Mietin itsekseni tänään, et mikä siin on... Tämän palvelun treffit osion kautta oon käynyt muutamilla treffeillä. Oon saanut hienoja kokemuksia ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta... Ne miehet on ollu hienoja miehiä, mutta ei oikeita mulle. Joku onnellinen saa niist miehistä itselleen sen oikeen miehen, mutta mis se mun oikee mies on. Onko sitä tullu itse liian krantuks, vai mikä siin on.
Onko se siin, et ei tohdi jostain syystä heittäytyä vai onko se vaan siin, et sitä oikeaa ei mulle viel ole vastaan tullut. Haluun löytää ihmisen, joka saa mun vatsassa perhoset lepattaan ja jonka seuraan janoan.
Mut montako sellasta ihan hienoo miestä pitää tavata, et löytää sen huipun? Kun ei sitä aina jaksais lähtee treffeillekään, jos täs aina käy näin...
Uskon, et en oo tän asian kans yksin, mut silti... On se elämä vaan juhlaa. :)
Onko se siin, et ei tohdi jostain syystä heittäytyä vai onko se vaan siin, et sitä oikeaa ei mulle viel ole vastaan tullut. Haluun löytää ihmisen, joka saa mun vatsassa perhoset lepattaan ja jonka seuraan janoan.
Mut montako sellasta ihan hienoo miestä pitää tavata, et löytää sen huipun? Kun ei sitä aina jaksais lähtee treffeillekään, jos täs aina käy näin...
Uskon, et en oo tän asian kans yksin, mut silti... On se elämä vaan juhlaa. :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Haluun löytää ihmisen, joka saa mun vatsassa perhoset lepattaan ja jonka seuraan janoan. "
Tässä on virheesi.
Kerron tämän ihan suoraan että moni nainen tekee juuri tuon virheen. Siitä että tunnetko perhoasi vatsassa vai ei, ei välttämättä ole siitä miehestä kiinni kokonaan vaan myös sinusta itsestäsi, tunnetilastasi ja odotusarvoistasi.
Jos menee treffipalstan kautta lukuisille treffeille niin siinä yltäkylläisyydessä varsinkin jos kliinisesti arvioi miehiä niin ne perhoset jäävät tulemassa.
Varoitan että ne perhoset eivät kerro että se mies olisi sinulle missään mielessä sinulle "oikea".
Jos kuvittelet että perhoset jotenkin tarvitaan oikean löytymiseen tai että ne kertovat jostain "kohtalosta" tai "luonnon näyttämästä tiestä" niin olet väärässä.
On niin helppoa olla nykyaikana nainen joka shoppaa miehiä kuten sinä teet.
Tajuatko miltä miehestä tuntuu joka yrittää saada naista tutustumaan paremmin itseensä ja saattaa tuntea joskus perhosiakin mutta naisia ei kiinnosta pätkääkään, paitsi toteavat että kuinka hieno mies on.
Jos et löydä naisena miestä nykyaikana niin vika on ihan sinussa itsessäsi. Ei universumissa eikä miehissä.
Tuo "krantuksi" itsensä selittäminen on juuri sellainen "haluan yhtä huipun kuin itse olen" itsekkyyttä.
Tiedätkö kun on mies, aika normaalikin, mutta hieman massaan kuulumaton niin kaipaisi joskus että pääsisi edes treffeille. Ei siinä silloin mitään typeriä perhosia mietitä.
Voi olla että niitä perhosia sinun kohdalla ei koskaan enää tulekkaan koska olet niin tottunut selaamaan miehiä kuin katalogissa tai sitten kun perhoset tulevat niin mies on sinulle täysin väärä ja suhteenne pilaa mahdollisuudet niihin muihin miehiin.
Tämä ei ollut mitään moralisointia vaan faktojen myöntämistä jota sinun tulisi tehdä. Valitettavan moni nainen odottaa jotain perhosia ja kuvittelee että heidän tunnetutkansa osaa kertoa (osa vetoaa hassuihin evoluutio selityksiin hajuista ja ties mistä höpöstä) että se "oikea" tulisi kohdalle.
Tosiasiassa sinäkin kaipaat vain yksinkertaista tunnetta jostain mutta sinusta on tullut lähes tunnoton sen vuoksi koska elät yltäkylläisyydessä miesten suhteen.
Mutta mitäpä minä asiaa selitän koska sinähän olet ihanna huippuprinsessa joka haikailee sen oikean perään jota kohtaan tunteen jotain jumalattoman ihanaa tulisipa suhteesta sitten mitä hyvänsä kun taas itse olen nähtävästi normaalina miehenä vain paskakökäle josta olisi kiva päästä edes joskus treffeille siedettävän oloisen, näköisen ja tuntuisen naisen kanssa (eli niiden sinun hylkäämien hienojen miesten tasoisen.)
