Ylpeät tavikset

Niin, tavallisuus on tuttua ja turvallista. Sama koskee tuota lokerointia. Lisäksi se sopii erityisen hyvin älyllisesti laiskoille ihmisille. Kun ihmisiin ja ilmiöihin on laitettu nimilappu kylkeen tai otsaan, niin aivoja ei tarvitse sen jälkeen hirveästi rasittaa.

Sitten kun tulee vastaan vaikeasti lokeroitava ihminen, niin se on turhan haasteellista ja hämmentävää. Torjuntareaktio menee helposti päälle.

Itse en pidä millään tavoin outona, jos ei-akateeminen on kiinnostunut tieteistä.

??? kirjoitti:

Niin, tavallisuus on tuttua ja turvallista. Sama koskee tuota lokerointia. Lisäksi se sopii erityisen hyvin älyllisesti laiskoille ihmisille. Kun ihmisiin ja ilmiöihin on laitettu nimilappu kylkeen tai otsaan, niin aivoja ei tarvitse sen jälkeen hirveästi rasittaa.

Sitten kun tulee vastaan vaikeasti lokeroitava ihminen, niin se on turhan haasteellista ja hämmentävää. Torjuntareaktio menee helposti päälle.

Itse en pidä millään tavoin outona, jos ei-akateeminen on kiinnostunut tieteistä.

Lue lisää

En minäkään. Olen ollut kahdesti pitkässä suhteessa miehen kanssa joita on kiinnostanut tieteet, filosofia jne. Toisaalta jälkimmäinen näistä lähti kyllä aikuisella iällä kouluttautumaan akateemiselle uralle aiemmasta tehdastyöstään. Ehkäpä hänkin sitten kyllästyi siihen henkiseen onttouteen mikä niissä piireissä vallitsi.

En haluaisi jaotella ihmisiä kahteen leiriin, mutta kyllä sen heti huomaa jos joku menee täysin lukkoon kun hänen mielestään puheenaihe on liian outo tai omituinen. Oma äitini ei esim. voinut sietää tähtitiedettä, hänestä se oli pelottava asia.

harmauden ylivalta kirjoitti:

En minäkään. Olen ollut kahdesti pitkässä suhteessa miehen kanssa joita on kiinnostanut tieteet, filosofia jne. Toisaalta jälkimmäinen näistä lähti kyllä aikuisella iällä kouluttautumaan akateemiselle uralle aiemmasta tehdastyöstään. Ehkäpä hänkin sitten kyllästyi siihen henkiseen onttouteen mikä niissä piireissä vallitsi.

En haluaisi jaotella ihmisiä kahteen leiriin, mutta kyllä sen heti huomaa jos joku menee täysin lukkoon kun hänen mielestään puheenaihe on liian outo tai omituinen. Oma äitini ei esim. voinut sietää tähtitiedettä, hänestä se oli pelottava asia.

Lue lisää

Tiedostan itsessäni myös jotain akateemisuus-duunarius – kaksinaisuutta, vaikka en sitä yleensä kauheasti ajattelekaan. Tulen työläisperheestä, mutta minulle oli lukion jälkeen itsestäänselvyys, että menen yliopistoon. Kuvittelin sitä etukäteen myös paljon hienommaksi ja ylevämmäksi maailmaksi, mitä se todellisuudessa on. :D Mutta kun omassa lähipiirissä ei ollut yhtään ainoaa akateemista (itse asiassa suurin osa pelkän kansakoulun käyneitä), niin oli kovin vähän konkreettista käsitystä mitä se pitää sisällään. No, kyllähän sen parissa viikossa tajusi ja tippui tukevasti maan pinnalle. :)

Omaa äitiänikään eivät olisi mitkään tieteet kiinnostaneet, eikä ylipäätään ollut mahdollista keskustella kovin syvällisiä ja vakavia (toisaalta isoäitini kanssa pystyi ihme kyllä), jutut pyörivät hyvin konkreettisissa arjen ympyröissä. Silti olimme aika läheisiä.

Tajusin muuten ihan äsken, että jos äitini edelleen eläisi, hän voisi hyvinkin todennäköisesti äänestää PerSuja. :o Joo-o, joskus omena oikeasti tippuu hiukan kauemmas puusta. :D

Tällaisia ominaisuuksia on tullut miehissä vastaan, jotka ovat mainostaneet itseään tavallisina:

- sisäänpäinkääntyneisyys
- alentunut itsetunto
- epäromanttisuus
- junttimaiset vaatteet ja hiukset
- ylipainoa ja kiinnostumattomuutta huolehtia yleisestä hyvinvoinnista ja ulkonäöstä
- urheilun katsominen ja alkoholin juonti ajavat naisen edelle
- kitsaus
- kunnianhimottomuus
- oma-alotteisuuden puute
- innottomuus ja negatiivinen suhtautuminen elämään
- oppimaton, perustaidot kaikessa olematonta ja yleistieto vähäinen
- kykenemättömyys kohdata ja käsitellä tunteita: ensin hiljaa jurotetaan sitten saatetaan kilahtaa vähäisestäkin aiheesta
- kykenemättömyys kehittyä henkisesti
- kykenemättömyys rakkauteen, edes sanaa ei pystytä sanomaan tai kirjoittamaan
- sänkytaidot ja mieskunto (impotettia) nollassa
- jne..

tarpeeksi nähnyt kirjoitti:

Tällaisia ominaisuuksia on tullut miehissä vastaan, jotka ovat mainostaneet itseään tavallisina:

- sisäänpäinkääntyneisyys
- alentunut itsetunto
- epäromanttisuus
- junttimaiset vaatteet ja hiukset
- ylipainoa ja kiinnostumattomuutta huolehtia yleisestä hyvinvoinnista ja ulkonäöstä
- urheilun katsominen ja alkoholin juonti ajavat naisen edelle
- kitsaus
- kunnianhimottomuus
- oma-alotteisuuden puute
- innottomuus ja negatiivinen suhtautuminen elämään
- oppimaton, perustaidot kaikessa olematonta ja yleistieto vähäinen
- kykenemättömyys kohdata ja käsitellä tunteita: ensin hiljaa jurotetaan sitten saatetaan kilahtaa vähäisestäkin aiheesta
- kykenemättömyys kehittyä henkisesti
- kykenemättömyys rakkauteen, edes sanaa ei pystytä sanomaan tai kirjoittamaan
- sänkytaidot ja mieskunto (impotettia) nollassa
- jne..

Lue lisää

Joopa joo, eipäs ole taidettu tavata ja hyvä niin. No jos tuosta listastasi jotain pitää valita niin ehkä tuo kitsaus joissakin asioissa saattaa vaivata ja sitten R-sanan käyttö on toinen jota ei tule tuhlattua, muuten meni metsään, jaa no kunnianhimottomuus ehkä työasioissa vaivaa kun tekemistä on riittänyt ihan ilman pyrkyryyttäkin.

Ikisinkku M kirjoitti:

Joopa joo, eipäs ole taidettu tavata ja hyvä niin. No jos tuosta listastasi jotain pitää valita niin ehkä tuo kitsaus joissakin asioissa saattaa vaivata ja sitten R-sanan käyttö on toinen jota ei tule tuhlattua, muuten meni metsään, jaa no kunnianhimottomuus ehkä työasioissa vaivaa kun tekemistä on riittänyt ihan ilman pyrkyryyttäkin.

Lue lisää

Noo, harvallapa noita kaikkia on yhdessä paketissa, mutta useampaa tavista tavattuani, noita kaikkia on esiintynyt erilaisissa kokoonpanoissa..

Niin, tässä on nyt sitten kai kyse tuosta suomalaisesta vaatimattomuudesta, jonka aloituksessa mainitsin. Mieleeni tuli myös taas kerran, että pitäisi olla vaikkapa jonkinlainen Nettideittailu – Wikisanakirja, jonne voisi mennä kirjoittamaan ja josta voisi tsekata, mitä eri ilmaukset profiileissa voivat tarkoittaa. Sen verran monitulkintaista ja kiharaista se kieli ja termistö siellä on.

Pystyn vielä jotenkin ymmärtämään, että tavis tarkoittaa jollekin psyykkisesti ja emotionaalisesti tasapainoista ihmistä, mutta että vielä uskollistakin – noh, heittäydyn sanattomaksi tuossa kohtaa. :P

Joka tapauksessa tässä on taustalla se minulle vieras ajatus, että tavallisuus on (aina) jotain hyvää ja positiivista, epätavallisuus taas huonoa ja negatiivista. Ihan äkkiseltäänkin ajateltuna on helppo löytää poikkeavuuksia, jotka ovat myönteisiä, esimerkiksi huippuälykkyys tai –lahjakkuus tai poikkeuksellisen vahva empatiakyky. Tavallisuus ei todellakaan ole hyvän synonyymi.

Ja silloin kun enemmän miesten profiileja luin, niin sellainen käsitys myös joskus syntyi - sieltä rivien välistä – että itseään tavalliseksi kutsuva on vain laiska ja/tai kykenemätön kuvaamaan itseään kovin tarkasti tai vivahteikkaasti. Ja joissain profiileissa se ei varmaan tarkoita yhtään mitään, rehellisesti sanoen.

Ja minua se tavallisuus ärsyttää myös siitä syystä, että etsin kaltaistani ei-ihan-niin-tavallista miestä. :D

Okei, sanottakoon tavis, mutta jos esittely jää siihen... Tyyppiään voisi tuoda esiin kertomalla ERI asioista kuin kaikki muut. Jos puolessa ilmoituksista on yksilauseinen "täällä tällanen tavallinen kaveri hakee kivaa naista", sen voisi tehdä edes muodon puolesta erottuvaksi (osoittais ehkä mielikuvitusta):

Tavallinen mies. Kiva nainen. Yhdessä epätavallisen kivaa?

Sitten se toinen puoli imotuksista, niissä on hervottoman pitkä, yksittäisiä sanoja sisältävä, pääosin ihan samansisältöinen litania kuin kymmenissä muissa:

Liikunnallinen, hauska, huomaavainen, kotonaviihtyvä, huumprintajuinen jne. (Ja lisäksi nämä asiat on ilmaistu jo niissä automatic-sarakkeissa. - Toi huumorintaju, mitä se muka on pelkkänä sanana? Se pitää näyttää.)

Jos sitä luonnetta yrittäisi pukea siihen muotoon, jolla itsestään kertoo, niin tulis kerrottua paljon enemmän.

