itselleni on tullut ihan yllätyksenä kun olen kuullut muutaman suusta etteivät muista lastensa kummeja mitenkään heidän merkkipäivinään tai jouluna... ymmärrän jos tilanne on se, että ei olla väleissä, mutta silloin on kummiuskin vähän heikoilla jäillä. itselläni kun on tapana jotain pientä antaa jouluna ja lapset tykkäävät itse askarrella kun kysyy haluavatko he tehdä joulukortin kummeilleen tai syntymäpäiväkortin tai lahjan. enkä koe sen kuormittavan minua tai arkeamme yhtään liikaa.
kuinka moni oikeasti muistaa lastensa kummeja jouluna tms?
hulluko1
4
368
Vastaukset
- kummitus
Meidän toinen kummilapsi muistaa meitä jouluisin ja toinen ei(eikä vanhempansa) edes sen vertaa, että kiittäisivät synttäri- tai joululahjoista. Perästä ei kuulu yhtikäs mitään! Lähetin postissa viime synttäreiksi 100€ , mutta en vieläkään tiedä menikö edes perille!
Omat lapset tekee kummeilleen aina synttäri- joululahjat, ovat taitojensa mukaan tehneet jo vauvasta asti.
Tässäkin pitää mielestäni olla vastavuoroisuutta. Vaikka se kummius ei olekaan vain lahjojen antamista:) - vodkmre
Itse muistan aina kummeja,Jouluna ja heidän synttäreinään,ehkä vielä ystävänpäivänä. Minusta se on mukavaa. Omat kummilapset eivät muista minua millään.
- pettynyt kummi
Mulla kaksi kummilasta. Kumpikaan ei ikinä muistanut mitenkään. Itse aina soitin ja kiitin lahjoista omaa kummiani ja korttia pistin menemään synttäreinä, näin mun vanhemmat opettivat ja tänä päivänäkin olen kummini kanssa tekemisissä.
Mä lakkasin muistamasta kummilapsiani sen jälkeen kun ripille pääsivät, ei vaan huvita. Ois se rippikuvakin kiva ollut, en saanut. - Sinikummi
pettynyt kummi kirjoitti:
Mulla kaksi kummilasta. Kumpikaan ei ikinä muistanut mitenkään. Itse aina soitin ja kiitin lahjoista omaa kummiani ja korttia pistin menemään synttäreinä, näin mun vanhemmat opettivat ja tänä päivänäkin olen kummini kanssa tekemisissä.
Mä lakkasin muistamasta kummilapsiani sen jälkeen kun ripille pääsivät, ei vaan huvita. Ois se rippikuvakin kiva ollut, en saanut.Hyvä näkökulma !
Aikuisten kummilasten tätinä olen saanut etäisyyttä ja ehkä myös laajuutta asioihin. Aina totean onnellisena olevani kolmen kummi. Eipä asia aina niin helppoa ole ollut ja olen tehnyt vääriä arvioita. Vaikeudet koin "kummivaatimuksina", tosin en jokaisen kohdalla. Lahjoista usein toki kiitettiin. Annoin asian olla ja sitten luulin, että kun "lapset eivät ole pieniä" on aikaa vähän kummille. Tarkoitan, ei vaan tule meille asenne. Yksineläjänä ei ainakaan kannata hirveästi kertoa menoistaan, sillä pahimmillaan sitä ei tarkastella toisen vastavuoroisena kertomuksena elämästään. Niinkuin perheen oma elämä on.
Viestini on, että kummilasta kannattaa muistaa Muistaa joskus myös aikuisena yllätyksenä, vaikka heidän lapsiaan.. Osa osaa vanhempien tukemana olla vastavuoroinen. Osalla säilyy taito myös aikuisena. Olisin"aikuisvaatimusten" suhteen ehkä viisaampi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S617850- 1334524
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.323777- 213138
- 232682
- 292617
- 502316
- 252190
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3922123- 322069