Tapahtuipa tuossa taannoin:
1) Hän, jota sillä hetkellä seurustelukumppaniksi kutsuin sattui olemaan muutama yön poissa kotoa. Vaikka tämä tietenkin aina historian (ja ehkä myös vähän senhetkisen (kuuluisi mielummin intohimo-palstalle)) valossa pahalta tuntuukin, en antanut sen herättää synkkiä ajatuksia. Kunnes tämä henkilö, jota muinoin ystäväksi kutsuin, eräänä iltana ilmestyi työpaikalleni. Enkä ole voinut nähdä häntä juuri yhdestä näistä historian syistä. Ja siitä, että hän tietää mitä se kaikki teki minulle ja elämälleni. Kiitettävästi hän on kunnioittanut sitä, aina siihen nimettyyn iltaan asti. Minä tiedän, ettei se ollut vahinko ilmestyminen. Sen näki ilmeestä. Ja niitä ilmestymisiä jatkui ja jatkui - kunnes huomautin asiasta. Sain vastauksen: Olen vainoharhainen. ilmestymiset loppuivat kuin seinään.
2) Hän oli jälleen jokusen yön poissa kotoa. Tiedän, tein väärin ja katsoin hänen puhelintaan. Kannattaako niitä viestejä tähän edes sepustaa? Ei siinä mitään ehdottoman "väärää" tai suoranaisesti "loukkaava" tietenkään ollut. Kysyttäessä myönsi suoraan tapailleensa. Joku vanha koulukaveri kuulemma. Mutta mitä väärää siinä on? Minähän olin kuitenkin se, joka oli kaivanut puhelinta.
3) Hän vietti taannoin viikonlopun poissa kotoa ystäviensä kanssa. Oli varmaan taas sitä naisen vanoharhaa, mutta kotiin tultaessa hän vaikutti jotenkin erityisen iloiselta ja positiiviselta. Kyselin sitten kevyesti viikonlopusta ja sen menoista. Hän kertoikin varsin innoissaan mahtavista illoistaan. Tulipa samalla maininneeksi yöpaikkansakin. Aikaa kului ja satuin tapaamaan yhteistä tuttuamme, joka oli myös osallistunut tuon saman viikonlopun menoihin. Keskustelumme kääntyi sopivalle alueelle, enkä sitten malttanut olla urkkimatta kauttarantain tietoja yöpaikoista. Yllättäen kertoilut poikkesivatkin melkoisesti aiemmin kuulemistani. Kysyä töksäytin sitten suoraan, että onko armaani taas ja jälleen pannut jotain humalaista huo*aa? Vastaus oli kieltävä, mutta hiljainen hetki ja tiukka silmiin tuijotus kertoi kaiken. Lopun hätäinen "et sitten taaskaan kuullut minulta" kertonee surullisesti asioiden todellisen laidan.
Ja tiedättekö mitä: MINUA EI ENÄÄ KIINNOSTA!!!
1) Hän, jota sillä hetkellä seurustelukumppaniksi kutsuin sattui olemaan muutama yön poissa kotoa. Vaikka tämä tietenkin aina historian (ja ehkä myös vähän senhetkisen (kuuluisi mielummin intohimo-palstalle)) valossa pahalta tuntuukin, en antanut sen herättää synkkiä ajatuksia. Kunnes tämä henkilö, jota muinoin ystäväksi kutsuin, eräänä iltana ilmestyi työpaikalleni. Enkä ole voinut nähdä häntä juuri yhdestä näistä historian syistä. Ja siitä, että hän tietää mitä se kaikki teki minulle ja elämälleni. Kiitettävästi hän on kunnioittanut sitä, aina siihen nimettyyn iltaan asti. Minä tiedän, ettei se ollut vahinko ilmestyminen. Sen näki ilmeestä. Ja niitä ilmestymisiä jatkui ja jatkui - kunnes huomautin asiasta. Sain vastauksen: Olen vainoharhainen. ilmestymiset loppuivat kuin seinään.
