Hei. Ajattelin tässä huvikseni kirjoittaa tästä asiasta. Olen nyt ollut sinkkuna jonkun aikaa, välillä muutama lyhyt suhde mutta nyt kuitenkin taas vapailla markkinoilla.
Ihmettelen lähinnä sitä että miten suomalaiselle kauniille, hoikalle naiselle ei kelpaa mikään tai kukaan.
Kerronpa huvikseni tässä omat "speksini". Olen 175.5cm pitkä ja painan n. 65kg, hyvässä kunnossa siis. Olen ystävällinen ja positiivinen ja hyväkäytöksinen. En ole kuitenkaan nössö, mutta kyllä minäkin lopulta suutun jos koko ajan ollaan kiusaamassa tai rääkkäämässä jollain tapaa. En vain tykkää riitelystä joten en riitoja aloita. Pyrin aina puhumaan ja pyytämään keskustelua. Keskustelen paljon, suutelen paljon, pidän hyvänä, osoitan kiitollisuuteni, osoitan kiinnostukseni ja huomioin. Tuen rakasta omalla kehityspolullaan ja minulta saa usein erittäin hyviä neuvoja. Autan myös vähemmän tuttuja ihmisiä, se tulee minulta ihan luonnostaan. Olen ollut koti-isänä ja vastannut "naisten töistä" - aivan kaikista. Suorastaan nautin siitä että saan tehdä kaikki ne tehtävät. Olen hyvännäköinen, ja näin ovat siis naiset sanoneet. Joku hassu jopa kysyi että olenko ollut mallina joskus :D. Olen huumorintajuinen hassuttelija ja minulta lähtee ajoittain todella hyvää settiä. Minua on suositeltu stand-up koomikoksi tai vetämään jotain humoristista tv-showta. No joo se niistä. Olen pöytälaatikko-runoilija/räppäri. Tykkään laulella silloin tällöin. Olen tehnyt myös omia biisejä. Harrastan jonkin verran digikuvausta ja teen joskus omin käsin esim. origameja tai veistoksia tai digitaalisesti tauluja. Siivoan, tiskaan ja pyykkään pidän paikat siistinä. Sängyssä olen antaja ja nainen on aina etusijalla. Olen toiminut yrittäjänäkin. Olen korjannut autoa omin käsin sekä remontoinut asuntoja. Olen myös tehnyt sisustussuunnittelua, materiaalivalinnat ja hankinnat sekä tietysti itse kaikki asennustyöt ja muut. Olen myös valmistunut niin ammattikoulusta, lukiosta kuin yliopistostakin. Olisin kohta valmistunut myös AMK:sta mutta jätin sen kesken huonojen työnäkymien vuoksi. Minut on testeissä todettu älykkääksi ja suositeltiin liittymään mensaan. Olen lämminhenkinen ihminen joka tosin joskus antaa aivan liikaa anteeksi. Minua on siis käytetty hyväksi hyväsydämisyyteni vuoksi - mutten sorru siihen enää.
Siis ihmettelen että missä on vika? En ymmärrä mikä mättää. Jotkut on tosin sanoneet että "vaikutat niin täydelliseltä" - että se pelottaa ja pistää epäilemään. Minä kun luulin että rehellisyys, suoruus ja avoimuus on hyvä asia. Mutta ei sitten kai pitäisi olla niin.
Oikeasti haluaisin aloittaa uuden elämän uuden naisen kanssa ja perustaa perheen. 2/3 lasta, koirulainen tai pari, yhteinen elämä, asunto ja muut. Rikas en ole mutta olen centin venytyksen taika-jim. ;)
Haluaisin kauniin hoikan fiksun lämminhenkisen mutta myös tietyllä tapaa vauhdikkaan kotona viihtyvän energisen ja positiivisen huumoria ymmärtävän naisen. Sitten kun ulkoisesti näyttää sellaiselta että ajattelen "vau, onpa kaunis ja ihana, puhuukin kivoja ja on niin pirteä" niin eipä jotenkin tätä ko. naista nappaakaan. Toisaalta täytynee myöntää että koska en ole peluri ja pelimies niin en ole koskaan iskenyt ketään. Minut on isketty.
Tiedän että kukaan ei ole täydellinen ja siksi en itse täydellisyyttä vaadikaan. Minulle taas on joskus vihjailtu että "saat paljon paremmankin" tai että "miten sä tollasen kanssa seukkaat". :S
Ajatuksia?
Ihmettelen lähinnä sitä että miten suomalaiselle kauniille, hoikalle naiselle ei kelpaa mikään tai kukaan.
Kerronpa huvikseni tässä omat "speksini". Olen 175.5cm pitkä ja painan n. 65kg, hyvässä kunnossa siis. Olen ystävällinen ja positiivinen ja hyväkäytöksinen. En ole kuitenkaan nössö, mutta kyllä minäkin lopulta suutun jos koko ajan ollaan kiusaamassa tai rääkkäämässä jollain tapaa. En vain tykkää riitelystä joten en riitoja aloita. Pyrin aina puhumaan ja pyytämään keskustelua. Keskustelen paljon, suutelen paljon, pidän hyvänä, osoitan kiitollisuuteni, osoitan kiinnostukseni ja huomioin. Tuen rakasta omalla kehityspolullaan ja minulta saa usein erittäin hyviä neuvoja. Autan myös vähemmän tuttuja ihmisiä, se tulee minulta ihan luonnostaan. Olen ollut koti-isänä ja vastannut "naisten töistä" - aivan kaikista. Suorastaan nautin siitä että saan tehdä kaikki ne tehtävät. Olen hyvännäköinen, ja näin ovat siis naiset sanoneet. Joku hassu jopa kysyi että olenko ollut mallina joskus :D. Olen huumorintajuinen hassuttelija ja minulta lähtee ajoittain todella hyvää settiä. Minua on suositeltu stand-up koomikoksi tai vetämään jotain humoristista tv-showta. No joo se niistä. Olen pöytälaatikko-runoilija/räppäri. Tykkään laulella silloin tällöin. Olen tehnyt myös omia biisejä. Harrastan jonkin verran digikuvausta ja teen joskus omin käsin esim. origameja tai veistoksia tai digitaalisesti tauluja. Siivoan, tiskaan ja pyykkään pidän paikat siistinä. Sängyssä olen antaja ja nainen on aina etusijalla. Olen toiminut yrittäjänäkin. Olen korjannut autoa omin käsin sekä remontoinut asuntoja. Olen myös tehnyt sisustussuunnittelua, materiaalivalinnat ja hankinnat sekä tietysti itse kaikki asennustyöt ja muut. Olen myös valmistunut niin ammattikoulusta, lukiosta kuin yliopistostakin. Olisin kohta valmistunut myös AMK:sta mutta jätin sen kesken huonojen työnäkymien vuoksi. Minut on testeissä todettu älykkääksi ja suositeltiin liittymään mensaan. Olen lämminhenkinen ihminen joka tosin joskus antaa aivan liikaa anteeksi. Minua on siis käytetty hyväksi hyväsydämisyyteni vuoksi - mutten sorru siihen enää.
Siis ihmettelen että missä on vika? En ymmärrä mikä mättää. Jotkut on tosin sanoneet että "vaikutat niin täydelliseltä" - että se pelottaa ja pistää epäilemään. Minä kun luulin että rehellisyys, suoruus ja avoimuus on hyvä asia. Mutta ei sitten kai pitäisi olla niin.
