Sitä vain tässä mietin, että kun tällä palstalaisten mielestä 20-vuotiaana naisen tulisi valita puoliso loppuelämäkseen, ja ilmeisesti pitäisi olla koko elämä vain yhden miehen kanssa ja kolmelkymppinen nainen on liian vanha....
Että enpä voi muuta todeta, kuin sen, että jos kaksikymppisenä olisin joutunut valitsemaan itselleni miehen loppuelämäksi, olisin takuulla valinnut sen kaikkein huonoimman vaihtoehdon.
Minulla ei ollut sen ikäisenä oikeastaan lainkaan parisuhdekokemusta, ja en edes osannut erottaa kunnollista ja vähemmän kunnollista miestä toisistaan (Molemmat tyypit, kun käyttäytyvät yllättävän samalla tavalla koittaessaan saada naisen kiinnostumaan itsestään)
Tietysti jotkut ihmiset ovat niin fiksuja ja osaavia, että eivät tee virheitä parisuhdeasioissa, mutta ainakin itse olen erittäin onnellinen siitä, että tuota ei tarvinnut tehdä, koska tuloksena olisi ollut varmasti täydellinen katastrofi
Että enpä voi muuta todeta, kuin sen, että jos kaksikymppisenä olisin joutunut valitsemaan itselleni miehen loppuelämäksi, olisin takuulla valinnut sen kaikkein huonoimman vaihtoehdon.
Minulla ei ollut sen ikäisenä oikeastaan lainkaan parisuhdekokemusta, ja en edes osannut erottaa kunnollista ja vähemmän kunnollista miestä toisistaan (Molemmat tyypit, kun käyttäytyvät yllättävän samalla tavalla koittaessaan saada naisen kiinnostumaan itsestään)
Tietysti jotkut ihmiset ovat niin fiksuja ja osaavia, että eivät tee virheitä parisuhdeasioissa, mutta ainakin itse olen erittäin onnellinen siitä, että tuota ei tarvinnut tehdä, koska tuloksena olisi ollut varmasti täydellinen katastrofi
Vastaukset 17
Vanhimmat
"en edes osannut erottaa kunnollista ja vähemmän kunnollista miestä toisistaan (Molemmat tyypit, kun käyttäytyvät yllättävän samalla tavalla koittaessaan saada naisen kiinnostumaan itsestään)"
Kunnolliset miehet on oppinu käyttäytyyn samalla tavalla kuin ei-kunnolliset miehet koska he on huomannu että kunnollisetkin naiset kiinnostuu pääasiassa vain ei-kunnollisista miehistä.
Naisten syytä siis tämäkin ilmiö.
Eli myönnät olevasi kyvytön vastuunkantoon. Naiset tulee laittaa holhouksenalaiseksi isänsä tai veljensä huomaan.
Entä me, joilla ei ole miespuolisia lähisukulaisia ja jotka osaamme valita seuramme? Ja pitäisikö miehet laittaa äitinsä ja siskojensa huoltoon, kun valitsevat huonoluonteisia naisia?
Harvapa sitä ensirakkautensa kanssa loppuelämäänsä elää, löysipä sen sitten parikymppisenä tai keski-ikäisenä. Jotkut eivät vain sitä usko, vaan luulevat olevansa harvinaisia poikkeuksia erehtyväisten kanssaihmisten keskuudessa. Minäkin olen elämäni aikana löytänyt ties miten monta "oikeaa" toivoen aina, että se olisi viimeinen.
Ehdottomasti valitsen tällä hetkellä ulkomaalaistaustaisen puolison koska oman maan ihmiset kypsyttävät.
"Minulla ei ollut sen ikäisenä oikeastaan lainkaan parisuhdekokemusta, ja en edes osannut erottaa kunnollista ja vähemmän kunnollista miestä toisistaan"
Mitä ihmettä parisuhdekokemuksella on tekemistä sen kanssa osaako erottaa kunnollisen ja vähemmän kunnollisen miehen toisistaan? Eihän siihen tarvita mitään muuta kuin kykyä osata pikkaisen ajatella.
Eikö sinulla ole vanhempia joilta olisit saanut mallin siihen mitä hyvään parisuhteeseen tarvitaan?
Avoimuutta, välittämistä, vastuuntuntoisuutta jne...
Eikö tyhmempikin tajua että tuollaisia ominaisuuskia vaaditaan hyvältä kumppanilta? Ei sitä varten mitään parisuhdekokemusta tarvita.
Mutta on tietysti hyvä jos ihminen tajuaa ettei kykene valitsemaan hyvää puolisoa. Sitten kannattaa vain odotella siihen asti että osaa erottaa hyvän huonosta. Moni tekee sen virheen että paneskelee sitten vain nuorena ympäriinsä niiden kelvottomien miesten kanssa. siitä harvemmin seuraa mitään hyvää.
Jos olette eri mieltä, niin perustelkaa mielipiteenne. Pelkkä miinustelu on raukkamaista. :)
samaa mieltä, luuseri-atm:t vain höpöttävät omia mantrojaan, niitä ei kannata noteerata miksikään. Muutenkos he olisivat siinä tilassa ylipäätään kuin ovat
Olen miettinyt ihan samaa. Mies, jonka kanssa seurustelin noin parikymppisenä, ja jonka kanssa silloin kuvittelin avioliitonkin olevan mahdollinen, oli täysin väärä. Suhteemme ei ollut hyvä, mutta enhän minä sitä silloin tajunnut, kun ei ollut vertailukohtaa eikä kokemusta aidosti hyvästä suhteesta. Sitten taas ennen kahtakymppiä seurustelin yhden miehen kanssa, mutta se oli enemmän seurustelua seurustelun vuoksi. Sittemmin oli vielä yksi vakavampi suhde, mutta siinäkin oli niin vakavia ongelmia, että ero tuli. Ei näistä miehistä kukaan ollut mikään naista huonosti kohteleva, ja ei-kunnollinen. Kuitenkin vasta nyt kolmekymppisenä, ja nykyisen mieheni kanssa olen huomannut, että oikeassa suhteessa ei ole jatkuvaa kinaa, ei tarvitse jatkuvasti kyseenalaistaa suhdetta tms. Kun homma toimii, se toimii. Sama deittailuvaiheessakin: jos pitää arvuutella toisen kiinnostusta tai homma tuntuu tahmealta, ei siitä mitään tule ikinä tulemaan. Juuri näitä asioita en ymmärtänyt vielä nuorempana.
