Takana on pieleen mennyt pitkä suhde ja monia pieleen menneitä juttuja. Tapasin 2 kk sitten miehen, joka asuu n.300 km päässä minusta. Kun tapasin hänet, en tuntenut mitään suurta kipinää mutta pientä kiinnostusta kuitenkin. Olemme nyt tapailleet ja soitelleet. Hänen kanssaan on ihana puhua puhelimessa. Mutta, tunteeni ailahtelevat hänen kanssaan todella paljon. Välillä minusta tuntuu, että tästä tulee nyt oikeasti jotakin. Välillä taas tunnen ihan päinvastoin. Hän saa minut nauramaan, mutta hänessa on jotakin mikä myös ärsyttää minua välillä suunnattomasti. Ehkä se, että hänellä on välillä liian lapselliset jutut. Tosin toisaalta hyvä ettei ole liian tosikko. En ymmärrä itseäni. Ennen minulla on ollut selkeä kuva siitä haluanko jotain jonkin miehen kanssa. Se on joko kyllä tai ei. Mutta tästä en ota nyt mitään selvää. Mietin, olisiko tälle miehelle reilumpaa ja minulle, että lopettaisin jutun, koska hän tietysti haluaisi tietää mikä tämä juttu on ja missä mennään, ja minä sen osaa sanoa. Toisaalta mietin, teenkö suuren virheen jos lopetan jutun nyt. Kyllähän se on selvää, että pidän hänestä, mutta en ymmärrä mikä tässä hiertää. Onko mitään konstia millä saisin selvyyttä tunteisiini? Vai liekö tämä on jotain, että pelkään aloittaa suhdetta kun olen saanut niin monesti näpeilleni näissä mies asioissa ja sekin, kun mies asuu kaukana minusta. En vain ymmärrä itseäni ollenkaan.
En saa mitään selkoa tunteistani!!!??
miiiiiksi???
4413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa epävarmuudelta monessakin keroksessa: entiset pettymykset, liian pitkä välimatka, hetkelliset puhelut ainoa tunteen ylläpitäjä...
Ei ihme, että tunnet olevasi hukassa. Sitä on varmasti se mieskin.
Voisko mitenkään yrittää vaikuttaa siihen päättömään välimatkaan, jotta pääsisitte lähemmäksi toisianne ja siten tutustumaankin vähän puhelinkeskustelua konkreettisemmin ja pitkäjänteisemmin...?
Onhan päivänselvää, ettei pitkän suhteen jälkeen olla yhtä syttymisherkkiä kuin pitkän sinkkuuden jälkeen, tai että tunne ei ota syventyäkseen kun ainut kommunikointiväylä on kännykkä! Kävisitte edes videopuheluja, niin asia olisi jo askeleen paremmalla tolalla tunteen syntymisen ja syvenemisen osalta.
Lopettaminen tuohon olisi aika epäreilua ja vain merkki avuttomuudesta.
Mielikuvitus peliin ja suunnittelemaan tapaamisia, sitä te molemmat kaipaatte.
miten pitkään erostasi on? kannattaisiko se ensin käsitellä kunnolla ennenkuin mitään alat säätämään?
lisäksi tuollaiset pitkän välimatkan jutut tulevat toimimaan jos jompikumpi ei ole aika piakkoin valmis muuttamaan lähemmäs!
osaa eroista ei voi koskaan käsitellä loppuun vaikka olisi pitkäkin aika, joten elämä vain jatkuu vaikka kaikkea ei saa koskaan selville eikä kannata olettaa että elämä voi jatkua vasta kun kaikki on pengottu. Suhteessa voi olla pahempiakin ongelmia kuin välimatka.
Erostani on melkein 2,5 vuotta..mutta kyseessä on ensirakkaus. Olen kai päässyt yli mutta tuskin ensirakkaudesta koskaan yli koknaan pääseekään. Niin, se on se välimatka mikä eniten rassaa, pitikin mennä tapaamaan koko miestä saati ihastumaan :P olemme jatkaneen soittelua ja tapailua aina kun mahdollista, mutta en sitten tiedä miten tämä toimisi pidemmän päälle. Tosin moni muukin elää kaukosuhteessa jossain vaiheessa suhdetta...