Inhoan miestäni päivä päivältä enemmän.
Vihaan tuota kaljan ja tupakan hajua joka vauvanhuoneesta tulee missä hän on taas katsomassa leffoja ja rentoutumassa.
Vihaan sitä miten aikuinen ihminen syyttää minua siitä ettei hän käy salilla eikä syö terveellisesti koska on niin "ahdistunut" ja "vankina omassa kodissaan", ettei pysty lähtemään mihinkään. Minä kuulemma kiellän häneltä kaiken ja yritän kontrolloida hänen elämäänsä. Niin varmaankin yritän, koska en halua että hän palaa entiseen elämäntapaansa johon kuului kaljan juonti viikolla ja viikonloppuisin, loiventavat seuraavana päivänä ja poissaolot töistä koska oli krapula.
Olen niin vihainen että veri kiehuu sisälläni.
Tietääkö kukaan mistä voisin saada apua? En kestä tätä enää yksin. En kehtaa kertoa asiasta perheelleni koska olen jo kerran epäonnistunut suhteessa josta tyttäreni maksaa edelleenkin. Toista kertaa en vaan voi tehdä tätä, en tyttärelleni enkä tulevalle lapselleni. Syytän itseäni ettei minusta ole parisuhteeseen, koska minulle käy aina näin....
Olen surullinen, pettynyt, vihainen ja ahdistunut. Ja raskaana. Raskaana ja yksin. Hyvin menee, eikö..?
Vihaan tuota kaljan ja tupakan hajua joka vauvanhuoneesta tulee missä hän on taas katsomassa leffoja ja rentoutumassa.
Vihaan sitä miten aikuinen ihminen syyttää minua siitä ettei hän käy salilla eikä syö terveellisesti koska on niin "ahdistunut" ja "vankina omassa kodissaan", ettei pysty lähtemään mihinkään. Minä kuulemma kiellän häneltä kaiken ja yritän kontrolloida hänen elämäänsä. Niin varmaankin yritän, koska en halua että hän palaa entiseen elämäntapaansa johon kuului kaljan juonti viikolla ja viikonloppuisin, loiventavat seuraavana päivänä ja poissaolot töistä koska oli krapula.
Olen niin vihainen että veri kiehuu sisälläni.
Tietääkö kukaan mistä voisin saada apua? En kestä tätä enää yksin. En kehtaa kertoa asiasta perheelleni koska olen jo kerran epäonnistunut suhteessa josta tyttäreni maksaa edelleenkin. Toista kertaa en vaan voi tehdä tätä, en tyttärelleni enkä tulevalle lapselleni. Syytän itseäni ettei minusta ole parisuhteeseen, koska minulle käy aina näin....
Olen surullinen, pettynyt, vihainen ja ahdistunut. Ja raskaana. Raskaana ja yksin. Hyvin menee, eikö..?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen kokenut ihan saman. Eka avioliitto tosi nuorena ja siitä lapsi. Oli pakko erota koska mies oli väkivaltainen ja mustasukkainen. Toka liitto ja lapsi oli alkoholistin kanssa. Oli taas pakko erota. Syytin itseäni ja välillä syytän yhä mutta ei oltaisi lasten kanssa selvitty jos en olisi eronnut. Alkoholi ei kuulu lasten elämään.
Nyt vanhempana ja viisaana olen kunnollisen miehen kanssa naimisissa, mutta lapsia en uskalla tehdä. kyllä tostakin Selviää mutta helppoa ei toki ole. Pahempaa kuitenkin elää alkoholistin kanssa.
Eli sulla on ihan tapana valita näitä juoppoja? Tuo sinun nykyinen tuskin koskaan on vaikuttanut miltään unelmien prinssiltä, siltin sen otit. Herää kysymys miksi?
Ei ensimmäinen ollut juoppo. Hän on onneksi kunnollinen isä lapselleen, ja hyvä ihminen, mutta meidän suhde ei vaan toiminut. Eikä se kai kenenkään vika ollut. Mutta epäonnistunut suhde jokatapauksessa.
Siksi otin tämän miehen koska olen niin hel..in sinisilmäinen, ja kuvittelin että olen löytänyt unelmieni prinssin jonka puheisiin voi luottaa. Ja teot myös puhui alkuun puolestaan. Eli turha minun on valittaa, itse olen ratkaisuni tehnyt se on valitettavasti niin totta. Mutta silti voisin tarvita apua ja tukea. Koska mieheni mielestä hänellä ei koskaan ole edes ollut ongelmaa, ja minun mielestäni on, niin olisi jo ihan silläkin mukava tietää että missä menee ongelman ja normaalin raja?
Toivottavasti ratkaisu jotenkin löytyy. Jotenkin tuntuu että parisuhdeterapiasta ei apua löydy. Mies ei valitettavasti juomista lopeta käskystä. Kerää vaikka huvikseen talteen kaikki sen pullot kuukausien ajalta ja tuo kaikki yhtenä iltana esille että näkee itse paljonko juo.
Niin... Mulla ei tule nyt tällä hetkellä mieleen muuta kuin ero. Ei kai kenenkään tarvitse olla väkisin suhteessa josta puuttuu toisen kunnioittaminen ja rakkaus?
Tölkit piilotettiin hetki sitten roskiin, ja äsken siirryttiin viskiin. Sunnuntai. Huomenna työpäivä. Ja minä olen se huono ihminen kun en halua nukkua viinanhajuisen miehen vierellä vaan haluan jäädä sohvalle nukkumaan....
En vaan oikeasti jaksa tällaista epävarmuutta enää.
Kuule, hyvä ystävä! Mistä saisit voimaa ja tukea eroon. Tuleeko tuosta oikeasti mitään?
Jaksatko järjestellä asioita niin, että saisit tuon miehen pois elämästäsi. Ei se varmasti ole helppoa, mutta helpompaa elämäsi on vaikka yksin uuden vauvan kanssa kuin että tuo iso viinalta ja tupakalta haiseva lapsi kuviossa.
Voit nauttia rauhassa vauvan kanssa elämisestä, kun sinulla ei ole tuota voimansyöjää kodissasi.
Voimia! Tsemppiä! Pyydä joku tueksesi!
sinäkään järjen jättiläinen. Viinariippuvuus = huono juttu = ei lapsia
Naiset rakastuu juoppoihin aina vaan. Tekevät vielä lapsia niiden kanssa vaikka tuollainen mies ei mitenkään sovellu isäksi. Ei ihme että suomes on niin paljon yksinhuoltaja naisia kun kukaan ei opi virheistään. Tällänen mukava mies joka ei juo niin ei kelpaa ikinä naiselle, eikä isäksi. Onnea vaan elämään, tuskin opit mitään..