Olen ollut mieheni kanssa jo melko kauan, useita useita vuosia..
Minä olen ihan loppu.. Oon ihan tajuttoman tyhmä.. Ihmettelen miksen oo aiemmin tehnyt mitään, kun vielä "pystyin".. Miksi oon jäänyt tähän suhteeseen, jossa minä olen miehen tärkeyslistalla viimeisellä sijalla.. Nyt mulla ei ole muuta kuin tuo tietokoneella p*rse pystyssä makaava möhömaha..
En pysty lähtemään, koska minulla ei olisi mitään, ei asuntoa ei mtn.. Muutenkin pelkään etten kuitenkaan tavallaan selviäisi yksin, vaikka henkisesti minulla olisi paljon parempi yksin..
Mieheni haluaa tahallaan ärsyttää minua, ja tekee tätä jatkuvasti.. Hän on pikemminkin lapsellinen teini joka ajattelee ennemmin alapäällään, eikä mies.
Hän väittää minun haluavan riitaa, vaikka itse usuttaa riitelemään.. Esitää draamakuningasta että hän on nyt se uhri jota on verisesti loukattu, vaikka tosiasiassa se olen aina ollut minä. .
Kun olen pyytänyt häneltä monta vuotta yhteistä tekemistä ja edes hitusen jotain romanttista, hän ensin lupaa toteuttaa nämä vaatimattomat toiveeni. Kun kuitenkaan mitään ei tapahdu ja kysyn asiasta, tyypillisin vastaus on "En oo mikää satumaan prinssi / ei tää mtn leffaa ole" ...
Riidan tullessa mies vaan vastaillee "mmm" sitten saattaa yhtäkkiä huutaa kurkku suorana jotain ja sitten on taas turpa tukossa. Ja minä yritän aina selvitellä asioita, mutta mies se vaan napsasee tietokoneelta jonku v*tun miinaharavan tms. tosi tärkeen jutun käyntiin! Sitten yhtäkkiä pyytää niiiin katuvasti anteeks anteeks... ja kun sanon että enpä anna niin vaan anteeksi ilman asioiden selvittelyä niin sitten taas huutaa kurkku suorana ja "mmmmm....." Miksi???!!!! MÄ EN JAKSA!
Mies siis ei tunnu arvostavan minua, ei ees halua arvostaa, ei suostu keskustelee asioista, ei jaksa panostaa tähän suhteeseen, ei pidä minua tärkeänä, oon sille joku kodinhoitaja...
Olen ihan ilman rakkautta, väsyneenä ja epätoivoa täynnä... En yhtään tiedä mitä pitäs tehä, kun sisimmässäni en silleen haluis lähteekään vaikka aivot käskis ottaa jalat alle ja heti... Mies ei kuitenkaan IKINÄ suostu keskustelee asioita halki koska "eihän hänen tartte"...
Mies on ruennut myös hieman väkivaltaiseksi..
Toivoin aina saavani ihanan miehen, joka rakastaa minua ja minä häntä.. Olisi lapsia ja ihanaa onnee, mutta minusta näyttää etten ikinä saavuta tätä unelmaani...
Tässä ei ollut suurintakaan osaa ongelmistani.. enkä osaa edes pukea sitä kaikkea sanoiksi, tuokin kirjoittamani kuulostaa niin tyypilliseltä parisuhdeongelmalta, vaikka tosi asiassa se ei sitä ole vaan jtn pahempaa. Jotain syvempää. Tämä kaikki pitäisi nähdä että edes hitusen ymmärtäisi.. tai pikemminkin kokea.. Ja tuntea tätä oloa monta vuotta..
Tämä nujertaa mua ja mun koko elämän.. Silti vaan pitää välillä jaksaa olla kuin auringon säde hymy p*rseessä, mutta oikeesti tää syö ja pahasti ihmistä.... Tää syö niin kauan että mä lopun
Minä olen ihan loppu.. Oon ihan tajuttoman tyhmä.. Ihmettelen miksen oo aiemmin tehnyt mitään, kun vielä "pystyin".. Miksi oon jäänyt tähän suhteeseen, jossa minä olen miehen tärkeyslistalla viimeisellä sijalla.. Nyt mulla ei ole muuta kuin tuo tietokoneella p*rse pystyssä makaava möhömaha..
