Aina sama kuvio:
Aloitan uudessa työssä aivan keltanokkana ja paniikissa.
Minuun suhtaudutaan kuin mielisairaaseen.
Mulkoilua ja selvää selän takana puhumista jatkuu pitään.
Yhtäkkiä työyhteisö tajuaa, että olenkin helvetin fiksu.
Kaikilla syttyvät lamput ja alkaa mahdoton, aivan järjetön mielistely ja liehittely.
Tästä vaiheesta pidän vähiten.
Pikkuhiljaa hurmos laantuu ja tilalle hiipii katkeruus.
Minuun suhtaudutaan kuin manipuloijaan tai johonkin vehkeilijään.
Alkaa armoton simputus ja kiusaaminen.
Kaikki mitä sanon, käännetään mua vastaan.
Kaikesta mitä minulla on, ollaan kateellisia.
Mikä ongelma? Kenellä tässä on ongelma?
En halua koskaan vakituiseksi työntekijäksi yhteenkään työyhteisöön, juuri tämän takia.
Aloitan uudessa työssä aivan keltanokkana ja paniikissa.
Minuun suhtaudutaan kuin mielisairaaseen.
Mulkoilua ja selvää selän takana puhumista jatkuu pitään.
Yhtäkkiä työyhteisö tajuaa, että olenkin helvetin fiksu.
Kaikilla syttyvät lamput ja alkaa mahdoton, aivan järjetön mielistely ja liehittely.
Tästä vaiheesta pidän vähiten.
Pikkuhiljaa hurmos laantuu ja tilalle hiipii katkeruus.
Minuun suhtaudutaan kuin manipuloijaan tai johonkin vehkeilijään.
Alkaa armoton simputus ja kiusaaminen.
Kaikki mitä sanon, käännetään mua vastaan.
Kaikesta mitä minulla on, ollaan kateellisia.
Mikä ongelma? Kenellä tässä on ongelma?
En halua koskaan vakituiseksi työntekijäksi yhteenkään työyhteisöön, juuri tämän takia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Mikä ongelma? Kenellä tässä on ongelma?"
Kyllä kirjoittamasi perusteella vaaka kallistuu siihen, että se ongelma on sinussa, eikä työyhteisössä.
Jos kerran aina sama kuvio, niin muuta mahdollisuutta ei oikein ole.
Niinpä. Kun tietäisi, mikä se ongelma minussa on.
Mistä tällainen kuvio tulee?
Olen samaa mieltä,
Ensin yleensä uudesta ajatellaan, mitähän toi osaa millainen toi on, katsotaan alussa vähä närsäästi , sitten kun opitaan tuntemaan ja sehän riippuu sitten ihan itsestäsi , millaisen kuvan annat.
Jos susta tuntuu että kaikki kääntyvät sinua vastaan, kaikki on kateellisia ym
niin sehän on päivän selvää .SINUSSA ON VIKA.
mulla oli samansuuntainen kun jouduin vaihtamaan työnantajaa entisen lopetettua... ensin kun menin sinne uuteen niin kaikki oli tosi kiinostuneita minusta ja vanhasta työpaikastani. jossakin vaiheessa myös mainitsin entisen palkkani, kun oletin että kaikilla muilla on suurempi kuin mitä mulla oli siellä ent. paikassa. Kaikki muuttui sinä päivänä...silloin minuun alettiin suhtautua vieroen, ei mitenkään näkyvästi mutta hiljaa piilossa, tunnelma muuttui jotenkin, vähän sellaista piilo v.tuilua ja jonkinlaista vähättelyä...mutta ei johdon tasolla vaan työkaverit....yrittivät teetättää töitä jotka ei kuuluneet minulle, ym.Olin mennyt sellaisella sopimuksella jotta teen mitä oli sovittu, eikä siihen vaikuta mitkään entisten työntekijöitten käyttämät menetelmät ja tavat.Minä ja työnantaja pidettiin sopimus ,mutta ei oikein istunut näitten muitten kuvioon...olisi pitänyt näittenkin töitä tehdä.Sitten kun tuli yt niin ilmoitin jotta olen vapaaehtoinen pois jäämään, niin silloin taas oli kaikki ylimpiä ystäviä...Olin sinne uuteen paikkaan mennytkin vain siksiaikaa jotta ikä tulee 57, silloin oli tarkoitus jäädä pois, mutta ne yt tuli kuin taivaan lahjana, ei tarvinut itse irtisanoutua.Ei ne muut sitä tienneet että oli aikomuksenakin jäädä pois siinä iässä, olin siellä reilu 4v.No, sittenhän ne vasta hoksasi sen että kuinka mulla on varaa jäädä pois... silloin kyllä sanoin että ihan sentakia kun sain ent. työssäni sellaista palkkaa jotta nyt voin poistua.Oli onni että sain sen työn silloin kun ent. loppui, mutta en olisi viihtynyt hetkeäkään pidempään siinä uudessa, ei silti, oli siellä muutamia jotka ovat edelleen ystäviäni, niin naisissa kuin miehissäkin, kyse oli siis miesvaltaisesta teollisuustyöstä.Muutamia naisia ja 200miestä....en ikinä olisi uskonut että miehet voivat olla enemmän akkamaisia kuin akat... ja se kateus mitä siellä oli, voi pojat....