Yksi outo tavis kirjoitti:

Okei, sanottakoon tavis, mutta jos esittely jää siihen... Tyyppiään voisi tuoda esiin kertomalla ERI asioista kuin kaikki muut. Jos puolessa ilmoituksista on yksilauseinen "täällä tällanen tavallinen kaveri hakee kivaa naista", sen voisi tehdä edes muodon puolesta erottuvaksi (osoittais ehkä mielikuvitusta):

Tavallinen mies. Kiva nainen. Yhdessä epätavallisen kivaa?

Sitten se toinen puoli imotuksista, niissä on hervottoman pitkä, yksittäisiä sanoja sisältävä, pääosin ihan samansisältöinen litania kuin kymmenissä muissa:

Liikunnallinen, hauska, huomaavainen, kotonaviihtyvä, huumprintajuinen jne. (Ja lisäksi nämä asiat on ilmaistu jo niissä automatic-sarakkeissa. - Toi huumorintaju, mitä se muka on pelkkänä sanana? Se pitää näyttää.)

Jos sitä luonnetta yrittäisi pukea siihen muotoon, jolla itsestään kertoo, niin tulis kerrottua paljon enemmän.

Lue lisää

Joo, mitenkähän paljon miehet mahtavat tsekkailla muiden miesten profiileja? Eli miten tietoisia he mahtavat olla siitä, että heidän ilmoituksensa on lähes samanlainen kuin kymmenet tai sadat muut?

"Huumorintajuinen" ei tosiaan kerro mitään. Kukapa nyt huumorintajuton olisi.:) Ihmiset nauravat eri jutuille ja tykkäävät eri tyyppisestä huumorista, joten sen oman tyyppisen huumorin soisi tulevan ilmi siinä profilissa (ainakin jos sen huumoripuolen kokee tärkeäksi).

Joskus "mukava mies" hakee "mukavaa ja muuten kivaa naista". Hmm...mikä muuten mahtaa olla mukavan ja kivan ero?

tarpeeksi nähnyt kirjoitti:

Tällaisia ominaisuuksia on tullut miehissä vastaan, jotka ovat mainostaneet itseään tavallisina:

- sisäänpäinkääntyneisyys
- alentunut itsetunto
- epäromanttisuus
- junttimaiset vaatteet ja hiukset
- ylipainoa ja kiinnostumattomuutta huolehtia yleisestä hyvinvoinnista ja ulkonäöstä
- urheilun katsominen ja alkoholin juonti ajavat naisen edelle
- kitsaus
- kunnianhimottomuus
- oma-alotteisuuden puute
- innottomuus ja negatiivinen suhtautuminen elämään
- oppimaton, perustaidot kaikessa olematonta ja yleistieto vähäinen
- kykenemättömyys kohdata ja käsitellä tunteita: ensin hiljaa jurotetaan sitten saatetaan kilahtaa vähäisestäkin aiheesta
- kykenemättömyys kehittyä henkisesti
- kykenemättömyys rakkauteen, edes sanaa ei pystytä sanomaan tai kirjoittamaan
- sänkytaidot ja mieskunto (impotettia) nollassa
- jne..

Lue lisää

Tapauksesta riippuen nuokin ovat ratkaistavissa.. jos muuten on potentiaalia ukossa. ;)

- sisäänpäinkääntyneisyys : Kunhan mulle uskaltaa höpistä, niin samapa tuo.. eipähän lirkuttele liikoja muille :)

- alentunut itsetunto : on korjattavissa. Aika helpostikin.. aidoilla kehuilla ja seksillä viimeistään. :D

- epäromanttisuus : pitää itse vähän nähdä vaivaa, mutta romantikon saa kaivettua muuten normaalista miehest esille kyl..

- junttimaiset vaatteet ja hiukset : Ukko parturiin ja uudet sopivammat vaatteet. Ompahan järkevää yhteistä tekemistä alkuun, kun vie shoppaileen äijän baarin kautta.. jos ei lähde, niin heippa sitten.

- ylipainoa ja kiinnostumattomuutta huolehtia yleisestä hyvinvoinnista ja ulkonäöstä : pari kuukautta sänkyjumppaa ja tuloksia alkaa näkymään. Oletan, että miehen saa myös lenkille ja salille mukaan.. mikäli aitoa kiinnostusta löytyy naistaan kohtaan. Kummasti sitä mies vetristyy hoitaan itteensä, kun on tarjolla.. niin. ;)

- urheilun katsominen ja alkoholin juonti ajavat naisen edelle : voidaan katsoa yhdessä. Kaljanjuonti vähenee automaattisesti, koska olen jo keksinyt muuta tekemistä illoiks. Oluet voi nappasta sit kotimatkalla salilta..

- kitsaus : hmm.. voi olla hyvekin. Eiköhän tuokin korjaannu jos muuten synkkaa. En huoliskaan miestä, joka on tuntemattomille naisille heti tarjoamassa.. epätoivoista meinaan. :D

- kunnianhimottomuus : Ok. Ei kaikkien tarvitse kurkotella kuuta kohti.. vähemmälläkin pärjää. Kunnianhimoa löytynee samalla muuten kun itsetunto korjaantuu.. tarvii vaan vähän kannustusta.

- oma-alotteisuuden puute : ei se mittään. Kyllä ajan kanssa sitä tulee.. jos nainen vaan pistää tarpeeks tiukille tarkoituksella.

- innottomuus ja negatiivinen suhtautuminen elämään : yksin ei ole hyvä olla. Korjattavissa.

- oppimaton, perustaidot kaikessa olematonta ja yleistieto vähäinen : yleensä liioittelua.. jos todella imbesilli, niin annetaan eteenpäin.. aikuisena voi halutessaan myös opiskella lisää, potkittava siihen jos muuten ok.

- kykenemättömyys kohdata ja käsitellä tunteita: ensin hiljaa jurotetaan sitten saatetaan kilahtaa vähäisestäkin aiheesta : haetaan vaik lääkkeitä siihen sitten. Puhumalla selvii.. eikä sitä yksin välttis ole voinut juuri oppia käsittelemäänkään tunteitaan. Mitä käsiteltävää olis muuten?

- kykenemättömyys kehittyä henkisesti : liioittelua.. jokainen voi kehittyä, jos vaan saa tukea ja kannustusta.

- kykenemättömyys rakkauteen, edes sanaa ei pystytä sanomaan tai kirjoittamaan : ihan hyvä ettei turhia huutele ilman aihetta. Tosiaan kun rakastuu, niin eiköhän se sana irtoa..

- sänkytaidot ja mieskunto (impotettia) nollassa : no omalla kädellä ei varmaan taidot kartu paljoa ja hyvä jos ei ole käynyt treenaamassa huor.. :) Koeajalla selviää ja harjoitus tekee mestarin. Siniset pillerit vaikka sitten avuksi.. Itse opetettu mies on parhain, muiden naisten oppeja on ollut joskus raskasta korjailla..

Nepparix kirjoitti:

Tapauksesta riippuen nuokin ovat ratkaistavissa.. jos muuten on potentiaalia ukossa. ;)

- sisäänpäinkääntyneisyys : Kunhan mulle uskaltaa höpistä, niin samapa tuo.. eipähän lirkuttele liikoja muille :)

- alentunut itsetunto : on korjattavissa. Aika helpostikin.. aidoilla kehuilla ja seksillä viimeistään. :D

- epäromanttisuus : pitää itse vähän nähdä vaivaa, mutta romantikon saa kaivettua muuten normaalista miehest esille kyl..

- junttimaiset vaatteet ja hiukset : Ukko parturiin ja uudet sopivammat vaatteet. Ompahan järkevää yhteistä tekemistä alkuun, kun vie shoppaileen äijän baarin kautta.. jos ei lähde, niin heippa sitten.

- ylipainoa ja kiinnostumattomuutta huolehtia yleisestä hyvinvoinnista ja ulkonäöstä : pari kuukautta sänkyjumppaa ja tuloksia alkaa näkymään. Oletan, että miehen saa myös lenkille ja salille mukaan.. mikäli aitoa kiinnostusta löytyy naistaan kohtaan. Kummasti sitä mies vetristyy hoitaan itteensä, kun on tarjolla.. niin. ;)

- urheilun katsominen ja alkoholin juonti ajavat naisen edelle : voidaan katsoa yhdessä. Kaljanjuonti vähenee automaattisesti, koska olen jo keksinyt muuta tekemistä illoiks. Oluet voi nappasta sit kotimatkalla salilta..

- kitsaus : hmm.. voi olla hyvekin. Eiköhän tuokin korjaannu jos muuten synkkaa. En huoliskaan miestä, joka on tuntemattomille naisille heti tarjoamassa.. epätoivoista meinaan. :D

- kunnianhimottomuus : Ok. Ei kaikkien tarvitse kurkotella kuuta kohti.. vähemmälläkin pärjää. Kunnianhimoa löytynee samalla muuten kun itsetunto korjaantuu.. tarvii vaan vähän kannustusta.

- oma-alotteisuuden puute : ei se mittään. Kyllä ajan kanssa sitä tulee.. jos nainen vaan pistää tarpeeks tiukille tarkoituksella.

- innottomuus ja negatiivinen suhtautuminen elämään : yksin ei ole hyvä olla. Korjattavissa.

- oppimaton, perustaidot kaikessa olematonta ja yleistieto vähäinen : yleensä liioittelua.. jos todella imbesilli, niin annetaan eteenpäin.. aikuisena voi halutessaan myös opiskella lisää, potkittava siihen jos muuten ok.

- kykenemättömyys kohdata ja käsitellä tunteita: ensin hiljaa jurotetaan sitten saatetaan kilahtaa vähäisestäkin aiheesta : haetaan vaik lääkkeitä siihen sitten. Puhumalla selvii.. eikä sitä yksin välttis ole voinut juuri oppia käsittelemäänkään tunteitaan. Mitä käsiteltävää olis muuten?

- kykenemättömyys kehittyä henkisesti : liioittelua.. jokainen voi kehittyä, jos vaan saa tukea ja kannustusta.

- kykenemättömyys rakkauteen, edes sanaa ei pystytä sanomaan tai kirjoittamaan : ihan hyvä ettei turhia huutele ilman aihetta. Tosiaan kun rakastuu, niin eiköhän se sana irtoa..

- sänkytaidot ja mieskunto (impotettia) nollassa : no omalla kädellä ei varmaan taidot kartu paljoa ja hyvä jos ei ole käynyt treenaamassa huor.. :) Koeajalla selviää ja harjoitus tekee mestarin. Siniset pillerit vaikka sitten avuksi.. Itse opetettu mies on parhain, muiden naisten oppeja on ollut joskus raskasta korjailla..

