Elämäni suurin arvoitus. Jos joku osaisi auttaa ymmärtämään MIKSI näin kävi...
Muutama vuosi sitten tapailin kahta miestä, ensimmäistä reilun vuoden ja toista sen jälkeen puolisen vuotta. Kumpikin oli upea ja lämmin ihminen, ja toi myös esiin että piti minua puoleensavetävänä ja mukavana. Rakastin heistä kumpaakin ja mukana oli paljon kemiaa.
Olosuhteiden pakosta jouduin kuitenkin eroon kummastakin. Muutettiin tahoillamme eri maihin, jälkimmäisen kanssa onneksi vain määräajaksi. Mun toivo ei sammunut, koska vetovoima oli uskomaton ja tiesin että hän muuttaisi pian samaan kaupunkiin töihin.
Eron jälkeen yhteydenpito kuitenkin alkoi hiipua ja pian mies kertoi että olikin kihlannut vasta tapaamansa naisen. Sama tilanne toisen miehen kanssa. Olin täysin sokissa.
Molemmat rakastamani miehet menivät siis vastapäättyneen suhteemme jälkeen miltei välittömästi kihloihin toisen kanssa. Mietin syitä edelleen. Olinko tosiaan vain yksi monien joukossa?? Vai satuttiko suhteen päättyminen miehiäni niin paljon että molempien oli pakko jättää se taakse mahdollisimman nopeasti? Ensimmäisen kanssa avioliitosta oli puhuttu ohimennen pari kertaa, enkä ollut siihen vielä valmis. Oli kuitenkin täysi yllätys että hän oli niin valmis siirtymään eteenpäin. En kertakaikkiaan ymmärrä.
Tämän kanssa painin ja usko meinaa loppua itseen ja muihin.
Muutama vuosi sitten tapailin kahta miestä, ensimmäistä reilun vuoden ja toista sen jälkeen puolisen vuotta. Kumpikin oli upea ja lämmin ihminen, ja toi myös esiin että piti minua puoleensavetävänä ja mukavana. Rakastin heistä kumpaakin ja mukana oli paljon kemiaa.
Olosuhteiden pakosta jouduin kuitenkin eroon kummastakin. Muutettiin tahoillamme eri maihin, jälkimmäisen kanssa onneksi vain määräajaksi. Mun toivo ei sammunut, koska vetovoima oli uskomaton ja tiesin että hän muuttaisi pian samaan kaupunkiin töihin.
Eron jälkeen yhteydenpito kuitenkin alkoi hiipua ja pian mies kertoi että olikin kihlannut vasta tapaamansa naisen. Sama tilanne toisen miehen kanssa. Olin täysin sokissa.
Molemmat rakastamani miehet menivät siis vastapäättyneen suhteemme jälkeen miltei välittömästi kihloihin toisen kanssa. Mietin syitä edelleen. Olinko tosiaan vain yksi monien joukossa?? Vai satuttiko suhteen päättyminen miehiäni niin paljon että molempien oli pakko jättää se taakse mahdollisimman nopeasti? Ensimmäisen kanssa avioliitosta oli puhuttu ohimennen pari kertaa, enkä ollut siihen vielä valmis. Oli kuitenkin täysi yllätys että hän oli niin valmis siirtymään eteenpäin. En kertakaikkiaan ymmärrä.
Tämän kanssa painin ja usko meinaa loppua itseen ja muihin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toiset on spontaanimpia kuin toiset. Jos yksi jouduttiin jättämään taakse, niin uuden eteen ilmestyttä ei enää haluttu tehdä samaa virhettä uudelleen. Tms.
Miehet osaisivat tietysti itse kertoa syistään paremmin kuin meikäläinen... : \
Mutta such is life. Ei sun nyt kannata kelata tollasia kovin pitkään, eikä varsinkaan syyllistää itseäsi omista valinnoistasi. Ne oli oikeita juuri tuollon ja se siitä.
Eteenpäin!
: )
Aikki, moi ja kiitos kannustuksesta. Se tuntui oikeasti hyvältä.
Taidan ymmärtää tätä vähän paremmin. Jos tarkemmin ajattelen niin ehkä mullakin on jälkeenpäin käynyt mielessä että ei enää samaa uudelleen. En vaan ole pystynyt kuvittelemaan että ne saattoivat olla yhtä suuria menetyksiä miehillenikin, jotka sitten toimivat niinkuin toimivat. Fate walks in mysterious ways...
Mitenkäs itse pystyit niin pienessä ajassa rakastamaan kahta miestä? Jos sinä voit niin tehdä, miksei myös miehet?
Tekstistäsi saa sellaisen kuvan, että olet todella itsekeskeinen...