Minä ja avoparini olimme olleet 7 vuotta yhdessä. Tapasimme alunperin kun olin 24 v ja alusta alkaen tuntui siltä että tämä on se oikea, meillä synkkasi. 7 vuoden jälkeen olimme vielä onnellisia ja meillä meni tosi hyvin ja päätimme tehdä lapsen. Meidän pieni suloinen tyttäremme syntyi ja olimme onnellisia.
Kysyin naiseni kättä 31.12, lapsi oli juuri täyttänyt vuoden. Häät oli suunniteltu elokuuksi ja tuleva vaimoni teki suuremmaksi osaksi käytännön suunnitelmat. Teimme yhdessä ylpeänä hienot kutsukortit kaikille sukulaisille ja kavereille. Odotin kovasti saavani ylpeänä suudella minun morsiani alttarilla, rakastin häntä kovasti. Oli kesäkuu ja häät lähestyivät ja avoparini oli yhä enemmän poissa ja varattuna häitä toteuttamassa. Hänellä oli epäsäännölliset työajat ja itse hoidin lasta. Monesti sanoin että tee nyt rauhassa mä katson lapsen perään. Oli "firmajuhlat" ja sanoin että pidä breikki, lähde nyt bilettämään vähän, minä katson lapsen perään, pidä hauskaa! Tuli heinäkuu ja avovaimo alkoi käyttäytymään oudosti. Kysyi haluaisinko joskus rakastajattaren. Sanoin että mitä oikein puhut, en koskaan! Kysyin nauraen että jos sulla olisi, se olisi varmaan Heikki. Heikki oli avovaimon parhaan ystävättären paras kaveri. Ne oli joskus käyneet kolmistaan juhlimassa, olin myös itse käynyt bilettämässä yhdessä. Avovaimo kuitenkin hiljeni ja punastui ja sanoi että no ei, laski vaan leikkiä. Käyttäytyi kuten olisi valehdellut. Hän kysyi toisena päivänä leikisti että jos tiedän hänen sähköposti -salasanansa. Sanoin että en mutta voisin kuvitella sen olevan tämä. Avovaimon kasvonpirteet muuttuivat jälleen kummallisiksi. En ajatellut silloin asiaa sen enempää.
Oli kaksi viikkoa häihin. Yhtenä iltana olin tehnyt ruokaa ja avovaimo tuli kotiin. Terassilla hän tunnisti pettäneen minua Heikin kanssa neljästi kesä ja heinäkuun aikana. Hän oli pettänyt minua samalla kun oli ollut toteuttamassa häitä. Valehdellut menevänsä firmajuhliin.. Valehdellut menevänsä töihin. Oli rakastunut mieheen ja siitä vaan kaikki eteni.
Sydämeni murtui. Pettäminen tuli kuin kirkkaalta siniseltä taivaalta. En voinut uskoa todeksi. En olisi koskaan uskonut tätä hänestä. Olimme olleet hyvin luottavaisia toisiaan kohtaan. En voi sanoin ilmaista miltä minusta tuntui! Luulin että olimme onnellisia. Miten hän saattoi. Lapsen tähden! Olimme menossa naimisiin!
Luin hänen sähköpostit, viestiketjut. Rivoa luettavaa. En uskonut todeksi, miten toinen voi tulla kotiin ja suudella rappusilla, sanoa rakastavansa minua ja itse asiassa juuri taas pettänyt! Ja vielä kun häät ovat ovella. Oli erittäin hyvin suunnitellut pettämisen ettei jäisi kiinni.
Avovaimoni sanoi katuvansa tekojaan, ei ajatellut mitä teki ja seurauksia. Halusi lopettaa pettämisen ja olla taas rehellinen. Oli viesteissä kirjoittanut Heikille että pettäminen ei ole kiva asia. Varsinkin kun lapsi ja mies tulee ovelle vastaan halaen ja kotona tuoksuu vasta valmistunut ruoka. Mitä hän oikein tekee? Rakastaa miestä jota samalla pettää. Heikki ei voinut todeta todeksi kuin oli ilmoittanut kertovansa.
