti.
Monikaan salarakas ei halua ykköseksi, kuka mistäkin syystä. Eli salarakas on vain tyytyväinen, että mies jatkaa liittoaan.
Mutta yleensäkin monet mieheen pitkäksikin aikaan roikkumaan jääneet kakkoset eivät ymmärrä, että ero on kiinni miehestä, ei vaimosta.
Aika monet näyttävän olevan katkeria puolisolleen, tai elämäänsä.
* Oma elämä mennyt hukkaan, ja heti saisi huoripukkikenkää yms. * Uskon että näiden kirjoitusten takana on joku rikottu sielu.
Varmaan ahdistavaa mahdolliselle kumppanille näin itsekeskeisenihmisen kanssa eläminen. Voisi hyvin olla mahdollista ettei kumppani saa tarvitsemaansa huomiota ko suhteesta, jos toinen näkee vain itsensä. Se on jotenkin surullista, koska nämä vain itsensä näkevät ovat usein herkimpiä *kivittäjiä*.
Minä en haluaisi tietää, jos kumppanini saisi haluamansa tai tarvitsemansa lohdun toisesta sylistä. Ei se minulta olisi pois, toivottavasti päinvastoin. Minäkään kun en ole täydellinen, ja varmasti en kaikkeen pysty, mitä toinen tarvitsisi.
Raapisit sitten kutiavaa alapäätäsikin ihan kiltisti kun mies toisi "tuliaisia"??
En minäkään ole täydellinen, vaan kuinka on? Onko se pois puolisoltasi jos sinä pettäisit? Oletko kysynyt asiaa puolisoltasi. Arvelet vain että toivottavasti päinvastoin. Et voi tietää.
Ehkä en tehnyt kantaani ihan selväksi. Tarkoitin että jos kumppani saisi jotain tarvitsemaansa muualta, niin se toivottavasti auttaisi jaksamaan tätä yhteistä arkea, tai muuttaisi entistäkin paremmaksi.
Jos toisella olisi hetken hyvä olla, mikä minä olisin sitä tuomitsemaan. Soisinkin sen toiselle, en vain haluaisi siitä tietää.Tottakai tiedän että useinmille se on vaikeaa käsittää.
Tohon pahansuopaan rapsutteluviestiin jätän mieluusti vastaamatta, koska vastaisi provoon provolla, eikä se ole aikuismaista.
Niimpä, pettäminen voi pitää monta avioliittoa pystyssä, kun ihminen saa mitä tarvitsee jostain muualta. Sen jälkeen jaksaa pyörittää arkea siellä kotona. Tätä ei ole varmaan moni ajatellut.
Eli ei se pettäminen aina ole niin kamala asia:)
Niin jossakin ketjussa, paras tuntomerkki oli pettäjälle poikkeuksellisen hyvätuulisuus, josta epäilykset heräsivät.
Ja koska puoliso oli hyväntuulinen se johti eroon. Minkähänlaiset olot silläkin kotona olivat? Varmasti toisen mielestä ihan hyvät, vaan entäpä se kotoa poissa olemalla hyväntuuliseksi tulleen? sitä tuskin kysyttiin.
Uskon että monissa tapauksissa vieraaseen syliin päätyminen, johtuu juuri hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Ei siis arvosteta toista tai sen tarpeita. Samat tarpeet kun eivät ole itselle niin tärkeitä. Toisaalta kyse voi olla tyhmyydestäkin, ettei ymmärretä että ihmiset ovat erilaisia, ja tarpeet on erilaiset. Eikä nyt ole puhe pelkästään seksistä, vaan yleensä toisen arvostamisesta.
Joo, mutta eiköhän jokaista pelastettua avioliittoa kohden ole kymmenen hajonnutta.
Se on kumminkin turha sitten jälkikäteen itkeä että meni hyvä avioliitto, jos sen on itse ehdoin tahdoin tarkkaan harkitusti pilannut.
"Niimpä, pettäminen voi pitää monta avioliittoa pystyssä, ...."
Mikään tutkimus tai haastattelu ei tue tuota väitettä, ja se on pähkähullu jo ajatuksenakin.
Sen on taas niitä pettäjien epätoivoisia yrityksiä saada hyväksyntää teolleen.
Jotkut kakkoset rakastavat miestä niin paljon, etteivät halua hänelle ja perheelleen pahaa. Se on todellista ymmärrystä siitä, mitä aiheuttaisi teoillaan ja itsekkyyttä siitä, ettei halua sellaista ottaa omalle vastuulleen kannettavaksi.