Oikeasti haluaisin aloittaa uuden elämän uuden naisen kanssa ja perustaa perheen. 2/3 lasta, koirulainen tai pari, yhteinen elämä, asunto ja muut. Rikas en ole mutta olen centin venytyksen taika-jim. ;)
Haluaisin kauniin hoikan fiksun lämminhenkisen mutta myös tietyllä tapaa vauhdikkaan kotona viihtyvän energisen ja positiivisen huumoria ymmärtävän naisen. Sitten kun ulkoisesti näyttää sellaiselta että ajattelen "vau, onpa kaunis ja ihana, puhuukin kivoja ja on niin pirteä" niin eipä jotenkin tätä ko. naista nappaakaan. Toisaalta täytynee myöntää että koska en ole peluri ja pelimies niin en ole koskaan iskenyt ketään. Minut on isketty.
Tiedän että kukaan ei ole täydellinen ja siksi en itse täydellisyyttä vaadikaan. Minulle taas on joskus vihjailtu että "saat paljon paremmankin" tai että "miten sä tollasen kanssa seukkaat". :S
Ajatuksia?
Vastaukset 47
Vanhimmat
" Ajatuksia? "
joo: älä valita
:D. Et tajunnut näemmä.. en valita. Opettele lukemaan sisältöä :)
"Haluaisin kauniin hoikan fiksun lämminhenkisen ..."
Ne kauniit hoikat fiksut lämminhenkiset ehkä itse haluavat pitkän, raamikkaan ja iskemistaitoisen miehen. Olet itse kovin ronkelin kuuloinen, joten miksi vaikutat yllättyneeltä siitä, että naisetkin valkkaavat?
Minä olen ronkeli jos kavereiden mielestä tyttöystävää pitäisi vaihtaa? :D
Amen sister!
En tiedä auttaako rukoilu tai usko (jumalaan). Ja tietty naiset on valikoivia mutta tuntuu että usein ne valinnat perustuu kuvitelmiin, luuloihin ja oletuksiin. Siis tällä tarkoitan lähinnä sitä että ei jakseta käydä treffeillä ainakin pari kertaa. Okei, myönnän että jos ulkoinen olemus treffeillä on sellainen että ei kiitos niin eihän siinä jää sitten paljoakaan tehtäväksi. Mun täytyy tosin myöntää että vaikka ulkoinen olemus ois (yleisen mielipiteen mukaan) "ei niin viehättävä" niin en kuitenkaan halua loukata ketään, tapaamaan kun ollaan tultu. Niinpä mulle on sitten käynyt niin että juu, myönnän, jokin sisäinen juttu on tehnyt muhun vaikutuksen ja sen ulkokuoren merkitys on lähestulkoon hävinnyt kokonaan. Ja se on vissiin sitten se miksi kaverit on alkaneet kehottaa että "hei mieti nyt vähän, oot sä kattonu sitä oikeesti?". Tietty voisin sanoo et kaverit on aika pinnallisia ja tylyjä, mut ehkä ne tajuaa sen että jos mä oon sen tytön/naisen/neidon kanssa niin niidenkin pitää pystyä olemaan - ja toi on sit viesti että he ei halua kattella "sellasta". Tylyä mutta totta. En ole tosin koskaan kavereiden vaatimuksesta ketään dumpannut. Mutta onhan nää kiusallisia: "Siis OOT SÄ TON kanssa?!?!". Ja todennu et: "Juu.. kyllä me ollaan yhdessä..". Sit on tullu rolleyes ja jotain "huh huh...". :D :(
Kerrassaan hämmästyttävää, että sinä, joka olet noin kerta kaikkiaan täydellinen kumppani ja tiedät niin tarkalleen mitä haluat, et muka saa sitä oikeaa!
Vaikeaa edes kuvitella tuollaista todeksi.
Ehkä se sitten johtuu siitä ainoasta taidosta joka sinulta (kirjoituksesi perusteella) puuttuu eli iskemistaidosta. Muutenhan asiaa on mahdotonta ymmärtää.
Toisin sanoen, vielä kun hiot ne iskutaitosi huippuunsa, ei mikään tai kukaan voi enää estää kaltaistasi unelmamiestä saamasta täydellistä kumppania, se on sula mahdottomuu.
Onnea matkaan - kurssille tms! :)
Hmm... juu. Myönnän, en siis todellakaan osaa iskeä. Ihan tumpelo sillä osa-alueella :D. Mutta osaan nauraa sentään vajaavuuksilleni. Jossain vaiheessa ajattelin että pitäisikö yrittää etsiä joku player naistenkaataja ja pyytää tältä oppia. En kuitenkaan ole valmis luopumaan korkeasta moraalistani silläkin uhalla etten ketään löydä vierelleni loppuelämäkseni. Tuntuu vaan siltä kun kuuntelee tai on seurannut vierestä iskutouhuja että melkoista puppua tai ihan ihme lässynlässynläätä siinä tilanteessa moni iskua tekevä mies selittelee. Tietty saattaa olla etten ole kunnon pelimiestä nähnyt tositoimissa :D. Itse en sellaiseksi kuitenkaan halua koskaan päätyä. jaiks!
Ai onko jotain kurssejakin? En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta. Mitä ne on missä ja mitä maksaa? Kuka niitä järjestää?
Olen miettinyt myös sitä että missä neitokaisia voisi tavata. Salilla jossa olen käynyt muutamia kertoja, vasta n. 4.5 viikkoa huomaan että katseita vaihtuu jonkun verran. Baareissa myös katseet vaihtuu ja näin mutta enpä tiedä. Tuntuu ettei baareissa kukaan oikein ole tosissaan. Nettideittailu on osoittautunut aikamoiseksi hakuammunnaksi.
"Sanoit kauniille hoikalle naisille ei kelpaa kukaan."
No kuule ei ole mikään uutinen. Ei kelpaa tavallisen näköisille eikä rumille naisillekkaan ketään muu kuin joku saakelin 185 cm bodari joka on rikas. Siks toiseks, juopot kelpaa monellekkin naisele mutta ei tällänen joka juo harvoin, ei käy baareissa eikä muutenkaan sekoile.
Elämä on kovaa
Ei se pituu vaan se ulkonäkö.
Itse olen vain 170cm mutta hyvän ulkonäön takia ollaan tultu iskemään, jos niitä naisia nyt on uskominen.
Lihakset toki plussaa, mutta tuskin niin tärkeää (?) kyllä se luonne sitten loppupeleissä merkitsee paljonkin.
Okei. Mun yks kaveri on sellanen vähän reissussa rähjääntynyt viinaan ja vissiin se on kai jotain muutakin käyttänyt, menevä tyyppi. Pistipä se kerran yhden tyttöystävänsä ostamaan ja hakemaan sille kaljaakin aina halutessaan. Se on tosi härski ja törkeä suorastaan ja voisi kai sanoa että panee kaikkee mikä liikkuu. Jostain kumman syystä naiset lankeaa tähän tyyppiin ihan tuosta vaan. Kerran se oli tulossa mun luokse kesän avajaisiin kuten muutkin kaverit niin sehän oli sillä bussin vaihdon aikana napannut mukaansa jonkun ventovieraan neidon! Olin että ei juma. Tuosta vaan että naps. Neitokainen vaikutti kiltiltä oli tosi kaunis ja hyväkäytöksinen. En tajua.
Sit musta on tuntunut siltäkin että naisten vaatimukset ja todellisuus ei ihan kohtaa. Tota bodaria en lähtis kyllä allekirjoittamaan, varakkuutta ehkä jonkun verran.. mut en laittais äärettömän paljon painoo noille asioille.
