Mieheni petti minua vuosi sitten ja sen seurauksena kolmen vuoden parisuhde, avoliitto ja kihlaus purkaantui. Se miten minua petettiin oli raakaa. Tunsin itseni typeräksi. Miten saatoin olettaa, että joku minua rakastaisi? Historiassani minut on pahoinpidelty joka oli järkyttävä kokemus jonka vuoksi masennuin ja yritin itsemurhaa lääkkeiden yli annostuksen avulla josta seurasi avohoito terapia käynnit (tuota yrittämääni olen katunut joka päivä tähän päivään asti, aikaa on kulunut 4 vuotta), pahoinpitelystä seurasi käräjäoikeden käynti jonka tosin voitin koska olinhan uhri. Historian ja pettämisen kautta usko meni siihen täysin, että minua voisi joku rakastaa tällaisena. En näe sitä, että voisin alkaa enään koskaan parisuhteeseen niin ja eihän minua kukaan ottaisi. En mahdu kenenkään elämään. Ystäviä minulla on joilla on myös kumppanit. Minulle he itkevät elämäänsä mutta kukaan ei koskaan kysy miten minulla menee. Oikeasti olen henkisesti täysin loppu. Olen eronnut, muutto on tulossa päälle, työ vie kaiken energian ja itseluottamus täysin maassa. Olin hetki sitten sairaslomalla ja ystäväni eivät tiedä tästä koska en jaksa vaivautua kenellekkään kertomaan koska tuskin ketään kiinnostaa. Kaikilla on oma elämänsä ja kiireensä. Tällä hetkellä pidän itsenäni rumana, vastenmielisenä, läskinä ihmisenä (163 cm ja 51 kg). Näen itseni viallisena. Olen alkanut jo miettimään jonkinlaista kirurgista toimenpidettä jotta olisin kaunis. Ikää on päältä parikymmentä vuotta. Työelämässä olen. Olen alkanut tarkoitukslla laihduttamaan koska näen peilikuvasta läskin ihmisen. Näen kaikki muuta naiset kauniimpana. En ole yhtään mitään.
Mitä tehdä pettämisen jälkeen?
Henkisesti loppu
15380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei tuo pettäminen sinun syytä ole. Ihmisen seksuaalinen vietti on vian sellainen, että iahastutaan, rakastutaan ja vaihdetaan kohdetta. Se on tämän ajan suuntaus. Ihmiset eivät enää halua sitouta ja elää sitä vastuullista arkea jota se todellinen rakkaus on. Ei miehen temppu vaihtaa toiseen ole sinun rumuutesta ja muutamsta kilosta kiinni. Et ole edes läski. Hän vain höyrähti toiseen. Elämän onni pitää löytää ihan omana sisäisenä juttuna ei vain siitä että on jonkun rakkauden ja omistamisen kohde. Onni on kuin kantovesi kaivosta, jos se on riippuvainen yksinomaan toisista ihmisisät ja ulkoisista seikoista. Kun löytää yhteyden itseenä ja oman itseisaovonsa niin parisuhde on hyvä lisä tuohon, mutta ei maailma täysin romahda jos suhde loppuukin.
Kyllä ogelmasi on nyt mielen ja itsetunnon alueella ei niinkään siinä miltä ulkoisesti näyttä. Et rakkautta, pysyvää osta komealla ulkokuorella.
Voimia ja jaksamista. Samantapaisen kokeena voin vain sanoa että kyllä se helpottaa mutta aikaa se vie. Jonkin ajan kuluttua jaksat ehkä puhua ystävillesi tai ammattiauttajalle se saattaa helpottaa. Ole nyt itsekäs ja ajattele omaa vointiasi, muuten et jaksa.
Tunteeni miestäni korjaan entistä miestäni kohtaan kuoli välittömästi kun hän petti minua. Erosimmekin melkein heti jonka jälkeen tunsin itseluottamukseni kohoavan. Keskityin itseeni tuolloin mutta nyt tunnen epätoivoa koska aikaa on kulut ja tuntuu, että en kiinnosta ketään. Yleensähän ihmiset ihastuu ensimmäisenä ulkonäköön joten kyllä minun ulkonäössäni täytyy olla jotain pielessä. Olen melkein jo luovuttanut ja menettänyt uskon siihen, että minua voisi rakastaa. Itsetuhoisia ajatuksia minulla ei ole nyt mutta välillä mietin, että jos olisin poissa huomaisiko sitä edes kukaan? Tunnen itseni välillä tosi yksinäiseksi.
Ammattiauttajalla olen myös käynyt mutta ei mitään samat ajatukset ovat mielessäni.
Tuntuu, että vaikka teen kaikkeni oman ulkonäköni eteen se ei riiitä koskaan. Luonteeltani olen kiltti. Ihastuin hiljattain mutta sekin oli yksipuolista. Seksiin se johti mutta sain myös tietää, että hän seurustelee tai on eroamassa mutta kuitenkin. En edes tiennyt tuota seikkaa. En edes kehdannut sanoa suoraan tuolle miehelle, että olen ihastunut häneen koska miksi teksin itsestäni taas hölmön koska ei hän kuitenkaan tunne samoin. Itsesuojeluvaisto sen estää.
