Kaivataan miehiltä mielipiteitä !

Kelpaa varmasti, mutta muista sanoa se miehelle heti kun tapaatte ettei tule väärinkäsityksiä.

Usein noin ajattelevat naiset ovat muutaman vuoden kuluttua muuttaneet mieltään.
Ei ehkä kannata ajatella tilannetta lopullisena päätöksenä.

Löytyy vaikka hyrymykket Kampintorilta, räkälöistä ja vankiloista

Sellaiset ämmät ovat sakkoliha kassialmoja

Tytön pitää saada ensin oma pää kuntoon ennen kuin yhteen muutetaan.

Toinen siskoistani ei missään vaiheessa halunnut lapsia, eikä hänen miehensäkkään missään vaiheessa. Yhden sai kun ensimmäinen vakavampi suhde rikkoi tahallaan kortsun.

Eikä nykyajan vakinaista suhdetta hakevista miehistä välttämättä hae perheenperustamissuhdetta lapsineen

nehän on just parhaita naisia

Ero tulee aikaa myoten. Jokainen mies alkaa jossain vaiheessa elamaa miettia, etta olisi se sentaan mukavaa jos olisi jalkikasvua jaloissa pyorimassa. Tama vietti on niin voimakas, etta jos oma vaimo ei siihen pysty tai halua niin sitten pistetaan vaimo kiertoon. Yksi elama.

Mietityttäisi kyllä perusteet. Jos se on asenne ja mielipide, niin kiinnostaisi että miksi sellaiseen on päätynyt.

Jos se on ihan fysiologinen juttu, niin silloin saattaisi varmaan miettiä että jos parannus löytyy tai raskaaksi silti jossain vaiheessa tulee, niin mikä mahtaa naisen asenne olla siinä tapauksessa? Tällöin nainen varmaan tekee oman päänsä mukaan, ja mies ei saisi olla totaalikieltäytyjä...


Lähtökohtaisesti en näe ongelmana, jos toinen ei halua lapsia.

Oonko mä muuten nuori, jos oon 30? :)

Tunnen pari pariskuntaa, jotka eivät ole halunneet lapsia. Ovat olleet yhdessä parikymppisestä, nyt viisikymppisiä. Onnellisia yhdessä, matkustelevat paljon, käyvät ravintoloissa (syömässä), viettävät laadukasta elämää. Voin kuvitella, että jos nainen olisi vahingossa tullut raskaaksi ja heillä olisi lapsi, olisi ero voinut tullakin, nyt ei ole "kolmatta pyörää" suhteessa.Itselläni on lapsia, joten tämä ei ole puolustuspuhe. Olen valinnut toisin, enkä kadu sitä.

Itse en halua lapsia, koska en koe niin suurta "hoivaviettiä" tai äidillisiä tunteita lapsia kohtaan. Minulle riittää, että löytyisi mies, jota pitää hyvänä ja elää yhdessä onnellisesti kahdestaan. Koen myös lapset jotenkin "taakkana" ja pitkässä juoksussa rasitteena parisuhteessa, lisäksi en halua "pilata" ulkomuotoani raskaudella ja synnytyskin itsessään tuntuu ylivoimaiselta, näin olen aina ajatellut. Haluan mielummin panostaa itseeni ja kumppaniin. Haluan olla vapaa ja sellainen, että koko ajan ei joku olisi minusta riippuvainen, eikä rajoittamassa elämää. Minun mielestäni vapaaehtoisesti valittu lapsettomuus on yhtä arvostettava asia kuin se, että haluaisi lapsia. Ei kaikkien tarvitse tänne pahaan maailmaan tuottaa jälkikasvua, se on onneksi jokaisen itse valittavissa.

Määrittele ensin se miten pitäisi kelvata. Seksiinkö? No tietysti. Avioliittoon? Henkilökohtaisesti ei mutten näe miksei muille kelpaisi. Moni kaverini kun muutenkin pohtii miksi pitäisi tähän tulevaisuudettomaan maailmaan tuottaa enempää kärsijöitä mutta seksi silti innostaisi ja toivoisivat jonkun kanssa vanhenevansa.

Parisuhteeseen ja kumppaniksi. :)