Missä kunnollinen mies voi tavata naisia? Siis säkin jos käyt harvoin baarissa niin missä tapaa naisia? Työpaikka on vähän arveluttava, liikuntaharrastuksissa on usein joko yksin tai sitten miesten kanssa.
Hei! Ehkä siinä on jokin "liiallinen" kiltteys/kohteliaisuus tms. taustalla? Naiset ei koe haastetta tai jännitystä, eikä sitten kiinnostu tarpeeksi? "Miksi naiset aina rakastuu renttuihin", siksi, että niissä on jotain, joka koetaan haasteeksi. Se pieni halu "kesytyksestä", kokemus, että itse on niin upea nainen, että tuokaan ei halua palata renttuilemaan. Kiltin miehen kanssa ei kai samanlaista fiilistä tule. Vasta kypsemmät naiset monesti huomaavat arvostavansa ja haluavansa sen kiltimmän tapauksen. Myös sängyssä on kiihottavaa, kun mies "ottaa haluamansa", toki naisen huomioiden. Mutta jos vaan tekee kaikkensa toisen eteen, ei ehkä viestitä samanlaista himoa.
En siis todellakaan sano, että asia olisi juuri näin. Kunhan puen sanoiksi sen, mitä itse voisin ajatella kuvailemassasi tilanteessa. Itse henk. koht. pidän siitä, että mies on kunnollinen kaikin puolin, mutta seksuaalisesti villi tapaus. Niin kuin itsekin olen. :D
No niin. Tota jotkut on sanonut että olen liian ystävällinen ja annan kai jotenkin sellasen vaikutelman että mua on helppo pomottaa, pompotella, käskyttää ja alistaa sinne huopatossun alle. Sitten taas joskus kun oon käynyt treffeillä niin mulle on sanottu jo siinä että "oot tosi mielenkiintoinen, melkein mystinen".. toisinaan taas tuntuu että on menny ihan penkin alle enkä oo ollu muuta kuin kasa faktoja ja tosi tylsä.
Mietin et tekeekö ihmiset sitten liian nopeesti johtopäätöksiä jotka perustuu kuvitelmiin ja luuloihin? Jotenkin tuntuu siltä. Ethän sä voi mitenkään sanoo minkälainen ihminen on vain yhden tapaamisen perusteella. Jos sattuu oleen huono päivä, huonoja uutisia, kipuja tai jotain, ei siinä tilanteessa jaksa positiivinen ihminenkään olla loistavimmillaan ja hauskimmillaan. Ehkä tää onkin niin et ihmiset ei jaksa edes yrittää. Yks exäni oli just sellanen et se ei koskaan suhteen aikana edes yrittänyt - oikeestaan yhtään mitään. Kaiken ois vaan jotenkin pitänyt olla ja mennä suorastaan itsestään tai jonkun asian muuttua tai jotain. Sitä ei tosin saanut kinuamallakaan puhumaan yhtään mistään. Ei edes silloin kun näki että se pitäis saada puhumaan et jokin sitä vaivaa.
Tohon seksiin niin joo.. siis mulle on käynyt niinkin et neito on sanonu et ajatteli ensin et noh, pano ku pano. Ja sit on todennut et jumaleissön.. lisää :D. Tai on mulle käynyt niinkin et on sanonut et: "muuten ihan kiva mut haluan vaan seksiä lisää sun kanssa - sovitaanko niin?". Ja itse taas oon et tahdon kyllä muutakin kun pelkkää seksiä. Sen takia sit olen jättänytkin koska pelkkä seksi ei riitä mulle.
jos mies vaikuttaa kovin takakireältä, saa nainen vaikutelman että on (liian) vaativa myös naista kohtaan. ei kukaan halua tuntea riittämättömyyttä. ehkä menestyjiä ovat juurikin he, jotka osaavat ottaa toisen sellaisena kuin on, silti nähden myös hyvät puolet.
"...en ole koskaan iskenyt ketään. Minut on isketty. "
Ei tarvitse olla peluri tai pelimies, jotta voi olla rehellisesti mies ja tehdä aloitteen.
Näin juuri käy, ku jää odottamaan, että nainen tekee aloitteen!
Tällä sivustolta voit ottaa oppia OIKEISTA miehistä, jotka osaavat ottaa naisensa ja tehdä kaiken tuon saman.
Huolestuttavinta naisena on tuo hyvin pitkälle suunniteltu tulevaisuus. Epäilen vahvasti jääkö siinä enää yhteiseen tulevaisuuteen mitään? Onko naisella sanomista tuohon? Mitäs jos jotain sattuu, ei tule lapsia? Nainen on allerginen koirille? yms.
Sanot olevasi älykkö, silti et ota huomioon perusmuuttujia, joita parisuhde tuo tullessaan.
Joo oon samaa mieltä ettei tarvi olla playeri. Ja kyllä, oon yrittänyt ottaa itteäni niskasta kiinni et tekisin jonkinlaisen aloitteen. Muutaman kerran on tullutkin sitten sellasta keskustelua mutta kun en osaa oikein asennoitua sillei että olisin iskemässä ja että tahtoisin tutustua siihen naiseen - vaikka niin haluankin. :D Kai mä itse ajattelen että kun ei ole koskaan tehnyt niin niin eihän se voi mitenkään onnistua nytkään - aiemmin kun vaan ajatuksen tasolla että mitäs jos?
Totta, myönnän et usein tekis mieli tehdä jokin "peliliike" mutta sit vaan jää jotenkin oottamaan et kun se nainen vilkuilee et "tuu nyt jutteleen". :D. Ja sit ne muutamat jotka on vuosien varrella tulleet niin siitä on sitten jotain syntynyt.
En oikein koe tuota naisen ottamista omakseni. Arvostan ja kunnioitan omasta mielestäni yksilöllisyyttä ja yksilön vapautta siten että ajattelen "ottamista" jotenkin barbaariseksi ja naista objektisoivaksi toiminnaksi.
No en mä voi sanoa että se tulevaisuus on kiveen kirjoitettu. Toisekseen tykkään ex-tempore matkoista tai pikkureissuista, satunnaisista yllätyksistä ja muista joilla ilahduttaa. Toisaalta itte en tykkää et mut yllätetään ainakaan mitenkään kauhean vaativalla tavalla tai että mut "työnnetään tuosta vain mukavuusalueen ulkopuolelle". Ristiriitaista? Ehkä. Tottakai naisella on sanomista, aina! Haluan nimenomaan mielipiteitä ja keskustelua. Yleisesti ottaen haluan neuvotella jos ollaan eri mieltä ja olen valmis kompromisseihinkin. Tietty toivon että perustelut on kunnolla mietitty ettei ne ole vain jotain musta tuntuu että ehkä kenties saattaisi voisi.. jossittelua kuvitelmia luuloja.
Tuohon lapsiasiaan on sen verran palattava että: olen jättänyt rakkaudessa kun ei voinut saada lapsia. Tosin tiesin sen asian jo alusta lähtien että ei välttämättä onnistu (nainen kertoi heti alussa). No koira ei ole välttämätön joten tollaset asiat kyllä menee noiden juttujen edelle ja silloin olisin siinä mukana että ei tarvitsis allergiasta kärsiä. Siis ajattelisin jo että ei mennä tietyllä autolla koska siinä on kuljetettu koiria jne.