2) Hän oli jälleen jokusen yön poissa kotoa. Tiedän, tein väärin ja katsoin hänen puhelintaan. Kannattaako niitä viestejä tähän edes sepustaa? Ei siinä mitään ehdottoman "väärää" tai suoranaisesti "loukkaava" tietenkään ollut. Kysyttäessä myönsi suoraan tapailleensa. Joku vanha koulukaveri kuulemma. Mutta mitä väärää siinä on? Minähän olin kuitenkin se, joka oli kaivanut puhelinta.
3) Hän vietti taannoin viikonlopun poissa kotoa ystäviensä kanssa. Oli varmaan taas sitä naisen vanoharhaa, mutta kotiin tultaessa hän vaikutti jotenkin erityisen iloiselta ja positiiviselta. Kyselin sitten kevyesti viikonlopusta ja sen menoista. Hän kertoikin varsin innoissaan mahtavista illoistaan. Tulipa samalla maininneeksi yöpaikkansakin. Aikaa kului ja satuin tapaamaan yhteistä tuttuamme, joka oli myös osallistunut tuon saman viikonlopun menoihin. Keskustelumme kääntyi sopivalle alueelle, enkä sitten malttanut olla urkkimatta kauttarantain tietoja yöpaikoista. Yllättäen kertoilut poikkesivatkin melkoisesti aiemmin kuulemistani. Kysyä töksäytin sitten suoraan, että onko armaani taas ja jälleen pannut jotain humalaista huo*aa? Vastaus oli kieltävä, mutta hiljainen hetki ja tiukka silmiin tuijotus kertoi kaiken. Lopun hätäinen "et sitten taaskaan kuullut minulta" kertonee surullisesti asioiden todellisen laidan.
Ja tiedättekö mitä: MINUA EI ENÄÄ KIINNOSTA!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja mitä vielä? Jos tuota voisi jatkaa loppuun (sormet ja muisti riittäisivät) noita tapauksia olisi vaikka kuinka. Puhutaan useista kymmenistä. Hänkään ei muista kaikkea, on sen myöntänyt. Kymmeneen vuoteen mahtuu paljon. Eikä mulla ole ollut ketään!!! Siis pyöreä NOLLA!!! Ei edes sen pidemmän tauon aikana. Tai niiden usean lyhyen. Sekoan. Anteeksi avautuminen. Ja tiedättekö mitä? Nyt kun tämä kaikki on virallisesti*** ohi, hän tahtoo kertoa, että se tapahtui hänen aloitteestaan. En tiedä kumman aloitteesta, eikä edes kiinnosta. Onko sekin joku valtakysymys. Minä sen viimeisen riidan ainakin aloitin... Haluan kauas pois tästä kaikesta. Anteeksi tää avautuminen. Kai tää on sitten ainut paikka? Surullista ja säälittävää sekin.
Hirveän paskan perään huikean hyvä biisi. Älkää lukeko aiempaa, kuunnelkaa vaan tää. http://www.youtube.com/watch?v=WucHt6uno1o
No itseasiassa hänhän se aloitteen suhteenne loppumisesta teki juuri silloin, kun päätti pettää ihan ensimmäisen kerran. Sinulle tosin hän ei siitä kertonut, mutta sehän se syy on aina, halu lopettaa suhde. En tiedä miksi jotkut tekevät sen niin rumalla ja kierolla keinolla, varsinkin kun uskottomuus ei läheskään aina johda edes siihen lopputulokseen (eroon) mitä se pettäjä oikeasti haluaa.
Tuo miten kerrot hänen olleen jotenkin aivan erityisen iloinen ja positiivinen reissusta tullessaan, on muuten varma merkki siitä, että nyt se mies on käynyt panemassa jotain muuta. Itsellä meni jonkun aikaa tajuta tuo.