Sulle ei kelpaa edes hieno vaan huippu kaivataan kun mulle riittäisi edes yksi hieno. Mut kun ei ole edes niitä hienoja vaan jotain tumpuloita.
Nälkä taitaa kasvaa syödessä?
Pliis, ei sitten mitään juttuja että ehdotan jotain tunteetonta ja rakkaudetonta järkisuhdetta johonkin.
Tunteita voi olla paljonkin ihan ilman perhosiakin.
Perhoset voivat johtua esimerkiksi siitä että joku henkilö on poikkeava tai joskus siitä että on sillä tuulella tai muuten jännittynyt.
Kukapa ei olisi esimerkiksi perhosia kokenut nuorena kun ekoja kertoja oli ihastunut johonkin?
No, oliko se henkilö teille oikea eli oletteko edelleen yhdessä? Tuskin olette jos etsitte miestä/naista joten ne perhoset eivät kerro onko se henkilö teille oikea.
Huomauttaisin vain, että kuten jo sanoin, että olen käynyt muutamilla treffeillä. En ole mikään prinsessa, joka olisi kultalusikka suussa syntynyt. Olen normaali suomalainen nainen.
Ja myös ne pikkutytön haaveet on kaatunut. En usko enää prinsseihin. Mutta en myöskään usko, että minun pitäisi vain tyytyä johonkin... Mies voi olla hieno monella tapaa, mutta enemmän tutustuakseni siinä pitää olla pientä jännitystä ilmassa.
Enkä tässä tarkoita sitä jänitystä, kun treffeille mennään ensimmäistä kertaa, mutta sitä, että tuntuu joltain muulta, kun että olet hienon ihmisen kanssa treffeillä.
Jos se tekee musta krantun, niin tehköön. En siis kaipaa mitään mallia tai bodaria rinnalleni, vaan sen yhden miehen, joka itselleni vaikuttais oikealta. En kaipaa kiiltokuvia tai pilvilinnoja, mutta kaipaan perhosia. Ihastumisen huumaa.
En myöskään halua rikasta miestä, vaan ihan tavallisen ihmisen ja sen mukana tavallisen arjen.
Enkä koskaan ole mennyt treffeille hirveällä odotusella. Olen pyrkinyt olemaan ilman odotuksia ja avoimin mielin. Koska nimenomaan ne ennakko odotukset tai luulot voi pilata koko asian.
Mutta niin kuin minä olen kohdannut hienoja miehiä, joista en itse ole kiinnostunut. Niin olen kohdannut myös joitain hienoja miehiä, joihin itse olisin halunnut tutustua enemmän. Mutta se vain tuntuu olevan elämää, että koskaan se ei ole kohdin itselle.
Toivon löytäväni itselleni vielä sen oikean, vaikka kieltämättä, en siihen enää oikein usko. Aika näyttää.
Yritä hyvä ihminen/nainen tajuta että se oikea ihminen ja ne perhoset(ihastumisen huuma) ovat kaksi eri asiaa!
Tällä hetkellä et etsi ihmistä vaan tunnetilaa, perhosia ja ihastumisen huumaa.
Ei ole mitään väärää olla kranttu, ei mitään väärää jos et jotakuta koe omaksesi, ei mitään väärää siinäkään että etsit ihastumisen huumaa, mutta ole REHELLINEN ITSELLESI!
Kerron tämän ihan omasta kokemuksesta koska olen menettänyt ajat sitten uskot että löydän "sen oikean". Varsinkaan sen perusteella mitä minä tunnen koska, ylläripylläri, sillä mitä minä miehenä tunne ei ole mitään väliä. Miksikö? Koska on naisten markkinat ja naisilla voi vaihtua ne tunnetilat alvaarinsa. Se mikä tuntuu oikealta tänään ei tunnu enää huomenna.
On kuitenkin jonkun aikaa sitten kun tapasin erään naisen joka räjäytti tajuntani. En ole koskaan tuntenut mitään sen kaltaista ja perhoset eivät olleet mitään pieniä vaan enemmän lintumaisia.
No mitä siitä tuli? Ei mitään. Ei yhtään mitään koska nainen vaikka jotain oli tuntenutkin ei kokenut että sovimme yhteen ja voi olla että hän oli oikeassa. Meillä oli erilaiset luokkataustat yms. ja hän etsi jotain muotovaliota.
Se mitä tahdoin kommentoida oli se että sinä keskityt aivan liikaa niihin perhosiin ja kaipaat ihastumisen tunnetta enemmän kuin ihmistä. Tällöin et edes tunnistaisi "sitä oikeaa" vaikka hän edessä mojottaisi.
Itse suosittelen sinulle sitä että otat askeleen taaksepäin sekä opettelet sisäisesti ihastumista. Katsele vaikka ketä tahansa vastaantulevaa miestä (ei treffiseuraa) ja löydä heistä ominaisuuksia joita voisit ihastella.