Mitä perusmuuttujia? Sen voin sanoa muutosta tutkineena ja siitä ison työn tehneenä että maailmankaikkeudessa on tasan yksi asia joka on varmaa: muutos. :)
Kiitos tuosta, sait ajattelemaan (samoja asioita joita mietin ennenkin) ja purkamaan sanoiksi.
Kerrottakoon tähän nyt vielä seuraava. Vähän aikaa sitten, reilu kuukausi - puolitoista, tapasin yhden naisen. Meillä tuntui synkkaavan tosi hyvin ja aika lensi siivillä. Päädyttiin samantien luokseni ja meillä oli tosi ihanaa. Sitten muutaman viikon päästä tuli keskustelua näkemyksistä oikeuden ja totuuden merkityksestä - ja tämä tuntui olevan sellainen asia joka ei oikein mätsännyt. Siis itse olen sitä mieltä että asiassa kuin asiassa tulee toimia oikein, edustaa ja puolustaa totuutta ja oikeutta kaikin lain suomin keinoin. Jostain syystä tämä ei miellyttänyt tätä naista. Noh.. ajattelin että eihän siinä, jokaisella on oikeus omiin näkemyksiin mutta en tekisi tuosta noin vähäpätöisestä asiasta suurta numeroa.
Ylläri.. nainen kertoi ettei näe meitä pariskuntana tulevaisuudessa, ja että ei enää halua lisää lapsia (hänellä on siis lapsia jo edellisestä liitosta). Mutta sen sijaan voitaisiin tehdä "friends with benefits" -diili. :D Eli seksi on hyvää ja antoisaa. Diili tarkoittaa sitä että jos tapaa jonkun jonka kanssa alkaa seurustella tai suhde käy intiimiksi niin on lupa mennä. Toiselle pitää ilmoittaa ajoissa ja sopia näistä asioista. Eli ei tuolla noissa puuhissa ole mitään ongelmia, päinvastoin :D. Mutta ihan tosissaan.. aargh! Myönnettäköön että diili tuli juuri oikealla hetkellä ja nautin siitä kyllä täysin.
Nyt on kuitenkin vähän erilainen olo etsiä sitä puoliskoa rinnalleni. Rentoutuneempi ja jotenkin sellanen - sanoisinko, "ei niin vakava olotila". Tietty kaipuu ja toive on edelleen ja ehkä tavallaan selkeämpi siihen todelliseen suhteeseen ja tulevaan mitä toivon. Jos jonkun tapaan niin tämä diili raukeaa ja "uusi nainen" voi olla varma ja luottaa siihen että olen vain ja ainoastaan hänen.
Koulutuksen kesken jättäminen jäähdyttäisi lopullisesti. En haaveilisikaan perheen perustamisesta sellaisen miehen kanssa, johon ei voi luottaa leivän kotiin tuomisessa. Yliopiston papereilla ei tee mitään, ellei ole opettaja, lääkäri ydinfyysikko tai sossutantti.
Mensaan? Mitä väliä sillä on, oletko jonkun hikisen Mensan jäsen? Ei se tarkoita, että olisit innovatiivinen tai jotenkin erityinen, Osaat vain päätellä mkä kuvio tai numero tulee seuraavaksi. Whoopdi-duu, niin minäkin. Mitä sillä elvistellä? Mies, joka sanoisi noin saisi minut pakenemaan. Omassa erinomaisuudessaan rypevät ovat ällöttäviä.
Itse joutuisin väkisinkin olemaan työstä pois äitiyden vuoksi ja lapset on tehtävä sitten kun niihin on varaa, eikä sossun elätettäväksi. Koko tekstisi haiskahtaa siltä, että sä "vähän räppäät" ja "teet omaa juttua" työkkärin listoilla.
Tiesitkö, että "hauskat tyypit" ovat yleensä vain omille jutuilleen naurajia? Koomikkoja - myös omat shownsa saaneita, on ihan järjettömän huonoja. Eikä koko ajan asiat läskiksi vetävää miestä jaksa kuunnella. Tiedän kaltaisiasi "hauskoja" tyyppejä, joiden jutuille nauretaan vain säälistä.
Ja jos annat ihmisten kommenttien "miten sä tommoisen kanssa seukkaat" vaikuttaa itseesi muuten kuin seurustelukumppanin puolelle asettuaksesi, hyi helkkari.
Minä en tekstisi perusteella näe kuin omahyväisen mulkun.
Ajatukseni?
Kiertäisin kaukaa.
:D. Rohkea ja peloton jättää helposti minkä vaan koulutuksen kesken. Jos tietäisit historiaa niin tajuaisit esimerkiksi sen että paljon tärkeämpää on että osaa ja omistautuu jollekin asialle. Bill Gates jätti opinnot kesken ja perusti maailman tunnetuimpiin kuuluvan yrityksen Microsoftin jonka käyttistä sinäkin olet jossain vaiheessa käyttänyt ellet edelleen. Monia muitakin esimerkkejä on. Älä yleistä ja vedä johtopäätöksiä perustuen kuvitelmiin.
Mensa: ihan sama. En ole kiinnostunut. Sua vissiin harmittaa kun noin paljon mollaat ko. järjestöä. Pakenen tollasta joka haukkuu kaikkea. Selkeästi patoutunutta vihaa. Voi sua. Koita jaksaa, kyllä se siitä :) Äkäiset naiset on pahimpia kun eivät tarvitse edes syytä aloittaa riita :)
Haiskahtaa siltä että pelkäät kauheasti muutosta ja on aivan kauheaa jos hakee omia veroeurojaan pois tukien merkeissä :). Se on ihan järjestelmä joka on luotu sitä varten että sitä käytetään. Voi sua kun joudut toisten kimppuun harhaisten haukkujen kanssa hyökkäämään. Mutta kyllä sä siitä vielä kasvat :)
Tiesitkö että moni suomalainen stand-up koomikko on niin tylsä ettei naurata yhtään? Ilmeisesti tiesit. Noh, mutta niitä huumorinlajejakin on monta. Itseä ei ole yksikään naurattanut yhtään mitä näistä stand-up koomikoista on ollut esillä. Kummelit oli loistavia alussa ja siihen se suomalainen huumori lähestulkoon kokonaisuudessaan tyrehtyikin. Tiedän kaltaisiasi kaikesta valittajia joita ottaa päähän kaikki kun itsellä on niin kauhea tarve "olla jotain". Mutta älä huoli, kyllä se siitä :)
Luit siis väärin ja oletit. :D Nimenomaan kerroin etten ole antanut vaikuttaa. Ei kenenkään mielipiteellä ole koskaan ollut merkitystä sen suhteen kenen kanssa seurustelen :D. Noh, seuraavalla kerralla osaat lukea tarkemmin ja myös ymmärrät mitä luit :D
Minä näen sinun kommenttiesi perusteella äkäisen ja todella itseensä ja elämäänsä epätyytyväisen ihmisen joka tarvitsee tukea. Mutta älä huoli, kyllä se siitä :)
Joo, niin minäkin sinut - ehdottomasti :D. Kauhean negatiivinen tapaus. Mutta älä huoli, kyllä se siitä! ;)
Lienet siis pitkältikin "pohtija", ainakin viestiesi perusteella. Ihan mielenkiinnosta, koetko tärkeäksi suhteessa sen, että myös nainen olisi luonteeltaan samankaltainen? Itse olen huomannut, että kun aina tulee analysoitua kaikkea, niin on kovin vaikea olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei sano juuta eikä jaata. Mutta kokeeko muutkin asian näin? Vai miten täytätte sen tarpeenne syvällisemmin miettiä jotain? Riittääkö ystävät/opiskelu/työ tms.?