Lue lisää

Nepparistapa saa, jos ei ole jo saanutkin, joku onnellinen näppärän naisen kun valittamisen sijaan osaa fiksusti hyvällä tavalla muokkailla miehestä mieleisen :-)

IKisinkku M kirjoitti:

Nepparistapa saa, jos ei ole jo saanutkin, joku onnellinen näppärän naisen kun valittamisen sijaan osaa fiksusti hyvällä tavalla muokkailla miehestä mieleisen :-)

Joo, mutta kaikki eivät jaksa alkaa leikkimään armeijaleikkejä. Ja parin pidemmän parisuhteen kokemuksella olen havainnut että parisuhteessa ei suinkaan hoikistuta, vaan päinvastoin LIHOTAAN. Tämä sen vuoksi että yhdessäoloa aletaan juhlistamaan syömällä. Syödään hyviä päivällisiä, ehkä yhdessä laitettuja tai toisen kummallekin laittamia, käydään ravintoloissa, ostetaan kaikenlaisia herkkuja kaupasta ja syödään syödään ja taas kerran syödään kun katsellaan elokuvia jne. Seksi tutkitusti ei vie kovin paljoa energiaa. Ihmiset olettavat kai että vie kun siinä tulee hiki, mutta ei vie. Valitettavasti.

Likaisena viihtyvää miestä on vaikea alkaa väkisin pesemäänkään. Eikä sitä jatkuvaa jurnutusta, jäkätystä ja äyskintää jaksa mitä riittää jos mies ei halua tehdä kuten sanotaan. Kuka nykypäivänä haluaa olla joku Justiina? Kiukkuinen ÄITI miehelle? Lapsen tasolle jääneet miehet olkoot rauhassa omassa autistisessa maailmassaan.

Jos joku tykkää äkseerata niin siitä vain, mutta kaikkia se ei tosiaan kiinnosta. Ja suurin ongelma on että siinä kun nainen alkaa muuttumisleikityttämään miestä on yleensä kyse siitä että nainen ei rakasta miestä, mutta kuvittelee alkavansa rakastamaan kunhan miehestä tehdään mieleinen. Sitten kun käy ilmi ettei se rakkaus syty edes senkään jälkeen kun ukko on parturoitu ja puettu, nainen alkaa tuntea epämääräistä tyytymättömyyttä ja sitten alkaa se nälvintä, nalkutus ja ivailu, joka huipentuu siihen että nainen etsii itselleen uuden projektin.

Pasi Fisti kirjoitti:

Joo, mutta kaikki eivät jaksa alkaa leikkimään armeijaleikkejä. Ja parin pidemmän parisuhteen kokemuksella olen havainnut että parisuhteessa ei suinkaan hoikistuta, vaan päinvastoin LIHOTAAN. Tämä sen vuoksi että yhdessäoloa aletaan juhlistamaan syömällä. Syödään hyviä päivällisiä, ehkä yhdessä laitettuja tai toisen kummallekin laittamia, käydään ravintoloissa, ostetaan kaikenlaisia herkkuja kaupasta ja syödään syödään ja taas kerran syödään kun katsellaan elokuvia jne. Seksi tutkitusti ei vie kovin paljoa energiaa. Ihmiset olettavat kai että vie kun siinä tulee hiki, mutta ei vie. Valitettavasti.

Likaisena viihtyvää miestä on vaikea alkaa väkisin pesemäänkään. Eikä sitä jatkuvaa jurnutusta, jäkätystä ja äyskintää jaksa mitä riittää jos mies ei halua tehdä kuten sanotaan. Kuka nykypäivänä haluaa olla joku Justiina? Kiukkuinen ÄITI miehelle? Lapsen tasolle jääneet miehet olkoot rauhassa omassa autistisessa maailmassaan.

Jos joku tykkää äkseerata niin siitä vain, mutta kaikkia se ei tosiaan kiinnosta. Ja suurin ongelma on että siinä kun nainen alkaa muuttumisleikityttämään miestä on yleensä kyse siitä että nainen ei rakasta miestä, mutta kuvittelee alkavansa rakastamaan kunhan miehestä tehdään mieleinen. Sitten kun käy ilmi ettei se rakkaus syty edes senkään jälkeen kun ukko on parturoitu ja puettu, nainen alkaa tuntea epämääräistä tyytymättömyyttä ja sitten alkaa se nälvintä, nalkutus ja ivailu, joka huipentuu siihen että nainen etsii itselleen uuden projektin.

Lue lisää

"...yleensä kyse siitä että nainen ei rakasta miestä, mutta kuvittelee alkavansa rakastamaan kunhan miehestä tehdään mieleinen. Sitten kun käy ilmi ettei se rakkaus syty edes senkään jälkeen kun ukko on parturoitu ja puettu, nainen alkaa tuntea epämääräistä tyytymättömyyttä ja sitten alkaa se nälvintä, nalkutus ja ivailu, joka huipentuu siihen että nainen etsii itselleen uuden projektin."

Tässä taidat osua naulan kantaan.Ja ainakin itse haluan miehen, johon olen tyytyväinen ja jota rakastan sellaisena kuin hän on ilman tarvetta muuttaa miestä tai nalkuttaa hänen puutteistaan tai vioistaan.

Eli niiden vikojen tulee olla sellaisia, että pystyn niiden kanssa elämään ja ottamaan ne osana pakettia, jota kokonaisuutena arvostan ja rakastan.

Pasi Fisti kirjoitti:

Joo, mutta kaikki eivät jaksa alkaa leikkimään armeijaleikkejä. Ja parin pidemmän parisuhteen kokemuksella olen havainnut että parisuhteessa ei suinkaan hoikistuta, vaan päinvastoin LIHOTAAN. Tämä sen vuoksi että yhdessäoloa aletaan juhlistamaan syömällä. Syödään hyviä päivällisiä, ehkä yhdessä laitettuja tai toisen kummallekin laittamia, käydään ravintoloissa, ostetaan kaikenlaisia herkkuja kaupasta ja syödään syödään ja taas kerran syödään kun katsellaan elokuvia jne. Seksi tutkitusti ei vie kovin paljoa energiaa. Ihmiset olettavat kai että vie kun siinä tulee hiki, mutta ei vie. Valitettavasti.

Likaisena viihtyvää miestä on vaikea alkaa väkisin pesemäänkään. Eikä sitä jatkuvaa jurnutusta, jäkätystä ja äyskintää jaksa mitä riittää jos mies ei halua tehdä kuten sanotaan. Kuka nykypäivänä haluaa olla joku Justiina? Kiukkuinen ÄITI miehelle? Lapsen tasolle jääneet miehet olkoot rauhassa omassa autistisessa maailmassaan.

Jos joku tykkää äkseerata niin siitä vain, mutta kaikkia se ei tosiaan kiinnosta. Ja suurin ongelma on että siinä kun nainen alkaa muuttumisleikityttämään miestä on yleensä kyse siitä että nainen ei rakasta miestä, mutta kuvittelee alkavansa rakastamaan kunhan miehestä tehdään mieleinen. Sitten kun käy ilmi ettei se rakkaus syty edes senkään jälkeen kun ukko on parturoitu ja puettu, nainen alkaa tuntea epämääräistä tyytymättömyyttä ja sitten alkaa se nälvintä, nalkutus ja ivailu, joka huipentuu siihen että nainen etsii itselleen uuden projektin.

Lue lisää

Tuskinpa nepparikaan mitään mahdotonta projektia ottaa hoitaakseen vaan sellaisen johon jo valmiiksi on mieltynyt, pieniä yksityiskohtia sitten hioo miellyttävällä tavalla ja se on miehellekin mukavaa muuttua arvostavassa ilmapiirissä, samoin voi tehdä vastapalveluksena naiselleen ja siinähän ne hiomattomat timantit alkaa säihkymään, taatusti toimii paremmin kuin naputtaminen joka taas on sitä armeijaleikkiä.

Helpostihan siinä parsiuhteessa voi niinkin käydä että paino nousee jos ei sitä tarkkaile mutta siihen löytyy aina syyllinen peilistä eikä siitä parista ja kyllä sellainen joka kumppaniaan arvostaa pitää itsensä kuosissa.

IKisinkku M kirjoitti:

Tuskinpa nepparikaan mitään mahdotonta projektia ottaa hoitaakseen vaan sellaisen johon jo valmiiksi on mieltynyt, pieniä yksityiskohtia sitten hioo miellyttävällä tavalla ja se on miehellekin mukavaa muuttua arvostavassa ilmapiirissä, samoin voi tehdä vastapalveluksena naiselleen ja siinähän ne hiomattomat timantit alkaa säihkymään, taatusti toimii paremmin kuin naputtaminen joka taas on sitä armeijaleikkiä.

Helpostihan siinä parsiuhteessa voi niinkin käydä että paino nousee jos ei sitä tarkkaile mutta siihen löytyy aina syyllinen peilistä eikä siitä parista ja kyllä sellainen joka kumppaniaan arvostaa pitää itsensä kuosissa.

Lue lisää

Kyllähän ihmiset hiovat toisiaan aina merkittävissä ihmissuhteissaan, ovat ne sitten parisuhteita tai vaikka perhe-tai ystävyysssuhteita. Mutta on eri asia, onko kyseessä luonnollinen kehitysprosessi tai tietoinen manipulointi.

Hyvään ihmissuhteeseen luonnollisesti kuuluu, että molemmat voivat ja myös ilmaisevat omat toiveensa ja tarpeensa ja toisaalta taas pyrkivät vastaamaan mahdollisuuksiensa mukaan toisen toiveisiin ja tarpeisiin. Toisaalta toisen arvostamiseen kuuluu esim. se ettei vaadi toiselta jotain sellaista, mitä tämä pitää jollain lailla kohtuuttomana. Eli kompromisseja ja vastaan tulemista tarvitaan usein myös. Joka tapauksessa tässä on kyse yhteisestä ja vastavuoroisesta projektista (jos se nyt halutaan projektina nähdä).

Kokonaan toinen juttu on se, jos toinen osapuoli näkee toisen kuin muovailuvahana, josta alkaa muovaamaan mieleistään hahmoa. Tällöin kyse on sen ihmisen omasta projektista, jossa kumppani on hänen manipulaationsa kohde. Ja periaatteessa on ihan sama, onko sitä muovailtavaa vähän vai paljon.

Käytännössä näiden kahden raja voi olla aika häilyvä, mutta periaatteellisella tasolla niillä on iso ero.

Miten muuten suhtautuisit, jos naisesi lihoisi esim. jonkin sairauden seurauksena?

