Suhteestani puuttuu jotakin

Teissä kummassakaan ei ole yhtään mitään vikaa. Te olette aivan tavallisia nuoria.

MUTTA missä se vika on: Olette limautuneet toisiinne aivan liian tiukasti. "Suhde" keskenänne EI sovi tuohon kuvioon. Mitä teidän välillänne pitäisi olla on rehellinen ja reipas kaveruus. "Poikaystäväsi" kuuluisi olla vain yksi muiden ystäviesi joukossa. Siis EI huorakaveri (fwb) vaan hyvä kaveri jonka, ja samassa seurassa muiden kanssa, parannetaan maailmaa, tehdään porukalla yhdessä asioita. Oli ne sitten keskusteluja, ulkoilua, urheilua, elokuvia jne - asioita joita muutkin terveet nuoret keskenään ja porukalla tekevät.

Tuo toisen ihmisen huomion vaatiminen vain sinulle itsellesi (ja päinvastoin) on niin epäreaalistista kuin olla voi.
Te kumpikaan ette ole valmiita siihen.

Se että on fyysisesti sukukypsä, on kaukana henkisestä valmiudesta olla vain yhden ihmisen kanssa.Tuollainen kuvaamasi elämä on aivan sairasta! Tietenkin, ettehän te ole siihen lainkaan valmiita.

Kasvakaa rauhassa omillanne itsenäisiksi aikuisiksi. Teillä on vielä pitkä matka edessä. Kenties vuosien päästä voitte ajatella "suhdetta" mutta nyt nauttikaa nuoruudesta ja asioista joita voitte tehdä itsenäisesti ja kavereiden kanssa.

En tiedä, että huomaatko itsekään, että käytät pettämiskokemusta lyömäaseena poikaystävääsi vastaan? "Mä en halua, että sä menet niiden exien kanssa sinne mökille, koska mua on petetty aiemmassa suhteessa, "Mä haluan tietää, mikä sua vaivaa, koska mua on petetty aiemmassa suhteessa." Olen myös sitä mieltä, että teidän ei kannattaisi koittaa seurustella tässä vaiheessa vaan keskityytä ystävyyteen ja ystävyyden kautta parantamaan luottamusta toisiinne.Ehkä sinulla on vahvoja tunteita poikaystävääsi kohtaan, mutta muista, että suurin rakkauden osoitus on se, että antaa tilaa toiselle hengittää Kyllä routa porsaan kotiin ajaa aina, jos niin on tarkoitettu.

Eihän toisen kanssa pysty kaveriski ryhtymään, jos on olemassa tunteita. Sehän vaan rikkoo sisältä ja pitkittää paranemisprosessia, jos roikkuu toisessa "ystävänä" koska niin muka kuuluisi tehdä, kun toinen muka muuten on hyvä tyyppi. Ei niitä tunteita ja muistoja niinvaan kuoleteta. Molemmat tekee tuossa väärin ja kuulostaa oudoilta nuo poikaystävän mökkeilyreissut kahdestaan eksänsä kanssa. Varsinkin, kun aloittaja ei pääse sinne mukaan. Herää kyllä kysymys, että mitä sielä tekevät. Jos käyttää alkoholia, niin sitä ne sielä varmasti myös tekee, ja kännipäissään voi sanoa ja tehdä vaikka sun mitä, jos on noin epävakaalta kuulostava henkilö. Muutenkin vaikkei alkoholi maistuisikaan, niin jossain kaukana kaikesta kahden kesken idyllisessä mökissä kiinnostavan ihmisen kanssa voi herätä vaikka mitä tuntemuksia molemminpuolin herkästi, varsinkin kun on niitä ihania kultaisia muistoja niistä ihanista yhteisistä ajoista, joita voi helposti alkaa muistelemaan ja verestämään siinä.

Tuossa ei nyt se molemminpuolinen luottamus ja olemassa olemisen hyvä tunne välity, joka on tärkeää, että parisuhde toimisi. Parisuhteessa on oltava hyvä olla. Rikot itsesi tuossa suhteessa. Se on ihan ok, jos ei pysty eron jälkeen olemaan toisen kanssa kaveri. Eksät on eksiä ja muutenkin, kun on kerran erottu niin ei pitäisi enää roikkua eksissä vaan etsiä kaverinsa muualta. Itse en suostuisi tuollaiseen suhteeseen, jossa eksät pyörii ja mies häviää epäilyttäville mökkireissuille. Pelisääntöjen on oltava molemminpuolin selvät ja sellaiset, että ne sopivat molemmille hyvin ja on hyvä olla. Kompromissejakin on molemminpuolin tehtävä että suhde voi hyvin, mutta ei sellaisia että siitä toinen joutuu kärsimään tarpeettomasti.

Parisuhteeseen ei pitäisi ryhtyä, ennenkuin on saanut itsensä eheäksi entisestä. Siksi voisi tehdä sinulle erittäin hyvää keskittyä vain itseesi nyt, viettää sinkkuelämää ainakin vuosi tai parikin ja ajatella muita asioita. Avartaisi katsetta elämään kummasti, siihen mitä oikeasti haluaa.

Kiitos kaikille vastauksista ja neuvoista. Nyt tiedän mistä tässä meidän suhteessamme oli kysymys. Ehkä liikaa roikuin kiinni poikaystävässäni ja ilmarakoa olisi hyvä jättää. Juttelin hänen kanssaan asiasta ja totesin miten asiat on.
Totesin myös, että en ole ollut oma itseni vähään aikaan. Totesin , että pitäkööt kavereihinsa enemmän yhteyttä. Vaikka suurin osa niistä onkin tyttöjä mistä en edelleenkän pidä. Mutta kavereita nekin. Ilmarakoa enemmän omaa aikaa.
Lisäksi aijon kehittää todella huonoa itsetuntoa ja luottamustani paremmaksi.
Sekin voi osaltaan vaikuttaa suhteeseeni. Ja luottamus on parisuhteen salaisuus.
Siihen aijomme myös tähdätä. Aikaahan se vie , mutta vieköö. Liikaa tunteita estää jättämästä. Olen myös muuttunut paljon. Poikaystävänikin totesi siihen, että en ole sama tyttö ,kuin enne. Aijon tehdä itselleni tavoitteet ja tähdätä nitä kohti. Helppoa se ei tule olemaan, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Elämäni tarvitsee myös uuden harrastuksen edellisen lopetettua. Eli asioita, joista nautin. Joista tulen iloisekski. Sekin antaa sisältöä kummasti elämääni.