Uskooko joku oikeasti vielä nykyaikana rakkauteen?

Kyllä.

Totta kai. :)

Jep, koska edelleenkin olen kaveri- ja tuttavapiireissä tavannut ihmisiä jotka löytänyt, plus että minkäs takia sitä näkee jopa monien julkkistenkin löytävän parisuhteita? ;)

Uskon hetkelliseen rakkauteen, mutta en mihinkään romanttiseen hömppään. Uskon siihen, että rakkaus on lisääntymiseen liittyvä evoluution kehittämä mekanismi, jonka tarkoitus on parantaa jälkeläisten selviytymistodennäköisyyttä. Sen olemassaolo voidaan todentaa aivokuvauksella ja sen kemiallinen syntymekanismi tunnetaan periaatteessa, vaikkakaan ei vielä käytännössä eikä sitä pystytä keinotekoisesti jäljittelemään. Rakkaus ilmiönä on olemassa, mutta se ei ole meissä ihmisissä sen jalompaa tai korkeammalle kehittynyttä kuin muidenkaan eläinten vietit ja vaistot.

Uskon, että naiset rakastaa, mutta en että miehet.

Kyllä jotkut, ihan aikuisetkin.
Ihminen rakastuu toisesta ihmisestä luomaansa mielikuvaan.
Useimmiten ne mielikuvat on vaan aika kaukana todellisuudesta.
Jokaisen oma asia mihin uskoo.

Uskon kyllä rakkauteen mutta en siihen että itse tulisin sitä löytämään.

uskon, samalla lailla kun joulupukkiin ja jeesukseen...

Rakkautta on niin monenlaista, vaikka omalle kohdalle ei ole sitä romanttista, molemminpuolista rakkautta osunut, niin miksei voisi joskus osua... tai miksi vähätellä toisten rakkautta.

Ennen kaikkea, rakkautta on joka puolella. Se ei ole sellaista elokuvien höttöä, vaan äidinrakkautta, vanhempien rakkautta, kapinoiva teini rakastaa vanhempiaan, vaikka myös inhoaa... Puolisoaan jaksaa rakastaa, vaikkei aina jaksaisi sitä katsoa.

Rakkaus on päätös/lupaus, ei tunne.

Tietenkin,mitä pointtia tässä muuten olis?

Kyllä. Minä koen niin että vasta aikuisena olen ollut kypsä antamaan ja saamaan rakkautta. Nuorempana sitä oli niin tarpeidensa ja toiveidensa vanki että rakkaus hukkui niiden alle. Nyt kypsempänä on helpompaa antaa toisen olla ja rakastaa vaan.

Uskon, tällaisesta insinööritieteellisestä näkökulmasta kuten 7 18.

En omalta kohdaltani usko ikuiseen rakkauteen tms, mutta uskon kuitenkin

Kysymys itsessään oli hieman hämmentävä, sillä en voinut käsittää, että on olemassa jokin ajallinen tai historiallinen tila, jossa ei ole rakkautta. Ehkä se on mahdollista, mutta ajatuksena varsin huikea.

Kun sitten katsoo vastauksia tähän kysymykseen, niin hämmästyy toisen kerran. Kuinka on mahdollista, että suurin osa vastaajista ei tiedä koko sanan sisällöstä mitään. Ainoa selitys tähän on se että rakkaus ja sen aiheuttama kipu on panssaroitu niin syvälle sieluun, että sen aiheuttaja on unohtunut, eli rakkaus ja haavoittuvuus siinä. Onneksi tuolla on tuo pelastava vähemmistöprosentti.

Kammottavan herkkää sakkia.



(Naurua)

Uskon! en vain oikein enää usko että se voisi tapahtua minun kohdallani..

Uskon. Se on tapahtunut minullekin vihdoin. Olen rakastunut ja tunne on molemminpuolinen. Olen tietoinen, että alun rakastuminen ei kestä ikuisesti, vaan jossain vaiheessa sen pitäisi muuttua rakastamiseksi, joka on ainakin puoliksi päätös ja valinta. Ekaa kertaa elämässäni uskon, että se onnistuu. Toki voi olla, että kemiallinen kuohunta elimistössäni on huijannut minua täydellisesti :)

Uskon myös ja hyvään, tasapainoiseen parisuhteeseen aidoin tuntein;)

Miten kukaan voi aloittajan kymysykseen vastata, kun kukaan ei tiedä mitä se on.