Viime keskiviikkona sain tietää että vaimollani on toinen, olemme olleet naimisissa 3,5v ja meillä on yksi lapsi.
Molemmilla hyvät työt ja mielestäni (oma tunne) parisuhde on ollut hyvällä
mallilla. Normaalia perhe-elämää.
Harrastan itse metsästystä ja syksyn vkl:t meni harrastuksen parissa. No kun vuosi vaihtui niin vaimo halusi mennä ulos kavereitten kaa, annoin tietenkin mahdollisuuden koska itse olin syksyllä paljon pois.
Tammikuun aikana vaimoni käytös muuttui asteittain sulkeutuneemmaksi enkä oikein saanut keskusteluyhteyttä/otetta hänestä.
Vaimo rupesi viihtymään vkl:t "kavereitten" luona. Normaalit halit ja pusut jäi pois tai ne olivat hyvin väkinäiset vaimon puolelta.
Tämmöstä oli viime keskiviikkoon asti, laitoimme poikamme nukkumaan
ja olohuoneessa kun istuimme kysyin että mikä mieltä painaa kun tuo pahaolo näkyy kilomerin päähän.
Vaimoni tunnusti että hän on ihastunut toiseen mieheen ja että ovat nähneet parikertaa mutta mitään ei ole tapahtunut.
Tieto tuli puskista, on shokki minulle kun olen elänyt siinä uskossa että kaikki
on ok.
Vaimoni sanoi että kun meillä ei ole mitään niin tunteet toiseen ihmiseen on
nyt vahvemmat. Olen ilmoittanut että haluan muuttua ja antaa anteeksi tuon
asian jos vaan hän itse haluaa.
Haluan järjestää enemmän yhteistä aikaa ja ottaa häntä enemmän huomioon.
Vaimo kehuu minua maailman ihanimmaksi aviomieheksi mutta miksi sitten
tunteet muka yhtäkkiä häviää?
Nyt viime vkl:na sano menevänsä kaverinsa kämpälle (kämppä oli tyhjä) miettimään yksin tätä asiaa mutta kuinkas ollakkaan ajeli ukon luo ja vielä kärähti
siitä. Sano sen jälkeen että näki tämän ukon mutta mitään ei tapahtunut.
Vaimo myös sanoo minulle että et kerro tästä kellekkään, miksi?
Olen purkanut itseäni parille ystävälle.
Mikä neuvoksi, kannattaako yrittää vielä?
Molemmilla hyvät työt ja mielestäni (oma tunne) parisuhde on ollut hyvällä
mallilla. Normaalia perhe-elämää.
Harrastan itse metsästystä ja syksyn vkl:t meni harrastuksen parissa. No kun vuosi vaihtui niin vaimo halusi mennä ulos kavereitten kaa, annoin tietenkin mahdollisuuden koska itse olin syksyllä paljon pois.
Tammikuun aikana vaimoni käytös muuttui asteittain sulkeutuneemmaksi enkä oikein saanut keskusteluyhteyttä/otetta hänestä.
Vaimo rupesi viihtymään vkl:t "kavereitten" luona. Normaalit halit ja pusut jäi pois tai ne olivat hyvin väkinäiset vaimon puolelta.
Tämmöstä oli viime keskiviikkoon asti, laitoimme poikamme nukkumaan
ja olohuoneessa kun istuimme kysyin että mikä mieltä painaa kun tuo pahaolo näkyy kilomerin päähän.
Vaimoni tunnusti että hän on ihastunut toiseen mieheen ja että ovat nähneet parikertaa mutta mitään ei ole tapahtunut.
Tieto tuli puskista, on shokki minulle kun olen elänyt siinä uskossa että kaikki
on ok.
Vaimoni sanoi että kun meillä ei ole mitään niin tunteet toiseen ihmiseen on
nyt vahvemmat. Olen ilmoittanut että haluan muuttua ja antaa anteeksi tuon
asian jos vaan hän itse haluaa.
Haluan järjestää enemmän yhteistä aikaa ja ottaa häntä enemmän huomioon.
Vaimo kehuu minua maailman ihanimmaksi aviomieheksi mutta miksi sitten
tunteet muka yhtäkkiä häviää?
Nyt viime vkl:na sano menevänsä kaverinsa kämpälle (kämppä oli tyhjä) miettimään yksin tätä asiaa mutta kuinkas ollakkaan ajeli ukon luo ja vielä kärähti
siitä. Sano sen jälkeen että näki tämän ukon mutta mitään ei tapahtunut.
Vaimo myös sanoo minulle että et kerro tästä kellekkään, miksi?
Olen purkanut itseäni parille ystävälle.
Mikä neuvoksi, kannattaako yrittää vielä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä musta on tullut kyyninen ihmissuhteiden suhteen, kun ite oon kokenut pettymyksiä omissani. Mut ehkä sun kannattaa miettiä, että haluatko elää kokoajan epävarmuudessa, että pettääkö kumppanisi sinua vai ei jatkossa? Hän näköjään on siihen hyvinkin kykenevä ja yrittää vielä puhua asioita parhain päin. Ehkä karua sanoa, mutta tuskin naisesi ja se ukko toisiaan käsistä kiinni pitelivät.
Ehkä ois aika painaa leuka rintaan ja kulkea kohti uusia pettymyksiä?
Tsemppiä!
jos olit paljon poissa niin sellaista voi sattua. jos pitää toista ja suhdetta itsestään selvyytenä se heijastuu toiselle osapuolelle yksipuolisena rakkautena ja lähtee paikkaamaan aukkoja toisen kanssa jonka kanssa tuntee sitä yhteenkuuluvuutta.