Olemme olleet yhdessä nyt hieman vajaat 3,5 vuotta. Saman katon alla asuttu n. 2,5 vuotta ja kihloissa 1,5 vuotta. On yhteinen omistusasunto (ei yhteistä lainaa, molemmilla omat) sekä koira. Ikää on 25 ja 28.
Periaatteessa kaikki on sinällään ihan ok: meillä yhteistä tekemistä, ystäviä ja ihan mukavaa yhteiseloa. Joku kuitenkin mättää. Riitelemme pienimmistäkin asioista (pyykit, tiskit, koiran ulkoilutus jne.). Jos toinen kritisoi toista, niin toinen hyökkää heti vastaan. Tätä on jatkunut jo muutaman vuoden.
Ongelmia aiheuttaa myös miehen sairaalloinen piheys. Itse olen osa-aikatyössä, mutta useimmiten tarjoan esim. ravintolassa. Tämä ajaa asuntolainan lisäksi talouttani tiukille. Minun pitäisi myös laihduttaa n. 30kg, mutta motivaatiota ei ole, kun toinen jankuttaa ja paheksuu koko ajan. Se taas saa minut syömään vain entistä enemmän.
Nyt mielessä pyörii ero. Unelmien miehestä kun on ilmennyt epämukaviapuolia. Ainoa, mikä erossa pelottaa on irtautuminen. Suhteeseemme nimittäin mahtuu paljon vaikeita ja yhdessä koettuja asioita: sisaruksen itsemurha, isovanhemman kuolema, sekä minun vaikea masennukseni (josta jo toipumaan päin). Edessä olisi eron myötä muutto takaisin kotipaikkakunnalle, yli 300km päähän. Samalla joutuisin myös luopumaan rakkaasta koirastani, sillä miehen mukaan minulla ei taloudellisesti ole valmiuksia huolehtia siitä. Ehkä niin, mutta itse en taas luota miehen kykyyn hoitaa koiraa.
Ristiriitaa lisää myös se, että haluan lapsia, niin myös mieheni. Alustavasti on puhuttu, että aloitettaisiin yrittäminen keväällä. Ehtona on laihtumiseni. Haluan kovasti lasta ja naimisiin, mutta en tiedä onko mies oikea.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Periaatteessa kaikki on sinällään ihan ok: meillä yhteistä tekemistä, ystäviä ja ihan mukavaa yhteiseloa. Joku kuitenkin mättää. Riitelemme pienimmistäkin asioista (pyykit, tiskit, koiran ulkoilutus jne.). Jos toinen kritisoi toista, niin toinen hyökkää heti vastaan. Tätä on jatkunut jo muutaman vuoden.
Ongelmia aiheuttaa myös miehen sairaalloinen piheys. Itse olen osa-aikatyössä, mutta useimmiten tarjoan esim. ravintolassa. Tämä ajaa asuntolainan lisäksi talouttani tiukille. Minun pitäisi myös laihduttaa n. 30kg, mutta motivaatiota ei ole, kun toinen jankuttaa ja paheksuu koko ajan. Se taas saa minut syömään vain entistä enemmän.
Nyt mielessä pyörii ero. Unelmien miehestä kun on ilmennyt epämukaviapuolia. Ainoa, mikä erossa pelottaa on irtautuminen. Suhteeseemme nimittäin mahtuu paljon vaikeita ja yhdessä koettuja asioita: sisaruksen itsemurha, isovanhemman kuolema, sekä minun vaikea masennukseni (josta jo toipumaan päin). Edessä olisi eron myötä muutto takaisin kotipaikkakunnalle, yli 300km päähän. Samalla joutuisin myös luopumaan rakkaasta koirastani, sillä miehen mukaan minulla ei taloudellisesti ole valmiuksia huolehtia siitä. Ehkä niin, mutta itse en taas luota miehen kykyyn hoitaa koiraa.
Ristiriitaa lisää myös se, että haluan lapsia, niin myös mieheni. Alustavasti on puhuttu, että aloitettaisiin yrittäminen keväällä. Ehtona on laihtumiseni. Haluan kovasti lasta ja naimisiin, mutta en tiedä onko mies oikea.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Unohdin mainita, että seksiä on harvoin, ehkä kerran kuussa. Omat haluni menivät hormonaalisen ehkäisyn ja loput vielä masennuksen myötä. Läheisyyttä on muuten. Seksiä en kuitenkaan kaipaa.