Niin. Ovatko nämä tapaavasi naiset sitten millaisia luonteeltaan? Kun sanoit, että heille kyllä seksi kelpaa, niin ilmeisesti vika ei ole fyysisessä vetovoimassa. Kuulostaa tosiaan enemmänkin henkiseltä klikiltä. Vertaan taas omaan kokemukseeni; ei kukaan ole jaksanut kuunnella/katsella minua kauempaa, jollei ole luonteeltaan ollut samanlainen "ajattelija". Myös tuossa oikein/väärin ajattelussa on tullut törmäyksiä, itselläni kun on hyvinkin vahva käsitys mikä on sallittua ja mikä ei. Vaikka elämä kyllä on valaissut paljon niitä harmaan sävyjä, mistä olen hyvin kiitollinen.
Olet saanut monilla karvat pystyyn, kun rehellisesti kerrot millainen koet olevasi. Positiivisten puolien tuominen esiin asiassa kuin asiassa on Suomessa kirosana, kuten näkyy. Ehkä sekin toisaalta ärsyttää muita, kokevat sen ylimielisyytenä. Raja on häilyvä.
Toki tulee toisinaan filosofoitua lennossa näin tekstimuotoon :). Ei mun mielestä todellakaan tarvitse olla samanlainen. Mulle on ihan sama minkälainen on kunhan on ystävällinen ja luotettava hauska huumorintajuinen jne. Jokainen on yksilö ja sitä kunnioitan kaikissa. Ja jokaisessa on vähintään jokin kohta, piirre tai ominaisuus (henkinen tai fyysinen) joka on ihan uskomattoman kaunista! :). Itse toivon että toinen kertoo oman näkemyksensä: lähdetäänkö risteilylle: kyllä/ei. Sitten mietitään yhdessä jos ollaan lähdössä et milloin, millä, mikä jne. :). En ole varmaan koskaan syvällisesti miettinyt kauhean paljon mitään yhdessäkään suhteessa. Ei ole ollut tarpeen.
Vähän erilaisia mutta mitkä nyt ensin tulee mieleen niin kerrompa muutaman. Luonteeltaan ovat olleet: rauhallinen, kiltti, hauska, viisas ja sitten ajan kanssa paljastui petturi. Sitten oli erittäin intohimoinen, hauska, nokkela, hassu ja ajan kanssa paljastui järjetön omistushalu ja tarve kontrolloida kaikkea (kuten valikoida ketkä saavat olla ystäviäni jne.). Sitten oli hiljainen hissukka, pikku söpöliini, ei paljoa puhunut ja ajan kanssa paljastui: ajoittain tosi aggressiivinen ja järjetön, valehtelija ja väkivaltainen, mustamaalaaja, pahoinpitelijä. Tuossa muutama. Jos olen eri mieltä jostain asiasta niin perustelen näkökantani. Se ei minulle riitä että joku sanoo että asia ei ole niin tai että jotain ei voi tehdä jotenkin. Jos ei kykene perustelemaan eriävää näkemystään niin en paljoa arvosta. Yleensä se viittaa siihen että ko. henkilö ei ymmärrä koko asiaa tai on liian laiska panostamaan yhtään mihinkään (kun ei saa edes mielipidettä perusteltua).
Juu totta. Kerron suoraan ja avoimesti ja se todellakin tuntuu ärsyttävän ihan älyttömästi. Todella outoa suorastaan. Joissain kulttuureissa se on hyvä asia ja johtaa ystävyyssuhteisiin tms. Tuokin on tosiaan totta, jos kerrot mikä on hyvää niin moni suuttuu eikä tajua. Mutta luulen että se on enemmän perisuomalainen kateus ja heikko itsetunto. Suomessa ei osata iloita esim. toisen onnesta tai hyvästä tuurista. Minä taas nautin suuresti jos jollakin on vaikka parisuhdeonnea! Sekin tekee hyvää kun voi auttaa jollain tavalla toisia tai neuvoa ja siitä on sitten sille vastaanottajalle jotain hyötyä. Kiitoksia on kiva kuulla vaikka niitä ei edes tarvitsis kuulla, riittää jo se kun näkee että jotain meni hyvin :)
Kiva kuulla, että joku kokee niin, ettei suhteessa tarvitse olla "samankaltainen" näissä jutuissa. Itseäni taas ahdistaa aivan suunnattomasti, jos toiselta ei saa vastakaikua keskustelussa. Sekin on tullut vuosien varrella itsestä opittua, että tarvitsen miehen, joka ymmärtää riittävällä tasolla mistä puhun, ja vähintäänkin haluaa puhua asioista syvällisemmin. Ehkäpä sellaisen joskus löydän, ehkä en.
Tuossa komppaan täysillä, asioille on oltava perusteluja. On turhauttavaa yrittää jutella jostain, jos toinen ei osaa perustella, miksi ajattelee jollain tapaa. Ei tietysti kaiken takana tarvitse olla tieteellistä analyysiä, mutta jos nyt on vaikka sitä mieltä, että aselaki on turha, niin kyllä haluan asialle perustelun. "Se nyt vaan on" ei riitä, ei se ole mikään syy.
Suomen kulttuuri on mitä on, eihän täällä tosiaan osata ottaa kehujakaan kunnolla vastaan. Saatika iloita toisen puolesta. On ilahduttavaa joskus törmätä ihmisiin, jotka osaavat luontevasti kertoa vahvuutensa niiden heikkouksien rinnalla. :) Se kun ei ole ylimielisyyttä, saa kai sitä sanoa jos on hyvä jossain. Itseään ei kuitenkaan pidä nostaa muiden yläpuolelle, koska aivan varmasti on myös ihmisiä, jotka ko. asiassa on parempia.
Ai kun se oliskin ihanaa ja helppoa, jos jokaisesta tietäisi heti alkuun, millaisia ihmisiä ne on sisimmissään. Mutta kun ei kai sitä aina tiedä itsekkään, ja kyllähän elämä muuttaa ihmistä. Toisaalta, siinä on sitten jännitystäkin. :) Ehkä sitä vaan pitää ajatella niin, että "sen oikean" kohtaa jos kohtaa. Itse uskon, että toiset ihmiset vaan on sopivampia toisilleen, ettei ole yhtä ainoaa täydellistä kumppania. Ei saa kuitekaan unohtaa elää muuten, vaikkei kumppania olisikaan. Elämässä on niin paljon muutakin hienoa. :) Vaikka kieltämättä joskus vaan kaipaa sitä toista ihmistä vierelleen. Varsinkin nukkumaan mennessä.
Miten niin "mikään tai kukaan"? Kyllähän tuolla pariutunutta porukkaa on pilvin pimein. Kysymys on siis nyt mikset SINÄ kelpaa - siihen lienee joku syy, kun kerran niin säännönmukaisesti ei vain onnistu.
Entä miksi suuri osa liitoista päättyy eroon? Eiköhän sekin kerro jostain. Tai miksi esim. useat tuhannet lapset menettävät eroissa joka vuosi toisen vanhemman? Karmeeta touhua suorastaan.
