nyt kun on niin että isä menettää lapsensa erotilanteessa aina .siis menettää.! sosialitoimisto pitää kyllä viimeistään huolen siitä että isältä viedään hyvän elämän mahdollisuus ja tätä myöten elämänhalu sekä mahdollisuus lasten tapaamiseen.(jatkuva ulosotto jos on työtttömyysjaksoja)muutenkin mennään täysin naisen ehdoilla. ja jos asuu eri paikkakunnalla on pakostakin vain juhlapyhä isä(duunarin työt) no niin tästä lähtikin ajatus kumpi on parempi lapselle ?? se että isä käy kaks 3 kertaa vuodessa , jatkuva ikävä,pahoinvointi henkisesti on läsnä isällä ja lapsilla no mitä jos isä menis taivaaseen?lapsi sais käsiteltyä asian kerralla ystävien,äidin,ynnä muiden auttajien avustuksella ja pystyis jatkamaan tasapainoista elämää .eikä tuntea itseään hylätyksi ja syylliseksi jne..(myös isän tuska loppuisi)eli mitä mieltä olette?
kumpi helpompaa lapsille?
eronnutmies
5194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapsille on AINA kaikkein parasta se, että heillä on sekä äiti että isä, elivätpä he sitten kumman tahansa vanhemman luona suurimman osan lapsuudestaan.
Kuolleen vanhemman kanssa ei voi enää jutella eikä kokea mitään enää.
Erotilanteessa lapset määräytyvät iästään riippuen sille vanhemmalle, jonka katsotaan kykenevän tarjoamaan lapsille tasapainoisimman kasvuympäristön. Yleensä se on pienten lasten tapauksessa äiti, mutta jos äidillä on ongelmia esim. mielenterveytensä kanssa, määrätään lapset silloin isälleen.
Varttuneemmat, mutta yhä alaikäiset lapset voivat vaikuttaa itsekin siihen kumman vanhemman huostaan he jäävät eron jälkeen.
Sinun on mahdollista tehdä muutos nykytilanteeseen ottamalla yhteyttä kunnan lastenvalvojaan ja lasten äitiin ja pyrkimällä saamaan aikaan uuden huoltajuussopimuksen. Se on siis keskustelu- ja sopimuskysymys (tai oikeusjuttu jos oikein vaikeaksi menee), jonka sosiaalilautakunta sitten vahvistaa.
Erotilanteen alussa varsinkin pienet lapset määrätään tässä maassa vielä nykyäänkin pääsääntöisesti äidilleen, mutta ei tilanteen tarvitse jäädä sellaiseksi.
Hanki tietoa, liity paikkakuntasi isien tukiryhmään ja pidä kiinni isänoikeuksistasi! Eivät äidit sanele yhtään mitään jos isät pitävät puolensa lapsiakin koskevissa asioissa.
Viranomaisetkin kuuntelevat totta kai sitä vanhempaa joka hoitaa asioita aktiivisimmin, mutta jos heitä onkin kaksi yhtä aktiivista, joudutaan kaikkea myös miettimään tarkemmin, molempien vanhempien näkökulmasta.
Googlettamalla vaikkapa "Lapsen asema erotilanteessa" löytyy rutkaasti faktatietoa. Isien tukiryhmistä kannattaa kysellä sosiaalitoimistosta tai terveyskeskuksesta, ja jollei ryhmää ole, perusta sellainen! Takuulla on muitakin isiä jotka miettivät juuri samoja asioita eivätkä tiedä mitä tehdä.
Luot yllykettä miehelle sotkea lapsen elämä. Et ajattele lapsen parasta, vaan miehen. Miehen itsetunnonkorjausprojekti on pitkä, eikä sitä tulisi toteuttaa ottamalla se lapsen selkänahasta irti. Lapsi vaurioituu ties kuinka pitkäksi aikaa. Ai, niin, lapsella ei ole valitusoikeutta, eikä oikeutta olla tapaamatta, vaikkei haluaisikaan. Sehän olikin vain etävanhemmalla joka lupaa mitä lupaa, velvollisuutta sitoutua lapseen ei ole, vaan lapsi odottaa, ja peruu omat kaverinsa ja menonsa, suvaitseeko etä tällä kertaa tavata häntä vai ei? Mitä? Onko lapsella omia kavereita tai menoja? ei.........saa olla..
Lapsella tulisi olla oikeus tasapainoiseen elämään ilman aikuisten mielenterveysongelmia. On erittäin itsekästä riidellä sen ainoan aikuisen kanssa, joka lapsesta arjessa todella huolehtii, ja kaataa omat mielenterveysongelmat sekä lähihuoltajan- että lapsen päälle, ihan kuin heillä ei olisi omia murheita arjessa ilman ylimääräistä päälle oksennustakin.
Taivaaseen.
Totaali ero on parempi kuin ikuinen kidutus. Lapsi on syytön.
Jos ei osaa asiallisesti ja riitelemättä noita kolmea kertaa vuodessa tavata, niin eikun saunan taakse vaan. Lapsella ei ole ikävä. Niin julmaa mutta totta. Ei osaa kaivata sitä mitä ei ole. Sinä olet se joka kaipaa. Ja hyvä tietysti niin, menee se rangaistus sinne minne kuuluukin.
Kukkahattutädit tietty sanoo että elävä isä on parempi, hah, uskokoon ken tahtoo. Laatuhan siinä toki ratkaisee, Jos itse tietää olevansa riippa ja persiistä, niin saunantakana on tilaa juuri semmoiselle. Kerran se vain kirpaisee.
Minä menetin isäni kun olin 7 v. Isäni teki itsemurhan. Kaipaan vieläkin isääni. Isän puuttuminen toi paljon ongelmia kouluaikana ja vieläkin [ olen 44v.] isästä puhuminen on vaikeaa. Älä hyvä ihminen päädy epätoivoiseen tekoon. Paljon voimia sinulle vaikeassa tilanteessa ja jaksamista!
Itsemurhan tekijä on yksiselitteisesti raukkis. Miksei vain voinut jättää rauhaan?
Pakkoko se on aina jollain tavalla yrittää rangaista entistä perhettä? Tavalla tai toisella.