Noinhan se tietysti on. Sitä vain joskus optimistina odottelee positiivisia yllätyksiä, esim. sitä että ei tarvitsisi törmätä kymmeneen "tavallisen miehen" profiiliin peräkkäin. :)

Olen jonkin verran kirjoituksiasi täällä lukenut, ja minulle tulee jostain syystä mieleen ruutupaitainen insinööri - ei kovin värikäs tyyppi. Mutta en ole selvänäkijä. :D

Itselleni ei tulisi mieleeni mainostaa itseäni tavallisena eikä erikoisena. Kumpikaan adjektiivi ei ole millään lailla tarpeellinen. Tämä on muuten myös yksi syy, miksi ihmettelen tavallinen -sanan runsasta esiintymistä.

??? kirjoitti:

Olen jonkin verran kirjoituksiasi täällä lukenut, ja minulle tulee jostain syystä mieleen ruutupaitainen insinööri - ei kovin värikäs tyyppi. Mutta en ole selvänäkijä. :D

Itselleni ei tulisi mieleeni mainostaa itseäni tavallisena eikä erikoisena. Kumpikaan adjektiivi ei ole millään lailla tarpeellinen. Tämä on muuten myös yksi syy, miksi ihmettelen tavallinen -sanan runsasta esiintymistä.

Lue lisää

Kirjoittamisessa onkin se ero että siinä ehtii paremmin miettimään mitä ulos suoltaa niin onhan se tuotos väkisinkin vähän tosikkomaisempaa kuin puhekieli. En minäkään itseäni kyllä kovin värikkäänä pidä mutta kai ne muut on sitten vielä värittömämpiä.

Kouluttamattomuus ei ole kyllä mt-ongelma.

Ei ihan kivan tarvitsekaan kelvata kenellekään, jokainen ansaitsee sen erityisen ja mahtavan kumppanin - se vain on erilainen eri ihmisille.

"Mutta "tavallinen" haittaa kovastikin silloin kun ihminen olettaa että on olemassa joku normi jota kaikkien tulee noudattaa."

Tässä on juuri se ydin, miten minä tavallisuuden ja tavismaisuuden yleensä koen. Se on normatiivista, konformistista ja sovinnaista, itsensä ja muiden asettamista tiettyyn muottiin. Ja jos et mahdu siihen muottiin, olet jotenkin kummallinen, viallinen tai epäkelpo, jopa sairas tai häiriintynyt. Ja koska siihen yleensä liittyy ajatus ”normaalista ihmisestä” ja ”kunnon kansalaisesta”, se on myös tavallaan moralisoivaa.

Ihan hyviä tavispointteja sinulla, itselleni tulee mieleen lisäksi:

- ihanteena vakituinen kokopäiväduuni
- arvostaa omistusasumista, erityisesti omakotitaloa
- tekee keskimäärin kerran vuodessa matkan ”jonnekin lämpimään”, usein johonkin suosittuun turistirysään
- tykkää saunasta ja kärvistelee siellä varsin usein
- juo humalahakuisesti, vähintään pakollisina juhlapäivinä
- keskittyy kertakäyttöviihteeseen ja lööppijulkisuuteen (esim. juuri tosi-tv)
- keskittyy materiaan ja kuluttamiseen
- ei ole kiinnostunut itsensä syvällisestä kehittämisestä tai henkisestä kasvusta
- on joko ateisti tai ei-vakaumuksellinen evankelis-luterilainen
- pukeutuu usein farkkuihin ja t-paitaan tai paitikseen/kauluspaitaan tai perusneuleeseen
- lemmikkinä aika usein koira/koiria
- olohuoneessa on kirjahylly, jossa on valokuvia ja/tai koriste-esineitä (tämä koskee enne kaikkea vanhempia ikäpolvia)

Varmaan on monia muitakin, mutta ei just nyt tule mieleen. Ja tarkoitukseni ei ole sanoa, että noissa olisi välttämättä mitään vikaa sinänsä. Itse asiassa monet ovat ihan hyviä juttuja. :)

Itse kuuntelen muuten ihan lahjakkaasti sekä raskaampaa musaa että tuota iskelmäksi nimitettävää rasittavaa naukumista. :D:D (kiitos makeista nauruista, taidat tosiaan inhota iskelmää :D) Tosin en tietenkään mitä tahansa kummankaan lajin sisällä. Sen lisäksi kuuntelen monenlaista muuta musiikkia, en oikeastaan lähtökohtaisesti sulje mitään genreä pois, koska melkein kaikissa voi olla jotain hyvää. No, jonkun gangsta rapin saa kyllä ainakin sulkea pois. Ja Arttu Wiskarilta ja kumppaneilta minut voisi säästää myös.

Minullekaan ei tulisi edes mieleeni laittaa profiiliin jotain halipulasta, kainaloon käpertymisestä, omasta kullasta tai murusta tai takkatulesta yms. Vaikka todellisuudessa olen hyvin romanttinen ja joskus lepertelyynkin taipuvainen, niin ne kuulostavat profiilissa jotenkin kornilta. Ja koska läheisyys ja hellyys ovat mielestäni itsestään selviä asioita parisuhteessa, niin ei niitä kai silloin tarvitse erikseen korostaa.

Asenne-erostahan tuossa on pitkälti kyse. Fakta on, että suuri valtaosa henkisesti terveistä ihmisistä kuluttaa merkittävän osan ajastaan aivan tuikitavallisiin asioihin. Yksi ajattelee kuitenkin, että minussa on myös uniikkeja ominaisuuksia ja kaikki kiinnostuksen kohteeni eivät ole valtavirran arvostamia (niin kuin useimpien ihmisten kohdalle edelleenkin on). Yksi arvostaa näitä ominaisuuksia ja on terveellä tavalla ylpeäkin niistä. Toinen ei pidä niitä minään merkittävänä eli on mielestään vain tavallinen. Jälkimmäinen on vähän kuin huono mainos, minussa ei ole mitään mitä et muualta saisi.

??? kirjoitti:

"Mutta "tavallinen" haittaa kovastikin silloin kun ihminen olettaa että on olemassa joku normi jota kaikkien tulee noudattaa."

Tässä on juuri se ydin, miten minä tavallisuuden ja tavismaisuuden yleensä koen. Se on normatiivista, konformistista ja sovinnaista, itsensä ja muiden asettamista tiettyyn muottiin. Ja jos et mahdu siihen muottiin, olet jotenkin kummallinen, viallinen tai epäkelpo, jopa sairas tai häiriintynyt. Ja koska siihen yleensä liittyy ajatus ”normaalista ihmisestä” ja ”kunnon kansalaisesta”, se on myös tavallaan moralisoivaa.

Ihan hyviä tavispointteja sinulla, itselleni tulee mieleen lisäksi:

- ihanteena vakituinen kokopäiväduuni
- arvostaa omistusasumista, erityisesti omakotitaloa
- tekee keskimäärin kerran vuodessa matkan ”jonnekin lämpimään”, usein johonkin suosittuun turistirysään
- tykkää saunasta ja kärvistelee siellä varsin usein
- juo humalahakuisesti, vähintään pakollisina juhlapäivinä
- keskittyy kertakäyttöviihteeseen ja lööppijulkisuuteen (esim. juuri tosi-tv)
- keskittyy materiaan ja kuluttamiseen
- ei ole kiinnostunut itsensä syvällisestä kehittämisestä tai henkisestä kasvusta
- on joko ateisti tai ei-vakaumuksellinen evankelis-luterilainen
- pukeutuu usein farkkuihin ja t-paitaan tai paitikseen/kauluspaitaan tai perusneuleeseen
- lemmikkinä aika usein koira/koiria
- olohuoneessa on kirjahylly, jossa on valokuvia ja/tai koriste-esineitä (tämä koskee enne kaikkea vanhempia ikäpolvia)

Varmaan on monia muitakin, mutta ei just nyt tule mieleen. Ja tarkoitukseni ei ole sanoa, että noissa olisi välttämättä mitään vikaa sinänsä. Itse asiassa monet ovat ihan hyviä juttuja. :)

Itse kuuntelen muuten ihan lahjakkaasti sekä raskaampaa musaa että tuota iskelmäksi nimitettävää rasittavaa naukumista. :D:D (kiitos makeista nauruista, taidat tosiaan inhota iskelmää :D) Tosin en tietenkään mitä tahansa kummankaan lajin sisällä. Sen lisäksi kuuntelen monenlaista muuta musiikkia, en oikeastaan lähtökohtaisesti sulje mitään genreä pois, koska melkein kaikissa voi olla jotain hyvää. No, jonkun gangsta rapin saa kyllä ainakin sulkea pois. Ja Arttu Wiskarilta ja kumppaneilta minut voisi säästää myös.

Minullekaan ei tulisi edes mieleeni laittaa profiiliin jotain halipulasta, kainaloon käpertymisestä, omasta kullasta tai murusta tai takkatulesta yms. Vaikka todellisuudessa olen hyvin romanttinen ja joskus lepertelyynkin taipuvainen, niin ne kuulostavat profiilissa jotenkin kornilta. Ja koska läheisyys ja hellyys ovat mielestäni itsestään selviä asioita parisuhteessa, niin ei niitä kai silloin tarvitse erikseen korostaa.

Lue lisää

Muutama Enkelpertti Humperdinkki per vuosi menee kyllä minullekin, mutta noin muuten harmittaa esim. se että Kirka tuhlasi hienon rokkiäänensä alkamalla veisaamaan niitä surunpyyhitsilmistänipois-tyyppisiä itkuveisuja. Todellakin - iskelmät ei nappaa. Jokainen saa minun puolestani tietysti kuunnella mitä tykkää, mutta luulen että sellainen 40 mies joka on nuoruudessaan jämähtänyt ennemmin heviin ja on sillä tiellä vieläkin taitaa olla sellainen jonka kanssa tulen hyvin juttuun. Tai näin on ainakin ollut tähän mennessä, mutta tällä inhalla iällä alkavat olemaan kovin varattuna sen sortin miehet.

Jonkinlaista tavallisuutta toki tuokin voi olla. Eivät nämä rokki-keski-ikäiset niin kauhean harvinaisia ole. :P

Hassu juttu, mutta minäkään en välitä laittaa ihmisten kuvia itseäni vahtimaan. Kaikenlaista roinaa on hyllyt täys, mutta ei näitä valokuvia. Ehkä tämä kaikki kertoo siitä ettei ole sitoutunut suomalaisuuteen ylipäätään, kun ei ole niin kauhean ylpeä juuristaan että niitä pitäisi kokoajan esitellä. Vaikken kyllä yhtään sitä häpeäkään että voin käyttää monipuolista suomenkieltä, ja siksi etsinkin suomalaista miestä, enkä ulkomaalaista.