Joudun ehkä myöntämään että en kestä ihan mitä vaan enkä jää roikkumaan/roikuttamaan suhdetta joka ei yksinkertaisesti toimi. Myönnän että neuvottelen ja kestän todella paljon ja olen erittäin kärsivällinen. Itse en kuitenkaan jätä kevyistä syistä. Syiden tulee olla todella painavia. Kuten väkivaltainen ja arvaamaton käytös sekä se että ko. henkilö sairastuu paranoidiseen skitsofreniaan. Siinä vaiheessa no thanks! Ei sellasta kestä kukaan. Varsinkaan kun ei edes hae apua vaikka myöntää ongelmansa ja myöntää tarvitsevansa apua. Tai se että suhde on tasan mun harteilla. Kuka se minä olen ajamaan 600km joka viikonloppu jotta voidaan olla yhdessä? Miksei toinen voi tulla vaikka junalla? Jos tuollaista joutuu kestämään niin ei elämä. Silloin toinen osapuoli odottaa niinkuin kaiken hopealautasella. Tämä ei ole keski-aika eivätkä miehet ole prinsessojen palvelijoita. Naiset ovat peräänkuuluttaneet tasa-arvoa ja kuvittelevat sen tarkoittavan sitä että miehen pitää olla naisen palvelija, rakastaja, rahasampo, lastenhoitaja, uratykki jne jne jne. Jalat maan pinnalle. Kaikkein eniten arvostan sellaista joka oikeasti itsekin panostaa eikä prinsessoile ja diivaile. :) Uskon että sellaisia reiluja ja reippaita naisiakin löytyy.. pelkään vain että monet ovat päässeet uraputkeen ja jääneet sinne jumiin :D
silmiin sattuu lukea noin pitkiä tekstejä, mut iha hyviä huomioita sulla. Uskoisin, että sulla on aika korkea moraali vaikka huono sanoa varmaksi pelkän tekstin perusteella. Naisilla on kait luonnostaan hoivavietti, joka voimistuu kun kohtaa ns rentun, juopon, väkivaltaisen miehen. Mutta kyllä sitä vähän liikaa yleistetään, ei kaikki naiset ala tällasen rentun ym hoivaajaksi. etkä siis niin sanonutkaan, mutta muualla kuulee sitä ja ihan liikaa. on omakohtaista kokemusta, mut olin kyllä jo jättäny mun miehen kun se kävi käsiksi, eli vähä eri tapaus. ja kyllä suomalaisille naisille kelpaa erilaisia miehiä, kullekin makunsa mukaan. En voi eritellä että minkälaisia miehiä, kun makuja on niin monenlaisia. Sanot että suomalaiselle naiselle ei kelpaa kukaan, paitsi se renttu. No mun mielestä se ei ole totta. Joskus ulkokuori pettää ja huomaa vasta myöhemmin ihmisen todellisen luonteen...se vie aikaa että oppii oikeesti tunteen toisen, jos silloinkaan.
anteeksi. kirjoitan paljon. my bad!
On toki mä olen hirveän moraalinen ihminen ja yritän muillekin sitä tehdä että olisivat kiltisti kohtaamiaan tyyppejä kohtaan. Mun moraali on yhden tieteilijän mukaan "suurimman yleisen hyödyn" ja "hyvinvoinnin" moraali.
No ei sitä hoivaviettiä ole pahemmin näkynyt. Karmeeta. en haluis sellaista pärjään itsekin vaikka olenkin tällä hetkellä vammainen. Voi vittu.. suhunkin on käyty käsiks! :( olen tosi pahoillani. Ikävää.! :(
Joo siis mut ottaa monikin mutta kun haluan kuitenkin olla varma ja että mua ei kohdella huonosti. Tosiaan se ulkokuorikin pettää ja usein.
Kiitos rakas viestistäsi... olet selkeästi fiksu ja asiallinen ihminen arvostan sua jo tuon tekstin perusteella tosi paljon. :)
ai millä lailla olet vammainen? oletan siis että jotenkin fyysisesti.
En jaksanut lukea loppuun asti kaikkia mitä aloittaja olit kirjoittanut. MUTTA, miksi ihmeessä kehut ensin itsesi maasta taivaaseen (paljon hyvää sinussa onkin), ja kuitenkin sinusta puuttuu se yksi asia, se tärkein. Se, että sinä ajattelisit omilla aivoillasi ja tuntisit omia tunteitasi, et sen kaveriporukkasi, niitten muka maailmannapojen? Siksi toisekseen miksi naisten pitäisi sinut hyväksyä, sillä ethän sinäkään huoli muita kuin ulkoisen kauneuden omaavia. Siellä se sinun kultasi menee, niitten "vähemmän kauniitten" joukossa, sillä ne pintaliitäjäpimut eivät jaksa olla kiinnostuneita perheen perustamisesta ja kodista, kun ensin pitää katsoa, että kynsi ei katkea. Älä valita!
Taas vääriä päinvastaisia johtopäätöksiä :). Nimenomaan ajattelen vain omilla aivoillani ja muiden sanoilla ei ole ollut merkitystä. Minä olen nimenomaan ottanut yleisen mielipiteen mukaan niitä jotka eivät ole niitä kauniita ulkoisia missejä :). Toi voi olla totta että joillekin toi kynsi on tärkeämpi kuin oleelliset asiat :)
"Haluaisin kauniin hoikan fiksun lämminhenkisen mutta myös tietyllä tapaa vauhdikkaan kotona viihtyvän energisen ja positiivisen huumoria ymmärtävän naisen."
Eli yhä edelleen ulkoinen kauneus tärkeintä, eikä mitään päinvastaisia johtopäätöksiä. Älä valita!
Jotenkin tuntuu, että se yhteinen oleminen ja elo jää sen varjoon, että olet niin hyvä. Ja näet itsesi suhteessakin niin yksilönä, että suhde ei voi olla kahden kauppa, joka saa virtansa siitä, mitä teidän välillä on, ei siitä, mitä sinä tai toinen yksinään on vaan siitä, mitä te haluatte ja luotte yhdessä.
Se, mitä voidaan olla yhdessä, miksi voidaan tulla yhdessä, miten voidaan elää yhdessä unohtuu ja on vain kaksi erillistä yksilöä joista toinen näköjään on oikein erinomainen tapaus, ja toinen on.. mitä milloinkin.
Suhde ainakin minulle tarkoittaa elämästä yhteisen siivun elämistä, missä kaksi on me, eikä minä ja joku toinen. Jossa ei ole olennaista onko toinen erikseen jotenkin erittäin hyvä, vaan se, mikä kombinaatio niistä ominaisuuksista tuleekaan lopulta. Koska se toisen hyvyys ei mene sen edelle, mitä ollaan yhdessä, miten toinen sen kokee.
Toki ongelma voi olla aivan vastakkainen. Sinä haluaisit suhteen, mutta toinen näkee vain sinut, sinun erinomaisuutesi ja itsensä omissa silmissään ehkä ei niin erinomaisena eikä hän sitten näe sitä, mitä siinä teidän välillä voisi olla.
Jos on yhtään itseluottamuksen kanssa haastetta tai varsinkin kun sinulla kuitenkin tuntuu noita naisia silti riittävän, ei ole ihme, että suhteen aloitus ei ole helppo. Tapetille ei nouse niinkään teidän yhteinen kokemus teidän yhdessäolosta ja sen toimivuudesta vaan kaksi erillistä kuvaa, jotka eivät näytä välttämättä sopivan keskenään. Aivan kuin tiimin tai bändin sijasta olisi kaksi eri soololaulajaa, joista toinen on erittäin hyvä solisti, joka tuo itseään esiin erinomaisesti ihailijajoukkoinen ja toinen jää varjoon miettimään, että tämän piti olla tasapainoisempaa kuoroesitystä.
