Moi! Minulla on ongelma ja toivon että voisitte auttaa minua siinä. Olen tällä hetkellä aika vihainen ja ahdistunut tästä tilanteesta, enkä tiedä minne tämä purkaa.
Asun yhdessä kämppäkaverini kanssa 60 neliöisessä kaksiossa. Olemme alunperin kavereita, aika etäisiä tosin, ja etäisiä näköjään edelleen koska hän ei näytä tuntevan haluavansa olla läheisempi ystävä kanssani (kieltäytyy kahvittelukutsuista jne.). Minua ärsyttää suunnattomasti se että hän kutsuu välillä ystäviään kylään, ja puhuu puhelimessa paljon kun kaikki kuuluu. Eniten tässä harmittaa se, kun en tunne olevani tervetullut yhteiseen tilaan viettämään heidän kanssaan aikaa silloin kun kaikki satumme olemaan kotona. Minusta tuntuu todella ulkopuoliselta omassa kodissani aika-ajoin. Tämä tuntuu pahalta koska minulla ei ole yhtä paljon kavereita ja olen yksin.
Hänessä ei sinänsä ole mitään vikaa. Hän on erittäin herttainen ja ystävällinen ihminen, kohtelias, hoitaa oman osuutensa kotitöistä ja osaa puhua asioista. Ei kenenkään tarvitse olla toisen ystävä jos ei tunnu siltä. Eikä ole hänen vikansa ettei minulla ole tarpeeksi kavereita.
On minullakin muutamia kavereita. En myöskään edes kaipaa koko ajan seuraa. Hänen kanssaan asuessaan vain tunnen alemmuutta, koska kuulen koko ajan hänen sosiaalisen elämänsä ja tuntuu että minullakin pitäisi olla enemmän sosiaalista elämää. Ja tiedoksi myös että olen mielestäni käyttänyt kaikki voimavarani hankkiakseni enemmän ystäviä. Olen opiskellut, ollut vaihto-opiskelemassa, harrastanut asioita, yrittänyt kutsua ihmisiä viettämään aikaa, mutta tämä ei näytä tuottavan tarpeeksi tulosta. Olen perusluonteeltani vähän hiljaisempi eikä kanssani välttämättä ole kovin rentoa olla koska vähän jännitän sosiaalisia tilanteita. Ei siinä mitään, yritän koko ajan kehittää itseäni edelleen.
Mutta ymmärrättekö miten pahalta minusta tuntuu kun yrittää täysiä saada ihmisiä elämäänsä (kuitenkaan olematta liian innokas ja tukahduttava), mutta se ei tuota tulosta, ja sitten kuulen koko ajan miten asuinkaverillani riittää ystäviä enkä ole edes tervetullut heidän seuraansa kotona?
En tiedä mitä tehdä, koska tuntuu kohtuuttomalta pyytää ettei hän saisi tuoda ystäviään kylään. Vai onko? Entäpä jos pyytäisin edes saada tietää siitä etukäteen, että voisin lähteä kämpästä evakkoon ja hankkia itsellenikin seuraa sille ajalle? Entä onko kohtuutonta änkeä yhteiseen tilaan seuraan, kun minua ei ole kutsuttu (tänäänkin söivät ja joivat viiniä, jota minulle ei olisi riittänyt)?
Yksiöön muuttaminen ei nyt olosuhteiden takia onnistu, joten sen voi jättää pois laskuista.
Asun yhdessä kämppäkaverini kanssa 60 neliöisessä kaksiossa. Olemme alunperin kavereita, aika etäisiä tosin, ja etäisiä näköjään edelleen koska hän ei näytä tuntevan haluavansa olla läheisempi ystävä kanssani (kieltäytyy kahvittelukutsuista jne.). Minua ärsyttää suunnattomasti se että hän kutsuu välillä ystäviään kylään, ja puhuu puhelimessa paljon kun kaikki kuuluu. Eniten tässä harmittaa se, kun en tunne olevani tervetullut yhteiseen tilaan viettämään heidän kanssaan aikaa silloin kun kaikki satumme olemaan kotona. Minusta tuntuu todella ulkopuoliselta omassa kodissani aika-ajoin. Tämä tuntuu pahalta koska minulla ei ole yhtä paljon kavereita ja olen yksin.