Sitä en tosiaan ymmärrä miksi se ilmoitus pitäisi survoa täyteen äkki-imelää leperrystä. Haluan asiallisen, täyspäisen miehen joka ei ala tuikituntemattomalle lirkuttelemaan, en minäkään ala. Lepertely kuuluu mielestäni oikeaan parisuhteeseen jossa toista rakastaa. Muuten se on tosiaankin kornia. Epäilen että nimenomaan humppakansasta löytyy näitä haaveellisia naisia joille se lepertely on tärkeää, ja sitten on niitä miehiä jotka kuvittelevat pääsevänsä pöksyihin kun alkaa oikein imeläksi...

.................... kirjoitti:

Asenne-erostahan tuossa on pitkälti kyse. Fakta on, että suuri valtaosa henkisesti terveistä ihmisistä kuluttaa merkittävän osan ajastaan aivan tuikitavallisiin asioihin. Yksi ajattelee kuitenkin, että minussa on myös uniikkeja ominaisuuksia ja kaikki kiinnostuksen kohteeni eivät ole valtavirran arvostamia (niin kuin useimpien ihmisten kohdalle edelleenkin on). Yksi arvostaa näitä ominaisuuksia ja on terveellä tavalla ylpeäkin niistä. Toinen ei pidä niitä minään merkittävänä eli on mielestään vain tavallinen. Jälkimmäinen on vähän kuin huono mainos, minussa ei ole mitään mitä et muualta saisi.

Lue lisää

Onhan se noinkin ja pointsi sinulle.

Se vain ihmetyttää että jos sitten vähänkin jossain vaiheessa vahingossakin tuo esille jonkin seikan tai harrasteen mikä ei kaikkien pirtaan mene, niin heti tulee epäily että "luuletko olevasi jotenkin parempi kuin muut". Se "parempi" on suomalaisille sama juttu kuin "erikoisempi". Kai täällä luullaan heti jonkinlaiseksi pyrkyriksi ja herrojen mielistelijäksi jos fanittaa asioita jotka viittaavat herraskaisempaan suuntaan. :P

harmauden ylivalta kirjoitti:

Muutama Enkelpertti Humperdinkki per vuosi menee kyllä minullekin, mutta noin muuten harmittaa esim. se että Kirka tuhlasi hienon rokkiäänensä alkamalla veisaamaan niitä surunpyyhitsilmistänipois-tyyppisiä itkuveisuja. Todellakin - iskelmät ei nappaa. Jokainen saa minun puolestani tietysti kuunnella mitä tykkää, mutta luulen että sellainen 40 mies joka on nuoruudessaan jämähtänyt ennemmin heviin ja on sillä tiellä vieläkin taitaa olla sellainen jonka kanssa tulen hyvin juttuun. Tai näin on ainakin ollut tähän mennessä, mutta tällä inhalla iällä alkavat olemaan kovin varattuna sen sortin miehet.

Jonkinlaista tavallisuutta toki tuokin voi olla. Eivät nämä rokki-keski-ikäiset niin kauhean harvinaisia ole. :P

Hassu juttu, mutta minäkään en välitä laittaa ihmisten kuvia itseäni vahtimaan. Kaikenlaista roinaa on hyllyt täys, mutta ei näitä valokuvia. Ehkä tämä kaikki kertoo siitä ettei ole sitoutunut suomalaisuuteen ylipäätään, kun ei ole niin kauhean ylpeä juuristaan että niitä pitäisi kokoajan esitellä. Vaikken kyllä yhtään sitä häpeäkään että voin käyttää monipuolista suomenkieltä, ja siksi etsinkin suomalaista miestä, enkä ulkomaalaista.

Sitä en tosiaan ymmärrä miksi se ilmoitus pitäisi survoa täyteen äkki-imelää leperrystä. Haluan asiallisen, täyspäisen miehen joka ei ala tuikituntemattomalle lirkuttelemaan, en minäkään ala. Lepertely kuuluu mielestäni oikeaan parisuhteeseen jossa toista rakastaa. Muuten se on tosiaankin kornia. Epäilen että nimenomaan humppakansasta löytyy näitä haaveellisia naisia joille se lepertely on tärkeää, ja sitten on niitä miehiä jotka kuvittelevat pääsevänsä pöksyihin kun alkaa oikein imeläksi...

Lue lisää

Kiva kuulla jos et ainakaan Enkelperttiä täysin tyrmää. :) Vaikka en mikään fani olekaan, niin annan propsit miehelle, joka menee 76-vuotiaana Euroviisuihin vetämään vanhanaikaisen ja yksinkertaisen rakkausballadin sinne nuorten pepunpyörittäjien ja akrobaattien sekaan. Miehellä on selkeästi munaa. :D

Oiskohan noihin Kirkan valintoihin vaikuttaneet ainakin osittain taloudelliset syyt? Voi olla että olen nyt ihan hakoteillä, mutta on jotenkin sellainen hämärä muistikuva, että Kirkalla olisi ollut jossain vaiheessa rahallisesti tosi tiukkaa ja vieläpä pitkään. Toisaalta vaikutti kyllä aina siltä, että hän nautti esittämästään musiikista, oli se sitten mitä vaan. Ja olihan Kirka muutenkin hyvin positiivinen persoona.

Miehillä taitaa olla naisia useammin keskittyneempi /rajoittuneempi musiikkimaku. Näin ainakin oman kokemukseni mukaan. Keski-iässä on aika selvästi havaittavissa jakoa rokkimiehiin ja humppamiehiin. Mutta onhan niitä muitakin, esim. blues- ja jazzmiehiä. Molemmista ainakin itselle syntyy mielikuva rennoista ja älykkäistäkin tyypeistä, ensin mainituista saattaisi löytyä syvyyttä ja herkkyyttäkin. Kenties.

Jostain luin myös tutkimuksesta, jonka mukaan klassisen ja metallin kuuntelijoilla olisi useita yhteisiä persoonallisuuden piirteitä. Luovuus ja rentous olivat muistaakseni ainakin sellaisia. Ja kummatkaan eivät tainneet olla kovin ulospäinsuuntautuneita myöskään.

Itselläni on kirjahyllyssä ainoastaan kirjoja, paitsi yhdellä ylätasolla on muutama kehystetty kuva, ei valokuvia vaan itse väkerrettyjä ”pikkutauluja.” Rakastan kirjoja, joten kirjahylly on pääasiassa pyhitetty niille. :) En halua sinne mitään epämääräistä roinaa.

Koska keskustelu on itsellenikin niin valtavan tärkeää parisuhteessa(kin), niin yhteinen kieli on kyllä aika isossa roolissa, pelkkä kehon- tai rakkaudenkieli ei oikein riitä. Mutta toisaalta mahdollisuudet samanhenkisen kumppanin löytymiselle moninkertaistuisivat, jos voisi ulottaa hakunsa Suomen rajojen ulkopuolelle. Oma englantini on aika vahva, mutta olen hemmetin köyhä. En siis voisi käydä pahemmin miestä tapaamassa, jos sellainen jostain toiselta puolelta tätä rakasta Tellustamme löytyisi. Toisaalta voisihan sitä ottaa kaksi rinnakkaisprojektia: deitti-ilmoitus vaikka OkCupidiin ja joka viikko lotto vetämään. Sitten vain odottamaan tuplajättipottia. :)

??? kirjoitti:

Kiva kuulla jos et ainakaan Enkelperttiä täysin tyrmää. :) Vaikka en mikään fani olekaan, niin annan propsit miehelle, joka menee 76-vuotiaana Euroviisuihin vetämään vanhanaikaisen ja yksinkertaisen rakkausballadin sinne nuorten pepunpyörittäjien ja akrobaattien sekaan. Miehellä on selkeästi munaa. :D

Oiskohan noihin Kirkan valintoihin vaikuttaneet ainakin osittain taloudelliset syyt? Voi olla että olen nyt ihan hakoteillä, mutta on jotenkin sellainen hämärä muistikuva, että Kirkalla olisi ollut jossain vaiheessa rahallisesti tosi tiukkaa ja vieläpä pitkään. Toisaalta vaikutti kyllä aina siltä, että hän nautti esittämästään musiikista, oli se sitten mitä vaan. Ja olihan Kirka muutenkin hyvin positiivinen persoona.

Miehillä taitaa olla naisia useammin keskittyneempi /rajoittuneempi musiikkimaku. Näin ainakin oman kokemukseni mukaan. Keski-iässä on aika selvästi havaittavissa jakoa rokkimiehiin ja humppamiehiin. Mutta onhan niitä muitakin, esim. blues- ja jazzmiehiä. Molemmista ainakin itselle syntyy mielikuva rennoista ja älykkäistäkin tyypeistä, ensin mainituista saattaisi löytyä syvyyttä ja herkkyyttäkin. Kenties.

Jostain luin myös tutkimuksesta, jonka mukaan klassisen ja metallin kuuntelijoilla olisi useita yhteisiä persoonallisuuden piirteitä. Luovuus ja rentous olivat muistaakseni ainakin sellaisia. Ja kummatkaan eivät tainneet olla kovin ulospäinsuuntautuneita myöskään.

Itselläni on kirjahyllyssä ainoastaan kirjoja, paitsi yhdellä ylätasolla on muutama kehystetty kuva, ei valokuvia vaan itse väkerrettyjä ”pikkutauluja.” Rakastan kirjoja, joten kirjahylly on pääasiassa pyhitetty niille. :) En halua sinne mitään epämääräistä roinaa.

Koska keskustelu on itsellenikin niin valtavan tärkeää parisuhteessa(kin), niin yhteinen kieli on kyllä aika isossa roolissa, pelkkä kehon- tai rakkaudenkieli ei oikein riitä. Mutta toisaalta mahdollisuudet samanhenkisen kumppanin löytymiselle moninkertaistuisivat, jos voisi ulottaa hakunsa Suomen rajojen ulkopuolelle. Oma englantini on aika vahva, mutta olen hemmetin köyhä. En siis voisi käydä pahemmin miestä tapaamassa, jos sellainen jostain toiselta puolelta tätä rakasta Tellustamme löytyisi. Toisaalta voisihan sitä ottaa kaksi rinnakkaisprojektia: deitti-ilmoitus vaikka OkCupidiin ja joka viikko lotto vetämään. Sitten vain odottamaan tuplajättipottia. :)

Lue lisää

Aivan varmasti raha ratkaisi. Artisteille välillä paiskataan mahdottomat verot. Ja onhan se toisaalta kunnioitettavaa että hoitaa hommansa ammattitaidolla, eli laulaa sen mitä laulaa parhaansa mukaan ja kunnioittaa yleisöään, tykkäsi sitten itse vaikka vähän toisenlaisestakin musasta.