Olin vihainen ja pettynyt, miten enää koskaan voisin luottaa häneen. Olinko itse ollut huono mies. Mitä tehnyt väärin suhteessa, meillähän oli kaikki, upea koti, autot, kämpät, upean tyttären, hyvät työpaikat ym. Olin onneton, halusin erota. Hän oli pettänyt minua, samalla kaikkia sukulaisia ja kavereita, ei olisi voinut sattua sopivampaan aikaan.
Avovaimoni oli kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Lapsi oli muuttanut elämää, vei liikaa aikaa ja minä olin näyttänyt enemmän rakautta lapselle kuin hänelle. Olin jättänyt hänet toiselle sijalle, tytär oli A ja O. Isot häät pahensivat stressiä, pienet häät olisivat olleet ok. Halusi pois, olla vapaa edes pieneksi hetkeksi.
Päätin antaa anteeksi ja uuden mahdollisuuden. Rakastan avovaimoani! Häät peruuntuivat mutta se on toisseikka, hällä väliä mitä sukulaiset ym ajattelevat! Mielestäni kaikille pitää antaa mahdollisuuden katua tekojaan ja näyttää voivan tehdä muutoksia ja olla parempi puoliso. Itse olisin voinut kuunnella avovaimoani mielipiteitä paremmin ja näyttää rakastavani häntä enemmän. Olisin voinut olla aktiivisempi häiden suhteen. Avovaimoni olisi voinut jutella enemmän ongelmista, eikä käpertäyty ja sulkea ne omiin ajatuksiinsa.
Vielä 6 kk jälkeen pengon joskus hänen tavaroitaan, puhelinta. Tiedän että se on väärin vaikka hän sanoo olevansa täysin rehellinen ja katuu tekojaan. Joskus on tosi paha olo kun avovaimo on poissa, en ole vielä saanut täyden luottamuksen takaisin. Tänään on juuri sellainen hetki, ajatukset pyörii päässä... Luulen kuitenkin että asiat muuttuu parempaan, ainakin yritämme!
Tämä on minun tarinani, lyhennetty sellainen. Toivottavasti auttaa jotakuta jolla pyörii samoja ajatuksia päässä tai on ollut mukana samassa tilanteessa.
Kysyin naiseni kättä 31.12, lapsi oli juuri täyttänyt vuoden. Häät oli suunniteltu elokuuksi ja tuleva vaimoni teki suuremmaksi osaksi käytännön suunnitelmat. Teimme yhdessä ylpeänä hienot kutsukortit kaikille sukulaisille ja kavereille. Odotin kovasti saavani ylpeänä suudella minun morsiani alttarilla, rakastin häntä kovasti. Oli kesäkuu ja häät lähestyivät ja avoparini oli yhä enemmän poissa ja varattuna häitä toteuttamassa. Hänellä oli epäsäännölliset työajat ja itse hoidin lasta. Monesti sanoin että tee nyt rauhassa mä katson lapsen perään. Oli "firmajuhlat" ja sanoin että pidä breikki, lähde nyt bilettämään vähän, minä katson lapsen perään, pidä hauskaa! Tuli heinäkuu ja avovaimo alkoi käyttäytymään oudosti. Kysyi haluaisinko joskus rakastajattaren. Sanoin että mitä oikein puhut, en koskaan! Kysyin nauraen että jos sulla olisi, se olisi varmaan Heikki. Heikki oli avovaimon parhaan ystävättären paras kaveri. Ne oli joskus käyneet kolmistaan juhlimassa, olin myös itse käynyt bilettämässä yhdessä. Avovaimo kuitenkin hiljeni ja punastui ja sanoi että no ei, laski vaan leikkiä. Käyttäytyi kuten olisi valehdellut. Hän kysyi toisena päivänä leikisti että jos tiedän hänen sähköposti -salasanansa. Sanoin että en mutta voisin kuvitella sen olevan tämä. Avovaimon kasvonpirteet muuttuivat jälleen kummallisiksi. En ajatellut silloin asiaa sen enempää.
Oli kaksi viikkoa häihin. Yhtenä iltana olin tehnyt ruokaa ja avovaimo tuli kotiin. Terassilla hän tunnisti pettäneen minua Heikin kanssa neljästi kesä ja heinäkuun aikana. Hän oli pettänyt minua samalla kun oli ollut toteuttamassa häitä. Valehdellut menevänsä firmajuhliin.. Valehdellut menevänsä töihin. Oli rakastunut mieheen ja siitä vaan kaikki eteni.