Hänessä ei sinänsä ole mitään vikaa. Hän on erittäin herttainen ja ystävällinen ihminen, kohtelias, hoitaa oman osuutensa kotitöistä ja osaa puhua asioista. Ei kenenkään tarvitse olla toisen ystävä jos ei tunnu siltä. Eikä ole hänen vikansa ettei minulla ole tarpeeksi kavereita.
On minullakin muutamia kavereita. En myöskään edes kaipaa koko ajan seuraa. Hänen kanssaan asuessaan vain tunnen alemmuutta, koska kuulen koko ajan hänen sosiaalisen elämänsä ja tuntuu että minullakin pitäisi olla enemmän sosiaalista elämää. Ja tiedoksi myös että olen mielestäni käyttänyt kaikki voimavarani hankkiakseni enemmän ystäviä. Olen opiskellut, ollut vaihto-opiskelemassa, harrastanut asioita, yrittänyt kutsua ihmisiä viettämään aikaa, mutta tämä ei näytä tuottavan tarpeeksi tulosta. Olen perusluonteeltani vähän hiljaisempi eikä kanssani välttämättä ole kovin rentoa olla koska vähän jännitän sosiaalisia tilanteita. Ei siinä mitään, yritän koko ajan kehittää itseäni edelleen.
Mutta ymmärrättekö miten pahalta minusta tuntuu kun yrittää täysiä saada ihmisiä elämäänsä (kuitenkaan olematta liian innokas ja tukahduttava), mutta se ei tuota tulosta, ja sitten kuulen koko ajan miten asuinkaverillani riittää ystäviä enkä ole edes tervetullut heidän seuraansa kotona?
En tiedä mitä tehdä, koska tuntuu kohtuuttomalta pyytää ettei hän saisi tuoda ystäviään kylään. Vai onko? Entäpä jos pyytäisin edes saada tietää siitä etukäteen, että voisin lähteä kämpästä evakkoon ja hankkia itsellenikin seuraa sille ajalle? Entä onko kohtuutonta änkeä yhteiseen tilaan seuraan, kun minua ei ole kutsuttu (tänäänkin söivät ja joivat viiniä, jota minulle ei olisi riittänyt)?
Yksiöön muuttaminen ei nyt olosuhteiden takia onnistu, joten sen voi jättää pois laskuista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten voisin ilmaista asian etten halua vieraita ihmisiä kotiini ellen sitten saa hengata heidän kanssaan itsekin? Onko tämä kohtuutonta? Oma huone on tietenkin eri asia, siellä jokaisella oma rauha on oltava. Ja siis yhteistä tilaa on vain keittiö, missä valitettavasti on tehtävä ruoka ja yleensä juoda viiniä kavereiden kanssa, mutta jossa minulla ei tunnu olevan tilaa...
Noh ensiksi tietysti yrittäisin keskustella tilanteesta kämppäkaverisi kanssa että miksei hän halua olla seurassasi edes omien kavereittensa kanssa.
Mutta jos tilanne ei muutu kuulostaa siltä kun hän ei halua olla tekemisissä kanssasi ollenkaan eli miten voitte edes asua yhdessä kantsii varmaan yrittää hankkia uusi asunto eli uusi kämppis hoas tai vvolta tai kaupungilta vuokra-asuntoa.
Ikävä tilanne, mutta sinun kannaltasi tekisin päätöksen aika nopeasti, ei kannata kärsiä eikä tuntea huonommuutta ollenkaan. Jos muuttaa toisen kanssa yhteen, kyllä sitä pitäisi tulla toimeen ja olla yhdessäa aika ajoin. Solu-asuminen on tietysti väliaikaista tai noh poikkeuksiakin tietysti on.
Kuulehan, mieti vielä kunnolla niitä olosuhteita, jotka sanomasi mukaan estävät oman yksiön etsimisen. Mitä pitäisi muuttua, että oman yksiön etsintä onnistuisi? Voisitko itse muuttaa asioita siihen suuntaan? Annapa itsellesi tehtäväksi pohtia tuota pari viikkoa. Ehkä löydät itse ratkaisun ajan kanssa. Tuo tilanne on aika rasittava sinulle.
Ei sinussa ole mitään vikaa, joskus vain kemiat eivät kohtaa. Viestisi antavat sinusta fiksun ja huomaavaisen ihmisen kuvan. Olet epäilemättä hyvä tyyppi. Uskon, että vielä löydät ystäviä.