Kato suomalaisilla demarivaltaisilla työpaikoilla on yksi sääntö, ei saa mitenkään poiketa laumasta, jos on rikas, se pitää piilottaa, jos on erityisen kaunis, sekin pitää jotenkin piilottaa, herranjestas jos on onnellinen, sitä ei parane näyttää, jos on erityislahjakkuutta, syytä leikkiä vain tavallista tyhmempää, mitenkään ei saa poiketa, varsinkaan arvoissaan, pitää pitää olla samaa mieltä kahvipöytäkeskusteluissa, mieluiten matalaa profiilia mielipiteissään käyttäen, niin ja hännystely uudella työntekijällä varsinkin katsotaan hyväksi, täytyy esittää piikaa tai renkiä, jotta öykkärit ei säikähdä menettävänsä asemaansa, minkä paskatunkion kukkulan kuninkaana ne nyt sitten luuleekaan olevansa.
juuri noin se menee... minäpä en piilotellut itseäni... tein työni hyvin , työnantajani mielestä senverran hyvin jotta sain palkkaa yli5e/t enemmän kuin edeltäjäni joka siitä pois siirrettiin, en toki kellee kertonut palkkani suuruutta, vaikka sen entisen kerroinkin hölmöyttäni.Kivaa oli kahvitauoilla, ne tyypit oli toisessa kopissa jotka ei voineet sietää minua.Arvothan mulla poikkesi täysin muista...koti, puutarhan hoito, valokuvaus ym. oli lähes tuntemattomia käsitteitä.... suurin osa asui vuokralla ja kaljan kittaus oli se läheisin harrastus, no ei siinä mitään jokainen voi tehdä mitä haluaa, minä en taas tuollaista sulata.Pomot selkeästi piti minusta maajohtajaa myöten ja osalla näistä jotka inhosi minua oli suuria vaikeuksia tulla toimeen edes oman työnjohtajansa kanssa.No, eipä haitannut työntekoani.. töihinhän olin sinne mennytkin.
Jep, etenkään julkiset organisaatiot eivät pidä ryhmäkurista poikkamisesta, erilaisuudesta tai oman mielipiteen ilmaisusta vaikka meitä siihen korkeakoulussa kannustetaan. Vitut, se on soronoo samantien kun ammut mielipiteesi, ainoa oikea tapa on jurputus käytävillä.
nimim. kyllästynyt
kyseessä oli yksityinen puoli, monikansallinen met.alan konserni.
Painat vaan duunia ja et välitä paskaakaan mitä joku ajattelee. Jos jostaki kovempi jätkä löytyy tilalle niin se kyl paikan ansaitsee, ite en ainakaan kavereita työmaille mee tekemään.
niinpä... kaverit on muualla, tosin työmaaltakin voi saada ihan ystäviä niinkuin mullakin....
Ihminen on sairaimmillaan "työyhteisössä". Kaiken maailman psykologiset ilmenemismuodot tulevat siellä vastaan. Ei liene yhtään yksiselitteistä muotoa. Siksi olenkin ajatellut pyrkiä pois koko touhusta. En vain ole vielä keksinyt miten sen tekisin, koska täysin ilman tuloja ei pysty elämään. Kyllästyttää ja vtuttaa stanasti juuri nämä "työyhteisöt" ja niiden kommervenkit. Hommat vielä tekisikin, ehkä.
En voi ymmärtää tyyppejä, jotka pystyvät olemaan samassa duunissa vuosikymmenet. Itselläni ei siihen tahdo paukut riittää, koska esim. aloittajan esiin tuoma ongelma on konkretiaa. En koe, että juuri minulle olisi käynyt noin, mutta monelle kylläkin.
Kerrot olevasi aina paniikissa, kun aloitat työt. Sinulla taitaa olla huono itstunto, vaikka työtaitosi ovatkin hyvät ja paremmat kuin mitä muut voivat käsittää, koska olet alussa paniikissa. Ensivaikutelma on aina tärkeä ja sitä on vaikea muuttaa.