Rupesin tässä miettimään, millaisia viritelmiä minulla oli parikymppisenä opiskelijaelämän alussa. Ei ole aihetta hurraamiseen.
Silloisia poikaystäväkokelaitani yhdistää yksi tekijä: jokainen vokotteli minua ensin hyvin pontevasti ja muuttui sitten hallitsevaa naista kaipaavaksi mutta tolkuttoman mustasukkaiseksi ja takertuvaksi tossukaksi. Pitkäaikaisin (muutama kuukausi) heistä oli aivan poikkeuksellisen komeavartaloinen kilpaurheilija, joka valitettavasti oli melkein kenen tahansa naisen vietävissä. Keskustelukumppaniksi hänestä ei pitemmän päälle ollut, joten suhde olisi loppunut lopulta siitä syystä, vaikken olisikaan löytänyt hänen sängystään väärää seuraa.
Nykyisin tiedän, millaisista miehistä pidän: virkamiehen oloisista, pitkälle lukeneista, mukavaluonteisista ja siviilielämässä leppoisista tyypeistä. tsestäni taas olen oppinut sen, että viihdyn omissa oloissani niin hyvin, että kimpassa oleminen, saati asuminen, kivankaan miehen kanssa ei viehätä yhtään. Näin sitä mennään! :)
Isäsi olisi pitänyt pitää parempaa huolta sinusta, kun et itse kyennyt.
Kuinka niin en kyennyt pitämään itsestäni huolta? Jokainen kelvoton poikaystäväkokelas on saanut minulta lähtöpassit ja minä olen asiaan oikein tyytyväinen; yhtään kokemusta en kadu, koska kaikesta olen oppinut mielenkiintoisia asioita. Vielä tyytyväisempi olen siihen, etten lopultakaan ole ottanut itselleni miestä, koska nykyinen olotilani on erittäin mukava.
Voisitko siis täsmentää mielipidettäsi perusteluin, hyvä luulija? Vai oletko sinä niitä harmillisia tapauksia, joista ei ole ajattelijoiksi mutta jotka mielellään ulisevat joka ketjussa ja miinustelevat sen minkä sormi jaksaa?
Sinun sormesi varmasti jaksaakin koska olet ilman miestä. Mutta itse asiasta.. isäsi olisi osannut valita sinulle samanlaisen miehen, jota nyt haluat, jo parikymppisenä. Näin olisit välttänyt kymmenen vuoden sydänsurut.
Jopas teitä poikia taas harmittaa, kun nainen on oikein tyytyväinen elämäänsä! Onnellisuuden kadehtimisen lisäksi teitä taitaa harmittaa se, ettei tämä tuikituntemattomaksi jäävä nainen huolisi teitäkään, vaikka te olisitte valmiita huolimaan vaikka kenet, eikös juu?
Sydänsuruja en kokenut edes tuolloin löydettyäni lyhytaikaisen poikaystäväni vääriltä teiltä, koska sain siitä erittäin hyvän syyn lopettaa toimimattoman suhteen joutumatta kuuntelemaan liikoja selityksiä ja takaisin pyytelemisiä - kilttinä ihmisenä yritin välttää radikaaleja ratkaisuja liian varhain. Toki yhä pidän miehistä kovasti, mutta suhteeseen en kaipaa ollenkaan - tiedän kyllä, että ihmissuhdetta kaipaava ei pysty hahmottamaan tätä asiaa millään tasolla, joten ymmärrän teidän pikku surkimusten miinustelun ja vinkumisen syyt syvät. ;)
Mistä muuten vetäisit tuon kymmenen vuotta? Aivan selvästi tuolta ylempää aivan toisen kirjoittajan tekstistä. Mikä siinä on, että te palstan pojat olette kaiken muun köykäisyyden lisäksi aika huonoja luetun ymmärtämisessä? Onko kyse viitseliäisyyden puutteesta vai älykö siinä loppuu ensin? Ei, kuulkaa, eivät fiksut naiset tyhmistä ja laiskoista miehistä tykkää!
Juuri tämän takia naisen ei pitäisi antaa itse päättää kenelle tärkeintä (ala)pääomaansa jakelee. Naisen harkintakyky useinkin pettää ja ne niiden "tunteet" valtaavat yläpään ja silloin alapäähän pääsevät käsiksi sarjanussivat limakieliset vonkaajamiehet, jotka suitsait kiksaisevat naisesta kunnon miehelle kelpaamattoman horovittuisen lorton.
Näytä mies, joka ei toimisi täysin samoin. Siis muusta kuin olosuhteitten pakosta.
Itse säästin itseäni pitkään (en olosuhteiden pakosta) ja olisin säästänyt itseni avioliittoon asti, jos naiset arvostaisivat sellaisia miehiä. Mutta kun naiset yleisesti ottaen arvostavat paljon enemmän miehiä joilla on paljon naiskokemusta, niin siispä olen hankkinut sitä.
Miehet arvostavat kunnollisia naisia. Siksi naisena todellakin olisin säästänyt itseäni oikealle.