Menin n. vuosi sitten naimisiin vaimoni kanssa kahden vuoden seurustelun jälkeen. On mennyt huonosti siitä lähtien kun sanoimme "tahdon". Olen ihmetellyt vaimoni välinpitämätöntä käytöstä pitkään ja yrittänyt kysellä ja puhua asiasta. Kaiken kääntää mun syyksi ja menettää hermot joka kerta heti. Nyt sit selvis että olen ollu vain joku lohtu hänen edellisille paskasuhteille.. Sitä ihmettelen että miks meni sit naimisiin ja lupautu olemaan koko loppuelämän yhdessä, jos ei kuitenkaan ollu tosissaan. Olen ollu niin mietteissäni asian suhteen viimeaikoina etten ole saanu sanottuakaan hänelle enää mitään. Nyt hän työntää mua kauemmaksi päivä päivältä ja suunnittelee vähin äänin vain omaa tulevaisuuttaan.
Onko kellään kokemusta samankaltaisesta tilanteesta? Vaihtuuko naisen mieli oikeesti noin nopeasti vai olenko ite ollu vain sokea?
Onko kellään kokemusta samankaltaisesta tilanteesta? Vaihtuuko naisen mieli oikeesti noin nopeasti vai olenko ite ollu vain sokea?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olin itse aikoinaan samanlaisessa liitossa, ja minä olin se välinpitämätön vaimo. Tietenkään en voi puhua kenenkään muun puolesta, ja sellainen olisikin vaarallista. Kukaan ei voi tietää syitä vaimosi käytökseen tai kertoa varmuudella hänen ajatuksistaan. Siksi neuvoisinkin sinua yrittämään edelleenkin keskusteluyhteyden luomista häneen. Vain häneltä saat varmoja vastauksia kysymyksiisi.
Itse solmin avioliittoni nuorena, vain 19-vuotiaana. Rakastin kyllä miestäni ja olin silloin varma, että elän hänen kanssaan ikuisesti. Vain kaksi vuotta häiden jälkeen erosimme, sillä häiden jälkeinen elämä oli minulle yhtä pakokauhua. Ymmärsin, että elämäni olisi siinä enkä ollut tyytyväinen. Reagoin kapinoimalla, menin omia menojani enkä välttämättä ilmoittanut menemisistäni miehelleni. Halusin nukkua eri sängyissä. Mies alistui tilanteeseen, eikä yrittänytkään keskustella asioista kanssani. Hän ei ollut valmis ymmärtämään minua saati antamaan minulle aikaa. En ihmettele tätä, sillä aika oli raskasta myös hänelle. Ei varmaankaan tunnu hyvältä huomata, että toinen ei ollutkaan valmis avioliittoon. Sitä ei kuitenkaan välttämättä kannata ottaa henkilökohtaisesti. Joka tapauksessa, väsyimme molemmat liittoomme emmekä valitettavasti yrittäneetkään saada asioita toimimaan. Tosin elän nyt, vuosia eron jälkeen, elämäni parasta aikaa. Ex-mieheni kanssa en ole missään tekemisissä, sillä avioliitto aukaisi silmämme sille, ettei meillä ollut edes yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ehkä ihastuimme toistemme persooniin, eikä se ihastus kovin pitkälle meitä vienyt.
Onko teillä yhteisiä harrastuksia? Parisuhteessa on tärkeää kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä lisää mielihyvää ja tyytyväisyyttä kumppaniaan kohtaan.
Kyse voi olla vain hetkellisestä "kapinoinnista" tai tilanteesta. Hetkellisyys voi tarkoittaa kuukautta tai muutamaa vuotta. Oletko valmis odottamaan? Oletko valmis tukemaan vaimoasi? Aika on sinulle varmasti vaativaa ja raskasta, mutta jos sinulla on vähääkään voimia, yritä avata sydämesi vaimollesi ja pitää hänet lähelläsi. Älä syyllistä itseäsi.
Jos haluat keskustella privaatisti, sähköpostiosoitteeni on [email protected]
Toimiiko seksi? Onko vaimollasi tai sinulla muita (sivusuhteita)?