Muutto aiheuttaa myös paineita koska haluan kodistani kauniin mutta pelkään, ettei sekään riitä kenellekkään tein kodistani sitten minkä näköisen vaan.
Sinun täytyy ehdottomasti opetella rakastamaan itseäsi. Vasta sitten olet valmis rakastamaan muita. Opettele tuntemaan itsesi, niin tiedät mitä tahdot. Kohtele itseäsi hyvin, ole hellä. Sanot olevasi kiltti. Epäilenkin, että sinua vaivaa vääränlainen kiltteys. Teet kaikkesi, jotta olisit mieliksi muille. Opettele jämäkkyyttä. Tärkeää on opetella myös irti kielteisistä itsearvioistasi kuten "viallisuudesta".
Kyse ei ole ulkonäöstäsi, olet varmasti ihan kivannäköinen ja kokoinen. Kyse on siitä, että olet niin sekaisin eron jälkeen, että tarraudut jokaiseen vastaantulevaan mieheen. Ihastut ihan keneen tahansa, joka osoittaa sinulle edes vähän huomiota. Olet sekaisin ja miehet huomaavat sen, ja pelästyvät. Hoida itsesi henkisesti kuntoon ennen kuin edes ajattelet uutta suhdetta. Olet nuori ja sinulla on vielä koko elämä edessäsi.
Minusta olet edelleen hyvin masentunut. Minäkuvasi sekä itsetuntosi on kadonnut. Älä mieti kirurgisia toimenpiteitä, vaan hakeudu terapiaan. On aivan välttämätöntä purkaa asioita asiantuntijan luona.
Tällä hetkellä näen peilikuvasta väsyneet kasvot, kulahtaneet hiukset, liian leveän nenän, väsyneenä roikkuvat silmät, liian korkea otsa, rumat kulmakarvat, ripsetkin sojottaa, ruma kuiva iho melkein jopa vastenmielinen, ei kukaan ihminen voi koskea näin vastenmieliseen ihmiseen, ruma hymy, rumat kynnet, liian pienet rinnat, rumat vaatteet, vanhentuminenkin pelottaa vaikka ikää vasta päältä parikymmentä, pömppö maha haluaisin olla ehdottomasti laihempi olen aina inhonnut alavatsassani olevaa pömpötystä (ihanne paino olisi minulla 46 kg) ja siihen pyrin tällä hetkellä vaikka raivolla. Voisin vaikka oksentaa kun katson itseäni.
Ympärilläni näen kasan epäonnistuneita parisuhteita, liian vajaan koulutuksen (merkonomi) pelkään myös työttömyyttä vaikka nyt olen työelämässä, epäonnistuneen menneisyyden, pelkään miltä kotini näyttää.
Itselleni olen vihainen tällä hetkellä joten kiusaan itseäni kovalla työn teolla vaikka olen tällä hetkellä hyvin väsynyt, laihduttamisella ja muutto suunnittelulla uudet huonekalut täytyy hommata tai osittain täytyy.
No kaikista kaksikymppisistä tuntuu tuolta. Se menee ohi. Miksi kiusaat itseäsi liialla työllä?!? Aika monille käy parisuhteissa huonosti joskus. Apteekista saat voidetta ihoon ja kaupasta. Kehosi tarvitsee ravintoa ja vitamiineja. Hyvin monen ihmisen vatsa pömpöttää, jos ei yhtään pömpötä KOSKAAN on sekin outoa.. Maitohappobakteerit voivat auttaa siihen, ja ravinto/juoma tasapaino. Sun pitää uskoa itseesi ja haistattaa ikäville tyypeille. Kyllä he saavat elämän opetukset vielä muualla. Jos masentaa ja ahdistaa, älä tosiaan tee liikaa töitä.. Muista lepo ja ravintoaineet. Ravinnon puutos voi ajaa mielenkin epätasapainoon pahasti. Sinä onnistut menemään parempaan suuntaan ajan kanssa, älä ota paineita liikaa itsellesi mistään. Pärjäät sellaisenaan kuin olet. Media porno vääristää kehonkuvaa monilla, ja joidenkin miesten sairaalloiset vaatimukset. Nainen saa kuitenkin olla sellainen kuin on! Rakkautta ei pidä "ostaa" laihuudella, ei liian laiha edes käy miehille. Muodot heitä kiinnostaa sopivasti. Mutta kehon terveys on tärkeämpi kuin jonkun idioottimiehen kauneusvaatimus. Sisäinen on tärkeä, sen hekin tulevat oppimaan.
Mikä ala sinua oikeasti kiinnostaa? Mitä sinä haluat? Merkonomi on hyvä saavutus tähän mennessä ja olet hirveän ahkera ollut työssä. Olet minusta todella onnistunut, vaikket olisi tehnyt mitään noista, olet ajatteleva ja fiksu!