Älä ihmeessä tee lasta tuolle miehelle. Laihduta toki ihmeessä, mutta samassa tarmonpuuskassa ota koira (salaa) ja muuta takaisin sinne 300 km:n päähän. Uusi elämä kutsuu, jippii, ja aika ruveta siellä etsimään sitä lasten isää : )
Lopettakaa riitely ja menkää pariterapiaan.
Alkakaa harrastamaan säännöllisesti seksiä. Lapsen voitte hankkia, kunhan ensin olette korjanneet suhteenne kuntoon.
Lapsi on viimeinen asia jota te tarvitsette tuohon sotkuun!
Ylilihominen, tiukka taloudellinen tilanne, velka, saa kenet tahaansa hermostumaan. Kuitenkin, olet pääsemässä masennuksestasi voitolle, siitä on hyvä alkaa katsomaan elämää positiivisemmin.
Voisitko eroajatusten sijaan kuviteella kaunista ja sopuisaa elämää miehesi kanssa. ILMAN kalliita ravintolaillallisia! (Täydellistä rahan, jota ei liikaa ole, tuhlausta!)
Kun mielesi tekee riidella ja sanoa ilkeästi - sulje suusi. Ole hiljaa. Laske kolmeen ja sitten PAKOTA itsesi sanomaan pahan sijasta mitä tahaansa hyvää ja kaunista(esim miksi sinä et KOSKAAN voi edes pestä pyykkiä!, sano: odota hetki heitän pyykit koneeseen JA sinä et ikinä edes ulkoiluta koiria!, sano: lähetko mukaan koirien kanssa lenkille? JA eiko järkeesi käy että tiskit ON tiskattava!, sano: auttaisitko laittamaan astiat kaappiin kun olen tiskannut ne jne.
Yksin on vähän vaikea riidellä. katsos siihen kyllästyy ennen pitkää.
Tehkää oikein kunnolla toitä saadaksennne koti-ilma ystävälliseksi ja rauhalliseksi. Näytä esimerkkiä.
Pudota keräämäsi läskit, siitä on hyotyä ennenkaikkea sinulle itsellesi. Voisitko ottaa toisen tyon nykyisen puoliaikaisen lisäksi? Valitettavan usein tapahtuu että liika tyhjä aika rappeuttaa henkisesti, tuokin vaikuttaa negatiivisesti yleiseen maailmankatsomukseen, puhumattakaan oman kodin sisäiseen ilmapiiriin.
Mitä tarkoittaa miehen sairaalloinen piheys? Tarkoittaako se ttä hän jopa laimentaa veden?
Onko tuo asia josta et todellakaan voi päästä yli ei ympäri?
lähe lätkiin! kenenkään ei pitäs sanella toiselle miten paljo öaihuttaa tai lihottaa eikä lapsia kannata ajatella todellakaan tuossa tilanteessa mietippä nyt jos mies sanelee sulle ehdot että tehään lapsi ku oot laihtunu 30kg se on kiristystä jota oikeassa pari suhteessa ei tartte olla! ja toki voi yrittää tuota teko hymy juttua mutta paremmin jos et halua lähtä lätkiin nii teijän pitää oppia puhuun mikä ärsyttää kumpaakin ärsyttämättä toista! helpommin sanottu ku tehty :)
Raahaa se mies pariterapiaan! Mikään muu ei tunnu yhtä oikealta vaihtoehdolta, jos hän sinulta vaan vaatii. Jos ei auta, asu erillään. Tai tee mitä haluat.
Älkää ainakaan lasta tehkö. Lapsi tuo aina lisää stressiä suhteeseen ja jos jos valmiiksi on vaikeaa, se valitettavan usein käy liian vaikeaksi.
Vanha viesti, mutta itse olin vähän samanlainen kontrollifriikki kuin miehesi. Tee selväksi tälle että jos mies ei muutu, niin sinä muutat. Koska joskus toinen ei osaa ilmaista toiselle tarpeeksi painokkaasti omia toiveitaan ja tarpeitaan. Ite sain kokea oman kontrollifriikkeyden ja orastavan masennuksen aiheuttaneen avokissani epäilyä joka on johtanut pahaan kriisiin. Ja kuitenkin rakastan häntä ja olen valmis muuttumaan, mutta kenties on jo liian myöhäistä,,,