Poliisi etsii Tiina Anneli Kuikkosta

Siinä on esimerkki siitä kuinka vähän kantasuomalaisista välitetään täällä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016070121826268_uu.shtml

Enpä ihmettele jos ei pahemmin kaivattu, ryyppäsi raskausaikana ja synnytti FAS-lapsen, puukotti miestään...mitä kaikkea muuta lie tehnyt. Onneksi mies tajusi ottaa eron, olisi päässyt hengestään. Ei epäillä rikosta, mutta mistä sitä enää näkee onko vaikka kurostettu ja kauha rikko luutkin. Tuolla tyylillä voinut käydä käsiksi johonkin ja hävinnyt, mutta samapa tuo, ehtoollisella selvisi tapon yrityksestäkin ja lapsen vammauttamisestahan akoille ei tule mitään seuraamuksia.

Jos sukunimi on Kuikko, silloin poliisi etsii Kuikkoa.

Jos sukunimi on Kuikkonen, silloin poliisi etsii Kuikkosta.

Ystävä Tiinaa kaipaili. Tää yhteiskunta kaipaa ihmistä lähinnä hyötymis mielessä, kun olet tuottava sua kaivataan orja hommiin, ei muuten. Itselläni on sairaus ja on leikattu, siitä aiheutu hermovaurioita ja kivut ihan järkyttäviä, liikkuminen vaikeaa ja hyvin hidasta, ryhti painunut etukumaraan, kipujen takia on pahoinvointia ja en pysty toisinaan syömään mitään, kun rupee oksettaa. Silti pompotellaan sinne, tänne ja samalla kuntoutetaan tai ainakin yrittävät, mutta kelan touhu tehny siitä kohta liki mahdotonta. Jos katoaisin nyt, niin perään ei kyselisi. Ainoastaan mieheni, tyttäreni, äitini, isäni ja sisarukseni varmasti.
Ihminen lakkaa olemasta siinä vaiheessa, kun sairastuu tai syrjäytyy vääriin piireihin, tuon kohtelun näkee joka ikisen ihmisen naamasta. Sairaat ja juopot on niputettu samaan kastiin, työttömät haukutaan noitten yhteiskunnan tukipilareitten toimesta, kuvittelevat olevan hyödyllisiä, pikemminkin hyödyllisiä idiootteja. Kun sairastut, niin luulitko, että elämä on hienoa? Ei ole, sua rangaistaan kaikin keinoin ja työhistorialla ei siinä kohtaa ole enää merkitystä, koska sua nöyryytetään kaikin tavoin ja byrokratia on jotain ihan älytöntä, siihen kuntoutus ja toimivat lääkkeet viedään/ajetaan alas, koska Amerikassa on opiaatti kriisi. Jäät kodin ja kipujen vangiks, kaverit hylkää, aika menee lääkkeettömien kivunhoito menetelmien tekemiseen, mistä tulee rituaali ja mieliala lääkkeitä syöttävät lääkärit intopiukeena, koska nostavat muka kipukynnystä, HAH! Sairaita, kipeitä ja elämästä syrjäytyneitä kohdellaan roskina ja tuon on todellakin joutunu kokemaan tän 17-vuoden aikana, jopa hyvinkin törkeetä kohtelua on tullu kohdalle. Meitä haukutaan laiskoiks, mutta unohdetaan, että sairaus ja kivut vie elämän täysin, mulla ei ole elämää. Kaikki pyörii sen ympärillä, miten saan sairauteni takia kivut hallintaan ja mitään ei voi suunnitella, ei luvata jne. kun se ei ole mahdollista, että voi jotain spontaanisti tehä. Odotan sitä viimeistä hengenvetoa innolla, odotan sitä, kun ei enää tarvi kitua ja kärsiä, odotan sitä,kun suljen silmät viimeisen kerran ja tiedän, ettei enää ikinä tunne kipuja ja eikä kuule ihmisten arvostelua, jotka kuvittelee, että heidän työpanoksensa jossain instansseissa huomioitais, EI SITÄ HUOMIOIDA. Lakkaat olemasta ihminen, kun sairastut, tulee kipuja tai muuten syrjäydyt ja sen tajuaa jokainen, kun osuikin omalle kohdalle ja sillon oikeastaan silmät avautuu tähän yhteiskunta kusetukseen.