Sinun pitäisi varoa anoreksiaa. Olet nyt laiha/hoikka, läskiä ei ole. Et tarvitse kirurgiaa. Sinussa ei ole mitään vikaa! Vika on miehissä, koska kaikenlaisia epäkypsiä mönkiäisiä niissä on. Kokemusta on. Minusta sinä voit uskoa itseesi ja ajatuksiisi, vähitellen eteenpäin, parempaan tulevaisuuteen. Ihmistuntemuksessa sinulla on kehitettävää että huomaat kuka ei pidä sinusta jo aluksi, tai on muuten outo kaveri. Miehet pettävät huippukauniita naisia... se ei ole siitä kiinni. Jotkut miehet ovat nuorina lapsellisia kakaroita ja myöhemminkin voi olla pelimies. Sinulla on mahdollisuus löytää parempaa tulevaisuudessa. Jaksaisit paremmin jos lepäät riittävästi ja ravinto on riittävää. Jos kituutat jatkuvasti miniruualla, romahdat henkisesti senkin vuoksi.. jos muutenkin on vaikeaa. Kannattaa ottaa sairaslomaa jos uupuu ja hoitaa itseä.
Oletko kaunis vai ruma? Kauneus on naisella sama asia kun miehelle raha, sitä pitää olla. Ilmeisesti olet ruma ihminen, he ovat onnettomia.
Henkisesti sairaana voi alkaa etsimään fyysistä terveyttä ja elinvoimaa. Se on kovaa, pitkäjänteistä työtä, mutta siinä voi purkaa vihaansa ja raivoaan. Liikuntaa, jumppaa ja urheilua ainakin 5 krt/vko. Terveellistä ja monipuolista ravintoa. KuntoPlus lehti on aika hyvä, se antaa hyvää juttua todellisesta terveellisestä elämästä, mitä ei ole anorektinen langanlaihuus, se on sairasta ja epätervettä. Myös useimmat miehet inhoavat liian laihoja naisia, luin jostain että on tutkittu, että miesten silmää miellyttää eniten nainen kokoa 40.
Kun tekee itselleen kunto- ja ulkonäkösuunnitelman ja pysyy siinä, niin vuoden-kahden päästä on terveellinen ja elinvoimainen nainen. Iästä riippumatta, ilman kirugia. Sillä terveelliset elämäntavat ja aktiiviliikunta loistava ihmisestä päällepäin.
Tässä neuvot teille masentuneille: Olkaa vaan masentuneita, jos kerran olette. Mutta kerran päivässä pitää kömpiä sängyn pohjalta jumppatunnille, ei tartte tehdä mitään muuta. Puolen-vuoden kuluuttua on sitten peiliin katsomisen aika - lupaan että hymy (joka on kaikkein paras naisen kaunistaja) loistaa silloin peilistä, omilla kasvoillasi.
Mitäkö tehdä?
Hetken aikaa katselet ympärillesi, käyt juhlimassa, parit hyvät satunnaiset pikapanosuhteet ja olo alkaa helpottamaan. Tietenkin laitat kaikki yhteydet poikki exään, unohdat. Muutat olotilan vihaksi.
Sen jälkeen alat miettimään oikeasti uutta suhdetta. Pian huomaat, kuinka paljon olet menettänyt ja kuinka paljon muitakin mukavia ihmisiä on ympärilläsi.
Mitä tuo nyt oli, ei pikapanot kenenkään omanarvontuntoa nosta. Itseään arvostava ihminen ei sorru pikapanoihin se vain lisää itseinhoa. Rakkautta ja toisten ihmisten välittämistä ap. tarvitsee, ei mitään vihaa edes toisia ihmisiä kohtaan.
Kun oikein miettimällä mietin elämääni en näe siinä ketään ihmistä tällä hetkellä joka välittäisi ei kukaan ehdi välittämään. Ystäväni ovat vasta rakastuneita eivätkä ehdi kuuntelemaan miten minä voin enkä jaksa edes vaivata ketään. Toiset taas roikkuvat huonoissa suhteissa joissa on pettämistä ja eivät tiedä erotakko vai ei kuten tämä jo aikaisemmin mainitsemani mies. Jollaintapaa hänkin loukkasi minua vaikka ystävyys meillä on jatkunut. Mikä tässäkin naisessa on parempaa vaikka hän on pettänyt tätä kyseistä miestä? Olenko loukkaantunut sen vuoksi koska minulla oli tunteita tätä miestä kohtaan? Kaikki vain purkaa minulle sydäntä mutta kukaan ei viitsi kysyä miten minä voin se miltein raivostuttaa. Tekisi mieli jo huutaa, että ettekö näe kuinka minä voin? Ei minua kiinnosta tällä hetkellä toisten ongelmat koska minulla on niitä myös omasta takaa.
Jotkut sanovat erottuaan (josta kulunut jo aikaa), että he pelkäävät yksin jäämistä mutta minä en pelkää vaan tiedän joutuvani yksin lopun elämääni olen siitä lähes tai täysin 100 % varma ottaen huomioon menneisyyteni epäonnistumiset. Olenkin päättänyt keskittyä niihin asioihin elämässä joissa olen hyvä vaikka se veisi sitten minulta terveyden ja jotka ovat kohdallani realistisia rankaan työntekoon, tulevaan muuttoon.