Otsikko on itse keksimäni. Se ei ole väännös nyt-liitteen "naisen kanssa" -sarjakuvasta. Tai ehkä se on. Mistä minä tiedän. Alitajunta on vekkuli veikko. Elämää vaimoni kanssa on sarja fiktiivisiä kirjoituksia, joista kuitenkin löytyy löytyy kohtia, jotka ovat yhteneviä ns. todellisen maailman kanssa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole loukata ketään, kaikkein vähiten vaimoani. Tarkoitukseni ei myöskään ole pelotella poikamiehiä eikä yrittää neuvoa ketään. Lähtökohtanani on se, että minusta kirjoittaminen on mukavaa ja vielä mukavampaa on, jos joku lukee kirjoituksiani. Painotan vielä sitä, että kirjoituksissa esiintyvä fiktiivinen hahmo "vaimo" ei ole oikea vaimoni, vaan hänet on kasattu ominaisuuksista, jotka ovat peräisin vaimostani sekä kaikista tuntemistani (ja kuvittelemistani) naisista. Kirjoituksissa esiintyvä fiktiivinen minä-hahmo ei myöskään vastaa todellista minääni, vaikkakin yhtäläisyyksiä saattaa löytyä.
http://www.yleisnero.net/henkijaruumis/pohdinnat/parisuhde/leonardo/index.html
http://www.yleisnero.net/henkijaruumis/pohdinnat/parisuhde/leonardo/index.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuossa oli ajatusta joka sanassa. Noin minäkin tuosta ajasta ajattelen.
Kerran sitten keväällä huomasin että olisin tarvinnut vielä kolmannen ajan. Huomasin nimittäin kauhukseni että minulla ei ole tuntematonta aikaa!
Huomasin että vietän akkaani aina jonkun kanssa. Jos en aikuisen, niin sitten olen kotona valvoen esim. lasten aikaa.
Oikeastaan tuntematona aikaa minulla on vain työmatkat, noin 40 min. Silloin en ole kenenkään seurassa, silloin ei kukaan tiedä tarkkaa positiotani, kuuntelen musiikkia ja rentoudun jos ajosää on hyvä... pidän siitä. Sitä pitäisi olla enemmän.
Tuossa oli ajatusta joka sanassa. Noin minäkin tuosta ajasta ajattelen.
Kerran sitten keväällä huomasin että olisin tarvinnut vielä kolmannen ajan. Huomasin nimittäin kauhukseni että minulla ei ole tuntematonta aikaa!
Huomasin että vietän aikaani aina jonkun kanssa. Jos en aikuisen, niin sitten olen kotona valvoen esim. lasten aikaa.
Oikeastaan tuntematona aikaa minulla on vain työmatkat, noin 40 min. Silloin en ole kenenkään seurassa, silloin ei kukaan tiedä tarkkaa positiotani, kuuntelen musiikkia ja rentoudun jos ajosää on hyvä... pidän siitä. Sitä pitäisi olla enemmän.
kerrassaan. Minun kohdallani yhteistä aikaa lapsieni kanssa on runsain mitoin, omaa aikaa päivässä pieniä hetkiä kerrallaan ja mieheni kanssa vietetty aika on minimissään ja siksi meillä osittain ongelmia onkin...tämä ei ole fiktiota vaan faktaa ja tuskin kummosempaa kuin muillakaan. Arvokkaan Yhteisen Ajan puutteen takia sitten ajaudutaan erilleen tai kasvetaan erilleen kuten muka hieno sanonta kuuluu.