Joskus voi olla, että se kokemus "meistä", meidän luomasta yhteisestä hyvästä puuttuu. Se ei pääse aina edes muodostumaan, jos sille ei ole tilaa. Sen tilan voivat viedä mitkä hyvänsä asiat, muut ihmiset, sinun tapauksessasi muut naiset.
Siinä vaiheessa kun asioista on pitänyt puhua vakavasti tuntuu että on tosi vaikeeta ollut saada keskustelua irti. Jostain syystä on olettaneet että nyt olen jättämässä. Onko nämä siis tulleet jotenkin riippuvaiseksi? Ainakin siinä vaiheessa kun toinen on alkanut rajoittaa mun elämää siten että mulla ei saa olla kavereita, mulla ei saa olla todellakaan naispuoleisia kavereita, on luettu sähköpostit ja tekstiviestit ja suoraan syytelty tai sitten on käyty fyysisesti kimppuun - niin en ole ollut hirveän rakentavalla tuulella tai kosimassa. Sen sijaan mun kimppuun hyökännyt otti ja katosi ensin ilmoittamatta mitään ja muutaman päivän jälkeen alkoi kosia! :S huh huh. Musta on yritetty väkisin pitää kiinni ja suunnilleen pakottaa kosimaan. :( Mutta en valita - kerron. On eri asia itkeä jonkun asian perään kuin kertoa faktat faktoina. Tämä tiedoksi ettei tule taas näitä kuvitelmiin perustuvia vääriä johtopäätöksiä.
Jos ajatellaankin nyt niin päin, että millaisia naisia sinä tässä tekstissä mietit.. Eli haluat naisen olevan kaunis, hoikka, fiksu, lämminhenkinen, ystävällinen, hauska, huumorintajuinen, luotettava jne. Samalla toteat, että naitä naisia ei viehätä sinun piirteesi, tai siis eivät kiinnostu sinusta. Olisiko mahdollista, että tällainen otos naisista etsii siis aivan erilaista miestä, kuin sinä olet? Eli kyllä heille jokin kelpaa, mutta sinä et sovi niihin kriteereihin.
Sitä en osaa sanoa, että mitkä heidän kriteerinsä sitten on. Niitä voi vain arvailla. Mutta jokin siinä sitten ehkä klikkaa, jos aina käy niin, että kun sinä kiinnostut, he eivät kiinnostu. Ajatteleppa myös toisinpäin: on varmasti joukko naisia, jotka ovat kiinnostuneita juuri sinusta. Jostain syystä sinä et kuitenkaan kiinnostu heistä. Jos selvität syyn siihen, ehkä osaat ajatella tätä asiaa myös niiden toisten naisten näkökulmasta.
Onko siitä mitään hyötyä miettiä asiaa näin, sitä en tiedä.
Totta :D. Jostain kumman syystä niistä mitä itse ajattelen lähtökohtaisesti (ulkoinen viehätys alkuun) on löytynyt varsin huonoja moraalisia ja eettisiä arvoja. Tulee sellainen olo että ulkoisesti yleisen käsityksen mukaan kaunis nainen yliarvostaa itseään ja ajattelee että pelkkä ulkonäkö riittää koska siihen on panostanutkin niin paljon ja se on niin tärkeää hänelle itselleen. En tiedä onko näin.
Ja juu on sellaisia jotka on minusta kiinnostuneet joista en varsinaisesti ole ollut kiinnostunut, mutta olen antanut mahdollisuuden. Ja on se käytettykin. Ulkoisesti yleisen mielipiteen mukaan vähemmän miellyttävästä on löytynyt jotain aivan upeita ominaisuuksia jotka ovat tehneet todella suuren vaikutuksen. Ja jotain on syntynyt. Mutta niistäkin on sitten löytynyt piirteitä, kuten omistushaluisuus, järjetön kaiken kontrollointi ja pakolla kiinni pitäminen. Ehkä siksi että he ajattelivat kuten moni ajattelee jos vertailee itseään toisiin (kilpasisariin/veljiin) että ei minulla ole mitään mahdollisuutta. Ja sitten kun toimiikin niin haluaa viimeiseen asti pitää kiinni niin että onnistuu siten pilaamaan suhteen. En voi olla suhteessa jossa minut pakotetaan olemaan tai tekemään jotain mitä en halua tehdä tai olemaan jonkinlainen - siis toista ei pitäisi pyrkiä muuttamaan mitenkään.
Hyvin olit kirjoittanut :)
Niin, tuo on jännä juttu… Miksi kaunis, itsestään huolta pitävä nainen ei voisi olla samalla älykäs, empaattinen ja muut huomioon ottava? Vai olisiko juju siinä, että ”selviytyäkseen” ihmisen täytyy ajatella, että ”jos tuo on niin hyvä tuossa asiassa, tai se on ulkoisesti saanut niin paljon, niin sen täytyy sitten olla huono jossain muussa asiassa”. Olisi liian kirpaisevaa havaita, että jollain toisella ihmisellä olisi liian monta arvostettua ominaisuutta. Yleistäen juuri kauneus ja älykkyys mielletään hyvin positiivisiksi ominaisuuksiksi (toki on muitakin), joten ehkei sitten haluta ajatella, että ne molemmat esiintyisi siinä samassa ihmisessä -> kaunis ei voi olla älykäs ja toisinpäin.
Itsekin olen huomannut suhteiden edetessä, että ihmisistä on paljastunut hyvin ikäviä piirteitä. Liiallista omistushaluisuutta, uskottomuutta, välinpitämättömyyttä, väkivaltaisuutta, toivotonta laiskuutta ja saamattomuutta jne. Monet näistä ihmisistä on tuntunut myös tiedostaneen ne omat huonot puolensa, ja ovatkin alkuun peitellyt niitä. On todettu, että alkuun pitää esittää paljon parempaa, jotta saa ”koukutettua” toisen, ja sitten myöhemmin voi vasta näyttää todellisen luonteensa. Siinä vain valehdellaan sekä itselle että toiselle, koska eihän sellainen suhde tule kestämään, missä toinen/kumpikaan ei ole sitä, mihin on alun perin ihastunut.
Mutta niin, tuskin tässä sinkkuna olisikaan, jos kaikki olisi edennyt ongelmitta. Toisaalta, itse en koe enää tarvetta väkisin etsiä jotain toista ihmistä. Olen mieluummin onnellinen yksin, kuin onneton jonkun toisen kanssa. Parisuhde on kuitenkin niin oleellinen osa elämää, että ei huonossa sellaisessa viitsi loppuelämäänsä viettää. Hmm, tähän liittyen, etsitkö ”liikaa/liian aktiivisesti”?
Kaunis, itsestään huolta pitävä nainen voi olla älykäs, jopa nuorena. Olen tavannut ainakin yhden. Hän oli fyysikan opettajani ammattikorkeakoulussa. Flirttailin, mutta ei enempää. Oli naimisissa ja lapsia. Yleensähän se menee varmaan silleen, että jos on ulkonäköä, niin kaikki tuodaan lautasella naaman eteen, eikä juuri tarvi pollaa vaivata. Eipä se siinä sitten hirveesti kehitykkään. Sama pätee miehiin.