Ehkä olet myös läheisriippuvainen ja annat muiden mielipiteiden ja tuntemusten vaikuttaa sinuun siinä määrin, että ne suorastaan lamaannuttavat sinut, vaikka työtaitosi ovatkin hyvät ja pelkästään niiden perusteella voisit olla alusta saakka aivan rento työpaikallasi.
Minua ärsyttävät sellaiset työntekijät, jotka esiintyvät hyvin varmasti, jopa ylivarmasti omiin työtaitoihinsa ja kykyihinsä nähden. Sellaisia ihmisiä tapaa todella paljon nykyisessä yhteiskunnassamme ja varsinkin nuorissa. Nuoriksi lasken alle kolmekymppiset. Ollaan muka käyty kouluja, hieno on titteli ja nokka on taivasta kohti, ollaan muka niin osaavia, mutta aivan perusasiatkaan eivät ole hallinnassa. Se on todella ärsyttävää.
Minusta sinä et vaikuta ollenkaan ärsyttävältä. Saatat olla pohjimmiltaan jopa erityisen lahjakas tai muuten erilainen. Toiset vaistoavat sen ja siitä ei hyvää seuraa tietenkään. Saatat olla uhka heille. Kannattaa uudessa työpaikassa olla aluksi mitenkään erityisesti erottumatta muista, kunnes saa jalansijaa. Muita työntekijöitä kannattaa kunnioittaa uuden työntekijän, ei kannata heti olla suuna ja päänä joka paikassa.
Ja esimiehen kanssa kannattaa aina olla hyvissä väleissä ja hänestä ei kannata puhua pahaa milloinkaan muille työntekijöille. Jos esimies on puolellasi, työntekijätkin ovat pikkuhiljaa. En tarkoita, että pitäisi mielistellä esimiestä, mutta hänestä voi puhua aina parhaita puolia korostaen.
Aloittajalle: Lue kirja: Outo lintu erilainen muistaakseni oli kirjan nimi. Siinä kerrotaan mm. herkästä, lahjakkaasta ihmisestä. Herkkyys mahdollistaa lahjakkuuden, mutta herkät ihmiset tulevat helposti väärin ymmärretyiksi ja jos seura on valittu väärin, heidän kykynsä eivät välttämättä koskaan pääse esiin.
Sinulla on todelliset työtaidot ja osaaminen paremmat kuin mitä annat ymmärtää ja muilla se on yleensä päinvastoin.
Aloittaja, vika EI ole sinussa, vaan siinä työyhteisössä johon tulet uutena. Sinusta huokuu jotain niin hyvää, etteivät muut työntekijät osaa sitä ensin mitenkään eritellä vaan ainoastaan aistivat sen sinusta. Kun he ovat sinuun "paremmin" tutustuneita he huomaava,t että olet jotenkin heitä parempi ja fiksumpi ja se saa heidät kateelliisiksi. Kun teet työsi hyvin ja itse käyttäydyt fiksusti ja silti saat paskaa niskaasin niin ei tarvitse kenenkään olla ainstain ymmärtääkseen mistä on kyse.
Ei muuta kuin nosta nokka ylös maasta ja ole ylpeä itsestäsi ja siitä ettet ole itse heidän kaltaisensa!!!
sama, et ole todellakaan ainoa. Ilmeisesti ainut vaihtoehto on oma yritys tai tukkia turpansa ensimmäiseksi 6 kuukaudeksi ;(
Hyvä kysymys. Vaikea sanoa täältä käsin.
Koska lauma käyttäytyy joka paikassa samallalailla vika ei ole sinussa vaan ihmislajin luonteessa. Kaikkiin pitäisi ymmärtää suhtautua samalla lailla.
Kannattaa olla melko varovainen mielipiteissään etenkin jos ne eroavat joukon mielipiteistä. Joukossa on aina joku henkinen "johtaja" jonka kanssa epäsuosiaan joutuminen (eri mielipiteet) tietää syrjintää. Vaikka muut olisivat samaa mieltä kuin sinä, niin he eivät uskalla olla eri mieltä tämän johtajan kanssa.
Olen nykyisin normaalilla vanhuuseläkkeellä, mutta aikoinaan nuorena työelämässä tulin esittäneeksi omia mielipiteitäni välittämättä muiden mielipiteistä ja se johti tosi rankkaan kiusaamiseen. Olin silloin henkisesti vahva ja nämä kiusaajat tajusivat sen (harmmitti heitä) ja siksi he tekivät niin, että kun yksi heistä väsyi niin seuraava alkoi. Oli siellä ystäviäkin.