Kerran yksi tyyppi joka oli luonani naisensa kanssa hakemassa paria kapistusta minkä heille myin totesi että musiikkimakuni on tosi laaja (katseli CD-hyllyäni). Voipi olla. Siksi joudunkin aina melkoisen litanian luettelemaan kun käyn lemppareitani läpi, ja aina löytyy jotain bändejä ja artisteja jotka unohtuvat luettelosta. Ei minua haittaa jos mies kuuntelee jotain sellaisia bändejä joita en edes tunne tai joita en itse varsinaisesti keräile, jos ne kuitenkin ovat semmoisia että kestää niitä itsekin kuunnella tavallaan "siinä sivussa". Bluesmies olisi ehkä ihan jees. Pisimmän suhteeni kuitenkin vietin miehen kanssa joka diggaili bluesia, hardrockia, heviä ja sen sellaista, plus klassistakin. Ja vaikka en itse ole tippaakaan musikaalinen, niin kitaranrämpyttäjät ovat minulle heikko kohta. Vaikka olisivat vaan tällaisia että "koulussa mulla oli bändi".

Kirjojahan ne minunkin hyllyt ovat väärällään... xD

Kokeile ihmeessä Ok Cupidoa jos sinulla on vahva englanti! Itsekin aikoinaan muutaman ihan intresantin ulkomaalaisen siellä kohtasin, mutta olen sen verran töppö puhumaan englantia etten tohtisi aloittaa suhdetta jos se on ainoa kieli mitä voi käyttää. Kirjoitan sitä kyllä mielelläni, vaikka se aikansa aina ottaakin että saa vireen päälle.

harmauden ylivalta kirjoitti:

Aivan varmasti raha ratkaisi. Artisteille välillä paiskataan mahdottomat verot. Ja onhan se toisaalta kunnioitettavaa että hoitaa hommansa ammattitaidolla, eli laulaa sen mitä laulaa parhaansa mukaan ja kunnioittaa yleisöään, tykkäsi sitten itse vaikka vähän toisenlaisestakin musasta.

Kerran yksi tyyppi joka oli luonani naisensa kanssa hakemassa paria kapistusta minkä heille myin totesi että musiikkimakuni on tosi laaja (katseli CD-hyllyäni). Voipi olla. Siksi joudunkin aina melkoisen litanian luettelemaan kun käyn lemppareitani läpi, ja aina löytyy jotain bändejä ja artisteja jotka unohtuvat luettelosta. Ei minua haittaa jos mies kuuntelee jotain sellaisia bändejä joita en edes tunne tai joita en itse varsinaisesti keräile, jos ne kuitenkin ovat semmoisia että kestää niitä itsekin kuunnella tavallaan "siinä sivussa". Bluesmies olisi ehkä ihan jees. Pisimmän suhteeni kuitenkin vietin miehen kanssa joka diggaili bluesia, hardrockia, heviä ja sen sellaista, plus klassistakin. Ja vaikka en itse ole tippaakaan musikaalinen, niin kitaranrämpyttäjät ovat minulle heikko kohta. Vaikka olisivat vaan tällaisia että "koulussa mulla oli bändi".

Kirjojahan ne minunkin hyllyt ovat väärällään... xD

Kokeile ihmeessä Ok Cupidoa jos sinulla on vahva englanti! Itsekin aikoinaan muutaman ihan intresantin ulkomaalaisen siellä kohtasin, mutta olen sen verran töppö puhumaan englantia etten tohtisi aloittaa suhdetta jos se on ainoa kieli mitä voi käyttää. Kirjoitan sitä kyllä mielelläni, vaikka se aikansa aina ottaakin että saa vireen päälle.

Lue lisää

"kitaranrämpyttäjät ovat minulle heikko kohta."

Sama täällä. :D Myös basso, viulu, piano tai didgeridoo käy. Oikeastaan mikä tahansa instrumentti käy, en ole turhan nirso.Tanssitaito ja innostus tanssia kohtaan on myös kova sana.Tosin mieluusti jotain muuta kuin näitä perinteisiä suomalaisia seuratansseja. Vaikka voihan se olla joskus (harvoin) ihan kiva pyörähdellä foxin tai humpan tahdissa, mutta mitään aktiivista lavoilla kävijää minusta ei ainakaan tällä hetkellä saa.

Lattarit tai vaikka argentiinalainen tango kuulostaisivat paremmilta, tai kenties vielä joku eksoottisempi laji. Noita ekaksi mainittuja olen joskus aikoinaan tanssinutkin, mutta valitettavasti en koskaan löytänyt itselleni pitkäaikaista paria. Mutta toisaalta monet eivät koskaan löydä edes lyhytaikaista eli tavallaan olin aika onnekaskin. Miehistä on noissa kuvioissa krooninen pula, tai oli ainakin silloin kymmenisen vuotta sitten. Enkä kyllä usko että tilanne on mitenkään radikaalisti muuttunut.

Toinen ryhmä, joka vetää puoleensa ovat henkisyydestä kiinnostuneet huuhaa-miehet. Eli energiahoitajat, astrologit, tarot-tulkitsijat, kukkaterapeutit… you name it. Ei tietenkään tarvitse työkseen tehdä, vaan ihan kiinnostus ja harrastus riittää. En itsekään mikään huuhaa-ammattilainen ole. Astrologisia tulkintoja olen jonkin verran tehnyt, mutta ammattiastrologiksi en voi todellakaan itseäni tituleerata.(Ainakaan vielä :))

Tosiasiassa olen kyllä seurustellut sellaisenkin miehen kanssa, joka ei kuulunut millään tavalla kumpaankaan ryhmään, ei musiikki- eikä huuhaa-miehiin. Mutta tänä päivänä tuntuu, että miehellä pitäisi olla ainakin himpun verran kiinnostusta noihin henkisiin juttuihin –tai vähintään avoimuutta niiden suhteen. Niistä kun on tullut itselleni aika tärkeitä.

??? kirjoitti:

"kitaranrämpyttäjät ovat minulle heikko kohta."

Sama täällä. :D Myös basso, viulu, piano tai didgeridoo käy. Oikeastaan mikä tahansa instrumentti käy, en ole turhan nirso.Tanssitaito ja innostus tanssia kohtaan on myös kova sana.Tosin mieluusti jotain muuta kuin näitä perinteisiä suomalaisia seuratansseja. Vaikka voihan se olla joskus (harvoin) ihan kiva pyörähdellä foxin tai humpan tahdissa, mutta mitään aktiivista lavoilla kävijää minusta ei ainakaan tällä hetkellä saa.

Lattarit tai vaikka argentiinalainen tango kuulostaisivat paremmilta, tai kenties vielä joku eksoottisempi laji. Noita ekaksi mainittuja olen joskus aikoinaan tanssinutkin, mutta valitettavasti en koskaan löytänyt itselleni pitkäaikaista paria. Mutta toisaalta monet eivät koskaan löydä edes lyhytaikaista eli tavallaan olin aika onnekaskin. Miehistä on noissa kuvioissa krooninen pula, tai oli ainakin silloin kymmenisen vuotta sitten. Enkä kyllä usko että tilanne on mitenkään radikaalisti muuttunut.

Toinen ryhmä, joka vetää puoleensa ovat henkisyydestä kiinnostuneet huuhaa-miehet. Eli energiahoitajat, astrologit, tarot-tulkitsijat, kukkaterapeutit… you name it. Ei tietenkään tarvitse työkseen tehdä, vaan ihan kiinnostus ja harrastus riittää. En itsekään mikään huuhaa-ammattilainen ole. Astrologisia tulkintoja olen jonkin verran tehnyt, mutta ammattiastrologiksi en voi todellakaan itseäni tituleerata.(Ainakaan vielä :))

Tosiasiassa olen kyllä seurustellut sellaisenkin miehen kanssa, joka ei kuulunut millään tavalla kumpaankaan ryhmään, ei musiikki- eikä huuhaa-miehiin. Mutta tänä päivänä tuntuu, että miehellä pitäisi olla ainakin himpun verran kiinnostusta noihin henkisiin juttuihin –tai vähintään avoimuutta niiden suhteen. Niistä kun on tullut itselleni aika tärkeitä.

Lue lisää

Heh, harmi että olet nainen. xD

Minulla on ihan sama juttu, eli että ne henkiset miehet kiinnostaisivat. Mutta yleensä niiden kanssa tapaa olla niin että kun tapaamme, mitään ns. kemioita ei synny. En tiedä mistä pirusta se oikein johtuu. Onko tuollaisella miehellä sitten niin erilainen naismaku kuin mitä mitä edustan naisena, ja minulla vastaavasti miesmaku toisenlainen kuin millainen mies on, en tiedä.

Mutta uskovaisten ja tiedeintoilijoiden kanssa en oikein tule juttuun. Jälkimmäisillä tarkoitan sitä "räyhätiedeuskovaisuutta" eli että ei sallita niin minkäänlaista henkisyyttä millään tavalla. Olen oikein lääpälläni tieteisiin ja pidän niitä ehdottomasti ainoana oikeana välineenä hahmottaa todellisuutta ja tarjota ihmisille kanssakäymisen apuvälineitä, mutta kun minulle sanotaan että kuolema on loppu tai että mitään "sielua" ei ole, olen niin eriävää mieltä että eihän siitä mitään tulisi jos mies oikein suuttuisi että olen muka niin idiootti etten vain tajua miten asiat ovat.

Tässä itseasiassa kävi juuri ihan äskettäin näin että mielenkiintoiselta vaikuttanut mies katsoi parhaaksi että ei tutustuta koska hän on hyvin tiedekeskeinen ja minä olen tämä huuhaahenkilö. Tuli vähän paha mieli, mutta parempi tietysti näin kuin että menisi riidaksi harva se päivä. Netissä voin väitellä, mutta kumppanini kanssa haluan enemmän harmoniaa kuin kinastelua... Ja niinhän tuo mieskin tietysti ajatteli, että ihan järkevä päätös häneltä toki.

harmauden ylivalta kirjoitti:

Heh, harmi että olet nainen. xD

Minulla on ihan sama juttu, eli että ne henkiset miehet kiinnostaisivat. Mutta yleensä niiden kanssa tapaa olla niin että kun tapaamme, mitään ns. kemioita ei synny. En tiedä mistä pirusta se oikein johtuu. Onko tuollaisella miehellä sitten niin erilainen naismaku kuin mitä mitä edustan naisena, ja minulla vastaavasti miesmaku toisenlainen kuin millainen mies on, en tiedä.