Tuotakin suuremman järkytyksen koin, kun huomasin, että rumat ihmiset saattaa olla ihan älyttömän pinnallisia. Kauniilla ihmisillä on sentään joku valtti, mutta minkä ihmeen jokerin nämä rumat luulee saaneensa? Varmaan 27-vuotiaaks asti elin siitä luulossa, että epäviehättävillä ihmisillä on sentään jalat tukevasti maassa ja korvien välissä muutakin kuin sahanpurua. Niin ne haaveet kaatuu.
Viimosen kappaleesi eka virke on rehellinen. Miksei kaikki naiset vois tuota myöntää treffipalstoilla? Ehkä miestenkin pitäs, en ole pahemmin lukenut niiden profiileja. Usein kerrotaan, että elämä on mallillaan ja mitään ei puutu. Tai jos puuttuu, niin TÄYDELLISESTI omaan makuun sopiva mies. On tullut kirjoiteltua naisille, joilla oli profiilissa n. 90% samoja asioita kuin itsellä, ja silti ei ole vaivauduttu ottamaan toisesta selvää profiilin kurkkausta enempää. Ei tajua. On ne jotkut melkosia superpsykologeja.
Kyllä, kaunis nainen voi ehdottomasti olla älykäs ja mitäänsanomattomampi taas pinnallinen. Samoin voi älykäs mies olla komea ja pelailla naisten kanssa minkä ehtii. Niin, eihän sitä loppujen lopuksi voi ulkoisesta olemuksesta tietää, mitä siellä pään sisällä tapahtuu. Sitä voi arvailla sitten, kun on edes hetken viitsinyt keskustella toisen kanssa. Eikä sittenkään välttämättä tiedä mitään.
En tosiaan osaa sanoa, miksi naiset käyttäytyvät noin, tai mitä sitten odottavat siltä treffipalstan mieheltä. Ehkeivät itsekään varsinaisesti tiedä, mitä haluavat. Tai odottavat ”rakkauden salamaniskua” heti profiilin luettuaan. Kummallisia me naiset joskus olemme.. ;)
On tosin pakko myöntää, että itsekin aiemmin etsin vain etsimisen ilosta. Etsin jotain, mistä olin unelmoinut _aina_. Viimeisimmän suhteen myötä vihdoin tajusin, etten tosiaan enää haluakaan niitä asioita. Nyt onkin itsetutkinnan paikka, ”mitä minä haluan elämältä?”. Ainakin tunnen itseni nyt paremmin ja tiedän mitä en halua. Enkä oikeastaan halua sen tarkemmin luoda itselleni kuvaa ”ihannemiehestä”, sillä kuvitelmat eivät koskaan vastaa totuutta. Enkä halua missata mitään sillä välin, kun etsisin sokeasti Mr. Unelmaa. Mieluummin kohtaan varauksetta uusia ihmisiä, ja jos kolahtaa niin kolahtaa. Pääasia että nautin elämästä. :)
ei tuo kuulosta hyvältä, itse asiassa aika kovaotteiselta touhulta. Kyllä luottamusta pitäisi olla ja kaikesta, vaikeammistakin pitäisi pystyä puhumaan edes vähitellen, jos ei kerralla pysty kaikkea. Mutta vaikeampiinkin asioihin voi palata. Mutta raja menee tuossa fyysisessä koskemattomuudessa. Siinä mielessä hyvä, jos niistä jutuista ei ole tullutkaan mitään. Lisäksi aina voi miettiä sitä, miksi joku kokee ahdistavana sinun kaverit. Oletko kysynyt? Varmaan puhumisen paikka siinäkin.
Joskus jos keskustelu on haastavaa, voi kokeilla myös kirjoittamista. Yleensä, jos jossakin on jotakin vääriä luuloja, niitä on sitten myös toisellakin, koska ylipäätään luulot mistä hyvänsä kertovat sen, että sitä toimivaa kommunikointiyhteyttä ei ole ollut ja silloin väärinkäsityksiä on varmasti molemmilla.
Joskus vakaville keskusteluille ei ole tilaa tai voimavaroja, vaikka asia sinänsä olisikin ihan positiivinen. Voihan sitä vaikka kysyä, että olisiko hyvä hetki jutella ihan kunnolla asioista.
Hyvä kommentti :)
Tuota keskustelun aloittamista yritin yhdessäkin suhteessa useaan otteeseen ja vastaukset oli aina saman tyyppisiä: "en ehdi.." "mulla on koulun juttuja" "ei mulla mikään ole".. tms. Vaikka selvästi näki että tarvetta olisi ollut. Vaikea se on yksin aloittaa keskustelua kun toisesta ei tosiaan saanut mitään irti :( Harmi. Mutta en valita, kerron vain miten kävi. Ja tosiaan ei sitä aina jaksa keskustella mutta joskus on pakko muuten ei tule kyllä mistään yhtään mitään.
"Oikeasti haluaisin aloittaa uuden elämän uuden naisen kanssa ja perustaa perheen. 2/3 lasta,"
Kerrot olleesi koti-isänä, joten sinulla ilmeisesti jo on lapsia entuudestaankin? Eikö? Uuden elämänkumppanisi tulisi siis olla valmis uusperheen arkeen. Olisi sinun lapset, minun lapset ja yhteiset.
Kyllä joo. Entiset, mutta eivät asu kanssani. Silloin tällöin näen heitä. Ei siis olisi mitenkään ylitsepääsemätön "rasite" sellaiselle joka niin ajattelee. :)
Lastesi kannalta kuulostaa huonolta, jos vain "silloin tällöin" tapaat heitä. Mitä se sellainen isyys on? Eikö teillä ole säännöllisiä tapaamisia sovittu? Kyllähän lapset tarvitsevat isän kuulumista heidän arkeensa säännöllisesti.
Mitä ajattelet isyydestä ja isänä olemisesta?
Alimittaiselta ja ALIPAINOISELTA todellakin kuulostaa, en katsoisi edes kahdesti.
Miehen tulee painaa 8-alkuinen luku omatakseen lihaksia, jotten minä joutuisi taas olemaan se, joka työntää autoa.
Kevyet, naismaiset, iskutaidottomat ei todellakaan nappaa.
sulle tekee vaan hyvää työntää autoa niin kunto kohenee ja kilot karisee
:D. Tarkistapa faktat. Lääkärini muuten tosi jo aikoja sitten: "Jos muutkin olisivat yhtä ihannepainoisia kuin sinä, niin olisi paljon vähemmän sairaita ihmisiä" :).
Luulet näköjään että tiedät voimastakin jotain :D. Kyllä niitä autoja on kuule tullut ihan purettua rakennettua ja työnneltyäkin. Tulipa tuolla remonttihommissa vastaan tilanne jossa 1.5 päätä isompi järkäle jota kaikki piti vahvana hyytyi eikä jaksanut mitä minä jaksoin. :D "Miten se hyyty sillä tavalla", "Olisin luullu et se jaksaa enemmän" - oli muiden kommentit. Joskus ulkoinen olemus hämää todella paljon ;)
Huonolla asenteella, epätodellisilla kuvitelmilla ja oletuksilla varustetut naiset ei kyllä kiinnosta yhtään. :). Mutta kyllä se siitä, löydät sen keskivertoa yksinkertaisemman junttisi kyllä joskus.. tosin saatat kyllästyä jossain vaiheessa. Mut tsemppiä sulle kuitenkin. :)
:D. Anteeksi, en voinut olla nauramatta. :)
Tämä on hyvä Provo! Lisää tällaista. Ja osa kommentoijista alkoi saamaan näppyjä. Eihän tollasia miehiä ole muita kun mä ja yksinvain2.