Sydämeni murtui. Pettäminen tuli kuin kirkkaalta siniseltä taivaalta. En voinut uskoa todeksi. En olisi koskaan uskonut tätä hänestä. Olimme olleet hyvin luottavaisia toisiaan kohtaan. En voi sanoin ilmaista miltä minusta tuntui! Luulin että olimme onnellisia. Miten hän saattoi. Lapsen tähden! Olimme menossa naimisiin!
Luin hänen sähköpostit, viestiketjut. Rivoa luettavaa. En uskonut todeksi, miten toinen voi tulla kotiin ja suudella rappusilla, sanoa rakastavansa minua ja itse asiassa juuri taas pettänyt! Ja vielä kun häät ovat ovella. Oli erittäin hyvin suunnitellut pettämisen ettei jäisi kiinni.
Avovaimoni sanoi katuvansa tekojaan, ei ajatellut mitä teki ja seurauksia. Halusi lopettaa pettämisen ja olla taas rehellinen. Oli viesteissä kirjoittanut Heikille että pettäminen ei ole kiva asia. Varsinkin kun lapsi ja mies tulee ovelle vastaan halaen ja kotona tuoksuu vasta valmistunut ruoka. Mitä hän oikein tekee? Rakastaa miestä jota samalla pettää. Heikki ei voinut todeta todeksi kuin oli ilmoittanut kertovansa.
Olin vihainen ja pettynyt, miten enää koskaan voisin luottaa häneen. Olinko itse ollut huono mies. Mitä tehnyt väärin suhteessa, meillähän oli kaikki, upea koti, autot, kämpät, upean tyttären, hyvät työpaikat ym. Olin onneton, halusin erota. Hän oli pettänyt minua, samalla kaikkia sukulaisia ja kavereita, ei olisi voinut sattua sopivampaan aikaan.
Avovaimoni oli kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Lapsi oli muuttanut elämää, vei liikaa aikaa ja minä olin näyttänyt enemmän rakautta lapselle kuin hänelle. Olin jättänyt hänet toiselle sijalle, tytär oli A ja O. Isot häät pahensivat stressiä, pienet häät olisivat olleet ok. Halusi pois, olla vapaa edes pieneksi hetkeksi.
Päätin antaa anteeksi ja uuden mahdollisuuden. Rakastan avovaimoani! Häät peruuntuivat mutta se on toisseikka, hällä väliä mitä sukulaiset ym ajattelevat! Mielestäni kaikille pitää antaa mahdollisuuden katua tekojaan ja näyttää voivan tehdä muutoksia ja olla parempi puoliso. Itse olisin voinut kuunnella avovaimoani mielipiteitä paremmin ja näyttää rakastavani häntä enemmän. Olisin voinut olla aktiivisempi häiden suhteen. Avovaimoni olisi voinut jutella enemmän ongelmista, eikä käpertäyty ja sulkea ne omiin ajatuksiinsa.
Vielä 6 kk jälkeen pengon joskus hänen tavaroitaan, puhelinta. Tiedän että se on väärin vaikka hän sanoo olevansa täysin rehellinen ja katuu tekojaan. Joskus on tosi paha olo kun avovaimo on poissa, en ole vielä saanut täyden luottamuksen takaisin. Tänään on juuri sellainen hetki, ajatukset pyörii päässä... Luulen kuitenkin että asiat muuttuu parempaan, ainakin yritämme!
Tämä on minun tarinani, lyhennetty sellainen. Toivottavasti auttaa jotakuta jolla pyörii samoja ajatuksia päässä tai on ollut mukana samassa tilanteessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
:( kuulostaa tutulta.
eilen yöllä sain selville että avopuolisoni petti minua toisen naisen kanssa ;´(
Tuntui että sydän räjähtää ja maailma kaatuu päälle.
Päivällä kotiin tullessa antoi suukon ja sanoi rakastavansa.. illalla sitten tuli totuus esiin.
Tässäkö tämä vuosien suhde meni? kuvittelin hänen olevan se oikea ;´( suunnittelin jopa kosivani häntä ;´(
Toivon kovasti että voisin jatkaa suhdetta naiseni kanssa aivan niinkuin sinäkin pystyit jatkamaan, luottamusta on vaan vaikea saada takaisin.