En pysty lähtemään, koska minulla ei olisi mitään, ei asuntoa ei mtn.. Muutenkin pelkään etten kuitenkaan tavallaan selviäisi yksin, vaikka henkisesti minulla olisi paljon parempi yksin..
Mieheni haluaa tahallaan ärsyttää minua, ja tekee tätä jatkuvasti.. Hän on pikemminkin lapsellinen teini joka ajattelee ennemmin alapäällään, eikä mies.
Hän väittää minun haluavan riitaa, vaikka itse usuttaa riitelemään.. Esitää draamakuningasta että hän on nyt se uhri jota on verisesti loukattu, vaikka tosiasiassa se olen aina ollut minä. .
Kun olen pyytänyt häneltä monta vuotta yhteistä tekemistä ja edes hitusen jotain romanttista, hän ensin lupaa toteuttaa nämä vaatimattomat toiveeni. Kun kuitenkaan mitään ei tapahdu ja kysyn asiasta, tyypillisin vastaus on "En oo mikää satumaan prinssi / ei tää mtn leffaa ole" ...
Riidan tullessa mies vaan vastaillee "mmm" sitten saattaa yhtäkkiä huutaa kurkku suorana jotain ja sitten on taas turpa tukossa. Ja minä yritän aina selvitellä asioita, mutta mies se vaan napsasee tietokoneelta jonku v*tun miinaharavan tms. tosi tärkeen jutun käyntiin! Sitten yhtäkkiä pyytää niiiin katuvasti anteeks anteeks... ja kun sanon että enpä anna niin vaan anteeksi ilman asioiden selvittelyä niin sitten taas huutaa kurkku suorana ja "mmmmm....." Miksi???!!!! MÄ EN JAKSA!
Mies siis ei tunnu arvostavan minua, ei ees halua arvostaa, ei suostu keskustelee asioista, ei jaksa panostaa tähän suhteeseen, ei pidä minua tärkeänä, oon sille joku kodinhoitaja...
Olen ihan ilman rakkautta, väsyneenä ja epätoivoa täynnä... En yhtään tiedä mitä pitäs tehä, kun sisimmässäni en silleen haluis lähteekään vaikka aivot käskis ottaa jalat alle ja heti... Mies ei kuitenkaan IKINÄ suostu keskustelee asioita halki koska "eihän hänen tartte"...
Mies on ruennut myös hieman väkivaltaiseksi..
Toivoin aina saavani ihanan miehen, joka rakastaa minua ja minä häntä.. Olisi lapsia ja ihanaa onnee, mutta minusta näyttää etten ikinä saavuta tätä unelmaani...
Tässä ei ollut suurintakaan osaa ongelmistani.. enkä osaa edes pukea sitä kaikkea sanoiksi, tuokin kirjoittamani kuulostaa niin tyypilliseltä parisuhdeongelmalta, vaikka tosi asiassa se ei sitä ole vaan jtn pahempaa. Jotain syvempää. Tämä kaikki pitäisi nähdä että edes hitusen ymmärtäisi.. tai pikemminkin kokea.. Ja tuntea tätä oloa monta vuotta..
Tämä nujertaa mua ja mun koko elämän.. Silti vaan pitää välillä jaksaa olla kuin auringon säde hymy p*rseessä, mutta oikeesti tää syö ja pahasti ihmistä.... Tää syö niin kauan että mä lopun
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taidat olla aika nuori ihminen, siispä ota äkkiä jalat allesi ja lähde, ennenkuin sinulle tulee jotain kiinnikkeitä tähän mieheen!!!!
Löydät vielä hyvän miehen ja voit perustaa perheen. Toi mies ei muutu kuin pahemmaksi vaan, älä siis pilaa omaa elämääsi.