Sinulla on selkeäesti mennyt niin että tuossa tunteilussasi odotat vain yhä enemmän ja enemmän siltä tunteelta varsinkin aluksi miehessä ja vaikka päätyisit siten oikean kanssa treffeille niin antaisit pakit koska et koe tuota ihastumisen huumaa.
Jos taas haluat ihastumisen huumaa ja perhosia niin myönnä ainakin itsellesi ettet ole etsimässä sitä oikeaa sekä kerro miehellekin ettet etsi välttämättä mitään vakavaa.
Tunteita on erilaisia ja valitattavsti monien niiden kehittyminen ja tunteminen vaatii meidän omaa panostamme esimerkiksi etukäteen että olemme virittäytyneeet siihen että kun kohtaamme jonkun erityisen niin tunnemme niitä tunteita.
Nyt vaikuttaa siltä että ajattelet että tunnet niitä automaattisesti kunhan se oikea ja erityinen tulee kohdalle.
Lisäksi kannattaa miettiä mitkä niitä tuntemuksia herättää. Jos se on pelkkä miehen viehättävyys ja seksuaalinen (fyysinen) vetovoima niin kannattaako sen perusteella tulkita että hän olisi se oikea? Ei kannata. Siitä voi syntyä jonkinlainen suhde toki mutta mitään pilvilinnoja ei kannata rakentaa koska muuten petyt itseesi ja tuntemuksiisi.
Niin petyin minäkin kun tajusin että metsästin jotain tunnetilaa jota en todennäköisesti tarvitsisi löytääkseni sen oikean ja toisaalta tajusin että mahdoton unelmani sopivan naisen löytämiseksi ylipäätään johtuu omista odotusarvoistani jotka eivät matsaa sen kanssa että olen vain suht normaali mieshenkilö enkä mikään syötävän seksikäs mies joka saa valita omat naisensa.
Tosin en tahdo tavallista ihmistä enkä tavallista arkea. Koska nainen jota kaipaan ei ole ihan tavallinen vaan hänessä on jotain erityistä. Sitä erityistä ei tosin tunnista perhosilla vaan ihan muilla asioilla.
Yritä nyt mielessäsi purkaa tuo ihastumisen huuman&perhoston vaatiminen tunnistaaksesi sen oikean.
Tunteita voi olla erilaisia eikä kaikki ole niistä mitään jännitysnäytelmiä ja sisällä draamankaaria.
Mutta minä vaikka normaali päällisin puolen olenkin, olen ajatuksiltani aika valitettavan suora ja toisaalta hieman seko joten ei kannata luottaa siihen mitä sanon.
Varmaan löydät onnen kuitenkin jossain vaiheesa.
Niin ja vaikka viestini kuulosti kritiikiltä niin ei se sitä ollut.
Sinähän elät omaa elämääsi enkä osaa neuvoa siinä sen enempää kuin mitä yritän. Jokainen joutuu kantamaan kuitenkin itse oman elämänsä vastuun.
Tässä tapauksessa tuo ihastumisen huuma ja perhoset ovat kuitenkin niin sattumanvarainen juttu että niiden varaan ei kannata paljoa laskea. Se johtaa todennäköisesti vain vääriin päätöksiin. Se ei sulje kuitenkaan kaikkia tunteita toki pois.
Mutta toisaalta itsellä on takana vain lukemattomia pakkeja ja epäonnistuneita suhteita väärien naisten kanssa joten mistä minä tiedän mitään.
Lisäksi kannattaa muistaa että onni ei tule kaikille emmekä aina saa sitä mitä tavoittelemme. Itse olen hyväksymässä sen tosiasian että täytyy tyytyä suhteeseen joka ei tunnu oikeastaan miltää ja joka tosiaan on sitä tavallista arkea naisen kanssa joka ei ole oikea. Koska ne "Oikeat" etsivät jotain perhosia ja ihastumisia joita minulle ei ole normaaliuttani tarjota.
Mut se on elämää.
hei haloo "valitse itse" , kyllä se vaan niin on, ettei sellaisen ihmisen kanssa voi olla johon ei tunne sitä "vetovoimaa" ja tunnetta, että on perhosia vatsasssa. ei kukaan voi olla sellaisen ihmisen kanssa väkisin, jonka kanssa ei kemiat kohtaa. kyllä monelle naiselle, jotka etsivät sitä oikeaa, on sellaisia kokemuksia miehistä, että nyt ei vaan luonne/ulkonäkö/elämäntyyli natsaa yhteen. mutta sen oikean sattuessa kohdalle tulee heti sellainen olo, että jalat lähtee alta ja kipinä on syttynyt kahden ihmisen välille. mitä sitä elämäänsä tuhlaamaan vaan jonkun miehen kanssa, josta ei oikeasti ole kiinnostunut tai välitä.