Voimia sinulle!
Kiitos, voimia tarvitaan! Niitä sinulle kanssa! Jos sisimmässäsi tunnet että hän on se oikea niin kannattaa antaa anteeksi ja kokeilla mennä eteenpäin. Antaa uuden mahdollisuuden jos hän katuu tekojaan. Luottamus ei tule takaisin päivässä, viikossa edes vuodessa, pikku hiljaa! Hänen kannattaa nyt olla hyvin avoin ja ehkä liiotella näyttäkseen olevansa arvoinen saada toisen mahdollisuuden. Niin minä ainakin ajattelen. Kaikkea hyvää ja kirjoittele miten teillä sujuu jatkossa!
Tuttuja tarinoita minunkin suhteessa. Läksin yhtenä torstai illalla ajamaan työkaverin kanssa Lahteen aamuksi työhön. Kaverin vaimo on sairaanhoitaja
ja heillä pieniä muksuja joten hoitajaa ei järjestynyt. Vaimonsa oli ylitöissä joten siirrettiin matkaa 2 tunnilla.
Läksin kotiin takaisin 2 tunniksi. Mennessäni pihaan katsoin onpas outo auto pihassa. Menin sisään ja makkarissa oli yövalo päällä ja läähätys kuului , arvasin että jotain siellä tapahtuu. Menin ovelle ja vaimoni oli miehen päällä ja naivat siinä. Menetin täysin malttini otin takan päältä makkaran paisto kepin ja hakkasin häntä sillä. Sitten viskasin kepin pois ja löin nyrkillä miestä kasvoihin. Avokkini oli aukaissut takaoven ja mies juoksi ulos vaatteet käsissä ja autoon pakoon.
Kysyin avokilta miten hän on voinut alkaa huoraamaan. Hän kertoi , että mies
oli hänen ystävänsä mies. Sanoin , että minä tulen sanomaan sinun ystävälle.
Sanoin hänelle , että luuletko minun menevän juhannuksena häihin joita on suunniteltu pitkään. Illalla lähdettiin sitten työkaverin kanssa ajamaan Lahteen. Asiasta on kaksi viikkoa ja meillä on tosi tulehtuneet suhteet. Näen , että asia on avokilleni henkisesti raskas ja hän pyytelee anteeksi. En usko , että hänellä on ekakerta em. suhde. Olen miettinyt asiaa mitä teen. Olen ilmoittanut hänelle,että loukkaus oli niin suuri etten voi juhannushäitä pitää.
Meidänkin häät peruuntuivat ja se oli oikea päätös sinä ajankohtana! Naimisiin kuuluu mennä jos omasta mielestä on valmis tekemään kaikkensa jotta olisi onnellisesti yhdessä ala ja ylämäissä!
Ihminen joka pettää toista ei voi hyvin. Syy siihen on vaikea sanoa mutta olisi tärkeää voida jutella avoimesti ongelmista mutta myös positiivisista asioista. Päättää miten ongelmista päästä eroon ja eteenpäin!! Aina kannattaa edes yrittää vaikka tuntuu siltä että en minä ole tehnyt mitään väärää. Parisuhteessa tarvitaan kaksi henkilöä ja molempien tulee olla onnellisia! Ja tottakai saat puhua asiasta ystävällesi, on tärkeää että saat jutella ja avautua siitä mitä on tapahtunut! Ei tarvitse kirkossa kuitenkaan kuulutella tästä mutta juttele avoimesti ystäväsi kanssa! Naisesi kuuluu kantaa vastuuta mitä on tehnyt ja ymmärtää että se mitä hän on tehnyt on väärin ja sillä on seurauksia! Voi hyvin ja jaksa mennä eteenpäin!
On tämä elämä yhtä taistelua.
Viime keskiviikkona sain tietää että vaimollani on toinen, olemme olleet naimisissa 3,5v ja meillä on yksi lapsi.
Molemmilla hyvät työt ja mielestäni (oma tunne) parisuhde on ollut hyvällä
mallilla. Normaalia perhe-elämää.
Harrastan itse metsästystä ja syksyn vkl:t meni harrastuksen parissa. No kun vuosi vaihtui niin vaimo halusi mennä ulos kavereitten kaa, annoin tietenkin mahdollisuuden koska itse olin syksyllä paljon pois.
