Miksi naiset rakastuvat renttuihin...

Kyllästymiseen asti törmää katkeriin miehiin, jotka selittävät naiskunnan kamalasta viehtymyksestä renttuihin, akanhakkaajiin ja muihin petollisiin tyyppeihin. Loppuhuipennuksena löytyy aina tämä 'kunnon mies ei kelpaa', sisältäen itsestään selvän oletuksen, että puhuja on tämän ryhmän väärinkohdeltu mies.

Pieni huomio ennen asiaani: toki on olemassa joukko taustaltaan sairaita ihmisiä, jotka sotkevat väkivallan ja rakastetuksi tulemisen, alkoholismin ja kumppanuuden totaalisesti keskenään. Heitä löytyy niin miehistä kuin naisista, ihmisiä jotka eivät osaa elää ilman rajua kärsimystä, koska eivät tiedä, mitä muuta rakkaus voisi olla kuin turpaanantamista ja -ottamista. Jätetään tämä sairas joukko pois tästä jutusta kuitenkin.

Kysymykseen rakastuvatko naiset renttuihin? On olemassa yksinkertainen vastaus, kyllä ja kyse on yksinkertaisesta käytännön totuudesta, että nainen sietää ennemmin huonoa kuin tylsää miestä. Ainakin minä siedän…

Kun taas mies etsii suhteeseen naista erittäin sovinnaisin ja konservatiivisin perustein (säihkyvä ja karismaattinen persoonallisuus – josta tulee hyvä kodinhoitajavaimo ja äitee lapsille, ei liikaa temperamenttia kuitenkaan, kiitos).

Tiedän pari 'kunnon miestä', jotka eivät polta, ryyppää, hypi vieraissa... mikäs sen mukavampaa. Mutta nyt tulee jymyuutinen kunnon miehille: se ei yksin riitä. Jos kyse on mahdollisesti 50 vuoden yhteiselosta, ja jo parin vuoden yhteiselon jälkeen suhde tuntuu kuin eläisi älyllisen ja seksuaalisen vähäeleisen ameban kanssa, mikä tahansa tästä poikkeava on Vaihtoehto.

Kunnon miehet tuntuvat ajattelevan, että suhde on sellainen pesä, joka pitää löytää, ja kun se on löydetty, voi asettua lojumaan sohvalla jalat pöydällä, tehdä mitä huvittaa ja keskittyä itseä kiinnostaviin puuhiin. Metsästysvaihehan on ohitse. Kunnon mies kuvittelee olevansa parisuhteiden virtuoosi, kun ei hakkaa, juo tai petä. Ilmeisesti naisen visio parisuhteesta on hieman toinen. Minun oma ainakin…

Kun jo vuoden (joskus jopa kuukauden) jälkeen mies alkaa käyttäytyä tyttöystävää kohtaan kuin takana olisi 40 vuoden avioliitto, alkaa ainakin allekirjoittaneella nousta kapinamieli. Ahaa, enää ei siis keskustella iltaisin yms., koska mies tahtoo olla 'rauhassa' (vaikka viikkoon ei olisi nähtykään ja vaikka hän on tullut kylään minun kotiini). Kun tilanne on tämä ensimmäisen vuoden jälkeen, miten hemmetissä siinä pitäisi vääntyä elämään 39 lisävuotta? Ei mitenkään.

Aina kun 'kunnon mies' inisee naisten renttusuuntautuneisuudesta, tekisi mieleni sanoa, että sopisi herran katsoa itseensä. Onko tosiaankin ollut niin, että petollinen nainen on jättänyt hyvän ja rakastavan miehen jonkun rentun takia...vai niin, että kurkkuaan myöten elotonta äijäänsä täynnä oleva nainen on löytänyt rentusta hyvän syyn häipyä? Kun tekee petollisesta naisesta ja pahasta rentusta syntipukkeja, ei tarvitse ainakaan todeta itsessään mitään vikaa. Sillä sitähän ei ole, eihän?

Ei kunnon mies paha ole, ehkä vain ei ole hyväkään. Tylsyys on tappavaa, spanielimainen joojoo-myöntely kiusaannuttavaa ja mukavuudenhaluinen sohvaperuna saattaa kumppanin epätoivon alhoon. Kun epätoivo on tarpeeksi suuri, siinä voi karismaattinen renttu huonoinekin puolineen alkaa näyttää kovasti kiintoisalta. Vaikka järki sanoisi, ettei semmoinen voi kestää, niin onpahan edes jotain muisteltavaa kiikkustuolissa.

Iloisena vastapainona tähän todettakoon, että kun miehet sitten löytävät itselleen äiteevaimon, turvallisen ja sovinnaisen, 'hallittavan kokonaisuuden', he usein muutaman vuoden päästä anovat myötätuntoa, kun ei heidän suhteessaan olekaan seksiä, säpinää, ylläreitä ja sukkanauhoja. Jos saa maalaismarkkinoilla itse valita, ottaako säyseän hiehon vai tulisen tamman, ei pitäisi valittaa, kun valinta ei sisälläkään siihen luonnostaan kuulumatonta materiaalia.

Sama koskee naisiakin: säyseä sohvaperuna voi osoittautua kovasti vääräksi valinnaksi, jolloin hypätään vastaiskuna tulisen orin selkään.

Kuulemani kokemuskanta kertoo (voinpa olla väärässä) että kun miehet menevät tulisen tamman karsinaan, he menevät käymään. He eivät missään nimessä heivaa kodinhoitajaansa, sillä siinä menisi aimo pala mukavuutta pesuveden mukana. Siispä he selittävät, että heillä on oikeus (koska ovat hyviä miehiä) käydä välillä vähän virkistämässä itseään. Toki. Sen sijaan naiset tuntuvat vähemmän käväisevän oriin karsinassa, mutta kun sinne menevät, entinen äijä saa leppäkeihään lähdön. Vaikka sitten oriista ei kumppaniksi olisikaan, se polkaisee seksielämän lisäksi käyntiin prosessin, jonka seurauksena on rohkeus lähteä omille teille elähtäneestä suhteesta.

Tylsistyttää tämä iänikuinen 'naiset aina rakastuvat renttuihin'-renkutus. Se on ihan yhtä iänikuista kuin 'kaikki miehet pettävät'-virsi. Ei se niin mene, että vain toinen näistä pitäisi paikkansa ja toinen ei. Esimerkkejä löytyy kummastakin, mutta löytyy taatusti myös esimerkkejä päinvastaisesta.

Että näin….