Mutta uskovaisten ja tiedeintoilijoiden kanssa en oikein tule juttuun. Jälkimmäisillä tarkoitan sitä "räyhätiedeuskovaisuutta" eli että ei sallita niin minkäänlaista henkisyyttä millään tavalla. Olen oikein lääpälläni tieteisiin ja pidän niitä ehdottomasti ainoana oikeana välineenä hahmottaa todellisuutta ja tarjota ihmisille kanssakäymisen apuvälineitä, mutta kun minulle sanotaan että kuolema on loppu tai että mitään "sielua" ei ole, olen niin eriävää mieltä että eihän siitä mitään tulisi jos mies oikein suuttuisi että olen muka niin idiootti etten vain tajua miten asiat ovat.

Tässä itseasiassa kävi juuri ihan äskettäin näin että mielenkiintoiselta vaikuttanut mies katsoi parhaaksi että ei tutustuta koska hän on hyvin tiedekeskeinen ja minä olen tämä huuhaahenkilö. Tuli vähän paha mieli, mutta parempi tietysti näin kuin että menisi riidaksi harva se päivä. Netissä voin väitellä, mutta kumppanini kanssa haluan enemmän harmoniaa kuin kinastelua... Ja niinhän tuo mieskin tietysti ajatteli, että ihan järkevä päätös häneltä toki.

Lue lisää

Sepä se, kun sitä fyysistä kemiaakin pitäisi olla, ja toisaalta se ei pelkästään riitä. Oikeastaan niin monien palasten pitäisi loksahtaa kohdalleen, puoli ja toisin, että jos sitä valtavasti pohtii ja analysoi, niin se alkaa tuntua lähes mahdottomalta. Siksi en näitä niin hirveästi yleensä pohdikaan. Tällä hetkellä ei itse asiassa ole edes aktiivisesti haku päällä, ei livessä eikä netissä. Tosin jos nyt sattuisi jossain vastaan tulemaan, niin en vastaankaan pyristelisi.

Itse en ole lääpälläni tieteisiin, mutta toki ne kiinnostavat. Uskon myös että monet henkiset ilmiöt tullaan todentamaan tieteen keinoin jossain vaiheessa, ja monillehan on olemassa joitain todisteita jo nyt. Oikeastaan näen tieteen vain yhtenä tapana havainnoida maailmaa ja olemassaoloa, en siis yhtenä ainoana oikeana – varsinkaan jos tieteellä tarkoitetaan tiukan luonnontieteellistä lähestymistapaa, jossa kaiken tulee olla tarkasti ja objektiivisesti mitattavissa. Itse annan esim. subjektiiviselle kokemukselle todella paljon arvoa.

Näiden pahimpien tiederäyhääjien ja skeptikkojen ongelma on usein se, että he ovat sokeita sille tosiasialle, että heidän oma suhtautumistapansa ei oikeastaan olekaan niin kovin tieteellinen ja että heidän skeptisyytensä onkin oikeastaan pseudoskeptismiä. Kannanotot perustuvat omille ennakkoluuloille ja valmiina olevilla ajatusmalleille, ja kaikki mikä on ristiriidassa niiden kanssa pitää teilata ilman että siihen edes tutustutaan.Tai jos tutustutaan, niin ote on puolueellinen ja valikoiva. Tieteellisen ajattelun lähtökohtana käsittääkseni pitäisi olla kaiken olemassa olevan tiedon epäily ja kyseenalaistaminen, ei oman maailmankuvan pönkittäminen.

Samaiset tyypit sitten haluavat kaiketi, että myös heidän kumppaninsa pönkittää sitä heidän omaa katsomustaan. Mikä toisaalta on varmaan hyväkin juttu. Yleensä lika barn leka bäst. :)

Miten muuten sovitat yhteen esim. tuon uskosi ”sielun” olemassaoloon ja toisaalta tiukan tieteellisyytesi? Sielun olemassaoloa ei kai ole pystytty todistamaan. Tosin sellaisia viitteitä kai on olemassa, että ihmisellä olisi jonkinlainen fyysisestä kehosta riippumaton tietoisuus. Itselleni sielun olemassaolo on jotenkin kai intuitiivinen selviö, en tarvitse siihen mitään muita todisteita.

Tämä keskustelu alkaa kyllä mennä alkuperäisestä topiikista aika kauas… :D

??? kirjoitti:

Sepä se, kun sitä fyysistä kemiaakin pitäisi olla, ja toisaalta se ei pelkästään riitä. Oikeastaan niin monien palasten pitäisi loksahtaa kohdalleen, puoli ja toisin, että jos sitä valtavasti pohtii ja analysoi, niin se alkaa tuntua lähes mahdottomalta. Siksi en näitä niin hirveästi yleensä pohdikaan. Tällä hetkellä ei itse asiassa ole edes aktiivisesti haku päällä, ei livessä eikä netissä. Tosin jos nyt sattuisi jossain vastaan tulemaan, niin en vastaankaan pyristelisi.

Itse en ole lääpälläni tieteisiin, mutta toki ne kiinnostavat. Uskon myös että monet henkiset ilmiöt tullaan todentamaan tieteen keinoin jossain vaiheessa, ja monillehan on olemassa joitain todisteita jo nyt. Oikeastaan näen tieteen vain yhtenä tapana havainnoida maailmaa ja olemassaoloa, en siis yhtenä ainoana oikeana – varsinkaan jos tieteellä tarkoitetaan tiukan luonnontieteellistä lähestymistapaa, jossa kaiken tulee olla tarkasti ja objektiivisesti mitattavissa. Itse annan esim. subjektiiviselle kokemukselle todella paljon arvoa.

Näiden pahimpien tiederäyhääjien ja skeptikkojen ongelma on usein se, että he ovat sokeita sille tosiasialle, että heidän oma suhtautumistapansa ei oikeastaan olekaan niin kovin tieteellinen ja että heidän skeptisyytensä onkin oikeastaan pseudoskeptismiä. Kannanotot perustuvat omille ennakkoluuloille ja valmiina olevilla ajatusmalleille, ja kaikki mikä on ristiriidassa niiden kanssa pitää teilata ilman että siihen edes tutustutaan.Tai jos tutustutaan, niin ote on puolueellinen ja valikoiva. Tieteellisen ajattelun lähtökohtana käsittääkseni pitäisi olla kaiken olemassa olevan tiedon epäily ja kyseenalaistaminen, ei oman maailmankuvan pönkittäminen.

Samaiset tyypit sitten haluavat kaiketi, että myös heidän kumppaninsa pönkittää sitä heidän omaa katsomustaan. Mikä toisaalta on varmaan hyväkin juttu. Yleensä lika barn leka bäst. :)

Miten muuten sovitat yhteen esim. tuon uskosi ”sielun” olemassaoloon ja toisaalta tiukan tieteellisyytesi? Sielun olemassaoloa ei kai ole pystytty todistamaan. Tosin sellaisia viitteitä kai on olemassa, että ihmisellä olisi jonkinlainen fyysisestä kehosta riippumaton tietoisuus. Itselleni sielun olemassaolo on jotenkin kai intuitiivinen selviö, en tarvitse siihen mitään muita todisteita.

Tämä keskustelu alkaa kyllä mennä alkuperäisestä topiikista aika kauas… :D

Lue lisää

Menköön vain. :)

Olen itse pähkäillyt asian sillä tavalla että tiede saa sanoa sanottavansa asioista joita se pystyy nykyään mittaamaan ja punnitsemaan. Jos kyseessä on asia jota se ei pysty (vielä?) arvioimaan, todentamaan tieteellisesti, tilanteen voi jättää avoimeksi eli ei ole mikään pakko mennä julistamaan esim. että koska tiede ei nyt tätä sielua löydä, ei sitä ole olemassakaan. Ei siitä niin kauaa ole kun ilmakehän kaasuistakaan ei tiedetty hölkäsen pöläystä, pikkuhiljaa vain tehtiin näitä huomioita että jos rotta laitetaan kupuun ja sillä ei ole mitä hengittää, niin nirri pois. Mutta ei osattu eritellä että on erikseen happi ja muita kaasuja, jne. Ehkä me emme vain havaitse sitä sieluakaan tällä erää, mutta ei siitä voi vielä lopullista johtopäätöstä tehdä että sitä ei ole.

NDE-kokemukset ovat mielestäni mielenkiintoista materiaalia JOS sitä sielua tieteen puolella haluaa metsästää. Jos ihminen voi kertoa leikkauksessa oltuaan, silmät kiinni teipattuina ja tulpat korviin tungettuina, että mitä salissa puhuttiin ja mitä siellä tapahtui samaan aikaan kun potilas itse koki leijuvansa katossa (sic), niin aika ihmeellisiä selittelyjä siitä on seurannut kun ei ole haluttu ottaa lukuun sitä mahdollisuutta että kehostaan on mahdollista irtautua (kun ei usko että on jokin mikä voi niin tehdä). Jos alkaa väittämään että ihminen näkee ilman silmiä ja kuulee ilman korvia, niin samantien voi sieluakin pitää mahdollisena!

(Samaan läjäänhän menee tietenkin sokeina syntyneiden unet joissa he näkevät, ja joista he voivat kertoa jälkikäteen niin että havaitaan heidän todella nähneen - OBE-tilassa.)

Tieteet voivat minun puolestani "sörkkiä" kehoa ja fyysistä maailmaa niin paljon kuin sielu, äh, tiede, sietää. xD Mutta tietyt henkisen puolen asiat on hyvä jättää rauhaan jos ei tiedä mitä tekee. En oikein ymmärrä että mitä hyötyä siitä on että julistaa ihmisille että ette ole olemassa enää kuolemanne jälkeen. Harva kai sitä kauhean kivana asiana pitää. Elämästä tulee pelkkä idioottimainen ja irvokas yhdentekevä asia.