En voisi kuvitella koskaan esittäytyväni miehen äidille hymyillen (odottaen ymmärryst' ja halua tutustua minuun), että me vain rakastuimme toisiimme (sillä tämä nainen olisi todellakin nähnyt sen, mitä tekomme aiheutti lapsenlapsilleen ja entiselle perheelleen).
Haluan, että mies on mies ja pitää huolta perheestään. Venkula ja vastuunpakoilija ei ole MIES.
Oho. Voiko olla enempää samaa mieltä. Ihan omakohtainen kokemus. Oon joutunu itsekkin kuukausia miettimään, pitäiskö muka kertoa petetylle ja miksi ihmeessä. Mies varmasti yrittää perheessään elämistä tosissaan. Itse en tiedä, miten voi rakastua, kun kuvittelee että tämä on vain ohimenevä seksisuhde kivaan mieheen. Ja taas sama: niin vain tapahtui. Siis se suhde ja rakastuminen. Silti toivon hänelle kaikkea hyvää. Jos päättää itse erota ja ottaa yhteyttä, niin sen on oikein oltava. Ja jos liitto jatkuu, niin en halua olla sitä tuhoamassa tai suhdetta paljastamassa, en pahaa aiheuttamassa. Onneksi itse tiedän välittäväni. Eikä kukaan voi sitä estää.
Hienoa, kakkoset, että ette halua perheille pahaa. Mutta käry ei ole teidän kertomisesta kiinni. Käry käy miehen oman epäilyttävän käytöksen vuoksi, ulkopuolisten ilmiantamana, vaimon epäilyn ja toimien vuoksi, esim. yksityisetsivän avulla.
Näin meillä. Ja tuhansissa muissakin perheissä kakkossuhde on aiheuttanut avioeron, huolimatta kakkosen hienosta luonteesta, hänen rehellisyydestään ja ajatuksistaan 'pitää vain salassa hauskaa loukkaamatta ketään'.
Kuinkahan pitkälle tämä ihmisten itsekeskeinen ajattelu vielä menee, ennenkuin tajutaan että tässä oikeasti satutetaan niitä petettyjä puolisoita. Kaikki ei vaan kestä kun saa tietää monien vuosien salasuhteista.Joskus murtuu se pettäjäkin.
Alkup.viestiin: ilmiantakaa tietenkin; mutta vasta sitten kun olette ensin antanut pettäjälle mahdollisuuden kertoa ensin itse.
"ilmiantakaa tietenkin; mutta vasta sitten kun olette ensin antanut pettäjälle mahdollisuuden kertoa ensin itse"
Tuota... miksi?
Pettäjällä on ollut mahdollisuus kertoa itse siitä hetkestä alkaen kun ensimmäistä kertaa edes ajatteli pettämistä. Se mahdollisuus "kertoa ensin" meni sillä hetkellä kun petti.
Aivan oikein. Kantapään kautta opittu menee parhaiten perille.
Hittojako tätä vatvomaan joka käänteessä ja joka ketjussa. Niin makaa, kuin petaa ja jos kerran on valmis hyppäämään vieraaseen sänkyyn, sillon on valmis kantamaan seurauksetkin!
Pettäjästä vaan infoa petetylle puolisolle ja hän päättäköön itse jatkot.
Yksinkertaista ja helppoa, en todellakaan käsitä tätä juupas-eipäs-vatvomista..
"Niin makaa, kuin petaa ja jos kerran on valmis hyppäämään vieraaseen sänkyyn, sillon on valmis kantamaan seurauksetkin!"
Siinä se on sanottu! Olen tasan samaa mieltä!
Ne (me) jotka kantavat vastuuta siitä, että maailma pysyy oikeudenmukaisena puuttuvat niihin tilanteisiin, joissa toista ihmistä loukataan ja petetään. Aivan kuten soitetaan ambulanssi kolaripaikalle ja poliisi pysäyttämään rattijuoppo. Samalla tavalla pettäjät pitää ”käräyttää”. Sillä on toivottavasti ennaltaehkäisevä vaikutus ja toisaalta pettäjä voi oppia ja parantaa tapansa. Parasta on se, että petetty saa mahdollisuuden rakentaa elämänsä rehellisyydelle. Se on jokaisen ihmisen oikeus!