Tammikuun aikana vaimoni käytös muuttui asteittain sulkeutuneemmaksi enkä oikein saanut keskusteluyhteyttä/otetta hänestä.
Vaimo rupesi viihtymään vkl:t "kavereitten" luona. Normaalit halit ja pusut jäi pois tai ne olivat hyvin väkinäiset vaimon puolelta.
Tämmöstä oli viime keskiviikkoon asti, laitoimme poikamme nukkumaan
ja olohuoneessa kun istuimme kysyin että mikä mieltä painaa kun tuo pahaolo näkyy kilomerin päähän.
Vaimoni tunnusti että hän on ihastunut toiseen mieheen ja että ovat nähneet parikertaa ja mitään ei ole tapahtunut.
Tieto tuli puskista, on shokki minulle kun olen elänyt siinä uskossa että kaikki
on ok.
Vaimoni sanoi että kun meillä ei ole mitään niin tunteet toiseen ihmiseen on
nyt vahvemmat. Olen ilmoittanut että haluan muuttua ja antaa anteeksi tuon
asian jos vaan hän itse haluaa.
Haluan järjestää enemmän yhteistä aikaa ja ottaa häntä enemmän huomioon.
Vaimo kehuu minua maailman ihanimmaksi aviomieheksi mutta miksi sitten
tunteet muka yhtäkkiä häviää?
Nyt viime vkl:na sano menevänsä kaverinsa kämpälle (kämppä oli tyhjä) miettimään yksin tätä asiaa mutta kuinkas ollakkaan ajeli ukon luo ja vielä kärähti
siitä. Sano sen jälkeen että näki tämän ukon mutta mitään ei tapahtunut.
Vaimo myös sanoo minulle että et kerro tästä kellekkään, miksi?
Olen purkanut itseäni parille ystävälle.
Mikä neuvoksi, kannattaako yrittää vielä?
Hyvä asia on että vaimosi tunnusti! Se mielestäni näyttää että hänellä on tunteita sinua kohtaan. Se mitä hän on tehnyt on varmaan vaivannut häntä ja hän on ymmärtänyt että se on väärin!
Mielestäni suhteessa A ja O on se että toisiin voi luottaa! Tottakai rakkaus ja hellyys kanssa ja se että pari tekee asioita yhdessä yksin, varsinkin kun on pieni lapsi. Lapsi tahtoo varastaa vanhempien aikaa ja harvoin vanhemmat pystyvät viettämään "laatuaikaa" yhdessä! Onko vaimollasi ollut tunne että lapsi vie liikaa aikaa eikä omiin unelmiin ole enää aikaa? Vaikka lapset ovat ihania niin monille elämä muuttuu tylsäksi eikä vapautta enää ole! Niin kävi minun avovaimolla!
Jos vaimosi pystyy näyttämään että häneen voi luottaa ja hän avoimesti katuu tekojaan niin anna mahdollisuus, myös lapsen tähden! Hänen on pystyttävä liiallisesti näyttämään olevan rehellinen, esim jättävän puhelimensa ruokapöydälle lukittomattomana. Ei sen takia että penkoisit sitä, vaan sen takia että saisit luottavaisuuden takaisin! Onnea ja voimia! Kirjoittele!
Pettäjät pihalle. Niin itse tein.
Vaimoni petti minua vuosia sitten. Meinasi koko maailma romahtaa. Tuska oli sellainen että sitä on edes vaikea kuvailla...selvisin siitä ja olemme edelleen yhdessä. Ollaan käyty terapiassa. Lapsemme ovat jo täysi-ikäisiä. Lasten kannalta oli kuitenkin parasta että jaksoin ne tuskaiset ahdistavat vuodet läpi ja heillä säilyi koti. Kokemuksestani voin sanoa, että ei kannata heti luovuttaa jos joutuu petetyksi ja pettäjä lopettaa huoraamisen. Meillä meni 7-vuotta että suhteemme parantui ns. normaaliksi.
Mä olen nainen ja petän, niin pettää muutkin naiset, miehet ootte tyhmiä.
Tsihhiiiii ap pitää palstoja neuvonantajina:D Kyllä hyvää viihdettä nämä palstat:D E