Veikkaan, että Tiina viimeisinä hetkinä on ollut helpottunut, kun päässyt pois täältä. Sitä olen itekkin kuoleman hetkellä.

"Ystävä Tiinaa kaipaili.

Tää yhteiskunta kaipaa ihmistä lähinnä hyötymis mielessä, kun olet tuottava sua kaivataan orja hommiin, ei muuten.
Itselläni on sairaus ja on leikattu, siitä aiheutu hermovaurioita ja kivut ihan järkyttäviä, liikkuminen vaikeaa ja hyvin hidasta, ryhti painunut etukumaraan, kipujen takia on pahoinvointia ja en pysty toisinaan syömään mitään, kun rupee oksettaa.
Silti pompotellaan sinne, tänne ja samalla kuntoutetaan tai ainakin yrittävät, mutta kelan touhu tehny siitä kohta liki mahdotonta. Jos katoaisin nyt, niin perään ei kyselisi. Ainoastaan mieheni, tyttäreni, äitini, isäni ja sisarukseni varmasti.
Ihminen lakkaa olemasta siinä vaiheessa, kun sairastuu tai syrjäytyy vääriin piireihin, tuon kohtelun näkee joka ikisen ihmisen naamasta.
Sairaat ja juopot on niputettu samaan kastiin, työttömät haukutaan noitten yhteiskunnan tukipilareitten toimesta, kuvittelevat olevan hyödyllisiä, pikemminkin hyödyllisiä idiootteja.
Kun sairastut, niin luulitko, että elämä on hienoa? Ei ole, sua rangaistaan kaikin keinoin ja työhistorialla ei siinä kohtaa ole enää merkitystä, koska sua nöyryytetään kaikin tavoin ja byrokratia on jotain ihan älytöntä, siihen kuntoutus ja toimivat lääkkeet viedään/ajetaan alas, koska Amerikassa on opiaatti kriisi.

Jäät kodin ja kipujen vangiks, kaverit hylkää, aika menee lääkkeettömien kivunhoito menetelmien tekemiseen, mistä tulee rituaali ja mieliala lääkkeitä syöttävät lääkärit intopiukeena, koska nostavat muka kipukynnystä, HAH!

Sairaita, kipeitä ja elämästä syrjäytyneitä kohdellaan roskina ja tuon on todellakin joutunu kokemaan tän 17-vuoden aikana, jopa hyvinkin törkeetä kohtelua on tullu kohdalle. Meitä haukutaan laiskoiks, mutta unohdetaan, että sairaus ja kivut vie elämän täysin, mulla ei ole elämää. Kaikki pyörii sen ympärillä, miten saan sairauteni takia kivut hallintaan ja mitään ei voi suunnitella, ei luvata jne. kun se ei ole mahdollista, että voi jotain spontaanisti tehä.
Odotan sitä viimeistä hengenvetoa innolla, odotan sitä, kun ei enää tarvi kitua ja kärsiä, odotan sitä,kun suljen silmät viimeisen kerran ja tiedän, ettei enää ikinä tunne kipuja ja eikä kuule ihmisten arvostelua, jotka kuvittelee, että heidän työpanoksensa jossain instansseissa huomioitais, EI SITÄ HUOMIOIDA.

Lakkaat olemasta ihminen, kun sairastut, tulee kipuja tai muuten syrjäydyt ja sen tajuaa jokainen, kun osuikin omalle kohdalle ja sillon oikeastaan silmät avautuu tähän yhteiskuntakusetukseen.

Veikkaan, että Tiina viimeisinä hetkinä on ollut helpottunut, kun päässyt pois täältä. Sitä olen itekkin kuoleman hetkellä."
-

Koitahan jaksella