-hei haloo "valitse itse" , kyllä se vaan niin on, ettei sellaisen ihmisen kanssa voi olla johon ei tunne sitä "vetovoimaa" ja tunnetta, että on perhosia vatsasssa
Ei välttämättä. Riippuu tilanteesta, elämänolosuhteista, odotusarvoista ja myös miten se toinen suhtautuu sinuun.
Haluaisitko missata elämäsi miehen/naisen sillä perusteella että kohtaatte molemmat sellaiseen aikaan ettei teitä oikein sytytä mikään tai kukaan?
- ei kukaan voi olla sellaisen ihmisen kanssa väkisin, jonka kanssa ei kemiat kohtaa
Tämän sanoin missä että sellaisen kanssa tulisi olla väkisin.
Kemiat eivät ole sama asia kuin perhoset vatsassa tai huumautuva ihastus
-. kyllä monelle naiselle, jotka etsivät sitä oikeaa, on sellaisia kokemuksia miehistä, että nyt ei vaan luonne/ulkonäkö/elämäntyyli natsaa yhteen. mutta sen oikean sattuessa kohdalle tulee heti sellainen olo, että jalat lähtee alta ja kipinä on syttynyt kahden ihmisen välille
Kyllä monelle naiselle, mutta ei kaikille aina ja kaikkialla. Monella noista monista tuo menee myös mönkään.
Jos odotttaa jalat lähtee alta fiilistä, kipinän syntymistä automaatisesti tai perhosia niin ette te sitä oikeaa etsi vaan intohimoista kohtaamista ja tunnetilaa.
Ymmärrän että on ihana keikkua noissa "jalat lähti alta" fantasioissa mutta niissä käy yhtä usein huonosti, mies on väärä kuin että käy hyvin.
-mitä sitä elämäänsä tuhlaamaan vaan jonkun miehen kanssa, josta ei oikeasti ole kiinnostunut tai välitä.
Missään en sanonut näin, joten tuohan on ihan pelkkä olkinukke.
Tietysti toisesta tulee olla kiinnostunut ja välittää hänestä, mutta jos sitä mittaa perhosilla vatsassa, jalat lähtee alta fiiliksillä yms. niin pieleen menee.
Silloin sinun kannattaa myöntää itsellesi ettet etsi sitä oikeaa tai mielestäsi "oikea" elämässä on "vain joku" jota kohtaan tunnet perhosia vatsassa yms.
Minä kyllä olen ERITTÄIN skeptinen naitten epätoivoisten miehen/naisen metsästys-treffien suhteen.
Kyllä melko varmasti iskee kirveensä kiveen jos tuolla asenteella lähtee.
Eiköhän paras olis jättää turhat odotukset ja vaatimukset nurkkaan, ja osalllistua muuten vain kaikenlaiseen sosiaaliseen elämään, vaikka mihin! Sen Oikean jos sellainen löytyäkseen on, ilmestyy eteesi missä tahansa; bussissa, kaupan kassajonossa, verotoimiston jonossa, baaritiskillä.....
Kun lähdet liikkeelle asenteella pakko-löytää-missä olet-prinssini/prinsessani- säteilet ympärillesi enemmän kuin 1000 Tzernobyliä epätoivoista kumppaninmetsästystä ja pelotat kyllä varmasti ne, joissa potentiaaalia olisi.
Joten ota rennosti, anna elämän kuljettaa! Voi olla ette tapaa vielä tänään, voi olla että Hän seisoo odottamassa samaa bussia jolla iltapäivällä ajat kotiin! Sitä kun ei tiedä.
Minun aviomieheni löytyi myöhään talvi-iltana tavaratalon näyteikkunaa katsoessani. Seisahtui viereeni ja ajauduttiin juttusille. Juttuhetkestä venyi toukokuussa 15 vuoden avioliitto ja kaksi lasta!
Lykkyä pyttyyn!
Sehän se, treffeille olen lähtenyt itse asenteella, että on hienoa tutustua uusiin ihmisiin. En halua odottaa mitään, koska sillon lyön ainakin pääni kiveen. Enkä todellakaan ole etsimässä mitään periaatteella, että on pakko löytää joku. Parempi olla yksin, kuin huonossa parisuhteessa.
Löytyy tai ei. Treffien kautta tai sitten vaikka sieltä kaupan kassajonosta. Kuitenkin, uskon, että jos se minulle oikea ihminen tulee vastaan joskus, huomaan sen.
Näin ajattelen minä.
Huomaat sen?
Tuskinpa jos sen huomaamisen perusteena käytät perhosia vatsassa ja jännitystilaa.
Nainen ei tunne mitään jos mies ei ole komea ja rikas. Ei sitten naiset viitsi paria tuntia enempää tutustua.