Sanotaanko omaisille aina että vainaja kuoli rauhallisesti?

Ei ne koskaan sano, että "kärsi hirveitä fyysisiä ja psyykkisiä tuskia ja kuoli lopuksi tukehtumalla."

Näin aika usein käy, mutta omaisille sanotaan, että "oli hieman rauhaton ennen kuolemaa, mutta kuoltuaan rauhoittui..."

Vain äkkikuolema on nopea ja lähes tuskaton. Tosin esim. sydänkohtauksessa ihminen ehtii tajuta valtavan rintakivun kuten myös massiivisessa aivoverenvuodossa todella voimakkaan päänsäryn, mutta kärsimys on ohi muutamassa minuutissa.

Tällöin hoitaja sanoo, että kuoli äkillisesti, eikä ehtinyt kärsiä tuskia.

Valitettavasti on sanottava, että liian moni joutuu kärsimään kovista tuskista ennen kuolemaansa, vahvimmat jopa useita viikkoja.

Tyypillisesti syöpä on sellainen sairaus, etttä siinä kivut ovat usein kammottavat. Ja mitä vahvempi potilas on sairastuttuaan, sitä pitempään elimistö taistelee ja sitä kauemmin kivut kestävät.

Morfiini on useimmissa tapauksissa se lääke, joka tehoaa kipuihin. Ongelma on vain siinä, että sitä ei anneta riittävästi. Kun syöpä on levinnyt luustoon, ei ihmistä voi edes kääntää pedissä ilman että luut napsahtelevat poikki.

Kaunein kuolema on nukkua unessa pois. Onnellinen hän, jonka kohdalle sellainen osuu!

ukilleni ei tietääkseni annettu missään vaiheessa suonensisäisesti mitään särkyyn. hän sai tabletteina kipulääkettä. eikä ainakaan valittanut kipujaan enää kovin. nukkui oikeastaan 2 viimeista viikkoa. kuolemaansa edeltävänä päivänä oli jotain jutustellut kaverinsa kanssa. kun kävin katsomassa ukkini ruumista. leuka oli työntynyt oudosti eteenpäin ja hampaat näkyivät kun hän olisi irvistänyt. hänen kasvonsa eivät olleen levolliset..vaan en näköiset että häntä kouristaa tai sattuu johonkin..

Ihmisessä on runsaasti ns. kipureseptoreita, jotka toimivat loppuun asti.

Jos kipulääkettä ei anneta, sitä ei anneta riittävästi tai se ei tehoa, kuoleva joutuu kärsimään tuskista.

Lisäksi usein kuolemaan liittyy voimakkaita kiputiloja, jotka voimistuvat huomattavasti kuoleman lähellä. Kun maksan, munuaisten, keuhkojen ja muiden sisäelinten toiminta romahtaa, joutuu ihminen väistämättömästi kokemaan suuria tuskia, koska aivot usein toimivat loppuun asti.

Hyvin harvoin loppuvaiheiden kivunlievityksessä on huomioitu tuo, vaan annostus vastaa selkeästi lievemmän kivuntunteen tasoa. Tällöin kuoleva tuntee erittäin voimakasta kipua kuollessaan. Ja joillakin henki on tiukassa, joten kivut voivat kestää jopa useita tunteja, etenkin jos kuolemantapaus satuu yöaikaan.

NINKKÖ

Ongelma on usein se, että kipulääkkkeet, edes suonensisäisesti annettuna eivät enää tehoa, elimistö on jo siinä kunnossa etteivät kipulääkkeet imeydy ja lievitä kipua, mutta suurina annoksina voivat lamauttaa hengityksen. Tällaisissa tapauksissa voidaan sedatoida eli kevyesti nukuttaa, mutta tätä ei suomessa kovinkaan paljoa käytetä, koska saattohoito on puutteellista.

Olen tehnyt hoitotyötä ja osittain teen vieläkin. Yleensä kuoleman lähestymisen oppii näkemään ja silloin potilasta i jätetä yksin. Omaisillkin ilmoitetaan jos niin on sovittu. Joskus käy vain niin että hetki tulee yllättäen: syöpä saattaa puhkaista jonkin valtasuonen ja tai sydän pysähtyy ym. Kyllä omaisille ilmoitetaan jos kuolema tulee yllättäen ja ketään ei ole ollut paikalla. Syöpäpotilaalle annetaan viimehetkillä sen verran kipulääkett', että ei tarvitse kokea tuskaa ja tukalaa oloa. Tarvittaessa voidaan vaivuttaa narkoosiin. Se ei ole samaa kuin eutanasia. Tästä unitilasta on mahdollsita herättää välillä.