Kyllä sen välillä huomaa että kun yrittää toimia tieteen ja "huuhaan" välisenä diplomaattina (niin kuin toisinaan teen), että turpaan tulee vaan kaikilta suunnilta. Uskovaiset vihaavat, tiedeintoilijat nauravat päin naamaa. Hullun hommaa. Mutta tottavieköön jos tietyt tiedeuskovaiset eivät näe että tieteeseenkin voi uskoa ja sitä kautta olla ihan yhtä rasittava räyhis kuin uskontojen kanssakin, niin sokeitahan he ovat. Tiede on palvelija, ei isäntä. Ei ihminen ole niiden orja.

harmauden ylivalta kirjoitti:

Menköön vain. :)

Olen itse pähkäillyt asian sillä tavalla että tiede saa sanoa sanottavansa asioista joita se pystyy nykyään mittaamaan ja punnitsemaan. Jos kyseessä on asia jota se ei pysty (vielä?) arvioimaan, todentamaan tieteellisesti, tilanteen voi jättää avoimeksi eli ei ole mikään pakko mennä julistamaan esim. että koska tiede ei nyt tätä sielua löydä, ei sitä ole olemassakaan. Ei siitä niin kauaa ole kun ilmakehän kaasuistakaan ei tiedetty hölkäsen pöläystä, pikkuhiljaa vain tehtiin näitä huomioita että jos rotta laitetaan kupuun ja sillä ei ole mitä hengittää, niin nirri pois. Mutta ei osattu eritellä että on erikseen happi ja muita kaasuja, jne. Ehkä me emme vain havaitse sitä sieluakaan tällä erää, mutta ei siitä voi vielä lopullista johtopäätöstä tehdä että sitä ei ole.

NDE-kokemukset ovat mielestäni mielenkiintoista materiaalia JOS sitä sielua tieteen puolella haluaa metsästää. Jos ihminen voi kertoa leikkauksessa oltuaan, silmät kiinni teipattuina ja tulpat korviin tungettuina, että mitä salissa puhuttiin ja mitä siellä tapahtui samaan aikaan kun potilas itse koki leijuvansa katossa (sic), niin aika ihmeellisiä selittelyjä siitä on seurannut kun ei ole haluttu ottaa lukuun sitä mahdollisuutta että kehostaan on mahdollista irtautua (kun ei usko että on jokin mikä voi niin tehdä). Jos alkaa väittämään että ihminen näkee ilman silmiä ja kuulee ilman korvia, niin samantien voi sieluakin pitää mahdollisena!

(Samaan läjäänhän menee tietenkin sokeina syntyneiden unet joissa he näkevät, ja joista he voivat kertoa jälkikäteen niin että havaitaan heidän todella nähneen - OBE-tilassa.)

Tieteet voivat minun puolestani "sörkkiä" kehoa ja fyysistä maailmaa niin paljon kuin sielu, äh, tiede, sietää. xD Mutta tietyt henkisen puolen asiat on hyvä jättää rauhaan jos ei tiedä mitä tekee. En oikein ymmärrä että mitä hyötyä siitä on että julistaa ihmisille että ette ole olemassa enää kuolemanne jälkeen. Harva kai sitä kauhean kivana asiana pitää. Elämästä tulee pelkkä idioottimainen ja irvokas yhdentekevä asia.

Kyllä sen välillä huomaa että kun yrittää toimia tieteen ja "huuhaan" välisenä diplomaattina (niin kuin toisinaan teen), että turpaan tulee vaan kaikilta suunnilta. Uskovaiset vihaavat, tiedeintoilijat nauravat päin naamaa. Hullun hommaa. Mutta tottavieköön jos tietyt tiedeuskovaiset eivät näe että tieteeseenkin voi uskoa ja sitä kautta olla ihan yhtä rasittava räyhis kuin uskontojen kanssakin, niin sokeitahan he ovat. Tiede on palvelija, ei isäntä. Ei ihminen ole niiden orja.

Lue lisää

Olet niin samoilla linjoilla, että en taida keksiä juuri kommentoitavaa enää. On olemassa ilmiöitä, joita tiede ei vielä pysty todentamaan, mutta se ei tarkoita sitä, ettei niitä voisi olla tai olisi olemassa. Vaikka monet näin –mielestäni epäloogisesti – näyttävät ajattelevan. Ja fundamentalistiset tiedeuskovaiset ovat aika lailla samaa sarjaa kuin fundamentalistiset uskontouskovaiset.

Onhan se lohduton ajatus, että kuoleman jälkeen ei olisi mitään ja itselleni ajatus jälleensyntymisestä tuntuu myös loogiselta ja järkevältä. Se, että me vain syntyisimme, palloilisimme täällä pienen hetken ja sitten lakkaisimme olemasta, on jotenkin järjetön ajatus. Samoin se, että elämä olisi enemmän tai vähemmän sattumanvaraista.

Toisaalta ajatusta yhdestä, ainutkertaisesta ja lyhyestä elämästä voi pitää omalla tavallaan kauniina – nähdä elämä on kuin upeana tähdenlentona yössä (tulipas kulunut metafora :D). Ja jos elää pitkän, täyden ja rikkaan elämän, niin ehkä se monille riittää. Kaikilla ei ole sellaista ikuisuuskaipuuta, jotakuta se saattaa jopa ahdistaa.

Paljon hoettu ”Kerran täällä vain eletään” –fraasi on kuitenkin sellainen, mikä saa itselläni yleensä vahvat negatiiviset mielleyhtymät liikkeelle, eikä vain sen takia että en itse usko siihen. Se tuntuu olevan joillekin vain tekosyy typeriin ja vastuuttomiin tempauksiin ja hälläväliä-meininkiin. Itselläni on myös vähän erilainen käsitys ”täysillä elämisestä”, mitä aika monilla muilla näyttää olevan.

Tieteen ja huuhaan välisten diplomaattien määrä on käsittääkseni koko ajan lisääntymään päin, joten ehkä se turpaansaantikin siitä alkaa vähenemään. Tai sitten ei. Tai ehkä sitten vasta seuraavassa elämässä. :D Joka tapauksessa koita jaksaa. :)

??? kirjoitti:

Olet niin samoilla linjoilla, että en taida keksiä juuri kommentoitavaa enää. On olemassa ilmiöitä, joita tiede ei vielä pysty todentamaan, mutta se ei tarkoita sitä, ettei niitä voisi olla tai olisi olemassa. Vaikka monet näin –mielestäni epäloogisesti – näyttävät ajattelevan. Ja fundamentalistiset tiedeuskovaiset ovat aika lailla samaa sarjaa kuin fundamentalistiset uskontouskovaiset.

Onhan se lohduton ajatus, että kuoleman jälkeen ei olisi mitään ja itselleni ajatus jälleensyntymisestä tuntuu myös loogiselta ja järkevältä. Se, että me vain syntyisimme, palloilisimme täällä pienen hetken ja sitten lakkaisimme olemasta, on jotenkin järjetön ajatus. Samoin se, että elämä olisi enemmän tai vähemmän sattumanvaraista.

Toisaalta ajatusta yhdestä, ainutkertaisesta ja lyhyestä elämästä voi pitää omalla tavallaan kauniina – nähdä elämä on kuin upeana tähdenlentona yössä (tulipas kulunut metafora :D). Ja jos elää pitkän, täyden ja rikkaan elämän, niin ehkä se monille riittää. Kaikilla ei ole sellaista ikuisuuskaipuuta, jotakuta se saattaa jopa ahdistaa.

Paljon hoettu ”Kerran täällä vain eletään” –fraasi on kuitenkin sellainen, mikä saa itselläni yleensä vahvat negatiiviset mielleyhtymät liikkeelle, eikä vain sen takia että en itse usko siihen. Se tuntuu olevan joillekin vain tekosyy typeriin ja vastuuttomiin tempauksiin ja hälläväliä-meininkiin. Itselläni on myös vähän erilainen käsitys ”täysillä elämisestä”, mitä aika monilla muilla näyttää olevan.

Tieteen ja huuhaan välisten diplomaattien määrä on käsittääkseni koko ajan lisääntymään päin, joten ehkä se turpaansaantikin siitä alkaa vähenemään. Tai sitten ei. Tai ehkä sitten vasta seuraavassa elämässä. :D Joka tapauksessa koita jaksaa. :)

Lue lisää

Jep. Itse näkisin että useiden elämien ketjun ja yhden ainutlaatuisen elämän välillä ei oikeastaan ole ristiriitaa. Jokainen elämä/inkarnaatio on ainutkertainen eikä toistu täsmälleen samanlaisena enää koskaan. Siinä muuttuu aika, maa, kansa, lärvi jne. (Reinkarnaatioleffat yleensä sortuvat siihen kliseeseen että uudessa inkarnaatiossa ollaan mukamas samaa sukupuolta ja vielä samannäköisiäkin!)

Toivottavasti me ei jouduta tappelemaan keskenämme miehestä, jos semmoista sopivanoloista joskus mistään piilosta esiin ilmaantuu... xD Onnea ja menestystä tahollesi! :)

harmauden ylivalta kirjoitti:

Jep. Itse näkisin että useiden elämien ketjun ja yhden ainutlaatuisen elämän välillä ei oikeastaan ole ristiriitaa. Jokainen elämä/inkarnaatio on ainutkertainen eikä toistu täsmälleen samanlaisena enää koskaan. Siinä muuttuu aika, maa, kansa, lärvi jne. (Reinkarnaatioleffat yleensä sortuvat siihen kliseeseen että uudessa inkarnaatiossa ollaan mukamas samaa sukupuolta ja vielä samannäköisiäkin!)

Toivottavasti me ei jouduta tappelemaan keskenämme miehestä, jos semmoista sopivanoloista joskus mistään piilosta esiin ilmaantuu... xD Onnea ja menestystä tahollesi! :)

Lue lisää

Veitpä jälleen melkein sanat suustani. :D

Onnea ja menestystä itsellesi myös! :)

Mutta jos alleviivaat pelkkäät tavallisuuttasi kertomatta mitään mielenkiintoisen oloista itsestäsi, luultavasti miehenä et saa vastauksia lainkaan tai naisena saat lähinnä pikatreffi- ja seksiehdotteiluita (varmaan yleisimmät valitukset täällä!). Jos kerrot itsestäsi jotain vähän standardista poikkeavaa, kukapa tietää, saatat vaikka löytää sielunkumppanisi.

wegrwshegews kirjoitti:

Mutta jos alleviivaat pelkkäät tavallisuuttasi kertomatta mitään mielenkiintoisen oloista itsestäsi, luultavasti miehenä et saa vastauksia lainkaan tai naisena saat lähinnä pikatreffi- ja seksiehdotteiluita (varmaan yleisimmät valitukset täällä!). Jos kerrot itsestäsi jotain vähän standardista poikkeavaa, kukapa tietää, saatat vaikka löytää sielunkumppanisi.

Lue lisää

No mistä sitä tietää olevansa epätavallinen, kun on itsensä kanssa 24/7.