Onkos kukaan törmännyt tähän? Jos tapaat jonkun ihmisen (tutun naapurista) kahden kesken, vaikka tiellä vastaan tullen, niin hän ei vastaa tervehdykseesi, mutta jos tapaat tämän ihmisen siten, että on muitakin ihmisiä läsnä,niin hän tervehtii sinua ihan omasta aloitteestaan. Siis onko näin, jotta jos inhoaa jotakuta, niin voi ilmaista sen kahden kesken, mutta jos on muitakin läsnä, niin silloin sitä jättää inhonsa näyttämättä?
Kummallista
Mikä mättää?
5117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Emt, mutta välillä suorastaan ketuttaa, kun kävelet kadulla ja piiiiiitkän autiuden ja tyhjyyden jälkeen vastaan tulee ihminen - yrität sitten hakea kasekontaktia ja kenties tapailla hymyä.. Ja sitten vastaantulija tuijottaa eteensä zombiena kuin olisit vain ilmaaaaaa.......
Välillä tekisi mieli huutaa täyttä kurkkua, että MOITERVEHYVÄÄHUOMENTAKAUNISPÄIVÄTÄNÄÄN!
Hih, tuttu juttu: mulla on rajanaapuri tollanen. Aluksi raivostutti mut nykyään vaan naurattaa.
Miksi aina epäillään tahallista pahantahtoisuutta?
Entäs jos se toinen kuuntelee iPodia ja on vain ajatuksissaan?
Entäs jos silmälasit ovat kotona hän ei nää ihan tarkasti vastaantulijoita?
Entäs jos hän ei jotenkin tunnista sinua (eri vaatteet tms.)?
Olen taatusti jättänyt tervehtimättä tuttuja monta kertaa, kun en halua kulkea lenkillä rillit päässä (sangat painavat ja linssit huurtuvat). Kuuntelen myös paljon musiikkia tai radiota ja vaivun ajatuksiini. Joskus kannoin siitä huonoa omaatuntoa, mutta sitten tajusin, että voihan se toinen, joka minut huomaa ja tunnistaa, tervehtiä ensin. Vastaan varmasti, jos huomaan minua tervehdittävän.
Joo!
Mutta se tarina oli sellainen, että se ensin moikkaili aina ohikulkiessa iloisesti ja sitten kerran se itse tuli ja katso suoraa silmiin, nii se meni lukkoon.
Se ei sen jälkee enää pystyny moikkamaan kuin silloin kun paikalla oli muita. Muulloin hän meni meni ohi sanomatta suurestikaan mitään....
Voi tietysti olla, jotta on jättänyt piilarinsa kotiin eikä näe vastaantulijan kasvoja tarkkaan. Mutta, jos häntä tervehtii, niin äänen hän varmasti kuulee, jos ei ole luureja korvillansa. Uskoisin, jotta "kettuilija" tajuaa itsekin, että on äärettömän lapsellista jättää vastaamatta tervehdykseen. Silloin, kun on useampi ihminen paikalla, siinä joukossa on niitä, joille tämä "kettuilija" ¨haluaa näyttää parasta minäänsä ja tervehtii ystävällisesti hymyillen jokaista. No, meitä on moneksi. Kasvamme kukin omaan tahtiimme aikuisiksi käytökseltämme.