Ylisuojelevat vanhemmat

Ihan oikein. Joskus vielä olet iloinen, että vanhempasi rajoittivat sinua. He välittävät ja rakastavat sinua.

Jos minulla olisi 14 v tytär saattaisin toimia juuri noin, kuin sinun vanhempasi. Onko se sitten ylisuojelua, en osaa sanoa! Olisin ehkä mieluummin yli- kuin alisuojeleva. Osoittaa mun mielestä välittämistä.

14v tytön ei kuulu vielä seurustella ja sitten vasta kun rippikoulu on käyty ja jos seksiä harrastatte poikystävän kanssa niin poikaystäväsi on laspiin sekaantuja suomen lain mukaan kun 16v ei saa ille alle 15v kanssa silleen. Kysyppä vanhemmiltasi ett äon heitäkin noin vahdittu teini.iässä ja oliko heillakin noin ankee nuoruus ettei missään vaanut olla ja käydä.

Hyvä aika aloittaa seurustelu pojan kanssa on yli 18 vuotta, mun mielestä.

Kiirehtiä ei näissä asioissa kannata, lopputuloksen kannalta. Ihmissuhteet ovat aika vaativia ja kimurantteja usein. Kuten täältä palstoiltakin voi lukea. Niissä saattaa haavoittaa itseään ja muita, jos toimii taitamattomasti tai sinisilmäisesti.

Pahantahtoisiakin ihmisiä kun valitettavasti on. Mitä enemmän on ikää, elämänkokemusta ja itseluottamusta, sitä enemmän pystyy ihmissuhteesta saamaan ja kokemaan. Kasvamista tarvitaan koko elämän ajan.
14-vuotias on vielä lapsi, vaikka kohti aikuisuutta mennään. Jotkut 25-vuotiaatkin ovat hyvin lapsellisia. Ihminen kypsyy niin hirveän hitaasti.

Jos nuorena kokee jo raskaita asioita ihmissuhteissa, saattaa aikuisena sitten painaa mieltä ja haitata tulevissa ihmissuhteissa ja koko elämässä.

Kyllä sulla kuule on aikaa...
Minäkin LUULIN ton ikäsenä tietäväni maailmasta vaikka kuinka paljon, mutta vähänpä minä tiesin.

Se on kuule loistavien vanhempien vastuu toimia noin.
Omalla kohdalla taas olisin aikanani toivonut, ja näin lähemmäs 40 vuotiaana toivonut että omat vanhempani olisivat oikeasti välittäneet, mutta niin ei vaan ollut. Oli aikamoista kohdata kylmä maailma yksin, se toki kasvatti, mutta kyllä olisin niin paljon toivonut että rinnalla olis ollut rakastavat ja välittävät vanhemmat.
Jouduin vähän niinkun muuttamaan pakosta 15 vuotiaana pois kotoa, opiskelun alkaminen lähi kaupungissa ja se että minulle ei enää tilaa kotona ollut... usko pois, aika pahalta tuntui. Ja tuon kotoa muuton jälkeen olin täysin omillani.. voit uskoa että kun vanhemmilta ei rahaa penniäkään tippunut, niin sitä mietti aikalailla asioita kun viikonloput oli siellä opiskelija kämpässä syömättä, kun omaa rahaa ruokaan ei ollut ei rahaa jäänyt kun muutama sata markka per kuukausi (sain opitotuen asumistuen, mutta opintolainaa en saanut alaikäisenä, kun vanhemmat eivät suostuneet alaikäselle sitä allekirjoittamaan, eivätkä rahaa muuten antaneet, mutta kun täysi-ikäisenä sain omin nokkineni opintolainan, he olivat siitä sitten vaatimassa puolia itselleen)

Tiedän myös sen että sinä paskat piittaat tai välität mitä kirjoitan, mutta kyllä se totuus on että myöhemmin sinä ymmärrät aikamoisen paljon enemmän, miksi ja minkä takia.

Sinulla on nyt 4 vuotta aikaa kasvaa aikuiseksi, joten kehoitan sinua ihan rauhassa kasvamaan.. tulet kyllä huomaamaan että maailma on aikamoisen raaka paikka ja hullummaksi vaan menee, ja silloin hyvät vanhemmat ovat enemmän kun kullanarvoiset.