Erittäin suuri kunnioitus sinulle, jos olet todella lukenut tuon kaiken ylläolevan läpi :D En edes itse pysty siihen toistamiseen :) Meillä tuo pettäminen alkoi suhteen aivan ensikuukausista ja jatkui viimemetreille. Minä yritin lopettaa suhdetta useasti, mutta se ei vastapuolelle sopinut. Tuntui, että hän halusi ikäänkuin molemmat puolet kakusta. Minut kotiin ja tulevaisuuden varalle, kuitenkin samalla eläen nuoruuttaan. Tämä on vain oma tulkintani asiasta.
Tuohon naisenvaistoon vielä (tiedän, että tää kuulostaa hörhöltä...): Muistan kolme erillistä kertaa suhteemme ajalta, kun olen nähnyt hänestä kotiin tullessaan suoraan, että nyt on ns tapahtunut. Ja jokaisella kerralla se on paljastunut todeksi. Vai kuvittelenko vaan jälkikäteen? On mun vaisto joskus kai pettänytkin. Tai sitten olen ollut oikeassa, mutta hän ei ole sitä myöntänyt. Ääh... Eniten vihasin tuossa juuri sitä, että se vei kokonaan luoton omaan päähän.
Ja sitten vielä sellainenkin pointti, jonka tajusin tuossa: Kun mä olen koko ton menneen suhteen ajan vaan miettinyt, että mikä mussa mättää ja miksi en kelpaa kokonaisvaltaisesti jne. Niin, ei se ole pelkästään musta kiinni! Voihan se olla se vika myös siellä toisessa päässä. Eikä mun pidä miettiä, että mitä nyt voisin tehdä taas toisin, vaan myös mulla on oikeus onnellisuuteen elämässä. Tyydyttävään parisuhteeseen, hellyyteen, luottamukseen, ihastumiseen, intohimoon, siihen kaikkeen. Pitää arvostaa myös itseään, vasta silloin voi olla hyvä myös toiselle. Mulla on joku itsekorjaamisprosessi menossa taas... ;) Älkää välittäkö...
Kyllä se vaisto aika usein pitää paikkansa. Usein ne merkit pettämisestä on myös todella outoja, sellaisia joita ei välttämättä tajua koskaan, tai vasta pitkän ajan jälkeen. Juurikin esim. tuo että mies on niin iloinen ja positiivinen kun tulee kotiin jostain. Sitten kerran vain tajusin, että hetkinen... Sehän on tuollainen aina seksin jälkeen, eli on siis pannut jotain, tulee toisen naisen luota kotiin. Jotenkin tuo ilo oli vain vielä korostuneempaa ja suurempaa kuin koskaan minun kanssani. Ehkä siksi, kun tiesi tehneensä sen mun selän takana.
Mulle myös tuli omassa liitossani tunne, että olin vain joku "vanhuuden turva" ja varalla, että on aina joku jolta "saa" ja joka arkea pyörittää. En minä ole mikään pumpattava barbara ja monitoimikotitalouskone, joka siivoaa, pesee pyykit, hoitaa lapset, maksaa laskut, käy kaupassa, laittaa ruokaa jne...
Ihminen, ihan aito ja oikea tunteva ihminen en ilmeisesti hänen mielestään ollut, kun piti oikeutenaan loukata niin rajusti. Tai sitten vaan sekin toi jotain "kiksejä" lisää, kun tiesi kuinka minuun sattui. Joskus arvelen, että hän vihasi minua aina, ehkä vihaa naisia ylipäänsä.
Eikä sinussa ole vikaa, vika on aina pettäjässä. Korjaa itsesi, ja ainut muutos mitä sun tarvii itsessäsi tehdä on se, ettet suostu enää kenenkään kynnysmatoksi. Sulla on oikeus noihin luettelemiisi asioihin, ja sulla on oikeus uskolliseen parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei tuo mukaan muita naisia liittoonne.
