Maaseudun avioerot kasvussa?

En tiedä vaikuttaako EU siihen, mutta viiveellä saapuu maaseudulle tämä "muoti". Kaupungeissa on jo pitkään erottu mitättömistä syistä, ei mitään halua yrittää, ei taitoa parisuhteeseen, musta johtuu myös mediasta, luullaan, että kauniit ja rohkeat ovat tosielämää, pitää olla suuria tunteita, tavallinen tyytyväisyys ja hyvä olo ei ole mitään, pitää olla huumaantunut. Surullista katsoa, kun ihmiset epätoivoisesti hakevat "tunnetta", elämisen makua ja uskottelevat itselleen, että tätä se on. Vuoden päästä syödään masennuslääkkeitä.

Minä olen hyvä esimerkki maatilan emännästä, joka jaksoi vuosikaudet passata ja laittaa ruokaa rakentajille ja kaiken maailman "konsulenteille", joita kävi harva se päivä. Minä avasin kotini vieraalle työväelle, omaa elämää ei ollut, se oli tulevaisuuden unelmana vain. Minä jaksoin niin kauan kuin piti mutta sitten kun tuli odotettu tyhjä hetki jolloin tuntui että nyt alkoi oma elämä. Oli rakennettu toista vuosikymmentä tilaa kuntoon ja sitten tuli romahdus.
Mies oli vuosien aikana vieraantunut, itse olin uupunut. Ei siinä auttanut enää avioliittoneuvolatkaan. Ero tuli ja siinä minä menetin aivan kaiken. Sitä on todella sidoksissa maatilaansa, ystävätkin samasta piiristä.
Minä menetin lapseni, ystäväni, miehen sukulaiset, kotini, elintasoni, kotieläimeni ja työni. Myös kaikki luottamustoimeni jotka liittyivät maatalouteen. Jäin ihan tyhjän päälle.
Miksi? Siksi että oli niin paha olla ja vierellä kulkeva mies oli muuttunut vieraaksi.
Eikä siinä vielä kaikki. On joillakin henkilöillä vielä otsaa tulla kaupassa arvostelemaan päätöstäni. Että ei maatilasta voi erota. Että normaalit erot ymmärtää mutta ei sitä että maatilasta otetaan ero. Se on vanhan kansan ajatusta ja minä järkytyin.
Menetin koko ihmisarvoni.
En syytä EU:ta. Ihmisissä on vikaa. Emme vain osanneet pitää toisistamme huolta silloin kuin raskainta aikaa oli.
Meille kävi näin!
Toivottavasti meitä ei ole montaa.