Mulla on ongelma, enkä tiedä miten tähän pitäisi reagoida.. Olen ollut kohta vuoden kihloissa mieheni kanssa ja olemme onnemme kukkuloilla. Mutta nyt on alkanut tapahtua outoja asioita, joiden perusteella olen päätellyt että hän pettäisi... Kaikissa aikasemmissa suhteissa hän on kuulemma pettänyt, joten miksi ei nytkin? Eikä sellainen sanonta ole: kerran pettää, aina pettää? Viimeisin riidan aihe oli kun löysin kirjahyllyn kaapista kortsuja, ja kysyin asiasta, vastauksena tuli että ne ovat olleet siellä kauan. Mutta eipäs pidä paikkaansa, reilu viikko sitten pengoin kaappia kun etsin HÄNEN papereitaan eikä niitä siellä silloin ollut. Joten olenko sokea vaikka minulla on silmälasitkin??? Kaappi on muutenkin siivottu moneen kertaan eikä kertaakaan ole näkynyt.. Yritti sitten sysätä syytä minulle, mutta minä en pystyisi pettämään, varsinkin kun minua on aikaisemmin petetty...
taas petetty, miehesi kuulostaa paatuneelta tapapettäjältä. He eivät tunnusta koskaan yhtään mitään, eivät vaikka olisivat alasti naisen päällä. He manipuloivat sinua niin, että yrittävät kieltää totuudenkin, joka on silmiesi edessä (kuten uusi kortsupaketti on varmasti heidän kertomansa mukaan erittäin vanha ja siirretty paikasta toiseen). He keksivät salamannopeasti vastaukseksi valheen ihan kaikkeen mitä vain kysyt. He katsovat sinua suoraan silmiin ja sanovvat, että eivät petä. Onneksi et ole ehtinyt naimisiin vielä. Seuraile miehen käytöstä silmä tarkkani, ota selvää pettämisen merkeistä, joita tälläkin palstalla on vahvoissa jutuissa vaikka kuinka paljon. Kortsut viittaa, että harrastaa kertapanoja, kakkosta ei ehkä ole. Voi pitää vähän taukoa nyt, kun haistoit palaneen käryä. Kun tilanne rauhoittuu, miehen meno jatkuu. Kärsivällisyyttä tarvitaan sinulta paljon.
Jos haluat tietää totuuden, ja miehen käytös on edelleen ainoa mahdollisuutesi on selvittää pettäminen yksin, miehen selän takana esim. yksityisetsivän avulla.Miehen kaverit ei petä tapapettäjää ,joten muilta et saa apua. Tee etukäteen soppari yksityisetsivän kanssa. Kun miehelle tulee meno, jossa voit etukäteen epäillä uskottomuuttta, tilaa etsivä seuraamaan häntä. Maksaa, mutta kannattaa maksaa, ennenkuin erehtyy naimisiin, se maksaisi paljon enemmän.
Älä tee virhettä jonka minä tein, minä päätin luottaa miehen sanaan ja kadun nyt pahasti avioliittoni pitkittymistä, olisi vuosia sitten pitänyt ottaa totuudesta selvää.
"Kaikissa aikasemmissa suhteissa hän on kuulemma pettänyt, joten miksi ei nytkin?"
Eikö sitten käynyt etukäteen mielessä?
"Menin kimppaan todistetun petturin kanssa, saattaiskohan se pettää minuakin?"
Voi ELÄMÄN KEVÄT! ETKÖ AJATELLUT YHTÄÄN?
Kortsuissa on viimeinen käyttöpäivä. Siitä voi päätellä kuinka vanhoja ne on.
On kyllä surullista. Pitkä sepustus ja lopuksi ... ei kiinnosta?? Tarkoitus?
Oletko katkera tuosta sinun nollatoleranssista?
Kiitos sinulle, joka annoit neuvoja. Pidän silmät auki ja katselen mitä tapahtuu. Ja te muut, vaikka tämä ei olekaan oikea paikka kertoa ja purkaa sydäntään, niin ei silti tarvitse haukkua. Kaikki eivät ole niin fiksuja, joten antakaa olla. Haluan vain purkaa sydäntäni, koska lähipiirissäni ei ole sellaista jolle voisin huoleni purkaa. Meillä on todella monta yhteistä kaveria enkä ota riskiä että puolisoni saa tietää. Täällä sentään löytyy (ikävä kyllä) ihmisiä, joilla on ollut/on sama tilanne.